Kaipa tämä tähän ketjuun sopii, koska liikenteessähän myös koiraa ulkoiluttavat henkilöt ovat. Nyt kolumnisti Heidi Lämsä on pahoittanut mielensä siitä, kun hän koiraa ulkoiluttaessaan saa kuulla häntä selän takaa lähestyvien pyöräilijöiden soittokellon kilkatusta. Kolumnisti Lämsä todistaa kirjoituksellaan oikeaksi sen kirjoittamattoman tosiseikan: suuri osa jalankulkijoista ei ymmärrä, että soittokellon tarkoitus ei ole vaatia lisää kulku-uraa pyöräilijöille, vaan se, että pyöräilijä varoittaa kohteliaasti edellä kulkevia ihmisiä tulevasta kohtaamisesta. Tämä tehdään ihan jo siksi, että jalankulkija ei esimerkiksi kävele pyöräilijän alle, tiellä leikkivä lapsi ei kesken leikkien hurman tee äkkinäistä syöksyä pyörän eteen tai löysässä hihnassa kulkeva koira ei syöksy pyöräilijän kimppuun.
Linkki tähän Metro-lehden kolumniin ohessa:
http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kolumni_ala_soita_pyorailija/?fb_action_ids=687526797941590&fb_action_types=og.recommends&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582
Tämä kohta kruunaa kaiken:
Tulkitsin rimpauttelijoiden ojentavan tyhmää koiranulkoiluttajaa, joka ei muuten tajuaisi mistään mitään. Kavereideni mielestä rimpauttelijat vain hyväntahtoisesti varmistivat, ettei mitään ikävää tapahtuisi. He varoittivat tulostaan. En leppynyt.
Tampereella soittokellon kilkautus sai lähes poikkeuksetta aikaan vihaisia ilmeitä edellä kulkeneilta ihmisiltä. Täällä Kangasalla onneksi tilanne on hieman parempi.
Itselläni on käynyt kaksi läheltä-piti -tilannetta liikenteessä. Ensimmäinen sattui vajaa kymmenen vuotta sitten Hervannassa. Poljin pitkin pitää ja suoraa kevyeen liikenteen väylää. Näin edessäni väylän vasenta laitaa potkulaudan kanssa liikkuneen noin 5-vuotiaan pojanklopin. Poika oli mennyt jo pitkään suoraan eteenpäin samaa laitaa kulkien, joten syyllistyin vaarantavaan virheeseen, enkä soittanut kelloa. Ajattelin, että "kyllä se lapsi siellä kulkee, kun tähänkin asti on mennyt". Noh, juuri kun olin ohittamassa häntä, tekikin hän käännöksen suoraan eteeni. Lukkojarrutus, ja törmäys jäi onneksi väliin. Olisin ollut ainoa syyllinen onnettomuuteen. Tuon jälkeen olen kilkauttanut kelloa aina vastaavissa tilanteissa. Miksi en silloin kilkauttanut? En tiedä. Ilmeisesti olin vittuuntunut näihin kolumnisti Lämsän kaltaisiin ihmisiin, jotka suuttuvat tästä ystävällisestä kilkauttamisesta, ja siksi luopunut tästä.
Toinen kerta sattui tänä keväänä. Silloin kilkautin kelloa useaankin kertaan edessäni liikkuneelle naiselle sekä hänen kahdelle koiralleen. Nainen vain sattui kuuntelemaan kuulokkeilla musiikkia sen verran lujalla volyymilla, että Teosto-korvauksia olisi voinut maksaa julkisesta esittämisestä. Siksi hän ei tehnyt elettäkään, vaan antoi - kuten kolumnisti Lämsä - koiriensa kulkea pitkän hihnan päässä. Koirat eivät vain tykänneet minun kilkauttamisista tai ohittamisesta, kun kerran päättivät hirveän haukkumisen säestämänä hypätä melkein kimppuuni kesken ohituksen. Väistö penkan puolelle pelasti. Nainen katsoi melko murhaavasti, vaikka vika oli vain ja ainoastaan hänen.
Mutta hei, niin kuin Heidi Lämsä haluaa, pyöräilijät eivät saa varoittaa tulostaan, ja siksi tällaiset tilanteet voivat yleistyä. Ulkoiluttaja ei havaitse pyöräilijää, eikä osaa varautua ohitukseen. Koirat sen sijaan havaitsevat, ja riski sekä koiran että pyöräilijän kannalta äärimmäisen ikävään törmäykseen kasvaa.