Rautapönikkä
Jäsen
Kokeillaas nyt jotain mietteitä laittaa tähänkin.
Tekniikoita on kovin vaikea laittaa minkäänlaiseen järjestykseen, koska tyylejä on erilaisia, heittäjien ominaisuudet, vahvuudet ja heikkoudet ovat erilaisia, olosuhteet ja keihäät ovat erilaisia (joku tekniikka sopii paremmin vastatuuleen, joku myötäiseen jne.) ja sekin on muistettava, että kukaan heittäjä ei heitä koskaan kahta samanlaista heittoa (eli pitäisikö tekniikkaa arvioida kenties siitä ennätysheitosta, jostain epäonnistuneesta rääpäisystä, vaiko jostain siitä väliltä). Kuitenkin joitain tapoja arvioida heittäjän tekniikkaa on.
Lähtökohtana tietysti se, että pisimmät heitot ovat teknisesti parhaita, varsinkin yhden heittäjän kohdalla lyhyellä aikajänteellä, eli samassa kisassa heitetty 90m heitto on teknisesti parempi, kuin 80m heitto (tähänkin vaikuttaa tietysti mm. heittäjän lataus ja olosuhteet). Kun tällaisia heittoja on tarpeeksi vertailtu ja poimittu onnistuneen ja epäonnistuneen heiton eroja, saadaan tiettyjä teknisiä muuttujia selville, jotka vaikuttavat heiton pituuteen ja näiden avulla voidaan luoda ns. oppikirjaheitto. Keihästä on kuitenkin heitetty moderneissa kilpailuissa yli sata vuotta, joten hyvällä syyllä voidaan olettaa, että suurin osa näistä muuttujista on löytynyt (tietysti nykymallilla heitetty vasta 20 vuotta, ja tämä muuttaa vähän asioita, vanhan ja nykymallin tekniikoissa on hiukan eroa). Tämän oppikirjaheiton pohjalta voidaan tietysti vertailla heittäjiä, mutta tätä hankaloittavat heittäjien erilainen fysiikka ja se, ettei kukaan koskaan pääse siihen täydelliseen heittoon, joudutaan miettimään painotuksia eri muuttujille (jollakin heittäjällä toimi heitossa tukijalka, mutta keihäs oli huonossa asennossa ja jollain toisin päin, kumpi näistä oli parempi?). Minä en ainakaan lähtisi tätä kautta laittamaan heittäjiä järjestykseen.
Toinen vaihtoehto on vertailla sitä, millaisillä fyysisillä ominaisuuksilla minkäkin pituiseen heittoon on päädytty. Jälleen yhden heittäjän kohdalla arvioita on helppo tehdä. Jos heittäjän fysiikka ei millään mittarilla kehity, mutta keihästulos kehittyy, on helppo todeta heittäjän tekniikan parantuneen. Heittäjien fysiikkaa seurataan joka puolella maapalloa erittäin tarkasti ja laajoilla testeillä. Vaikka media vähän tahtookin rakentaa kuvaa (tai ainakin ihmiset tahtovat niin käsittää), että edistymistä seurataan lähinnä penkkipunnerruksen ja tempauksen kehittymisellä, ollaan tässä aika kaukana totuudesta. Fyysiset testit kattavat todella hyvin ominaisuuksien kirjon ja niiden avulla voidaan saada erittäin kattava kuva heittäjän fyysisen suorituskyvyn muutoksista. Ja edelleen, lajilla on pitkät perinteet, joten voidaan hyvällä syyllä olettaa, että ainakin suurin osa fyysisistä muuttujista ollaan löydetty ja niille kehitetty myös testit. Näiden avulla pystytään hyvin heittäjiä vertaamaan. Eli jos meillä on vaikkapa kymmenen heittäjää, jotka heittävät tasaisesti 80m heittoja, ja joku/jotkut on/ovatselvästi muita fyysisesti huonommassa kunnossa, on hänen tekniikkansa muita parempi. Tätä tietysti hankaloittaa puolestaan se, että eri ihmisillä on eri vahvuudet ja heikkoudet, joku on nopea ja joku vahva. Kuitenkin, ominaisuudet kulkevat usein käsi kädessä ja tämän takia onkin monesti niin, että ollaan kautta linjan vahvoja kaikissa testeissä, voidaankin puhua erilaisista tasoista. Esim. suomalaisista huipuista tällaiset tasot on aika helppo tehdä. Tämän pohjalta heittäjien tekniikkaa voidaan jonkinlaiseen järjestykseen laittaa.
