Suomalainen keihäänheitto

[Fordél]

Miksei? Tuleehan Virostakin, vaikka ne on pienempi kansakunta. Meni FIFA rankingissakin Suomesta ohi heittämällä. Ai niin, jospa ne douppaa?

Laitappa tähän sitten lista virolaisista huipuista viime vuosina Lista on varmasti selkeästi suomea pidempi ihan sen liukuhihtatuotannon vuoksi. Eli Nool, Kanter...saa jatkaa!

 

[Brewer]

Laitappa tähän sitten lista virolaisista huipuista viime vuosina Lista on varmasti selkeästi suomea pidempi ihan sen liukuhihtatuotannon vuoksi. Eli Nool, Kanter...saa jatkaa!

No heti tulee mieleeni Andrus Värnik ja Mikk Pahapill.
Voi itse googlettaa lisää.

 

[Brewer]

Sen verran vielä veistä haavassa käännän, että JOS Kangas ja kumppanit jatkavat keihäänheiton valmentajina, niin Suomi ei saa EM kisoistakaan mitalia keihäässä. Muut ovat vaan yksinkertaisesti jo nyt liikaa edellä.

 

[Fordél]

No heti tulee mieleeni Andrus Värnik ja Mikk Pahapill.
Voi itse googlettaa lisää.

Eli nyt on jo neljä nimeä ja Suomella on heittää 2000-luvun arvokisamitallisteja Pitkämäki, Ingberg, Koivula, Karjalainen, Evilä, Harju, Parviainen ja Keskisalo. Viron liukuhihnatuotannon aikaansaama lista lienee ainakin kaksinkertainen niin mitallistien kuin mitallien määrässä...

 

[Mane]

No heti tulee mieleeni Andrus Värnik ja Mikk Pahapill.
Voi itse googlettaa lisää.

Tietysti jos huipuksi tituleeraamiseen riittää Pahapillin n. kymmenennen sijan korvilla pyöriminen, niin juuri ja juuri huippuja Virosta voi löytää useammankin, mutta myös Suomelta listalle löytyy jo näistäkin kisoista Karjalainen ja Ruuskanen ja Erki Noolin ajoista lähtien varmasti isompi liuta kuin Virosta. Jaakko Ojaniemihän otteli vielä muutamia vuosia sitten Pahapillin sijoilla MM- ja EM-tasolla. Aika vähän glooriaa Suomessa kaveri saanut siihen nähden, että oli maailmanhuippu.

Tosiasiassahan Virolla on ollut koko uuden itsenäisyytensä aikana kaksi yleisurheiluhuippua, eli Kanter ja Nool, joista Kanter on kahminut maan viisi viimeisintä arvokisamitalia, vaikka kilpailee vain yhdessä lajissa per arvokisat. Nool puolestaan on lopettanut jo vuosia sitten.

Lisäksi 2 arvokisamitalia ovat saaneet Värnik ja Tammert, sekä yhden EM-hopean maratonista Loskutov (kisassa jonka voitti suomalainen)

Siis 5 arvokisamitalistia 20 vuoden aikana EM-kisat mukaanlukien.


Eli Viro käy varsin huonoksi esimerkiksi maasta joka tuottaa huippuja liukuhihnalta.

 

[Hanson]

No tottakai ovat kun kyse on viiden miljoonan pienestä kansasta. Ei meiltä voi tulla liukuhihnalta huippuja esim. yleisurheilussa.

Ylläoleva väite esiintyy julkisuudessa lähes aina, kun Suomi ei ole pärjännyt jossakin lajissa, tällä kertaa yleisurheilussa. Nappaan ihan tuosta vaan muutaman maan, jotka ovat pienempiä kuin Suomi ja jotka pärjäsivät nyt meitä paremmin mitali/pistetaulukossa (suluissa asukasluvut) : St.Kitts & Nevis (49.000), Grenada (107.000), Bahama (307.000), Trinitad & Tobago (1,2 milj.), Viro (1,2), Botswana (1,5), Slovenia (2 milj), Latvia (2,2), Jamaika (2,8), Liettua (3,2), Moldova (4,1), Kroatia (4,4), Norja (4,5)...

 

[Mane]

Toisaalta Jamaikaa, St. Kitts & Nevisiä (2 mitalia, molempien pääarkkitehti sama urheilija) ja Moldovaa (ei mitaleja, yksi 8.sija) lukuunottamatta kaikki nuo maat ylsivät tasan siihen yhteen mitaliin, mihin Suomikin usein pystyy, eli ei mistään huippujen liukuhihnatuotannosta noidenkaan kohdalla puhuta pl. Jamaika. Saati sitten Moldovan yhden kasisijan kohdalla.



Menneet kisat olivat umpisurkeat Suomen osalta, mutta esimerkiksi 2 mitalia yksissä maailmantason arvokisoissa olisi nykymaailmassa erinomainen saavutus Suomen kokoiselta maalta.

 

[Corkscrew]

Vähän ihmettelen jos Kangas ei tee johtopäätöksiä ja eroa tehtävistään. Toki hän nosti Pitkämäen huipulle 2005, kruununa maailmanmestaruus Osakasta -07, mutta sen jälkeen Terokin on lasketellut alamäkeä eikä punaista lankaa ole enää monista harjoittelumuutoksista huolimatta löytynyt. Pitkämäki vaikuttaa niin kiitolliselta ja lojaalilta valmentajaansa kohtaan ettei taida ainakaan itse osata tehdä päätöstä että vaihtaisi valmentajaa, ehkä Kankaan pitäisi itse astua syrjään tässäkin tapauksessa? On sääli jos niin valtava potentiaali mikä Pitkämäestä on huokunut silloin 2005-2007 menetetään koska mieshän on vielä suhteellisen nuori eikä ole urallaan kärsinyt mistään todella pahoista loukkaantumisista ollenkaan. Jotenkin vaan tuntuu että Kankaan panos on käytetty ja jotain uutta pitäisi keksiä. Hänhän kommentoi oliko viime kesänä että Pitkämäen uran parhaat heitot saattavat olla jo heitetty, ei kovin rohkaiseva kommentti ja vaikka sisällään olisikin sitä mieltä niin olisi saanut jäädä sanomatta. Jotenkin alistunut, neuvoton on se olemus mikä Hannu Kankaasta nykytilanteessa välittyy urheilun seuraajalle ja tuntuu että sellainen on tarttunut vähän koko keihäsjoukkueeseen.

