SUOMALAINEN JÄÄKIEKKO

  • 14 469
  • 124
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Viestin lähetti Puolikaspakki
Hyvä kun viimein huomasit. Otin kantaa yksilöllisen valmentamisen problematiikkaan, koska sitä alunperin peräänkuulutettiin. Ryhmälle esiintyminen ja palautteen antaminen on nykyään arkipäivää juniorivalmennuksessa, joten en aivan ymmärrä, miksi toit asian esille.

Olet siis edelleen pihalla kuin lintulauta. Ryhmäpalautteen antamisesta NIIN, että yksilö kokee sen yksilöllisenä palautteena. Siinä ratkaisu ajankäyttöön, kun ei oikeata yksilöpalautetta kerkiä antamaan. Gabish?


Viestin lähetti Puolikaspakki
Jenkkiläisittäin mainostaen, "been there - done that", ja tässä ollaan vaatimassa keskustelevampaa, yksilöllistä valmennusta. Jos nykyinen taso, joka viestissäsi kerrotaan, ei tuota tarpeeksi hyvää laatua - mallia pitää parantaa. Pohdin niitä asitoita, jotka keskustelun ja yksilöllisyyden lisääminen nykytasostaan tuo esille. Tästäkään en aivan ymmärrä, miksi toit tämän esille.

koska et selvästikään ymmärrä mikä ero on antaa palautetta ryhmälle tuntemalla ryhmädynamiikka ja ryhmän sisäiset pienryhmät.



Viestin lähetti Puolikaspakki
Joten sinulla ei ole minkäänlaista tietoa siitä, mitä asioita yksittäinen harjoitustapahtuma pitää sisällään ja mitä asioita valmentaja joutuu ottamaan huomioon tapahtumaa suunnitellessaan? Miten voit neuvoa ottamaan osan harjoitusajasta keskusteluille, kun et tiedä mitä harjoitusaika on?

ihmisjoukko on ihmisjoukko harjoittelee se sitten jääkiekkoa tahi teatteriesitystä. Itse asiassa voisin väittää teatteriesityksen olevan monimutkaisempi sosiaalinen tapahtuma, sillä siihen osallistuvia ryhmiä on monia. Jos kiekkojoukkueessa on hyökkääjät, puolustajat ja maalivahdit, on teatterissa, näyttelijät, äänisuunnittelijat, valosuunnittelijat, lavastajat, pukusuunnittelijat, avustajat ja tekniikka. Koko tätä poppoota tulee ohjata ryhmänä.

saivartelua. Jos mielipiteen tai parannusehdotuksen takana tulee olla vaatimaasi kompetenssiä, niin tässä yhteiskunnassa olisi asiantuntijavalta, eikä demokratia.



Viestin lähetti Puolikaspakki
Itse en tiedä teatterista mitään, olen käynyt katsomassa elämäni aikana kaksi näytelmää. Niinpä en tule laukomaan omia käsityksiäni ehdottomina totuuksina keskusteluihin, jotka käsittelevät teatterin kehittämistä tai nuorten ilmaisutaidon parantamista.

Puhutaan mistä tahansa ihmisryhmän hallinnasta, ohjaamisesta tai koulutuksesta. Kyllä, omaan kompetenssia näistä asioista. Se että en omaa sitä nuorison ohjaajana (johon voi myös kouluttautua), ei tarkoita sitä, että tietotaidot asioiden esittämistavoista eivät pätisi. Aivan kuten juoksuvalmentaja taatusti osaa valmentaa jääkiekkojoukkueen kuntovalmennusta. Perusteet ovat samat lajituntemuksesta riippumatta.

toiseksi, pystyn haastamaan taatusti jääkiekkotietämyksessä helposti keskivertopalstalaisen, samoin yleisen urheiluvalmennuksen saralla voidaan ihmetellä yhdessä lihaskuntoasioita. Niillä ei vain ole mitään tekoa junnuvalmennuksen ongelmien kanssa, joista tässä keskustelusta oli tarkoitus puhua.


Viestin lähetti Puolikaspakki
Jos minulla ei ole kompetenssia ottaa todella kantaa, en sitä tee, enkä etenkään ala laukomaan parannusehdotuksia. Miten voisinkaan, kun en tiedä mitä se vaatii? Valmentaminen ei ole "musta tuntuu, että pitäis tehdä näin" -toimintaa.

Juuri tässä on suomalainen asenne. Katsotaan asioita kapea-alaisesti. Uskotaan, että muualla yhteiskunnassa ei voida tehdä mitään ”nerokkaasti” ja että muiden alojen koulutuksesta ei ole ”mitään hyötyä” omalla alalla. Ei ihme, että ota henkilökohtaisena hyökkäyksenä neuvoja, joita et hyväksy edes ajatusmallina mahdollisiksi.

JOS kysyt, miten ratkaista aikaongelma, kun ei ehdi henkilökohtaista palautetta kaikille antamaan, niin tähän on ryhmäpalautetekniikassa keino. Sen kerroin, et vaan halua hyväksyä, että näin on. En voi siis auttaa. Suosittelen ottamaan jonkun alan kirjan käteen, ettei tarvitse hermostua palstalla kirjoittavien mielipiteisiin.


Viestin lähetti Puolikaspakki
Voin toki keskustella voimistelijoiden kanssa, mutta en usko että heillä on mitään uutta kerrottavaa jääkiekon lajitekniikan kehittämiseen.

Jos puhutaan junioreista, niin varmasti on. Ja vielä enemmän sitä tietoa löytyisi baletista, käyppä tutustumassa kuinka nuorena he aloittavat ja mitä asioita nuorena tulee tehdä, jotta on valmiuksia vanhempana kehittyä.


Viestin lähetti Puolikaspakki
Kehon (siis ei kiekon) hallintaan heillä olisi varmasti paljonkin annettavaa, mutta jääkiekon lajitekniikkaan ja sen kehittämisen metodeihin ei heillä taida olla ohjeita.

Puhumme edelleen nuorista ja junnuista. Kaikki lähtee oman kehon hallinnasta. Laji saa olla mikä tahansa. Nythän ongelmana (ketjun kirjoituksien perusteella) on se, että joukkueen eteen pelaaminen tulee liian aikaisin pääasiaksi. Jos siihen halutaan muutosta, niin tässäkin ketjussa on esitetty keinoja siihen. väittäisin, että mitä laaja-alaisemmin ja ennakkoluulottomammin asiaan paneuduttaisiin, sen enemmän olisi asiassa tehtävissä. Asenteella ”ei noin ole ennenkään tehty” ei kehitystä tapahdu.
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Viestin lähetti Tarinankertoja
Olet siis edelleen pihalla kuin lintulauta. Ryhmäpalautteen antamisesta NIIN, että yksilö kokee sen yksilöllisenä palautteena. Siinä ratkaisu ajankäyttöön, kun ei oikeata yksilöpalautetta kerkiä antamaan. Gabish?

Ja sinä istut lintulaudalla tampooninnaru pihalla? Mainitsemaasi asiaa toteutetaan tällä hetkellä. Miten sen saman asian toteuttaminen jatkossa luo sen vaadittavan muutoksen, josta täällä puhuttiin? Ryhmäpalautetta annetaan ja väitän, että yksilöllisisessa ohjaamisessa ollaan pidemmällä, kuin ensi hätään saattaa vaikuttaa. Gabish?

Viestin lähetti Tarinankertoja

koska et selvästikään ymmärrä mikä ero on antaa palautetta ryhmälle tuntemalla ryhmädynamiikka ja ryhmän sisäiset pienryhmät.

