Vuosia sitten hajoilin suomalaisen palloilu-urheilun aallonpohjasta sekä häviämisen kulttuurista ja muistelin, että olisin joskus avautunut asiasta ihan oman ketjunsakin muodossa. En kuitenkaan semmoista löytänyt, joten kai se on sitten jäänyt aikeeksi.
Olen kuitenkin ollut asiasta syvästi käärmeissäni ja julistanut agendaani äänekkäästi niin virtuaalisesti kuin ihan real life, kun jääkiekkomaajoukkue ei osannut voittaa tärkeitä matseja, jalkapallomaajoukkue ei kultaisesta sukupolvesta huolimatta saavuttanut kisapaikkaa ja muut palloilumaajoukkueet olivat Euroopan kellariosastoa.
Valtavalla asiantuntemuksellani evästetty rakentava kritiikki otettiin nähtävästi lajiliitoissa kuuleviin korviin ja tilanne on kääntynyt likipitäen päälaelleen ;)
Joka tapauksessa me suomalaisen palloilun ystävät olemme saaneet viime vuosina nauttia poikkeuksellisesta menestyksestä. Erityisesti viime syksystä alkaen on nähty aivan käsittämättömiä palloilusuorituksia, henkistä venymistä ja palloilukulttuurin nousua:
- 7. sija lentopallon EM-kisoissa Tanskassa.
- 8. sija koripallon EM-kisoissa Sloveniassa. Joukossa isoja päänahkoja. Isojen voittojen ja fani-ilmiön myötä villi kortti MM-kisoihin.
- Jääkiekon nuorten maailmanmestaruus Ruotsissa, vaikka Ruotsia ja Kanadaa vastaan ei pitänyt olla mitään palaa.
- Jääkiekon olympiapronssi Sotshissa, vaikka ei pitänyt olla mitään jakoa suunnilleen muita, kuin Itävaltaa ja Norjaa vastaan.
- Jääkiekon MM-hopea Minskissä, vaikka ei taaskaan pitänyt olla mitään jakoa ("liigamaajoukkueella") ja lisäksi - päinvastoin kuin normaalisti - alettiin voittamaan vasta tärkeimpiä pelejä.
- HJK:n Eurooppaliigapaikka venymällä kaksi kertaa upeasti ennalta selvästi parempaa joukkuetta vastaan voittoon / tasoihin.
- Henkisesti suuri voitto EM-kutosta Ukrainaa vastaan USA:a vastaan kärsityn murskatappion jälkeen käynnissä olevissa koripallon MM-kisoissa. Lisää suuria voittoja tulossa.
- Käsittämätön nousu avausottelun voittoon MM-hopeamitalistia Kuubaa vastaan lentopallon MM-kisoissa. Lisää suuria voittoja tulossa.
Joskus kuulee valitusta siitä, että yhden palloilulajin menestys on toisilta pois. Uskon itse, että kyse ei ole nollasummapelistä ja ennemminkin homma menee toisin päin: toisten menestys ruokkii toisia. Kollektiivinen itsetunto / itseluottamus on olemassa - näin uskon. Ymmärtääkseni myös eri palloilulajien valmennuspuolella on tehty viime vuosina enemmän yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Tällä voi lienee ollut suuri merkitys tässä yllättävässäkin kehityssuunnassa.
Toinen kysymys on kannattajakulttuurin ympärillä. Suomalaisia on aiheestakin syytetty menestyshulluksi kansaksi - ei urheiluhulluksi. Olisiko nyt kuitenkin niin, että aitoa kannattajakulttuuria on syntymässä (muuallakin, kuin jalkapallossa)? Notkahduksia tulee tulevaisuudessa väkisinkin, etenkin, kun menestys on vielä varsin nuorta: tällöin vahva kannattajapohja kantaisi eteenpäin. Jos taas fanit kaikkoavat menestyksen laannuttua sinne, mistä ovat tulleetkin, voi kehitys helpommin jäädä tähdenlennoksi.