 

[Fordél]

Ylläoleva väite esiintyy julkisuudessa lähes aina, kun Suomi ei ole pärjännyt jossakin lajissa, tällä kertaa yleisurheilussa. Nappaan ihan tuosta vaan muutaman maan, jotka ovat pienempiä kuin Suomi ja jotka pärjäsivät nyt meitä paremmin mitali/pistetaulukossa (suluissa asukasluvut) : St.Kitts & Nevis (49.000), Grenada (107.000), Bahama (307.000), Trinitad & Tobago (1,2 milj.), Viro (1,2), Botswana (1,5), Slovenia (2 milj), Latvia (2,2), Jamaika (2,8), Liettua (3,2), Moldova (4,1), Kroatia (4,4), Norja (4,5)...

Jotta tällä listalla voitaisiin perustella jotain, pitäisi listan kattaa vaikka kaikki 2000-luvun arvokisat eli Olympialaiset ja MM-kisat. Yhdellä otoksella ei voida vetää suuria johtopäätöksiä. Veikkaan, että kun näin tehdään niin Suomi asettuu ihan öpaut sille sijalle, jolle sen pitääkin väestömäärään suhteutettuna. Toki jotkut aika pienet maat menevät edelle kun niissä esim. pikajuoksu on hyvin vallitseva laji, mutta pitkällä tähtäimellä (edes vuosikymmenen tähtäimellä) ero tasottuvat.

 

[Hanson]

Jotta tällä listalla voitaisiin perustella jotain, pitäisi listan kattaa vaikka kaikki 2000-luvun arvokisat eli Olympialaiset ja MM-kisat. Yhdellä otoksella ei voida vetää suuria johtopäätöksiä. Veikkaan, että kun näin tehdään niin Suomi asettuu ihan öpaut sille sijalle, jolle sen pitääkin väestömäärään suhteutettuna. Toki jotkut aika pienet maat menevät edelle kun niissä esim. pikajuoksu on hyvin vallitseva laji, mutta pitkällä tähtäimellä (edes vuosikymmenen tähtäimellä) ero tasottuvat.

Tuolla "otoksella" Suomea pienemmistä ja Daegussa paremmin menestyneistä maista ei ollut tarkoitus perustella mitään, vaan todeta, että Suomen asukasluvun käyttäminen selityksenä huonolle menestykselle, ei ole perusteltua - ainakaan tässä tapauksessa. Muutenhan sitä voisi laatia jos jonkinlaisia listoja jos jonkinlaisin taustoin.

Itse olen monesta asiasta samaa mieltä kuin P.Sihvonen, eli en usko, että ilman "tehokeinoja" päästään huipulle. Ajatelkaa asiaa vaikkapa suomalaisten kuulantyöntäjien kannalta ; kun yksi aikanaan kärysi, niin koko laji kuukahti (muut pelästyivät ja lopettivat....?) ja se siitä menestyksestä. Ennen Kalevan kisoissa jopa kuusi työntäjää yli 20 m., nyt tapellaan jossain 17 metrin kieppeillä. Muitakin esimerkkejä löytyisi, mutta todistaminen on eri juttu. Maalaisjärki selittää esim. 70-luvun suomalaisen yu-menestyksen, kun muistetaan, että Suomi oli tuolloin yksi johtavista maista urheilulääketieteen saralla ("pikku DDR").

 

[pete666]

Perustakaa nyt oma ketju näille doping asioille vaikka jonnekkin hevonvitun kuuseen. Sinne joutaa sihvosten klaani ym vatipäät. Pidetään tämä keihäsketjuna, jookos?

 

[Fordél]

Tuolla "otoksella" Suomea pienemmistä ja Daegussa paremmin menestyneistä maista ei ollut tarkoitus perustella mitään, vaan todeta, että Suomen asukasluvun käyttäminen selityksenä huonolle menestykselle, ei ole perusteltua - ainakaan tässä tapauksessa. Muutenhan sitä voisi laatia jos jonkinlaisia listoja jos jonkinlaisin taustoin.

Siis jos sillä ei ollut tarkoitus perustella mitään niin miten sillä voidaan todetakaan yhtään mitään?

Jos jotain johtopäätöksiä halutaan tehdä, pitää otoksen olla isompi ja aikajänteen pidempi kuin se mitä itse toit esille. Sillä listalla ei ole tässä keskustelussa kuin yhden kilpailun verran annettavaa. Kun asiaa katsotaan pidemmällä aikajänteellä, asettuvat maat joitain poikkeuksia lukuunottamatta aika lailla väestömääränsä mukaiseen järjestykseen. Toki jos listaa otetaan oikein pitkältä ajalta, on Suomi yleisurheilussa varmasti paremmalla sijalla kuin mihin väestömäärä antaisi luvan odottaa, mutta silloin painottuu liiaksi ajanjakso, jolloin yleisurheilussa eivät päässeet kaikki maat vaikuttamaan samalla tavalla kuin nykyisin.

 

[pete666]

Hei beibe, mä oon tulessa, mut mä haluan lisää bensaa.....Tralalaa...

 

[Fordél]

Jos palataan tarkemmin ketjun aiheeseen niin ketkäs nyt edustavat Suomea keihäänheitossa Ruotsi-otteluissa? Mäkeläkö heittää itse vai kuka? Kerrataas tilanne eli Pitkämäki ja Mannio ovat nyt kieltäytyneet, kun taas Sampo Lehtola möksöttää. Jäjelle taitaa jäädä Ruuskanen, joka on varma ja kaksi muuta paikkaa mennee joillekin kolmikosta Koski-Vähälä, Järvenpää ja Haatainen.