Edelleen keskustelimme asioiden muuttamisesta. Nykymallin toistaminen ei ole muuttamista, sen luulisi teatteriväenkin tajuavan.

Viestin lähetti Tarinankertoja
ihmisjoukko on ihmisjoukko harjoittelee se sitten jääkiekkoa tahi teatteriesitystä. Itse asiassa voisin väittää teatteriesityksen olevan monimutkaisempi sosiaalinen tapahtuma, sillä siihen osallistuvia ryhmiä on monia. Jos kiekkojoukkueessa on hyökkääjät, puolustajat ja maalivahdit, on teatterissa, näyttelijät, äänisuunnittelijat, valosuunnittelijat, lavastajat, pukusuunnittelijat, avustajat ja tekniikka. Koko tätä poppoota tulee ohjata ryhmänä.

Tästä olen samaa mieltä. Teatteriesitys on varmasti sosiaalisena tapahtumana monimutkaisempi kuin jääkiekko-ottelu. Ero onkin siinä, että - ainakaan tietääkseni - teatteriesitys ei ole kilpailullinen tilanne. Suorittaminen on aina suhteessa esiintyjien, heidän sidosryhmiensä ja katsojien odotuksiin perustuva henkilökohtainen näkemys. Jääkiekko-ottelu on aina suhteessa vastustajaan, samalla tavalla, kuin pelaajan jokainen toiminto kentällä. Tästä aiheutuu vaatimuksia tehokkuudelle joka ilmenee myös palautteen antamisessa. Myös harjoitustilanne on pelaajalle usein kilpailutilanne. Pienpeleissä pyritään tekemään maali, luistelussa olemaan toista nopeampi jne. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten teatteriväen toiminta muuttuisi jos samaa näytelmää pantaisiin harjoittelemaan kaksi kilpailevaa ryhmää.

Viestin lähetti Tarinankertoja

toiseksi, pystyn haastamaan taatusti jääkiekkotietämyksessä helposti keskivertopalstalaisen, samoin yleisen urheiluvalmennuksen saralla voidaan ihmetellä yhdessä lihaskuntoasioita. Niillä ei vain ole mitään tekoa junnuvalmennuksen ongelmien kanssa, joista tässä keskustelusta oli tarkoitus puhua.

Millä tavalla ajattelit haastaa? Kolmosen tietovisaan? Millä tavalla tietotaito jääkiekossa ei liity junnuvalmennukseen? Nyt puhumme kuitenkin 15-vuoden molemminpuolin olevista junnuista, joille pitää pystyä opettamaan peliä ja perustella omia näkökantojaan. Tässä keskustelussa oli tarkoitus pohtia yksilöllisyyden korostamista, kuten olen jo aiemminkin sanonut. Antamasi ohjeet ryhmälle puhumisesta siten, että yksilö kokee saavansa hekilökohtaista palautetta ei muuta eikä paranna nykypäivän tilannetta mihinkään suuntaan. Keskustelun tavoitteena on etsiä parannuskeinoja joka päiväiseen valmennustyöhön.

Viestin lähetti Tarinankertoja

Juuri tässä on suomalainen asenne. Katsotaan asioita kapea-alaisesti. Uskotaan, että muualla yhteiskunnassa ei voida tehdä mitään ”nerokkaasti” ja että muiden alojen koulutuksesta ei ole ”mitään hyötyä” omalla alalla. Ei ihme, että ota henkilökohtaisena hyökkäyksenä neuvoja, joita et hyväksy edes ajatusmallina mahdollisiksi.

JOS kysyt, miten ratkaista aikaongelma, kun ei ehdi henkilökohtaista palautetta kaikille antamaan, niin tähän on ryhmäpalautetekniikassa keino. Sen kerroin, et vaan halua hyväksyä, että näin on. En voi siis auttaa. Suosittelen ottamaan jonkun alan kirjan käteen, ettei tarvitse hermostua palstalla kirjoittavien mielipiteisiin.

Mikä on se uusi ajatusmalli, jota en hyväksy mahdolliseksi? Koeta nyt jo ymmärtää, että ryhmäpalautetekniikka on nyt käytössä. Tavoitteena on keksiä jotain uutta ja sinä tarjoat minulla vanhaa. Toisekseen, en ole hermostunut, lähinnä ehkä tuskastunut siihen, että keskustelu lähti mukaantulosi jälkeen näin pahasti sivuraiteille. Tällä hetkellä väännämme siitä, hyväksynkö minä uudeksi ja toimintaa parantavaksi malliksi sellaisen, jota käytän päivittäin.

Viestin lähetti Tarinankertoja

Jos puhutaan junioreista, niin varmasti on. Ja vielä enemmän sitä tietoa löytyisi baletista, käyppä tutustumassa kuinka nuorena he aloittavat ja mitä asioita nuorena tulee tehdä, jotta on valmiuksia vanhempana kehittyä.

Puhumme edelleen nuorista ja junnuista. Kaikki lähtee oman kehon hallinnasta. Laji saa olla mikä tahansa. Nythän ongelmana (ketjun kirjoituksien perusteella) on se, että joukkueen eteen pelaaminen tulee liian aikaisin pääasiaksi. Jos siihen halutaan muutosta, niin tässäkin ketjussa on esitetty keinoja siihen. väittäisin, että mitä laaja-alaisemmin ja ennakkoluulottomammin asiaan paneuduttaisiin, sen enemmän olisi asiassa tehtävissä. Asenteella ”ei noin ole ennenkään tehty” ei kehitystä tapahdu.

Jos aivan tarkkoja ollaan niin tämän hetken asenteeni kirjoituksiasi kohtaan on: "Näinhän me teemme nykyään, miten tulevaisuudessa". Sen sisäistäminen avaisi tämän keskustelun uusille raiteille.

Olen edelleen sitä mieltä, että voimistelijoilla sen enempää kuin balettitanssijoilla ei ole sellaista tietoa jääkiekon lajitekniikasta, jotta he voisivat avata uusia mahdollisuuksia. Toki jos heillä on tietoa kiekonkäsittelystä, luistelutekniikoista, taklauspelaamisesta teknisenä suorituksena, niin otan kaiken tiedon vastaan. Tavoitteeni on kuitenkin suomalaisen jääkiekon parantaminen.

PS. Juuri sitä lajitekniikka tarkoittaa.

EDIT: typot
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
no niin, enhän minä tietenkään ole ensimmäisenä moisia puhumassa (en olettanutkaan)

SUOMALAINEN KILPA- JA HUIPPU-URHEILUN VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUSJÄRJESTELMÄ

by Suomen Valmentajat ry 2004

Kokonaisuudessan löydettävissä www.suomenvalmentajat.fi

Laaja dokumentti valmennusken ja ohjauksen kehittämisestä suomessa.

Esim:
Perusopinnot (15 ov)

Valmennusopin perusteet 2 ov
Testausopin perusteet 5 ov
Ravitsemus ja liikunta 2 ov
Johtaminen ja ryhmädynamiikka 2 ov
Valmennuksen ja testauksen filosofia 1 ov
Perusharjoittelu I 3 ov

en yritä vääntää rautalangasta, se on tehty jo fiksumpien puolesta muualla.
 

Raymond Pearl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Viestin lähetti cobol
Isokokoinen Hyvönen omaa röyhkeyttä ja kykyä survoa kiekot maaliin. Ne ovat vääriä taitoja maajoukkueessa, jossa hyöpkkääjän pitää olla mieluiten alle 170 ja 85 ja tehdä kiltisti uhrautuvaa puolustustyötä 60 minuuttia, jotta Latvia ei saa maalia.