Huuhkajat muuten selviävät vuoden 2016 EM-kisoihin. Saa ottaa talteen.
Olen kuitenkin ollut asiasta syvästi käärmeissäni ja julistanut agendaani äänekkäästi niin virtuaalisesti kuin ihan real life, kun jääkiekkomaajoukkue ei osannut voittaa tärkeitä matseja, jalkapallomaajoukkue ei kultaisesta sukupolvesta huolimatta saavuttanut kisapaikkaa ja muut palloilumaajoukkueet olivat Euroopan kellariosastoa.
Valtavalla asiantuntemuksellani evästetty rakentava kritiikki otettiin nähtävästi lajiliitoissa kuuleviin korviin ja tilanne on kääntynyt likipitäen päälaelleen ;)
Joka tapauksessa me suomalaisen palloilun ystävät olemme saaneet viime vuosina nauttia poikkeuksellisesta menestyksestä. Erityisesti viime syksystä alkaen on nähty aivan käsittämättömiä palloilusuorituksia, henkistä venymistä ja palloilukulttuurin nousua:
- 7. sija lentopallon EM-kisoissa Tanskassa.
- 8. sija koripallon EM-kisoissa Sloveniassa. Joukossa isoja päänahkoja. Isojen voittojen ja fani-ilmiön myötä villi kortti MM-kisoihin.
- Jääkiekon nuorten maailmanmestaruus Ruotsissa, vaikka Ruotsia ja Kanadaa vastaan ei pitänyt olla mitään palaa.
- Jääkiekon olympiapronssi Sotshissa, vaikka ei pitänyt olla mitään jakoa suunnilleen muita, kuin Itävaltaa ja Norjaa vastaan.
- Jääkiekon MM-hopea Minskissä, vaikka ei taaskaan pitänyt olla mitään jakoa ("liigamaajoukkueella") ja lisäksi - päinvastoin kuin normaalisti - alettiin voittamaan vasta tärkeimpiä pelejä.
- HJK:n Eurooppaliigapaikka venymällä kaksi kertaa upeasti ennalta selvästi parempaa joukkuetta vastaan voittoon / tasoihin.
- Henkisesti suuri voitto EM-kutosta Ukrainaa vastaan USA:a vastaan kärsityn murskatappion jälkeen käynnissä olevissa koripallon MM-kisoissa. Lisää suuria voittoja tulossa.
- Käsittämätön nousu avausottelun voittoon MM-hopeamitalistia Kuubaa vastaan lentopallon MM-kisoissa. Lisää suuria voittoja tulossa.
Joskus kuulee valitusta siitä, että yhden palloilulajin menestys on toisilta pois. Uskon itse, että kyse ei ole nollasummapelistä ja ennemminkin homma menee toisin päin: toisten menestys ruokkii toisia. Kollektiivinen itsetunto / itseluottamus on olemassa - näin uskon. Ymmärtääkseni myös eri palloilulajien valmennuspuolella on tehty viime vuosina enemmän yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Tällä voi lienee ollut suuri merkitys tässä yllättävässäkin kehityssuunnassa.
Toinen kysymys on kannattajakulttuurin ympärillä. Suomalaisia on aiheestakin syytetty menestyshulluksi kansaksi - ei urheiluhulluksi. Olisiko nyt kuitenkin niin, että aitoa kannattajakulttuuria on syntymässä (muuallakin, kuin jalkapallossa)? Notkahduksia tulee tulevaisuudessa väkisinkin, etenkin, kun menestys on vielä varsin nuorta: tällöin vahva kannattajapohja kantaisi eteenpäin. Jos taas fanit kaikkoavat menestyksen laannuttua sinne, mistä ovat tulleetkin, voi kehitys helpommin jäädä tähdenlennoksi.
Huuhkajat muuten selviävät vuoden 2016 EM-kisoihin. Saa ottaa talteen.