 

[Johannes]

Lehtolan kannattaisi pyörtää sanansa ja heittää pitkälle Suomi-Ruotsi maaottelussa. Ihme jamppoja, kun eivät käsitä, että paras protesti olisi pitkä keihäskaari, eikä valittaminen karusta kohtelusta, vaikka se olisikin totta.

 

[Rautapönikkä]

Tartte paljon ihmetellä miksei Rautapönikkää tms. asiakirjoittajia (pl. nimimerkin Kanto kaskessa viesti tossa vähän ylempänä) ole enää näkynyt.

Kyllä tahtoi kiinnostus hävitä, kiitos muutaman sankarin juttujen. P. Sihvosen ja muutaman muun horinoihin ei jaksa ottaa kantaa, sen verran kaukana realismista ollaan.

Mannio on -87 syntynyt ja tulee varmastikin lisäämään oman osansa suomalaiseen keihäsperinteeseen, mutta kyllä Mannion jälkeen näyttäisi tulevan aikamoinen aukko ennen kuin löytyy seuraava kunnon lahjakkuus. Itse en Etelätalon tai Lehtolan varaa paljoa laskisi. 90-luvun alun ikäluokista ei myöskään löydy yhtään kunnon lahjakkuutta. Ketä/keitä itseasiassa tarkoitat 90-luvulla syntyneillä?

Minkä takia Lehtolan ja Etelätalon varaan ei kannattaisi laskea? Kumpinkin on ikäisekseen oikein hyvässä kehitys vauhdissa. Ja jos vetoat johonkin "yhden heiton ihmeisiin", niin kehoitan tutustumaan heittäjiin tarkemmin. Enkä kyllä allekirjoita tuota 90-luvulla syntyneiden aukkoakaan. Esim. viime vuonna yli 78m heittänyt Joonas Verronen on kyllä aika kova nimi. Tämä kausi on toki ollut Joonaksellakin erinäisistä syistä johtuen vaisu, mutta näihin täytyy keihäänheittäjien kohdalla tottua, eikä pidä sokaistua yhdestä huonosta kaudesta.

Suurimpina lupauksinahan sieltä ovat tulossa sellaiset nimet kuin Karvinen, Teikari ja Takala

Näistä todelliseksi lahjakkuudeksi laskisin vain Karvisen, varauksin myös Takalan. Näillä kahdella heittotekniikka on sellainen, että aikuisten välinekkin saattaa lentää pitkälle (Karvinen sitä onkin jo hyvin heittänyt). Molemmat ovat fyysisesti vielä raakileita, mutta tähän on hyvä lähteä rakentamaan. Keto ja Teikari puolestaan eivät minun nähdäkseni omaa todellista potentiaalia maailman huipulle. Mielelläni olen toki väärässä.

Tämän ikäluokan heittäjien kohdalla tulee muistaa, että he heittävät 700g keihästä, joka on aivan eri väline, kuin 600g ja 800g keihäät, johtuen siitä, ettei tuohon malliin ole tehty sääntöuudistusta. Se on siis edelleen ns. liitokeihäs. Tämän vuoksi sitä pystyvät heittämään pitkälle hyvin erityyppiset heittäjät ja joku tyyppi ei menesty aivan yhtä hyvin miesten välineellä.

Valmentajat vaihtoon. Ulkomailta ( Ahoi Jan Zelezny!) apuja ja Seppo Rädyn blogit ja muut jorinat julkaisukieltoon. Kannattaa ainakin kokeilla.

Ei ole ihan niin yksinkertaista esim. tuon Zeleznyn tänne hankkiminen. Ensinnäkin, Keski-Euroopassa niin urheilijat, kuin valmentajat, ovat armeijan leivissä. Armeija maksaa heidän palkkansa ja näin ollen pystyvät pitkälti määräämään mitä he tekevät. Viime vuonna Teemu Wirkkala huomasi, että missä maassa tehdään tällä hetkellä erittäin kovaa tulosta keihäänheiton parissa ja kysyi Boris Henryä valmentajakseen. Saksan armeija esti tämän. Henry tekee tällä hetkellä käsittämättömän kovaa jälkeä heittäjiensä kanssa ja keihäänheiton suurmaan titteli on tällä hetkellä kiistatta heillä. Zeleznyn tilanne on sama kuin Henryllä, eikä hän saa varmasti lupaa alkaa suomalaisia valmentamaan, vaikka haluaisi. Toiseksi, kuvitteletteko SUL:llä olevan rahaa maksaa heille enemmän, mitä oman maan armeija?

Lajitietämys joo, mutta kun energia kuluu keskinäiseen kyräilyyn, paskanheittoon ja takavuosien haikailuun.

Mikäli joku haluaa täällä vakavissaan laittaa Tero Pitkämäen tulokset ja menestyksen vuosilta 2005-2010 dopingin piikkiin (koska ilman ei voi ottaa arvokisamitaleita ja heitellä ysikymppisiä)

Molemmista täysin samat sanat. Vaikka Räty, Nevala ja vanhempi Kinnunen kovasti toitottavat olevansa käytettävissä, mutta kukaan ei heidän apuaan halua, niin asia ei kyllä ole aivan näin. Mediallehan saa kuitenkin sanoa ihan mitä vain.

Kun se ristiveto ikävä kyllä ulottuu valmennustasolle asti.
Jälkimmäiseen: B. Spotakova, anyone? Ja sen Vassiljevsin tjsp kehitys ei ole vielä läheskään ulosmitattu.

Spotakova ei ole Zeleznyn "tuote". Nykyään tosiaan hänen tallissaan, mutta oli jo arvokisavoittaja ja kestomenestyjä ennen Zeleznyn astumista kuvaan.

Minun muistikuvani Backleystä on kyllä lihaksikkaampi kuin Pitkämäki ja Mannio yhteensä. Ruuskasesta nyt puhumattakaan. Eipä tuolla voimaheittäjiä ole enää kuin Järvenpää, ja sekin on aina vempassa.