Lopullinen maajoukkuehan on valittu jo ennen Vierumäen leiritystä kuten Nemokin kisastudiossa totesi. Hannes on ongelmalapsimaineensa vanki ja olisi tuskin tullut valituksi joukkueeseen, vaikka harjoituspeleissä takarauta olisi huutanut armoa liigasta tuttuun tahtiin. Joku tekosyy valitsematta jättämiselle odotti pöytälaatikossa. Sehän ei sovi, että joku keskittyy enimmäkseen maalintekoon ja ottaa niiden aikaansaamiseksi jopa riskejä. Otetaan ennemmin tilalle keskialueen pörriäisiä, jotka uskollisesti heittävät kiekkoa ristikulmaan ja kahvaavat sitä sen jälkeen tunnollisesti keskialueella pois.

Pakkienkaan osalta ei uskallus näemmä riitä nuorten sisäänajoon (esim. Sami Lepistö), vaan jämäpaikat täytetään joka vuosi pekkasaravoilla, vaikka alla olisi minkälainen kausi tahansa.
 

chieffi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekko
Erittäin hyvää keskustelua!

Varsinkin tästä juniorityön osaamisesta Suomessa on tullut juuri niitä asioita esille mitä minäkin olen yrittänyt sanoa. Aikasemmin näistä asioista ei puhuttu, koska Suomi parjäsi niin miehissä kuin nuorissakin, mutta mielestäni nuorten kisoissa on aina paistanut läpi se, että muut maat yrittävät tuoda esille yksilöitä kun Suomi tuo esille joukkuettaan. Menestystä on tullut, mutta ei niitä huippupelaajia A-maajoukkueeseen siihen tahtiin kuin aikaisemmin. Nyt tilanne on seurajoukkueiden juniorityön johdosta kääntynyt niin, että nuorten maajoukkueisiin ei löydy enään riittävän tasokkaita pelaajia pelaamaan edes sitä puolustus sumppua.

Kylmä tosiasia junioreissa on, että joukkueet kasvattavat mielummin reittä kuin taitoa. Reittä on muutenkin helpompi kasvattaa kuin taitoa, koska tulokset näkyvät nopeammin. Tämä harjoittelu tyyli myöskin ajaa mahdollisimman hyvin puolustuspainotteisen pelitaktiikan etua. Rikkoa kun on helpompaa kuin rakentaa ja tässäkin nähdään tuloksia nopeammin. Suomessa tälläisen tyylin kehittäminen on ollut koko ajan noususuhdanteessa, kun taas menestys, yleisömäärät ja koko laji on ollut laskusuhdanteessa. Silti liittotasolla ei olla ruvettu tekemään radikaaleja muutoksia.

Puhuttaessa tekniikasta, niin monesti puhutaan mailatekniikasta, mutta siihen tottakai liittyy myös luistelutekniikka mikä on Suomessa todella korkeallatasolla.. Kiitos Jursinovin teränkäyttöharjoitusten tuomisen perusvalmennus metodeihin. Mut kaikki muu tekniikka jääkin sitten vähemmälle. Suomessa kun huudetaan reeneissä sitä JALAT JALAT JALAT, mutta kun niiden käsien ja päidenkin pitäis pysyä myös jalkojen mukana. Siksi meillä pelataan juuri tätä päätyynlyömiskilpailukiekkoa, koska se sopii meidän pelaajillemme kaikkein parhaimmin, mutta kun sillä ei silti loppupeleissä kansainvälisesti pärjätä. Sen näkee nyt. Tarvittaisiin joku zhekkiläinen huippuvalmentaja tuomaan sinne perusmetodeihin mailankäsittelytaito ja sen harjoituksien lisääminen.

Oikeastaan tämän iltaisessa pelissä kävi miten tahansa niin Suomi voittaa.. Ai miksikö? No tietenkin jos peli voitetaan niin sillonhan se on voitto, mutta jos tulee tappio niin se olisi voitto muutoksille ja keskustelulle. Tietenkin minäkin toivon, että peli voitettaisiin, mutta silti ottaa vaan niin paljon pannuun toi peruuttelu ja päätyyn hakkaaminen niin maajoukkueessa, SM-liigassa kuin A-liigassakin, että häviä voisi aloittaa sen ison muutoksen suomalaisessa kiekkokulttuurissa...
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Hyvää settiä todellakin.

Itselläni on myös tällä hetkellä valmentamissani c-junnuissa jonkin sortin ongelma. Joukkueessa pelaa huippulahjakas kikkakuningas, jolla tosin välillä homma menee hieman yli. Ainahan ei paras vaihtoehto ole viedä vastustajaa 100-0. Muuten kaikki on kunnossa, asenne hieno ja muutenkin fiksu kaveri, on hyvin lähellä pari vuotta vanhempien poikien maajoukkuetta yms. Olen pohtinut että missä määrin kaveria kannattaa ohjata. Menneellä kaudella sai pallollisena täysin vapaat kädet. Annanko edelleen tällaisen luonnonlahjakkuuden räiskyä joka suuntaan vai pitääkö hieman yrittää ohjeistaa järkevöittämään peliään?

Vaikea kysymys, ainakin omasta mielestäni. Olen kyllä enemmän kallellaan siihen, että antaa pojan naatiskella ja pelatessaan vanhempien kanssa (tulevalla kaudella pelaa näillä näkymin a-junnuissa) hän oppii itse arvioimaan milloin kannattaa viedä ja milloin ei.

Mielipiteitä!
 

Vipu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mielenkiintoinen aihe ja keskustelukin on pysynyt tasokkaana.

Ongelmia voidaan korjata muutamalla tavalla ja yksi niistä on toimintamallien muuttaminen. Tämä on luonnollisesti se vaikein tapa. Tuskin Puolikaspakki itsekään uskoo, että kukaan tässä oikeasti tarjoaa kokonaan uuden toimintamallin.

Toiminnan laatua voidaan parantaa myös olemassa olevien toimintamallien puitteissa lähinnä kahdella tavalla, resursseja lisäämällä sekä toimintaa tehostamalla. Tarinankertoja on tässä antanut hyviä esimerkkejä siitä, kuinka toimintaa voidaan tehostaa, eli tässä tapauksessa parantaa ryhmäkeskustelun yksilöllisyyttä esimerkiksi. Puolikaspakki taas on kaivannut uusia toimintamalleja eikä ole siksi lämmennyt Tarinankertojan ideoille.

Resursseja lisäämällä, eli ts. valmentajien määrän kasvattamisella voidaan myös vaikuttaa valmennuksen laatuun. Esimerkiksi ajankäyttöongelmiin toinen valmentaja, vaikka ns. keskusteleva valmentaja, toisi huomattavaa apua. Vaikka tämä ei olekaan uusi toimintamalli, niin eikö tämä olisi kuitenkin aika konkreettinen ratkaisu tiettyihin ongelmiin? Vai mitä sanoo Puolikaspakki?
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Viestin lähetti Vipu
Ongelmia voidaan korjata muutamalla tavalla ja yksi niistä on toimintamallien muuttaminen. Tämä on luonnollisesti se vaikein tapa. Tuskin Puolikaspakki itsekään uskoo, että kukaan tässä oikeasti tarjoaa kokonaan uuden toimintamallin.

