Nyt kun kisat on ohi ja keihäästä tuli jälleen se odotettu mitali, niin muutama sananen keihäänheittäjistämme. Ensinnäkin Tero Pitkämäki, vaikka vaikuttaa välillä hieman takakireältä pohjanmaalaiselta, niin hattu pois päästä ja kaikki kunnioitus häntä kohtaan! Tv:n perusteella kasvanut vuosien saatossa erittäin varmaksi arvokisaheittäjäksi niin tekniikaltaan, kuin mentaalipuoleltaan. Pisimmät kaaret taitaa olla jo takana päin, enkä usko että uskoo enää itsekään ennätyksen kohennukseen. Sen sijaan mikäli säilyy ehjänä, nostaa Teron nykyinen suoritusvarmuus hänet varmemmaksi mitalin tuojaksi kuin nuorempana.
Antti ruuskanen. Late bloomer, jolla todennäköisesti pisimmät heitot ovat edessäpäin. Omaa potentiaalin 90m rikkomiseen, mutta Yegon voittotuloksen mittoihin en usko hänen koskaan kykenevän.
Yego suvereeni voitto ja lähes ysikymppisellä tullut Abdelrahmanin hopea oli itselle ja luultavasti myös liitolle hyvä muistutus, että myös muualla osataan heittää kauas. Vaikka Petteri Piiroinen on ollut mukana valmentamassa uusia tulokkaita, kuuluu kunnia myös heittäjille itselleen. Kyky sopeutua ja etsiä itselleen sopivimmat harjoitteluolosuhteet ja ihmiset ympärilleen.
Ylen haastattelussa Jukka Härkönen totesi osuvasti, että Suomen on luovuttava osaltaan vanhoista toimintamalleista ja nöyrästi pyrittävä ottamaan oppia kansainvälisiltä kentiltä. Harjoittelukulttuuri on muuttunut kansainvälisemmäksi ja riippumattomaksi urheilijan kansalaisuudesta, joten lajiliittojen tulisi myös sopeutua vallitsevaan muutokseen.