Tässä mennään jälleen kerran siihen ulkonäkömiinaan. Backley todellakin oli ylivoimaisesti heikoin 90m mies punttituloksilla mitattaessa. Ihan vahvan näköinen tietysti ja lajivoimaakin varmasti oli. Vahvuuksia kuitenkin olivat ehdottomasti välineen hallinta (joka on suomalaisten ylivoimaisesti suurin heikkous nykyisin) ja suoraviivainen tekniikka. Backelyllä oli lähes aina surkea tukijalka, mutta silloin kun se piti, keihäs oli kaukana. Suomalaistenkin kohdalla nuo "voimaheittäjä"-linjaukset tahtovat mennä järjestäen vikaan, ainakin jos punttitulokset ovat mittarina. Järvenpääkin on lähes kaikissa testeissä heikoin nelikosta Pitkämäki, Ruuskanen, Wirkkala, Järvenpää, pl. kyykyt. Pitkämäki puolestaan on kyllä lähes kaikilla mittareilla porukan vahvin. Niin se ulkonäkö hämää. Rädystäkin puhuminen "voimaheittäjänä" ei ole järin perusteltua, parhaimmillaan hän oli teknisesti hyvä heittäjä. Toki vahva kuin härkä sen lisäksi.

Ajatelkaa asiaa vaikkapa suomalaisten kuulantyöntäjien kannalta ; kun yksi aikanaan kärysi, niin koko laji kuukahti (muut pelästyivät ja lopettivat....?) ja se siitä menestyksestä. Ennen Kalevan kisoissa jopa kuusi työntäjää yli 20 m., nyt tapellaan jossain 17 metrin

Kuulantyöntöhän on tällähetkellä paras argumentti puhtaan urheilun puolesta. Arsi Harju työnsi tänä vuonna 18,48 kuuden vuoden kilpailutauon jälkeen lähinnä leikkimielellä ja satunnaisella treenailulla. Eli huippuunsa treenattu Arsi Harju olisi aikanaan puhtaana työntänyt esim. 19,20 ja kaikki sentit tuon jälkeen piti hommata doupingilla? Uskoo ken tahtoo, jotkut uskovat Arsin kuuritelleen koko tämän kuuden vuoden jakson..

--

Dopingista vielä muutama sana:

Jos olette vähänkään perehtyneet suomalaisten keihäänheittäjien voimatasoihin ja olette sen lisäksi nähneet joskus lahjakkaan urheilijan, ei pitäisi olla kovin vaikea uskoa noiden tulosten tulleen ilman dopingia. Kenenkään voima-arvot eivät ole millään tapaa kummoiset, näkeehän noita usealla salilla teini-ikäisten, tosissaan voimanhankintaan panostavien toimesta. Miksi ei huippu-lahjakkaiden urheilijoiden, jotka ovat harjoitelleet vielä pitempään? Läheltä olen lahjakkaita nuorukaisia seurannut ja todistanut tuollaisten voimatasojen hankkimisen huomattavasti lyhyemmässä ajassa, mitä keihäänheittäjillä on käytössä. Ei pidä sekoittaa näitä kavereita niihin, jotka käyvät satunnaisesti salilla tekemässä penkkiä ja viikonloppuisin parantavat maailmaa lähikuppilassa, joiden penkkitulos on vuodesta toiseen se sama 70kg.

Heittäjät tekevät toki muutakin kuin voimaa, ja aikaa pelkkään voimanhankintaan ei ole rajattomasti käytössä. Voimatasot ovat kuitenkin hyvä mittari dopingin käytöstä. Vai haluaisiko joku kertoa dopingista, joka parantaa suoraan kimmoisuutta? Tai räjähtävyyttä, ilman voimatasojen nousua? En väitä, etteikö keihäänheitossa esiintyisi dopingia, varmasti käytetään, kyllä siitä hyötyä voi olla. Tarinoita on kuultu, että huiput olisivat nimen omaan vammojen jälkeen nopeuttaneet palautumista huipputasolle, mutta nämä vain tarinoita, kuulopuheita. Mikään ei kuitenkaan viittaa aineisiin suomalaisessa keihäänheitossa. Kuinka moni uskoo, että Tero Pitkämäki on lopettanut dopingin käytön huippuvuosiensa jälkeen ja siksi on niin huonossa kunnossa?

Lisäksi: Miten kuvittelette suomalaisten hankkivan noita aineita? Ne tietääkseni maksaa. Suomessa on tälläkin hetkellä muutama 80m heittänyt mies, jotka rahoittavat urheilunsa lähinnä opintotuella, joka ei järin suuriin panostuksiin anna mahdollisuutta. Tähän kun lisää sen, kuinka monen suomalaisen kovalla tasolla urheilevan elämän tavat ovat kaukana huippu-urheilijan vastaavista, voi ihan oikesti miettiä, että eikö sitä sittenkin voisi sinne huipulle ilman dopingia, varsinkin jos joku vielä panostaa siihen urheiluun myös elintavoiltaan.

 

[Rautapönikkä]

Joukkue Ruotsi-otteluun keihään osalta on tälläinen:
Jarkko Koski-Vähälä Ylivieskan Kuula 81,53 (84,12 -05),
Ari Mannio Lehtimäen Jyske Alajärvi 85,12 (85,70 -09),
Antti Ruuskanen Pielaveden Sampo 82,29 (87,33 -08).

 

[Rod Weary]

Tässä mennään jälleen kerran siihen ulkonäkömiinaan. Backley todellakin oli ylivoimaisesti heikoin 90m mies punttituloksilla mitattaessa. Ihan vahvan näköinen tietysti ja lajivoimaakin varmasti oli. Vahvuuksia kuitenkin olivat ehdottomasti välineen hallinta (joka on suomalaisten ylivoimaisesti suurin heikkous nykyisin) ja suoraviivainen tekniikka. Backelyllä oli lähes aina surkea tukijalka, mutta silloin kun se piti, keihäs oli kaukana. Suomalaistenkin kohdalla nuo "voimaheittäjä"-linjaukset tahtovat mennä järjestäen vikaan, ainakin jos punttitulokset ovat mittarina. Järvenpääkin on lähes kaikissa testeissä heikoin nelikosta Pitkämäki, Ruuskanen, Wirkkala, Järvenpää, pl. kyykyt. Pitkämäki puolestaan on kyllä lähes kaikilla mittareilla porukan vahvin. Niin se ulkonäkö hämää. Rädystäkin puhuminen "voimaheittäjänä" ei ole järin perusteltua, parhaimmillaan hän oli teknisesti hyvä heittäjä. Toki vahva kuin härkä sen lisäksi.