Jos sellainen kaikenkattava malli olisi olemassa, eiköhän se olisi keksitty jo. Todellisessa elämässä on aina vastakohtia, voiman ja vastavoiman laki, syy-seuraus-suhde jne. Uusien mallien kehittämisessä tulisi aina pohtia niitä seikkoja, joihin uusi malli vaikuttaa myönteisesti yhtälailla kuin niitä, joihin se vaikuttaa kielteisesti.

Suomen jääkiekkokulttuuri on verrattain nuori. Nuori kulttuuri on vaikutuksille altis, mikä näkyy erinomaisesti siinä, mitä asioita painotetaan. Useita vuosia taaksepäin uskottiin voimaan - juniorit olivat kuin painonnostajia, mutta tekniset ominaisuudet jäivät taka-alalle. Myöhemmin, mm Jursinovin mukana tuli luistelutekniikka. Tehtiin ja teetettiin junnuilla tajuton määrä teränkäyttöä, lantionavauksia jne. Nykyinen valtavirta junioripuolella on mailankäsittely. Kiekkoa vispataan ja vatkataan päämäärättömästi ja toivotaan sen tuovan ratkaisu. Ajoittain tuntuu siltä, että uudessa trendissä unohdetaan se, miten jääkiekkoa pitäisi pelata, miksi jäällä tehdään jotain asioita. Nuori kulttuuri on tällainen.

Syy, miksi en lämmennyt Tarinankertojan mallille on se, että se on tätä päivää. Juuri se malli, jota Tarinankertoja esitti on käytössä koko ajan - päivittäisessä valmennustyössä ainakin suurimmassa osassa Suomea. Tässä haettiin niitä uusia ajatuksia miten tämä asia voitaisiin hoitaa paremmin kuin tänä päivänä, eli miten Tarinankertojan mallia pitäisi parantaa.

Viestin lähetti Vipu

Resursseja lisäämällä, eli ts. valmentajien määrän kasvattamisella voidaan myös vaikuttaa valmennuksen laatuun. Esimerkiksi ajankäyttöongelmiin toinen valmentaja, vaikka ns. keskusteleva valmentaja, toisi huomattavaa apua. Vaikka tämä ei olekaan uusi toimintamalli, niin eikö tämä olisi kuitenkin aika konkreettinen ratkaisu tiettyihin ongelmiin? Vai mitä sanoo Puolikaspakki?

Resurssien lisääminen on yksi vaihtoehto, mutta silläkin, kuten kaikilla toimilla, on aina seurauksensa. Nykyään juniorijoukkueissa on seurasta riippuen 2-4 valmentajaa/joukkue keskimäärin. Samaan aikaan jääkiekon erääksi suurimmaksi ongelmaksi on listattu harrastuksen kallius. Uuden valmentajan ottaminen joukkueeseen lisää kustannuksia edelleen, koska ei voida olettaa, että juniorivalmentaja ei saisi mitään korvausta tekemästään työstä. Miten nousevat kustannukset näkyvät harrastajamäärissä? Onko kokonaisvaikutus negatiivinen laskeneen harrastajamäärän takia? Mistä löydetään riittävän ammattitaitoisia valmentajia tekemään tätä uutta työtä?

Tarkoitukseni ei ole ampua alas tätä ensimmäistä konkreettista ehdotusta tilanteen parantamiseksi, vaan tuoda esille sitä todellista elämää, mikä tällaisten valintojen takana piilee.

Kiitos ensimmäisestä todellisesta muutosehdotuksesta.
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Viestin lähetti Tarinankertoja
no niin, enhän minä tietenkään ole ensimmäisenä moisia puhumassa (en olettanutkaan)

SUOMALAINEN KILPA- JA HUIPPU-URHEILUN VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUSJÄRJESTELMÄ

by Suomen Valmentajat ry 2004

Kokonaisuudessan löydettävissä www.suomenvalmentajat.fi

Laaja dokumentti valmennusken ja ohjauksen kehittämisestä suomessa.

Esim:
Perusopinnot (15 ov)

Valmennusopin perusteet 2 ov
Testausopin perusteet 5 ov
Ravitsemus ja liikunta 2 ov
Johtaminen ja ryhmädynamiikka 2 ov
Valmennuksen ja testauksen filosofia 1 ov
Perusharjoittelu I 3 ov

en yritä vääntää rautalangasta, se on tehty jo fiksumpien puolesta muualla.

Niin, eli konkreettinen parannusehdotuksesi on valmentajien kouluttaminen. Miksi ihmeessä et sanonut sitä heti?

EDIT: Juuri tätä tarkoitin sanoessani keskustelleeni riittävästi taivaanrannanmaalareiden kanssa. Hienoja ajatuksia ja upeita termejä, jotka kuulostavat asiaanperehtymättömälle hienolta, mutta se konkreettinen käytännön malli jää tulematta esiin. Melko monta väitettä ja vastaväitettä piti esittää, ennen kuin Tarinankertojan todellinen, konkreettinen parannusehdotus tuli esille.
 
Viimeksi muokattu:

Grillmeister

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viestin lähetti Knower
Hyvää settiä todellakin.

Itselläni on myös tällä hetkellä valmentamissani c-junnuissa jonkin sortin ongelma. Joukkueessa pelaa huippulahjakas kikkakuningas, jolla tosin välillä homma menee hieman yli. Ainahan ei paras vaihtoehto ole viedä vastustajaa 100-0. Muuten kaikki on kunnossa, asenne hieno ja muutenkin fiksu kaveri, on hyvin lähellä pari vuotta vanhempien poikien maajoukkuetta yms. Olen pohtinut että missä määrin kaveria kannattaa ohjata. Menneellä kaudella sai pallollisena täysin vapaat kädet. Annanko edelleen tällaisen luonnonlahjakkuuden räiskyä joka suuntaan vai pitääkö hieman yrittää ohjeistaa järkevöittämään peliään?

Vaikea kysymys, ainakin omasta mielestäni. Olen kyllä enemmän kallellaan siihen, että antaa pojan naatiskella ja pelatessaan vanhempien kanssa (tulevalla kaudella pelaa näillä näkymin a-junnuissa) hän oppii itse arvioimaan milloin kannattaa viedä ja milloin ei.

Mielipiteitä!

Minä olen sitä mieltä, että anna ihmeessä kaverin naatiskella. Juuri tällaiset lahjakkuudet Suomessa valitettavan usein pakotetaan samaan muottiin muun joukkueen kanssa, toteuttamaan orjallisesti taktiikkaa ja pelaamaan puolustuksen kautta. Juuri näitä naatiskelijoita suomalainen jääkiekko mielestäni tarvitsee. Selvää on, että kaikista ei voi tulla taiteilijoita. Mutta luonnonlahjakkuuksia tulisi mielestäni kannustaa tekemään omia, joskus todella itsekkäitäkin ratkaisuja, eikä aina pelaamaan "joukkueen eteen". Tällaiset itsekkäät ja maaliahneet pelaajat nimittäin ovat usein niitä, jotka ratkaisevat matseja (esim. Nash ja Kovalchuk). Tämän pelaajatyypin edustajat ovat Suomessa todella harvinaisia.

Käsitykseni perustuu omiin kokemuksiini junnukiekon parissa. Joukkueessamme oli pari kaveria, jotka tykkäsivät pitää kiekkoa todella paljon, ampua itse vaikka olisi voinut syöttääkin ja ottaa omin päin erivapauksia taktiikan suhteen. Nämä tyypit tekivät usein maaleja, mutta siitä huolimatta he eivät olleet valmentajan suosiossa, koska eivät toteuttaneet taktiikkaa. Kuten keskustelussa on jo aikaisemmin todettu, duunarityyppisiä, pilkun tarkasti taktiikkaa noudattavia "jalat jalat" tyyppisiä pelaajia arvostetaan Suomessa todella paljon. Sen sijaan vähänkin tsekkitaiturin vikaa omaavia kavereita pidetään itsekkäinä primadonnina. Ja sitten ihmetellään, miksi Suomi tuottaa ainoastaan puukätisiä kulmavääntäjiä.