Yksi tärkeä seikka keihäänheitossa on myöskin keihäänhallinta. Tämä on tekniikkamuuttujista ehkä helpoiten silmällä havaittavissa ja se on loppupeleissä aika yksinkertaista fysiikkaa, josta on eroteltavissa ns. oikea ja väärä. Maalaisjärjellä on jo selvää, että ilmanvastuksen takia keihäs lentää pidemmälle, kun menee suoraan, eikä poikittain. Myöskin lähtökulmiin vaikuttaa ihan fysiikan lait (jokainen varmasti muistaa koulufysiikasta, että 45 asteen kulmaan heitetty kuula lentää tyhjiössä pisimmälle), toki vähän korkeampaa matematiikka siitä tulee, kun pitää ottaa huomioon ilmakehä ja se, että lähtönopeus on poikkeuksetta sitä suurempi, mitä pienempi lähtökulma. Heittäjien keihäänhallintaa voidaan arvioida mm. sillä, miten pitkiä heittoja saadaan milläkin lähtönopeudella. Se, joka heittää pienellä lähtönopeudella pitkälle, hallitsee keihään hyvin (lähtönopeudella erittäin vahva korrelaatio heiton pituuteen). Suomalaisista silmiinpistävän pienillä lähtönopeuksilla pitkiä heittoja ovat heittäneet mm. Juha Laukkanen ja Harri Haatainen. Ja esimerkiksi jo mainittu Backley saavutti lähes poikkeuksetta pienemmät lähtönopeudet, mitä pahimmat kilpailijat, mutta paremmalla keihäänhallinnalla paikkasi tätä.
Tällä hetkellä suomalaisia voidaan fysiikan puolesta seuraaviin lokeroihin:
1. Tero Pitkämäki (vaikkakin fysiikka ei ole sillä tasolla, missä se on joskus ollut, on edelleen kovimmassa fyysisessä kunnossa)
2. Wirkkala, Järvenpää, Ruuskanen (Ruuskanen kehittynyt fyysisesti tänä vuonna ja lähestynyt Pitkämäkeä, Järvenpää loukkaantumisten vuoksi vähän hiipunut)
3. Mannio, Lehtola, Etelätalo, Haatainen (Lehtola ja Etelätalo nousseet pikkuhiljaa, Mannio pysynyt pitkään paikallaan ja Haataisen fysiikkaa vähän hankala arvioida, koska selkävamman vuoksi fysiikka harjoittelu aika erilaista, joissain ominaisuuksissa kuuluisi helposti kakkosryhmään, mutta kokonaisuus jää kolmoseen.
Koska tällä kaudella koko Suomen keihäskaarti on tasaisesti pommittanut sinne 80m korville (ok, Haataista ei ehkä tähän lasketa, Lehtola ja Etelätalokin siinä ja siinä), voi karkean johtopäätöksen vetää tämän hetken tekniikasta: mitä alemmassa ryhmässä heittäjä on, sitä parempi tekniikka. Ja koska Mannio on tuolla kolmosryhmässä, hänet voidaan kai nostaa teknisesti parhaaksi. Tällä hetkellä. Jos taas Pitkämäkeä arvioitaisiin kolmen tai neljän vuoden takaisessa kunnossa, olisi tilanne eri.
Pitkämäki on muuten heittänyt ennätyksensä selkeästi huonommassa fyysisessä kunnossa, mitä Thorkildsen omansa (ennätysten välillä vain muutamia senttejä). Tämän perusteella voitaisiin siis väittää, että Pitkämäen ennätysheitto on teknisesti parempi, mitä Thorkildsenin. Toisaalta Thorkildsenin ennätys on heitetty stadionolosuhteissa, Pitkämäen huippuolosuhteistaan tunnetulla Kuortaneen kentällä, joten tämä muuttaa hivenen asiaa.
Pitkä sepustus, ja jos jotain unohdin, niin lisäilen sitten jälkeenpäin.