No jos se kerran noin on, niin olkoot sitten. Mutta jos käytetään karkeaa jakoa tekniikka vs. voima, minun on kovin vaikea mieltää Järvenpäätä tekniikkaheittäjäksi. Niin brutaalin näköistä hänen heittämisensä on.

Kun nyt kerran itseänsä viisaamman kanssa läppää heitän, niin käytänkin tilaisuuden hyväkseni. Osaatko laittaa suomalaiset jonkinlaiseen järjestykseen, kun tekniikkaa arvioidaan? Ja miten verrata eri "tyylillä" heittävien tekniikkaa keskenään?

choose_lifelle sama kommentti: Spotakovalla oli todellakin kultamitalit jo olympialaisista ja MM-kisoista ennen Zeleznyn valmennusta. En hoksannut, että olit editoinut vanhaan viestiisi tuon jutun.

 

[TKH]

Minkä takia Lehtolan ja Etelätalon varaan ei kannattaisi laskea? Kumpinkin on ikäisekseen oikein hyvässä kehitys vauhdissa. Ja jos vetoat johonkin "yhden heiton ihmeisiin", niin kehoitan tutustumaan heittäjiin tarkemmin. Enkä kyllä allekirjoita tuota 90-luvulla syntyneiden aukkoakaan. Esim. viime vuonna yli 78m heittänyt Joonas Verronen on kyllä aika kova nimi. Tämä kausi on toki ollut Joonaksellakin erinäisistä syistä johtuen vaisu, mutta näihin täytyy keihäänheittäjien kohdalla tottua, eikä pidä sokaistua yhdestä huonosta kaudesta.

Niin, ensinnäkään en tiedä mitä haet "yhden heiton ihmeellä", mutta se, että kaverit parantaa yhdellä heitolla ennätystään luokkaa 5 metriä ei vielä tee niistä 83-84 metrin heittäjää tyyliin nyt vaikka Avan. Mitä kunnon lahjakkuuksiin taas tulee, niin kyse nyt on pitkälti siitä miten kukin "kunnon lahjakkuuden" määrittelee. Itselleni kunnon lahjakkuus on sellainen, joka on ollut mitaleilla 17- ja 19-vuotiaiden arvokisoissa, tosin näistä 19-vuotiaissa menestyminen kertoo paljon enemmän tulevaisuuden potentiaalista kuin 17-vuotiaiden kisoissa menestyminen. Tosin onhan myös 23-vuotiaiden kisoissakin menestyminen meriitti, vaikka siinä vaiheessa urheilijan pitäisi olla jo aika kova tekijä eikä mikään lupaus.

Suomalaisista edellä mainitun tyyppisiä "kunnon lahjakkuuksia" ovat olleet nyt esimerkiksi vaikkapa Wirkkala ja Mannio. Lahjakkuuksien puutteesta Mannion jälkeen kertoo omalta osaltaan myös se, että tulevaisuuden potentiaalista kaikkein eniten tietoa antavissa 19-vuotiaiden arvokisoissa viimeisin Suomen keihäsmitali on Mannion hopea vuodelta 2006 (19-v MM-kisat). 19-vuotiaiden EM-kisoissa viimeiset keihäsmitalit ovat aikaisemmin mainitsemani -84 ikäluokan ottama kolmoisvoitto vuodelta 2003.

Se, että joku on useasti nuorten kisoissa mitaleilla ei tietenkää tarkoita, että kaverista tulisi maailmanhuippu, mutta nuorten kisoista tuttuja menestyjiä kyllä löytyy yleensä aika paljon sitten myös maailman huipulta lajista riippumatta. Tokihan sitten myös late bloomer -tyyppisiä kavereitakin löytyy. Esimerkiksi nyt vaikka -90 luvun alkuvuosien ikäluokista minulle "kunnon lahjakkuutta" edustavat heittäjät ovat olleet kavereita tyyliin Tarabin, Sirmais ja Wöschler, jotka ovat kaikki menestyneet hyvin nuorten arvokisoissa. Todellisuus nyt kuitenkin on se, että kaikista ikäluokista ei välttämättä nouse yksikään maailman huipulle ja on hyvin harvinaista, että jostakin ikäluokasta nousisi muutamaa heittäjää suurempi määrä maailman huipulle. Ja aika usein ikäluokasta maailman huipulle nouseva on sitten joku nuorten arvokisoissa menestyneistä.

 

[choose_life]

choose_lifelle sama kommentti: Spotakovalla oli todellakin kultamitalit jo olympialaisista ja MM-kisoista ennen Zeleznyn valmennusta. En hoksannut, että olit editoinut vanhaan viestiisi tuon jutun.

Jep, anteeksi kämmi. Tuli kai siitä, että muistaakseni (saa yhä korjata:) se oli kuitenkin Jan Z,. joka Spotakovan aikoinaan bongasi 7-ottelusta keihään pariin.

Pääasia silti, että ollaan takaisin asiassa ja reaalimaailman asiapohjaisessa kirjoittelussa.

 

[siffa]

Tässä mennään jälleen kerran siihen ulkonäkömiinaan. Backley todellakin oli ylivoimaisesti heikoin 90m mies punttituloksilla mitattaessa. Ihan vahvan näköinen tietysti ja lajivoimaakin varmasti oli.

Heittäjät tekevät toki muutakin kuin voimaa, ja aikaa pelkkään voimanhankintaan ei ole rajattomasti käytössä.

Minusta Backley:n alavartalon, keskivartalon ja yläkropan voimantuotanto täytyi olla maailman huppuluokkaa, koska oikean tekniikan lisäksi hän sai sen avulla keihäälle maksimaalisen lähtönopeuden.