Korostan, että kaikki edellä esittämäni on täyttä mutua. En ole käynyt valmentajakursseja, ja omista junnuvuositanikin on jo kymmenisen vuotta aikaa. En halua näillä kommenteillani astua juniorivalmentajien varpaille, arvostan erittäin paljon heidän suomalaisen jääkiekon eteen tekemäänsä työtä. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että jokin junnuvalmennuksessamme mättää. Slovakiassa taitaa olla puolet vähemmän jäähalleja kuin Suomessa. Tästä huolimatta maa tuottaa tällä hetkellä mielestäni parempia pelaajia kuin Suomi.
 
Suosikkijoukkue
Entisen pääkaupunkiseudun oma joukkue
Nyt täällä moni totea että Suomen jääkiekko on tullut huonommaksi, ja syynä yksilöt, syy siihen taas junnuvalmennus. Enemmistö jotka pelaavat tällä hetkellä maajoukkueessa ei ole junnuja enään. (paits junnukisoissa :-Z) Tarkoittaako tämä että junnuvalmennus ja junnujen tilanne oli pielessä jo silloin kun täämän kiekko"ryhmän" pelaajat oli siinä iässä? Siis n. 10 vuotta sitten kun muistaakseni suomi voitti suht isot kisat? Oliko silloin kans nämä pleikkari/tietokonepeliongelmat?
Onko syy todella junnuvalmennuksessa? Voisiko osasyy olla että Ruotsin skandaalijournalistiikka on levinnyt tänne, kuten yleisön vihaiset reaktiot maajoukkueen vastoinkäymisiin? Vaaditaanko liikaa? Annetaanko urheilioille rauhaa tehdä suorituksiaan enään?
Mulla on ainakin sellainen kuva että vaaditaan liikaa, joskus jopa mahdottomia. Mutta onko sillä nyt sitten vaikutus "kehnoihin" suorituksiin?
Olen kyllä samaa mieltä kun moni muu, puolustetaan liikaa, mutta en tiedä pärjättäisiinkö muulla tavallakaan.
 
Viimeksi muokattu:

Nahkaparturi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiseeraan TuToa
quote:
--------------------------------------------------------------------------------
Viestin lähetti Nahkaparturi
Mielestäni Suomen suurin ongelma on henkisellä tasolla. Tärkeissä otteluissa pelataan hienosti, kunnes iskee voittamisen pelko. Tästä löytyy esimerkkejä vaikka kuinka: Monet Ruotsi-kamppailut, joissa ollaan oltu enemmän tai vähemmän johdossa, päättyy tasapeliin tai tappioon. Parhaillaan menossa olevissa kisoissa USA- ja Kanada-pelit päättyivät johtoasemista tasapeliin.

Runsaan kymmenen vuoden aikana Suomi on ollut useita kertoja finaaleissa ja vain kerran on mestaruus saatu kotiin. Tappiot ovat tulleet usein jatkoajalla tai rangaistuslaukauksissa. Tämä kielii heikosta henkisestä kantista. Peli passivoituu, vastustajat pääsevät prässäämään ja paniikki on valmis. Maajoukkueissa pelaajat ovat vaihtuneet moneen kertaan, mutta henkinen kantti ei ole muuttunut mihinkään.

On muutamia esimerkkejä toisinkin päin, mutta suurimmaksi osaksi on käynyt kuten yllä olen asiat esittänyt.
--------------------------------------------------------------------------------

Quote:

Viestin lähetti Pusacher:

Mistähän henkisen kantin heikkous johtuu? Virheiden pelkäämisestä? Itseluottamuksen puutteesta?

----------

Eilinen ottelu voidaan jälleen lisätä tuohon surulliseen ja pitkään listaan. Olemme tottuneet toisen erän kaltaiseen peruutteluun usein vasta kolmannessa erässä, mutta eilen sitä toteutettiin tunnetuin tuloksin jo toisessa erässä. Suomen yksilöissä ei löydy tällä hetkellä sellaista taitoa ja henkistä vahvuutta, jolla pystyttäisiin ratkaisemaan eritoten rankkareita jääkiekon suurmaita vastaan.

Sitten pohdintaa Pusacherin kysymyksiin. Joku tuossa aiemmin totesikin, että rohkeaa pelityyliä pelaava voittaa. Näin se on. Jos pelataan passivisesti vain roiskien kiekkoa pois omalta alueelta, siitä seuraa vain saman rumban jatkuminen omassa päässä. Tuskin Westerlundkaan joukkuetta käskytti pelaamaan passiivisesti toisessa erässä. Ei ainakaan olisi järkevää alkaa 'turvata' ohutta maalin johtoa. Suomen joukkue hylkää johtoasemassa VOITTAVAN pelityylinsä. Tai ainakin sen tyylin millä johtoasema on saavutettu.

Kenties henkisen kantin heikkous johtuu niistä apinoista takaraivossa, jotka on jääneet roikkumaan sinne vuosien ja viime päivienkin saatossa. Viittaan tällä juuri ylempänä kirjoittamaani.
 

zelios

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Bayern München
Viestin lähetti Nahkaparturi
quote:Maajoukkueissa pelaajat ovat vaihtuneet moneen kertaan, mutta henkinen kantti ei ole muuttunut mihinkään.

Onhan pelaajat toki vaihtuneet, mutta eikö ns. "runko" ole ollut pitkälti sama, Jokinen, Kallio, Peltonen, Timonen, Nummelin jne. Ehkä voisi kokeilla seuraavalla ihan rohkeasti uusia tehopelaajia, jotka ovat menestyneet esim. Sm-liigassa, eihän siinä kai mitään häviä, kyllä Suomi sijoille 5-8 kykenee jopa heikommallakin joukkueella. Jos menee pahasti pieleen niin onpa ainakin annettu tilaisuus näyttää mihin pystyy (esim. tänä keväänä Saarela, Kuhta, Hyvönen jne.) kv-turnauksissa.

Ehkä myös maajoukkueen valmentajilla on turhan pitkiä sopimuksia, eiköhän kahdet kisat riitä yhdelle valmentajalle mikäli ei tule menestystä, kyseessä on kuitenkin muutamasta kuukauden projektista parin vuoden aikana. Ehkä tulee muutoksia, syytä lienee olisi.
 

Kyyberi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,Preds,Jordin Tootoo,M.O.P.A.K.
Viestin lähetti Knower

Itselläni on myös tällä hetkellä valmentamissani c-junnuissa jonkin sortin ongelma. Joukkueessa pelaa huippulahjakas kikkakuningas, jolla tosin välillä homma menee hieman yli. Ainahan ei paras vaihtoehto ole viedä vastustajaa 100-0. Muuten kaikki on kunnossa, asenne hieno ja muutenkin fiksu kaveri, on hyvin lähellä pari vuotta vanhempien poikien maajoukkuetta yms. Olen pohtinut että missä määrin kaveria kannattaa ohjata. Menneellä kaudella sai pallollisena täysin vapaat kädet. Annanko edelleen tällaisen luonnonlahjakkuuden räiskyä joka suuntaan vai pitääkö hieman yrittää ohjeistaa järkevöittämään peliään?