Kyse ei ole ainoastaan punttituloksista, ei varsinkaan penkkipunnerrustuloksista, vaan optimaalisesta voimantuotannosta koko vartalon pituudelta. Joskus takavuosina kuulin puhuttavan siitä, että keihästä heitetään alavartalon ja keskivartalon voimantuotannolla, jossa lantion liike on tärkeässä asemassa. Täytyyhän se yläkroppakin olla räjähtävän voimakas, jotta ala- ja keskivartaloiden voimantuotanto saadaan synkronoitua käden liikkeeseen ja sitä kautta keihäälle saadaan iso lähtönopeus. Keihäs on laji, jossa tarvitaan optimaalista voimantuontantoa koko vartalosta sekä erittäin herkkää tekniikkaa, jotta kaikki osa-alueet loksahtavat heittosuorituksessa kohdilleen. On selvää, että vääränlainen voimanhankinta vie oikean tekniikan niin alavartalosta, keskivartalosta kuin ylävartalostakin. Herkkä tekniikkalaji on kyseessä, mutta voimantuotantoon on ilmeisesti kuitenkin panostettava harjoitteluajasta enemmän kuin tekniikan hiomiseen. Sinä tiedät, onko näin, kuten oletan asian olevan.

 

[Pekkis]

Tämän ikäluokan heittäjien kohdalla tulee muistaa, että he heittävät 700g keihästä, joka on aivan eri väline, kuin 600g ja 800g keihäät, johtuen siitä, ettei tuohon malliin ole tehty sääntöuudistusta. Se on siis edelleen ns. liitokeihäs. Tämän vuoksi sitä pystyvät heittämään pitkälle hyvin erityyppiset heittäjät ja joku tyyppi ei menesty aivan yhtä hyvin miesten välineellä.

Hyvää pohdintaa heittelet. Tunnut olevan sen verran perillä lajista, että tiedät varmaan heittävätkö esim. 14 vuotiaat pojat samalla keihäsmallilla kuin naiset (SE tuloksen perässä muistaakseni VT?)

Jos heittävät, niin lupauksista puhuttaessa ei pidä unohtaa Oliver Helander nimistä Raaseporin poikaa. Teki kesällä ikäluokkansa Suomen ennätyksen 68.10! Ok, nuori on vielä poika, mutta jos vaan pysyy lajin parissa eikä liian kovalla harjoittelulla pilata, niin kuka tietää mihin vielä kykenee.

 

[Rautapönikkä]

Juttua

Yhden heiton ihmeellä, jollaiseksi kummatkin on joidenkin heittäjien toimesta tälläkin palstalla leimattu, minä en tarkoita mitään, jotkut muut niin tekevät. En pitäisi kumpaakaan kuitenkaan minään epätasaisena heittäjänä joka kerran tai kaksi elämässään heittävät hirmukaaren. Lehtolaa tasaisempaa heittäjää saa hakea, hänen sarjansa kilpailuissa ovat monesti olleet aivan muutaman metrin sisällä ja parhaiden heittojen tulokset myös. Lehtolan tuloskehitys polki muutaman vuoden paikallaan, vaikka lähes jokaisella mittarilla kehitys on mennyt eteenpäin. Tänä vuona tuo sitten viimein realisoitui myös kilpailussa, mutta nyt ei oikein saatu selvyyttä, oliko tuo yksittäinen nappiheitto, vai oliko kyse siitä, että Lehtola on noussut uudelle tasolle. Ensi kausi on mielenkiintoinen. Etelätalo puolestaan heitti tuon ennätyksensä kevään ensinmäisessä kilpailussa, joten tulosharppaus on aivan luonnollinen. Vaikka muut heitot tuossa sarjassa eivät olleet kummoisia, ei se ollut mikään yllätys. Etelätalo heittää parhaat heitot lähes poikkeuksetta viimeisellä. Yleensä vielä reiluilla parannuksilla. Kerran häneltä oltiin viemässä jo luvattua nuorten EM-matkaa, kun Pihtiputaalla kilpailussa ei ollut kolmella ensinmäisellä mennyt edes 70m. Viimesellä tuli sitten 79,70 ja valinnasta ei jäänyt paljon epäselvyyttä. Tämä kesä menikin sitten tuon tyräleikkauksen takia muuten piloille, vaikka heittikin tuossa vastikään vajaa 78m. Minä pidän Etelätaloa seuraavana suomalaisena arvokisavoittajana yleisurheilussa. Hänellä on loistavat kilpailijan ominaisuudet ja tyyppinä luotu keihäänheittoon. Heikkoutena pitäisin vammaherkkyyttä.

Nuorten arvokisamitaleita en pitäisi hirveän hyvänä kuvaamaan lahjakkuutta, ainakaan enää. Tulostaso nuorten kilpailuissa on noussut aivan järkyttävän kovaksi ja yhä enemmän noissa on jo valmiita urheilijoita (tai lähes valmiita), jotka pärjäävät jo tulostensa puolesta aikuisten kilpailuissa. Suomessa mennään tällähetkellä todella varovaisella linjalla ominaisuusharjoittelun kanssa nuorissa ja se näkyy arvokisamenestyksessä nuorten osalta. Aika näyttää, ollaanko oltu liian varovaisia. Esim. Lehtolassa ja Etelätalossa tämä suuntaus jo näkyy. He eivät ole vieläkään fyysisesti Suomen aikuisheittäjien tasoa. Sekin puoltaa heidän mahdollisuuksiaan. Ennen voitiin puhua nuorten arvokisamenestyksen ennustavan kansainväliselle tasolle nousemista aikuisissa, nykyään ei tarvitse ennustaa, kun siellä ollaan jo. Avan, Wöschler, Tarabin ja Sirmais hyvänä esimerkkinä. Ennustanpa muuten jo nyt: Wöschler ottaa Lontoossa mitalin. Niin huikea arvokisaheittäjä hän on. Sirmaiksen kilpailijan hermot eivät puolestaan ole hirveästi vakuuttaneet.