Omasta mielestäni oikea suunta olisi antaa kaverille vastuuta ja vapautta toteuttaa itseään pelissä, ja tämän perustanahan on taktiikka mikä mahdollistaa tämän.

Ja toisekseen myös joukkuepelaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota (viittaus Grillmeisterin mainitsemiin itsekkäisiinkin pelaajiin). Jos pelaaja on taitava, mutta diivaileva, ei luvassa ole kovinkaan ruusuista tulevaisuutta joukkuepeleissä. Ellei sitten ole todella taitava, ja saa sen takia paljon anteeksi.

Ihanteellistahan olisi mikäli pelaaja oli taitava, luova, ja ymmärtäisi roolinsa joukkueessa (yleensä vastuu kerääntyy parhaille) ja sisäistäisi joukkuepelaamisen ajatuksen. Joukkuepelaaja ei ole synonyymi näkymättömälle raatajalle joka syöttää joka tilanteessa, vaan pelaajalle joka ei aina ajattele omaa etuaan ja suoritustaan, vaan suhteuttaa ne aina koko muuhun joukkueeseen.

Itse en oikein näe positiivisena antaa "täysin vapaita käsiä kiekollisena", ellei siihen liitä myös vastuuta omista tekemisistään. Mikäli pelaaja saa temppuilla kentällä miten haluaa, eikä joudu virheistään vastuuseen, niin onko siitä hyötyä pelaajalle?

Ja aina puhutaan valmentajan oikeudenmukaisuudesta. Mikäli yksi pelaaja saa olla luova hyökkäyspäässä, niin mielestäni siihen tulisi antaa mahdollisuus muillekkin. Muuten joukkueen ilmapiiri saattaa tulehtua, jos osa pelaajista on "eriarvoisia" muihin nähden.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Vapaat kädet pelivälineen kanssa, mutta tietenkin vastuun kanssa. Asiaa helpottaa se, että kaveri on todella fiksu ja tietää kyllä milloin on tehnyt huonoja ratkaisuja. Ja diivaa ei tästä junnusta saa tekemälläkään, löytyy johtajaominaisuuksia, asennetta ja nostaa kovissa peleissä tasoaan. Harmi jääkiekon kannalta että kaverin laji ei ole lätkä vaan se salibandy.

Toistuvasti eilisessä pelissä pisti silmään vastustajan siniviivan ylittäminen. Siinä missä suomalaiset tinttaavat kiekon käytännössä aina päätyyn, venäläiset uskalsivat TUODA kiekon sisään - kiekko on koko ajan oman joukkueen hallussa eikä tarvitse toivoa että oma jengi ehtii päätykiekkoon ensin. Tämähän vaatii tietenkin sitä taitoa. Valitettavaa on että niin usein junnukiekossa näkee Suomessa ihan täsmälleen samaa. Voi että kun on Esa Keskistä ikävä! Esimerkkinä erilaisesta tavasta toimia voisi kertoa jostain lehdestä lukemani juttu. Tsekkiläinen junnujoukkue harjoittelin kiekon ylöstuontia siniviivan yli. Yksi junnu päätti lämätä suomalaistyyppisesti kiekon päätyyn. Tästäkös valmentaja "riemastui" ja antoi erittäin voimakasta palautetta. Kiekko ei saa lyödä päätyyn, se pitää viedä alueelle itse. Riskialttiimpaa, mutta piru vie kun se on mukavampaa katseltavaa.
 

Pusacher

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sotkamon Jymy, Leijonat, Zidane.
Tasapäistämisen syöpä

Se, että emme tuota nykyisin huippukiekkoilijoita johtunee osaksi koko suomalaisesta kulttuurista ja tavasta ajatella urheilua ja menestymistä. Kyse on juniorivalmennuksen ongelmasta nimeltä tasapäistäminen. Tässä ketjussa joku otti loistavasti kantaa tasapuolisuus-oikeudenmukaisuus asetelmaan. Ohjenuorana tulisi olla oikeudenmukaisuus - toiset ovat parempia kun toiset ja se pitää hyväksyä. Paremmille täytyy suoda parempien mahdollisuus menestyä ja saada siitä ansaitsemansa parempi palkinto. Tasapäistämisessä on kyse "kaikille sama palkinto huolimatta tasoeroista tai tuloksista".. aivan, kuulustaako tutulta, sanonko ääneen mistä ideologiasta on kyse? Tämä leimaa koko yhteiskuntaa ja nykyisin myös joukkueurheilua. Miksi menestymisen avoin ihannointi on Suomessa tuomittavaa kun se Pohjois-Amerikassa on ihanne? Nuori-Suomi -ideologia joutaa romukoppaan!

Kun ei ole tervettä kilpailua, vaan kaikki palkitaan aina- jopa asennevammaiset ja lahjattomatkin, mihin sellainen oikeasti hyviä ja asenteeltaan moitteettomia kannustaa? Tästä on väistämättä seurauksena tekemisen laadun putoaminen ja heikompitasoinen joukkue ja yksilöt. Urheiluseuroista on tullut seurustelukerhoja, joissa eteenpäin vievänä, yhteiskunnallisena ihanteena ei ole menestys, vaan sosiaalinen lässytys! Monet kysyvät tässä, että miten lapsille voi tällaista ehkä totalitaaristakin näkemystä ajaa, niin kyllä voi. Urheilukerhot ja seurakunnan leikikoulut ovat erikseen. C-junioreista eteenpäin on tavoitteena tehdä pojista miehiä, pelaajista ammattilaisia - tai ainakin yrittää sitä. Tämä ei tarkoita ihmisarvoon menevää höykkyytystä tai kaiken ajan nielevää panostusta veri suussa, vaan aidosti vaativaa ja oikeudenmukaista valmennusta, jossa tavoitteet huomioidaan sekä yksilön että joukkueen osalta siten että yksilölliset kehittymisen tavoitteet ovat nuorilla ensisijaiset. Myös psyykkinen valmennus tulisi ottaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukaan kuvaan. Vaihtoehtona vaativalle valmennukselle on nykytilanteen tunnistaminen ja käsien pystyyn nostaminen - tällöin on valittu huippu-urheilutavoitteiden sijasta sosiaaliset tavoitteet ensisijaisiksi. Menestykselliset ja sosiaaliset tavoitteet eivät välttämättä sulje toisiaan pois, mutta asioiden tärkeysjärjestys on C-junioreista eteenpäin oltava selvillä. Jos halutaan huippupelaajia, täytyy homman alkaa rakkaudesta lajiin, mutta huipulla täytyy myös olla kunnianhimoa ja tahtoa, ilman niitä ominaisuuksia tuskin kukaan pääsee huipulle. Ei mielestäni ole pahitteeksi opettaa näitä arvoja jo junioreillekin, näinhän Pohjois-Amerikassakin tehdään. Mutta kuinka voidaan tehdä huippuja, jos yhteisön mielestä on tuomittavaa yrittää olla parempi kuin muut (näinhän Suomessa tehdään)?