No jos se kerran noin on, niin olkoot sitten. Mutta jos käytetään karkeaa jakoa tekniikka vs. voima, minun on kovin vaikea mieltää Järvenpäätä tekniikkaheittäjäksi. Niin brutaalin näköistä hänen heittämisensä on.

Kun nyt kerran itseänsä viisaamman kanssa läppää heitän, niin käytänkin tilaisuuden hyväkseni. Osaatko laittaa suomalaiset jonkinlaiseen järjestykseen, kun tekniikkaa arvioidaan? Ja miten verrata eri "tyylillä" heittävien tekniikkaa keskenään?

Tähän ei voi tietenkään kovin yksiselitteisesti vastata, mutta palaan paremmalla ajalla tähän kysymykseen.

Juttua

Ihan tottahan tuo koko teksti on. Liikaa ei kuitenkaan kannata sitä jalkojen voimantuottoa korostaa, sillä heittokädellä on todella suuri merkitys. Parhaimmillaan miehet heittävät kuitenkin jopa yli 70m paikaltaan, joka on hyvin pitkälti kädellä suoritettava liike.

Backleyn voimantuotto ei ollut millään mittarilla muiden 90m miesten tasoa. Ei jalkojen, eikä käsien osalta. Hänen lähtönopeutnsakkin muuten olivat yleensä verrattaen pieniä, kun vertasi muiden yhtä pitkiin heittoihin.

Valtavia kyykkytuloksia keihäänheitto ei vaadi. Tästä hyvänä esimerkkinä Aki Parviaisen nuoruudessa heitetyt heitot, joissa poika viskoo täydellisellä tukijalan käytöllä (se pönkkä nimittäin piti!) ja valmentajan mukaan kyykky ei ollut edes sataa kiloa. Myöhemmin uran aikana se oli yli tuplasti enemmän, pönkkä piti edelleen.

Hyvää pohdintaa heittelet. Tunnut olevan sen verran perillä lajista, että tiedät varmaan heittävätkö esim. 14 vuotiaat pojat samalla keihäsmallilla kuin naiset (SE tuloksen perässä muistaakseni VT?)

Jos heittävät, niin lupauksista puhuttaessa ei pidä unohtaa Oliver Helander nimistä Raaseporin poikaa. Teki kesällä ikäluokkansa Suomen ennätyksen 68.10! Ok, nuori on vielä poika, mutta jos vaan pysyy lajin parissa eikä liian kovalla harjoittelulla pilata, niin kuka tietää mihin vielä kykenee.

Samalla keihäällä heittävät joo, kuin naiset. Kova tulos tuon ikäiselle, erittäin kova. En ole (vielä) nähnyt Helanderin heittävän, joten tarkempaa analyysiä hänestä en osaa tehdä.

 

[TKH]

Yhden heiton ihmeellä, jollaiseksi kummatkin on joidenkin heittäjien toimesta tälläkin palstalla leimattu, minä en tarkoita mitään, jotkut muut niin tekevät.

Niin, siis kyllähän miehet "yhden heiton ihmeitä" ovat niin kauan kunnes heittävät lisää komeita kaaria. Miehet täyttävät siis määritelmän toistaiseksi täysin, eikä siinä ole kyse mistään "leimaamisesta", ainoastaan tosiasioiden mainitsemisesta. Nähtäväksi sitten jää se, että kuinka kauan miehistä voi mainittua määritelmää käyttää.

 

[Rautapönikkä]

Kun nyt kerran itseänsä viisaamman kanssa läppää heitän, niin käytänkin tilaisuuden hyväkseni. Osaatko laittaa suomalaiset jonkinlaiseen järjestykseen, kun tekniikkaa arvioidaan? Ja miten verrata eri "tyylillä" heittävien tekniikkaa keskenään?

Kokeillaas nyt jotain mietteitä laittaa tähänkin.

Tekniikoita on kovin vaikea laittaa minkäänlaiseen järjestykseen, koska tyylejä on erilaisia, heittäjien ominaisuudet, vahvuudet ja heikkoudet ovat erilaisia, olosuhteet ja keihäät ovat erilaisia (joku tekniikka sopii paremmin vastatuuleen, joku myötäiseen jne.) ja sekin on muistettava, että kukaan heittäjä ei heitä koskaan kahta samanlaista heittoa (eli pitäisikö tekniikkaa arvioida kenties siitä ennätysheitosta, jostain epäonnistuneesta rääpäisystä, vaiko jostain siitä väliltä). Kuitenkin joitain tapoja arvioida heittäjän tekniikkaa on.

Lähtökohtana tietysti se, että pisimmät heitot ovat teknisesti parhaita, varsinkin yhden heittäjän kohdalla lyhyellä aikajänteellä, eli samassa kisassa heitetty 90m heitto on teknisesti parempi, kuin 80m heitto (tähänkin vaikuttaa tietysti mm. heittäjän lataus ja olosuhteet). Kun tällaisia heittoja on tarpeeksi vertailtu ja poimittu onnistuneen ja epäonnistuneen heiton eroja, saadaan tiettyjä teknisiä muuttujia selville, jotka vaikuttavat heiton pituuteen ja näiden avulla voidaan luoda ns. oppikirjaheitto. Keihästä on kuitenkin heitetty moderneissa kilpailuissa yli sata vuotta, joten hyvällä syyllä voidaan olettaa, että suurin osa näistä muuttujista on löytynyt (tietysti nykymallilla heitetty vasta 20 vuotta, ja tämä muuttaa vähän asioita, vanhan ja nykymallin tekniikoissa on hiukan eroa). Tämän oppikirjaheiton pohjalta voidaan tietysti vertailla heittäjiä, mutta tätä hankaloittavat heittäjien erilainen fysiikka ja se, ettei kukaan koskaan pääse siihen täydelliseen heittoon, joudutaan miettimään painotuksia eri muuttujille (jollakin heittäjällä toimi heitossa tukijalka, mutta keihäs oli huonossa asennossa ja jollain toisin päin, kumpi näistä oli parempi?). Minä en ainakaan lähtisi tätä kautta laittamaan heittäjiä järjestykseen.

Toinen vaihtoehto on vertailla sitä, millaisillä fyysisillä ominaisuuksilla minkäkin pituiseen heittoon on päädytty. Jälleen yhden heittäjän kohdalla arvioita on helppo tehdä. Jos heittäjän fysiikka ei millään mittarilla kehity, mutta keihästulos kehittyy, on helppo todeta heittäjän tekniikan parantuneen. Heittäjien fysiikkaa seurataan joka puolella maapalloa erittäin tarkasti ja laajoilla testeillä. Vaikka media vähän tahtookin rakentaa kuvaa (tai ainakin ihmiset tahtovat niin käsittää), että edistymistä seurataan lähinnä penkkipunnerruksen ja tempauksen kehittymisellä, ollaan tässä aika kaukana totuudesta. Fyysiset testit kattavat todella hyvin ominaisuuksien kirjon ja niiden avulla voidaan saada erittäin kattava kuva heittäjän fyysisen suorituskyvyn muutoksista. Ja edelleen, lajilla on pitkät perinteet, joten voidaan hyvällä syyllä olettaa, että ainakin suurin osa fyysisistä muuttujista ollaan löydetty ja niille kehitetty myös testit. Näiden avulla pystytään hyvin heittäjiä vertaamaan. Eli jos meillä on vaikkapa kymmenen heittäjää, jotka heittävät tasaisesti 80m heittoja, ja joku/jotkut on/ovatselvästi muita fyysisesti huonommassa kunnossa, on hänen tekniikkansa muita parempi. Tätä tietysti hankaloittaa puolestaan se, että eri ihmisillä on eri vahvuudet ja heikkoudet, joku on nopea ja joku vahva. Kuitenkin, ominaisuudet kulkevat usein käsi kädessä ja tämän takia onkin monesti niin, että ollaan kautta linjan vahvoja kaikissa testeissä, voidaankin puhua erilaisista tasoista. Esim. suomalaisista huipuista tällaiset tasot on aika helppo tehdä. Tämän pohjalta heittäjien tekniikkaa voidaan jonkinlaiseen järjestykseen laittaa.

Yksi tärkeä seikka keihäänheitossa on myöskin keihäänhallinta. Tämä on tekniikkamuuttujista ehkä helpoiten silmällä havaittavissa ja se on loppupeleissä aika yksinkertaista fysiikkaa, josta on eroteltavissa ns. oikea ja väärä. Maalaisjärjellä on jo selvää, että ilmanvastuksen takia keihäs lentää pidemmälle, kun menee suoraan, eikä poikittain. Myöskin lähtökulmiin vaikuttaa ihan fysiikan lait (jokainen varmasti muistaa koulufysiikasta, että 45 asteen kulmaan heitetty kuula lentää tyhjiössä pisimmälle), toki vähän korkeampaa matematiikka siitä tulee, kun pitää ottaa huomioon ilmakehä ja se, että lähtönopeus on poikkeuksetta sitä suurempi, mitä pienempi lähtökulma. Heittäjien keihäänhallintaa voidaan arvioida mm. sillä, miten pitkiä heittoja saadaan milläkin lähtönopeudella. Se, joka heittää pienellä lähtönopeudella pitkälle, hallitsee keihään hyvin (lähtönopeudella erittäin vahva korrelaatio heiton pituuteen). Suomalaisista silmiinpistävän pienillä lähtönopeuksilla pitkiä heittoja ovat heittäneet mm. Juha Laukkanen ja Harri Haatainen. Ja esimerkiksi jo mainittu Backley saavutti lähes poikkeuksetta pienemmät lähtönopeudet, mitä pahimmat kilpailijat, mutta paremmalla keihäänhallinnalla paikkasi tätä.

Tällä hetkellä suomalaisia voidaan fysiikan puolesta seuraaviin lokeroihin:

1. Tero Pitkämäki (vaikkakin fysiikka ei ole sillä tasolla, missä se on joskus ollut, on edelleen kovimmassa fyysisessä kunnossa)
2. Wirkkala, Järvenpää, Ruuskanen (Ruuskanen kehittynyt fyysisesti tänä vuonna ja lähestynyt Pitkämäkeä, Järvenpää loukkaantumisten vuoksi vähän hiipunut)
3. Mannio, Lehtola, Etelätalo, Haatainen (Lehtola ja Etelätalo nousseet pikkuhiljaa, Mannio pysynyt pitkään paikallaan ja Haataisen fysiikkaa vähän hankala arvioida, koska selkävamman vuoksi fysiikka harjoittelu aika erilaista, joissain ominaisuuksissa kuuluisi helposti kakkosryhmään, mutta kokonaisuus jää kolmoseen.

Koska tällä kaudella koko Suomen keihäskaarti on tasaisesti pommittanut sinne 80m korville (ok, Haataista ei ehkä tähän lasketa, Lehtola ja Etelätalokin siinä ja siinä), voi karkean johtopäätöksen vetää tämän hetken tekniikasta: mitä alemmassa ryhmässä heittäjä on, sitä parempi tekniikka. Ja koska Mannio on tuolla kolmosryhmässä, hänet voidaan kai nostaa teknisesti parhaaksi. Tällä hetkellä. Jos taas Pitkämäkeä arvioitaisiin kolmen tai neljän vuoden takaisessa kunnossa, olisi tilanne eri.

Pitkämäki on muuten heittänyt ennätyksensä selkeästi huonommassa fyysisessä kunnossa, mitä Thorkildsen omansa (ennätysten välillä vain muutamia senttejä). Tämän perusteella voitaisiin siis väittää, että Pitkämäen ennätysheitto on teknisesti parempi, mitä Thorkildsenin. Toisaalta Thorkildsenin ennätys on heitetty stadionolosuhteissa, Pitkämäen huippuolosuhteistaan tunnetulla Kuortaneen kentällä, joten tämä muuttaa hivenen asiaa.

Pitkä sepustus, ja jos jotain unohdin, niin lisäilen sitten jälkeenpäin.