Kiitokset Puolikaspakille silmien avaamisesta todellisuuteen tämän asian tiimoilta.
 

peruspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport
Viestin lähetti Knower
Toistuvasti eilisessä pelissä pisti silmään vastustajan siniviivan ylittäminen. Siinä missä suomalaiset tinttaavat kiekon käytännössä aina päätyyn, venäläiset uskalsivat TUODA kiekon sisään - kiekko on koko ajan oman joukkueen hallussa eikä tarvitse toivoa että oma jengi ehtii päätykiekkoon ensin. Tämähän vaatii tietenkin sitä taitoa. Valitettavaa on että niin usein junnukiekossa näkee Suomessa ihan täsmälleen samaa. Voi että kun on Esa Keskistä ikävä! Esimerkkinä erilaisesta tavasta toimia voisi kertoa jostain lehdestä lukemani juttu. Tsekkiläinen junnujoukkue harjoittelin kiekon ylöstuontia siniviivan yli. Yksi junnu päätti lämätä suomalaistyyppisesti kiekon päätyyn. Tästäkös valmentaja "riemastui" ja antoi erittäin voimakasta palautetta. Kiekko ei saa lyödä päätyyn, se pitää viedä alueelle itse. Riskialttiimpaa, mutta piru vie kun se on mukavampaa katseltavaa.

Tämä kommentti osui oikein naulan kantaan ja yhdyn 100% tähän. Suomalaisessä jääkiekossa on kerta kaikkiaan nykään liian vähän niitä niin sanottuja "käsiä". Suurin osa pelaajista ovat samanlaisia raatajia jotka iskevät kiekon päätyyn ja sitten täysillä perään. Ensinnäkin tylsää katseltavaa kun sitä tapahtuu koko ajan ja toiseksi näyttää siltä että se ei ole toimiva pelitapa kun kiekollisesti taitavemmilta joukkueilta tuppaa tulemaan turpaan yhä useammin. Täytyy sanoa että venäläisten kiekonkäsittelyä ja luistelua oli oikein oli katsella eilen. Nyt en sano että suomalaisten pitäsi pelata kuten venäläiset, mutta ainakin osittain kyllä pitäisi pelata rohkeammin kiekollista peliä ja haastaa enemmän 1-1 tilanteissa. Kyllä se vain niin on että joukkueessa pitää olla mielestäni suurempi osa tai ainakin yhtä paljon niitä niin sanottuja kiekollisia pelaajia jotka tekevät maaleja ja pystyvät haastamaan vastustajia kiekollisena, ja pienempi osa niitä ns. raatajia. Ja turha mennä sen taakse että suomi on niin pieni maa ja vähän materiaalia, tässä maassahan nimen omaan puhutaan aina luovuudesta ja osaamisesta. Ehkä lätkäjunnutkin olisivat vielä sitoutuneempia jos saisi kikkailla ja leikkiä kiekolla kans vähän eikä junnata jonkun betoniin lyödyn systeemin mukaan koko ajan, kelle se on hauskaa paitsi ehkä valmentajalle?
 

Pusacher

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sotkamon Jymy, Leijonat, Zidane.
Leijonat psyykkiseen valmennukseen. Jokaisesta pelaajasta psykologisten testien avulla profiili, josta nähtäisiin mm. miten pelaaja sietää painetta jne. Nämä tiedot olisivat käytössä mm-kisoissa ja mm-valinnoissa. Peluutuksessa tästä olisi varmasti apua, näin tiedettäisiin kenet voi heittää tiukkaan paikkaan ja kenet ei.
 
Tässä vähän matskua ohi keskustelusta, mutta koskee kuitenkin Suomalaista jääkiekkoa.

Entisen jokeripelaajan Terran Sandwithin haastattelu:

http://www.phpa.com/meet_the_pros/alumnus_sandwith_t.php

Muutamia pätkiä Terranin suusta, jos ei jaksa koko juttua lukea:

"In Finland I played for Jokerit and I have never had a better experience. Finns are like Canadians in their respect for the game, and the team and the league were run very professionally."

"Playing for Jokerit of the Finnish Elite League:
This was a memorable moment because I will never forget how incredibly hard Finnish players and teams train, and how high the caliber of hockey is in that country. I just about died the first month I was there with two-a-day practices interspersed with dryland training. Coaching is focused on the development of individual skills, and I was really able to understand how a country of only five million people could produce so many great hockey players."
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Tässä ketjussa on puhuttu lähinnä juniorivalmennuksesta, josta en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Mutta yksi asia mistä minusta pitäisi olla huolissaan on nuorten pelaajien rooli liigatasolla, joka mielestäni on tällä hetkellä katastrofaalinen. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja hyvä juniorisarjoissa, niin pelikokemus ja vastuu aikuisten tasolla olisi elintärkeää pelaajan kehityksen kannalta. Suurin osa liigaseuroista tarjoaa tulokkaille peliaikaa ainoastaan jarrukentässä, ja mieluummin tuotetaan ulkomailta kehäraakkeja, joilla on jo valmiita "näyttöjä". Tämä on mielestäni äärimmäisen lyhytnäköistä, ja syy siihen, miksi Suomessa on viime aikoina käsittämättömän moni lupaava pelaaja jäänyt lupaukseksi. Näiden kehitys on yo. syystä yksinkertaisesti pysähtynyt siinä vaiheessa, kun pitäisi siirtyä pelaamaan aikuisten sarjoissa.

Vertailun vuoksi voidaan tarkastella Suomen entisten huippuhyökkääjien tehoja heidän ollessaan nuoria. Janne Ojasen tehot liigassa kaudella 87/88, jolloin täytti 20 vuotta eli olisi vielä voinut pelata junnuissa, olivat 21+31=52. Raimo Helmisen tehot 83/84 olivat 17+13=30. Kaudella 84/85 Mikko Mäkelän tehot Ilveksessä 34+25=59 ja samanikäisen Esa Keskisen TPS:ssä "vain" 11+22=33. Selänteen tulokaskausi liigassa taisi mennä loukkaantumisiin, mutta silti 11 pelissä 12 tehopinnaa. Ja vielä kaudella 92/93 Ville Peltonen teki 13+24=37, johon ei nykypäivän HIFK:ssä varmasti tuonikäisenä yltäisi.

Nykyisin juuri kukaan 20-vuotias hyökkääjä ei pääse liigassa vastaaviin tehoihin. Jussi Jokisella oli sentään 14+23=37 kaudella 02/03. Samalla kaudella myös Tuomo Ruutu oli piste per peli -vauhdissa siihen asti, kunnes hänet teloitettiin. Ja tällä kaudella olivat todella vähissä ne 84-85 syntyneet pelaajat, joilla oli omassa joukkueessa merkittävä rooli. Sami Lepistön lisäksi ei tainnut muita ollakaan? Kärpille ja HPK:lle antaisin ainoina krediittiä nuorten pelaajien varteenotettavasta sisäänajosta. Tosin Kärpille tältä kaudelta ehkä hieman penalttia tsekkivahvistusten tarpeettomasta käytöstä.

No myönnetään, tehopisteet eivät kerro koko totuutta. Ja myönnetään, että peli on erilaista kuin ennen ja maaleja ei tule yhtä paljon. Tämähän on kai trendinä myös Suomen ulkopuolella. Kaikki kuitenkin haluavat menestystä, ja siilipuolustus ja vastustajan virheiden kyttääminen on keskimäärin tehokkaampi tapa saavuttaa sitä kuin yltiöpäinen hyökkääminen. En tiedä, auttaisiko tähän mikään sääntömuutoskaan, koska kyllä kai joukkue voi aina halutessaan pelata passiivisesti, olivat säännöt mitkä hyvänsä.

Hassua huomata monien olevan nyt sitä mieltä, että kahden viivan syöttö pitäisi tuoda takaisin ja tällöin peli muuttuisi hyökkäyspainotteisemmaksi. En tiedä muistanko oikein, mutta eikö tämä ollut juuri tavoitteena silloin kun kyseinen sääntö aikoinaan poistettiin?

Mutta nuorille siis lisää peliaikaa ja vastuuta liigassa, tai muuten me kilpaillaan jatkossakin tasaväkisesti Latvian kanssa MM-kisojen kahdeksannesta tilasta. Olen sitä mieltä, että nykyinen "huippu"pelaajien muuttoliike Suomesta Ruotsiin ja Sveitsiin on tässä mielessä jopa hyvä asia. Ehkä nyt muutkin kuin Kärpät oikeasti alkavat panostaa omiin kasvatteihin. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että tuodaan maahan aina vain lisää B-luokan 33-vuotiaita jenkkejä ja pelataan niillä. Mutta tätä taktiikkaa käyttävät seurat kaivavat pidemmän päälle omaa hautaansa. Samoin kuin koko suomikiekon hautaa.
 

Master Chief

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Manchester United, Denny Crane
Viestin lähetti Äänittäjä-Esko

Hassua huomata monien olevan nyt sitä mieltä, että kahden viivan syöttö pitäisi tuoda takaisin ja tällöin peli muuttuisi hyökkäyspainotteisemmaksi. En tiedä muistanko oikein, mutta eikö tämä ollut juuri tavoitteena silloin kun kyseinen sääntö aikoinaan poistettiin?


Kale Kummolahan sanoi eilisessä YLEn kisastudiossa että nuorimmissa ikäluokissa otettaisiin kahden viivan syöttö -säännön käyttöön ottoa. Tiedä sitten auttaako tuo mitenkään?

Sen verran tuosta kansainvälisen kiekon punaviivasäännöstä että 22:lta Kanadan jokuueen jäseneltä (pelaaja tai johtohenkilö) kysyttiin tuosta säännöstä ja 14 piti siitä.
 
Suosikkijoukkue
Ilves
Viestin lähetti Knower


Toistuvasti eilisessä pelissä pisti silmään vastustajan siniviivan ylittäminen. Siinä missä suomalaiset tinttaavat kiekon käytännössä aina päätyyn, venäläiset uskalsivat TUODA kiekon sisään - kiekko on koko ajan oman joukkueen hallussa eikä tarvitse toivoa että oma jengi ehtii päätykiekkoon ensin. Tämähän vaatii tietenkin sitä taitoa. Valitettavaa on että niin usein junnukiekossa näkee Suomessa ihan täsmälleen samaa. Voi että kun on Esa Keskistä ikävä! Esimerkkinä erilaisesta tavasta toimia voisi kertoa jostain lehdestä lukemani juttu. Tsekkiläinen junnujoukkue harjoittelin kiekon ylöstuontia siniviivan yli. Yksi junnu päätti lämätä suomalaistyyppisesti kiekon päätyyn. Tästäkös valmentaja "riemastui" ja antoi erittäin voimakasta palautetta. Kiekko ei saa lyödä päätyyn, se pitää viedä alueelle itse. Riskialttiimpaa, mutta piru vie kun se on mukavampaa katseltavaa.

Onko sillä jotain tekemistä sen kanssa että Suomessa pelataan monin paikoin
kavennetuissa pienissä kaukaloissa,kun taas Tsekeissä ja Venäjällä on isoja kaukaloita.Isoissa kaukaloissa pelaaminen ja luistelu kehittyvät.
 

HABS #11

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Pelicans, Antikale Lahko
Tänään seminaarissa mielenkiintoisia kommentteja muiden lajien päävalmentajilta.
Miesten lentopallomaajoukkeen päävalmentaja Mauro berruto kertoi että beking 2008 projektissa maajoukkueessa eivät välttämättä pelaa kaikki pelipaikkojensa parhaat. Mukana ovat pelaajat joiden panos on 110% ja Berruto listasi 3 tärkeintä asiaa matkalla olympialaisiin
1 attitude
2 attitude
3 attitude

Oliko suomen kiekkomaajoukkueen pelaajilla panostus 110% ja asenne kohdallaan? Mielestäni ei ja syitä siihen on varmasti monia.
 

Haukansilmä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestin lähetti Knower
Hyvää settiä todellakin.

Itselläni on myös tällä hetkellä valmentamissani c-junnuissa jonkin sortin ongelma. Joukkueessa pelaa huippulahjakas kikkakuningas, jolla tosin välillä homma menee hieman yli. Ainahan ei paras vaihtoehto ole viedä vastustajaa 100-0. Muuten kaikki on kunnossa, asenne hieno ja muutenkin fiksu kaveri, on hyvin lähellä pari vuotta vanhempien poikien maajoukkuetta yms. Olen pohtinut että missä määrin kaveria kannattaa ohjata. Menneellä kaudella sai pallollisena täysin vapaat kädet. Annanko edelleen tällaisen luonnonlahjakkuuden räiskyä joka suuntaan vai pitääkö hieman yrittää ohjeistaa järkevöittämään peliään?

Vaikea kysymys, ainakin omasta mielestäni. Olen kyllä enemmän kallellaan siihen, että antaa pojan naatiskella ja pelatessaan vanhempien kanssa (tulevalla kaudella pelaa näillä näkymin a-junnuissa) hän oppii itse arvioimaan milloin kannattaa viedä ja milloin ei.

Mielipiteitä!

Luistelevat, taitavat ja älykkään sekä soveltavan pelinluvun omaavat pelaajat ovat nuorten sarjoissamme sukupuuttoon kuoleva laji, jos jonkin asteista muutosta ei saada valmennustaktiikan suhteen aikaan. Sinällään päteviä ja osaavia valmentajia on maa pullollaan; kysymys on pitkälti kvartaalitaloudesta tutusta lyhytaikaisen menestymisen pakosta, jolloin kilpailullista tulosta haetaan varmimmista tulokseen johtavista tavoista, joiden perusprinsiippeihin kuuluu luovuuden tehokkaasti tappava kurinalaisuus.

Toivotaan, että nuori taitopelaaja saa ensi kaudella riittävästi peliaikaa myös oman ikäistensä joukossa, jossa voi jatkaa vapaammalla linjalla. Selvästi vanhempien joukossa näin nuoren kaverin kikkailut jäävät vähemmälle voimapuolen puutteen vuoksi, josta taas seuraa erittäin helposti loukkaantumisten kierre.

MM-kisojen loppufinaalit ovat näyttäneet miltä jääkiekko näyttää, kun taitavat pelaajat isoissa kaukaloissa pelaavat ilman kauheaa mailankäyttöä ja pikkusikaa sekä sumputtavaa peruuttelua. Jääkiekon onneksi Suomi ei tällä kokoonpanolla ja taktiikalla niissä pelaa.

---------
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Toivotaan, että nuori taitopelaaja saa ensi kaudella riittävästi peliaikaa myös oman ikäistensä joukossa, jossa voi jatkaa vapaammalla linjalla. Selvästi vanhempien joukossa näin nuoren kaverin kikkailut jäävät vähemmälle voimapuolen puutteen vuoksi, josta taas seuraa erittäin helposti loukkaantumisten kierre.

Erittäin hyvä huomio, olen itse ollut samalla kannalla. Yleensähän taitava kaveri nostetaan automaattisesti vanhempiin junnuihin, mikä on sinänsä hyvä asia - kovempi tempo, tiukempi vastus, haasteet jne. Mielestäni vanhempiin nostaminen ei voi olla kuitenkaan itse tarkoitus. Voi olla että luova kaveri alkaa "järkeistämään" ja yksinkertaistamaan peliään ja menettää jotain aikaisemmasta pelistään. Olen samaa mieltä siitä ehdottomasti että tällaisen kaverin pitää saada pelata myös oman ikäisissä ja kikkailla taas koko sydämensä kyllyydestä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös