SUOMALAINEN JÄÄKIEKKO

[Puolikaspakki]

Viestin lähetti Vakio
Ilmeisesti nyt puhutaan edelleen juniorikiekosta. Silloin minusta "se viimeinen tavoite" ei suinkaan pitäisi olla ottelutilanteessa vastustajaansa parempi, vaan kehittää pelaajista taitavia yksilöitä tulevaisuutta varten. Juuri tässä mennään minusta hakoteille, että jo liian nuoressa iässä joukkueen tärkein tavoite on voittaa otteluita.

Koko keskustelu lähti liikkeelle pohdinnasta juniorivalmennuksen ja A-maajoukkueen menestyksen sekä Suomen jääkiekon tilan syy-seuraus suhteesta, joten jatkamme samalla linjalla.

Tammisen sanoin, "yksi asia pitää muistaa". Tärkein tavoite ei ole synonyymi viimeiselle tavoitteelle. Tärkein tavoite vaihtelee tilanteen mukaan, on tilanteita, joissa pelaajan tärkein tavoite on päästä paskalle, mutta se ei ole viimeinen tavoite.

Kun puhutaan pelaajien kehittämisestä, niin on hyvä pitää mielessä, miksi niitä kehitetään. Mikä on se viimeinen tavoite, jonka pelaajan tulisi saavutta? Mitä välitavoitteita, omalla ajallaan tärkeimmäksi luokiteltavia tavoitteita pelaajan tulisi saavuttaa?

Sanoit, että yksilön kehittäminen taitavaksi pelaajaksi on junioritoiminnan viimeinen tavoite. Ongelma piilee yleisessä tavoitteen asettelun problematiikassa. Miten tavoitteen saavuttamista voidaan mitata. Missä vaiheessa voidaan todeta, että pelaajasta on tullut luova ja taitava? Mitäs sitten, jos pelaaja todetaan luovaksi ja taitavaksi jo 14 ikäisenä? Miten voidaan asettaa uusia tavoitteita, jos viimeinen tavoite on jo saavutettu?

Jääkiekko on joukkuepeli, jossa pyritään tekemään pelin sääntöjen ja lainalaisuuksien määrämiä asioita. Pelissä on myös vastustaja. Nämä kaksi joukkuetta pyrkivät samoihin tavoitteisiin toisiaan tehokkaammin, siksi jääkiekko on kilpaurheilua. Joukkueen ja yksilön menestymistä mitataan aina suhteessa vastustajaan ja täten kilpaurheilun tulos on aina suhteessa vastustajaan. Triviaali toteamus, mutta syytä mainita kuitenkin. Millä perusteella viimeinen tavoite voidaan asettaa siten, että se ei olisi suhteessa vastustaajaan, jos suorittamisen tulos on? Eikö suoritus olekaan tavoitteena?

EDIT:

Viestin lähetti Jääkoneenkuljettaja
Tapoja ja tekoja noihin kuulututetaan? Ne tulevat kyllä, jos ajatusmallia muutetaan. Miksi pitää jäädä esittämään tyhmää;"Joo, hienoja ajatuksia, mutta miten ne toteutetaan?". Niin, jos kehykset ovat jo määriteltynä, onko se enää vaikeaa värittää keskustaa?

Miksi sinä tyydyt toteamaan, että toimintamallit tulevat, mutta et kerro mitä ne ovat? Miksi pitää rueta esittämään viisasta, "Kyllä mä tän tiedän, mutten kerro teille", eikä kertoa näitä sinulle yksinkertaisia asioita julkisuuteen?

 

[Vakio]

Viestin lähetti Puolikaspakki
Sanoit, että yksilön kehittäminen taitavaksi pelaajaksi on junioritoiminnan viimeinen tavoite. Ongelma piilee yleisessä tavoitteen asettelun problematiikassa. Miten tavoitteen saavuttamista voidaan mitata. Missä vaiheessa voidaan todeta, että pelaajasta on tullut luova ja taitava? Mitäs sitten, jos pelaaja todetaan luovaksi ja taitavaksi jo 14 ikäisenä? Miten voidaan asettaa uusia tavoitteita, jos viimeinen tavoite on jo saavutettu?

Osaat kyllä kääntää asian aika vaikeaksi ;). Valitettavasti en ole yhtä hyvä kirjoittamaan enkä esittämään ajatuksiani selkeästi.

Hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi olen sitä mieltä, että juniorijoukkueelle ei ole niinkään tärkeätä se, voittaako se mestaruuden vai ei. Tärkeämpää on kehittää yksilöistä mahdollisimman hyviä pelaajia, oli se hyvyys sitten kullakin mitä tahansa. Heikkouksia karsien ja vahvuuksia kehittäen.

Esimerkiksi Virmanen, jota en normaalisti suorastaan ajatusten tonavana pidäkään, näytti lausuneen, että on aivan sama voittaako Jokerien A koskaan yhtään mitalia. Tärkeämpää on, että sieltä tulee hyviä pelaajia liigajoukkuetta varten. Tätä minäkin ajan takaa, keksiköön joku muu tähän keinot ;).

Se, että jonkun välitavoite on käydä paskalla, ei oikein taida olla olennaista tässä keskustelussa.

 

[Wiltord]

Viestin lähetti Tepa

Suomessa noita voittavia pelaajia arvotetaan jonkun verran, mutta ei ehkä tarpeeksi. Nytkin HIFK:n floppijoukkueesta on melkoisesti pelaajia, eikä Söderholmin, Olli Jokisen, Jarkko Ruudun peliin täysin tyytyväinen voi olla. Esimerkkinä Lukon joukkueesta ei kelvannut Kanadalle hyvät kaudet pelannut Roloson. Mukaan haluttiin Maailmanmestarit ja Kanada Cup voittajat Luongo ja Brodeur.

Puhut ihan asiaa ei siinä mitään ja kaipa minä katson kisoja todella punaisten lasien läpi. Minusta vain tuntuu, että Ruutu ja Karalahti ovat pelanneet hyvät kisat tähän mennessä. Ruutu on hoitanut roolinsa, eli taklannut kovaa ja pelannut puolustuspäässä moitteettomasti. Siihen lisäksi yksi tärkeähkö maali ja miinuksena tietenkin yksi jäähy, mutta tuo yksi jäähy voi kyllä tulla herrasmiespelaajallekin kuudessa pelissä.

Söderholm on pelannut kaksi ottelua ja tili näyttää -1. Ei ole loistanut, mutta pelannut ihan hyvin. Kausi loukkaantumisten sävyttämä ja oli liigassa IFK:n katastrofiherkin pelaaja. Yllätyin valinnasta kovasti. Kauteen nähden pelannut hyvin, mutta en tiedä sitten mitä muut ovat häneltä odottaneet. Karalahti pelasi erittäin huonon kauden, mutta on pelannut hienot MM-kisat. Putki kulkee, kiloja on lähtenyt ja itseluottamusta löytyy.

OJ on ollut huono. Tehnyt 4 pistettä, mutta vain 1 maali, eikä todellakaan sillä tasolla mitä ykkössentteriltä vaaditaan.

Mutta lasit taitaa olla minulla päässä.

Joka tapauksessa Suomen jääkiekko on huonossa jamassa. Puolustaa osataan, mutta hyökkäyspäässä ei löydy luovuutta. Tosin valinnoillakin lienee osuutta. Puhdasta snaipperia ei maajoukkueeseen kelpuuteta, ellei ole toiminut samassa roolissa menestyksekkäästi myös NHL:ssä(vrt. Selänne).

Hieman laittoi miettimään myös Tomi Kallion lausahdukset YLE:lle.

"- Paljon puolustusvoittoisemmin me pelataan kuin seurajoukkueessani Frölundassa. Mutta niin tehdään, kuin on joukkueen taktiikka laadittu. Silloin on parempi olla miettimättä omia tehopisteitä.

- Siitä lähdettiin, ettei Latvia tee yhtään omiin. Se oli pääasia, ja siinä onnistuimme, Kallio sanoi.

- Ykköskentässäkin jokaisen on ollut pakko muuttaa peliä puolustavampaa suuntaan. Nyt pelataan joukkueelle, Kallio summasi."

Ihmettelen kyllä, että miksi Latviaa vastaan täytyy lähteä pelaamaan puolustamalla ja koettaa iskeä vastahyökkäyksistä, kun Suomella kuitenkin liikettä ja taitoakin pitäisi olla jonkun verran enemmän. Erkka on ilmeisesti laskenut todennäköisyydet, että 0-0 tasapelillä mennään varmemmin jatkoon kuin tappiolla. Onko tappio todennäköisempi jos pelataan hyökkäyksen suhteen aktiivisesti tyyliin Ruotsi?

 

[Puolikaspakki]

Viestin lähetti Vakio
Osaat kyllä kääntää asian aika vaikeaksi ;). Valitettavasti en ole yhtä hyvä kirjoittamaan enkä esittämään ajatuksiani selkeästi.

Hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi olen sitä mieltä, että juniorijoukkueelle ei ole niinkään tärkeätä se, voittaako se mestaruuden vai ei. Tärkeämpää on kehittää yksilöistä mahdollisimman hyviä pelaajia, oli se hyvyys sitten kullakin mitä tahansa. Heikkouksia karsien ja vahvuuksia kehittäen.

Esimerkiksi Virmanen, jota en normaalisti suorastaan ajatusten tonavana pidäkään, näytti lausuneen, että on aivan sama voittaako Jokerien A koskaan yhtään mitalia. Tärkeämpää on, että sieltä tulee hyviä pelaajia liigajoukkuetta varten. Tätä minäkin ajan takaa, keksiköön joku muu tähän keinot ;).

Se, että jonkun välitavoite on käydä paskalla, ei oikein taida olla olennaista tässä keskustelussa.

Se on vaikeaa siksi, että asiaan enemmän perehtymällä tulee vastaan sellaisia seikkoja, joita ei ensisilmäyksellä osaa ottaa huomioon. Jos kaikki tässäkin keskustelussa esille tulleet asiat olisivat mallia "joko-tai", niin miksi helvetissä menemme koko ajan väärillä raiteilla?

Olen kanssasi täysin samaa mieltä junioreiden tavoitteista. Se on justiinsa se ja sama tuleeko jostain junnujoukkeesta mestaria vai ei. (no nyt joku lukutaidoton meuhkaa, että sähän sanoit tuolla edellä, että viimeinen tavoite on olla vastustajaansa parempi). Juniorijoukkueen ei tulisi tavoitella voittoa keinolla millä hyvänsä. Juniorijoukkueen tehtävä on kehittää ja tuottaa uusia pelaajia. Mutta...

Tunnetusti liigaan pääsevät pelaamaan vain ne, jotka ovat riittävän hyviä. Tätä mitataan suhteessa vastustajaan. Vastustajalla tarkoitan sitä yksilöä/tahoa, joka pyrkii samaan tavoitteeseen kilpailumielessä, oli kyse sitten pelaajasopimuksesta tai jostain muusta. Lopun viimeksi pelaajan kehittymistä mitataan sillä, onko hän parempi kuin vastustajansa. Tästä voimme todeta, että "viimeinen tavoite" on olla kilpailutilanteessa vastustajaansa parempi.

Paskalla käynti oli ainoastaan vertauskuva viimeisen ja tärkeimmän tavoitteen käsitteellisestä erosta. Jos yksilön viimeiseksi tavoitteeksi asetetaan maailman mestaruus, on silti riittävän kovan hädän yllättäessä yksilön tärkein tavoite sillä hetkellä päästä vessaan. Tärkein tavoitteeni tätä kirjoittaessani on tuoda esille se, että "tärkein tavoite" on käsite, joka suhteutetaan tilanteeseen, siinä missä "viimeinen tavoite" on itsessään aikaan suhteuttamaton käsite.

 

[Tomppa#74]

Vakio ja Puolikaspakki

[TAUHKAA] Tässähän on selkeästi Suomen Jääkiekkoliitolle uuden linjan luomisen paikka. Modernin yhteiskuntamme mukaisesti on siis luotava "KESTÄVÄN KEHITYKSEN" -projekti ryhmineen ja johtajineen päivineen suomalaisen jääkiekon tervehdyttämiseksi (tuota kestävän kehityksen osastoahan tuputetaan nykyään joka tuutissa - sen on pakko olla hyvä juttu).

Tähän sitten luodaan yksilöidyt mittarit ja kehityskaaret jokaiselle ikäluokalle, sekä samalla kategorioidaan pelaajatyypit tavoite- ja kehitysryhmiin.

Lopputuloshan tässä olisi mukava järjettömän monimutkainen ja byrokraattinen kehitysohjelma, joka tietysti olisi vielä äärettömän kallis. Anyone? [/TAUHKAA]

Vakavasti puhuen olen kyllä itse vahvasti sitä mieltä (perustuu omiin vähäisiin kokemuksiin, sekä keskusteluihin junnukiekkoa tiiviimmin seuraavien ihmisten kanssa), että Suomessa on kyllä nuorten yksilöiden kehityksen kannalta (nimenomaan luovuus ja taito) ehkä hieman liian yleiseen muottiin runttaava kiekkokulttuuri. Puolikkaanpakin esittämät kysymykset mittareista ja tavoitteista ovat ehkä hieman liian detaljeja yksittäisen kiekkoilijan arvioimiseen. Ei sellaisia välttämättä tarvitakaan. Tehdyn työn tulokset näkyvät sitten myöhemmin alempien sarjojen, Mestiksen, SM-Liigan ja kansainvälisten turnausten tasossa Suomen osalta. Jos on saatu kehitettyä järjestelmää, pitäisi lopputuloksena olla enemmän erikoispelaajia ja ehkäpä myös enemmän taitavia maalintekijöitä.

Viime kädessä jääkiekko on kuitenkin ilmeisesti maalintekopeli, vaikka moni filosofia tuntuu tällä hetkellä kertovan sen olevan ns. estopeli. Pyritäänkö jääkiekossa siis tekemään maaleja vai estämään niiden syntyminen? Suomen osalta jostain syystä jälkimmäinen on noussut ehkäpä liiankin suureen rooliin? Vai?

 

[Rocket]

Viestin lähetti Broad Street Bullie
Noitten harjoitusten tavoitteenahan on kehittää myös sitä eteenpäin luistelu eli muutta sitä taloudellisemmaksi. Kimmo Rintanen on hyvä esimerkki mitä nuo harjotukset saa aikaan. Mutta sitten näkee junnupeleissä myös sitä että noita lantion avauksia kokeillaan joka paikassa missä olisi suoralla luistelulla päässyt huomattavasti helpommalla.

Luistelussa tärkeää on terän käytön lisäksi lantion asento, joka suoraan korreloi peliasentoon->luistellaan selkä suorana ja pää pystyssä. Painonsiirrolla voi muuttaa luistelusuuntaa helpommin. Tässä mielestäni on parantamisen varaa.

Hyviä esimerkkejä hyvästä peliasennosta vaikkapa Metropolit ja Timonen.

 

[Knower]

Toimin tällä hetkellä itse juniorivalmentajan, en tosin jääkiekon puolella vaan "hinttikyykän" eli salibandyn ja valmennan 12-16 vuotiaita poikia (siis toki pari joukkuetta). Itse näitä luovuusjuttuja, voittamista, virheisiin suhtautumista jne. on kyllä tullut aika lailla mietittyä. Jääkiekosta on kokemusta omalta juniori"pelaajauralta" sekä nuoremman veljen pelaamisesta.

Itse olen ajatellut että tuota luovuuden kehittymistä edesauttaa avoin ja positiivinen ilmapiiri (kliseitä kliseitä...) sekä suuret pallolliset/kiekolliset vapaudet. Virheitä saa ja pitää tehdä, sillä jos et yhtään virhettä tee, et todellisuudessa edes yritä mitään uutta. Ihminen, varsinkaan junioripelaaja ei ole kone. Positiivinen ilmapiiri luo juniorille turvallisuuden tunteen, jolloin hän mahdollisesti uskaltaa jotain kiekon/pallon kanssa yrittääkin ilman että täytyy pelätä valmentajan huutoa tai pelikavereiden kuittailua.

Itse olen junnuille sanonut että kun sinulla on pallo, tee sen kanssa mitä haluat. jokaiselle on annettu pientä osviittaa missä päin kenttää sitä pitäisi suurin piirtein hiihdellä, mutta kun pallo on pelaajalla, mieti itse mitä teet. Alimpana pelaajana saa haastaa ja heittää jalkakikkaa jos siltä tuntuu, poikittaissyötöt oman maalin edestä ovat enemmän kuin sallittuja jos tilaa on yms. Tämä ei tarkoita sitä, että virheisiin suhtauduttaisiin välinpitämättömästi. Jos vastuu esim. kikkailemalla otetaan omiin käsiin, se pitää virheen sattuessa myös kantaa. Ei tosin penkkikomennukselle, mutta junnun pitää tiedostaa oma kämmi, käydä se läpi ja pyrkiä siihen että sama virhe ei toistu.

Yksi suuri ongelma mikä estää luovien pelaajien kehittymistä on juuri tuo tehokkuus ja menestysajattelu. Itsekin olen siihen syyllistynyt, sillä jonkin mestaruuden tai hienon "tulos"saavutuksen ollessa lähellä, se alkaa kiinnostaa kyllä yllättävän paljon. Juniorivalmentajat usein syyllistyvät oman maineen kasvattamisen tavoitteluun, mitalien rohmuamiseen yms. Loppujen lopuksi, mitä merkitystä sillä on, oletko C-junnujen Suomen mestari?

Sekavaa tekstiä, mutta jokin avaus kuitenkin omalta osaltani.

 

[Tarinankertoja]

Viestin lähetti Puolikaspakki

Mikään ei ole niin helppoa kuin antaa kritiikkiä väärin. Voin mennä kenelle tahansa sanomaan, että ei noin, jos minun ei tarvitse kertoa, miten asia tulisi tehdä.

Eikös tuossa juuri kerrottu miten tulisi toimia? Olla haukkumatta ja penkittämättä virheistä. Kannustaa yrittämään uudestaan.

Viestin lähetti Puolikaspakki

Miten sitten pitäisi tehdä? Panna treenit poikki kesken kaiken ja ottaa joukkue puoleksi tunniksi keskustelemaan mitä pitäisi tehdä?

niin, no tämän keinon ovat ruotsissa oppinet jo ala-asteella. Mikäs tämän estää? Ai niin valmennussuunnitelma kärsii, ei päästä ajoissa kuntoon, jos tuhlataan aikaa keskusteluun?

Viestin lähetti Puolikaspakki

No mites sitten vääränlaiset johtopäätökset? Mitkä ovat sitten oikeita johtopäätöksiä? Roikottaa pelaajaa mukana, jolla ei ole fyysisiä tai teknisiä valmiuksia pelata jääkiekkoa mukana joukkueessa, viemässä huippulupausten peliaikaa? Miten tämä palvelee maailmanluokan pelaajien kehittymistä? Mistä ikäluokasta puhutaan, onko kyseessä 8- vai 15-vuotiaat.

No kyllä pitää pystyä näkemään ikäkausijoukkueissa eri kehitysvaiheet. Ongelmahan on itse järjestelmässä, jossa poijjaat jaetaan syntymävuoden mukaan joukkueisiin. tämähän on tutkitusti johtanut siihen, että loppuvuodesta syntyneet kärsivät, ja eniten peliaikaa ym. saavat alkuvuonna syntyneet.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Pienemmät sarjat ikäluokkiin C-nuoremmat ->
Maksimissaan 14 joukkueen sarjoja, joissa jokaisessa pelaa vain ne joukkueet, jotka sinne mahtuvat. Vain ne pelaajat, jotka ovat valmiit tekemään töitä kehittymisen eteen.

Aikaisempaan viitaten... pitää nähdä ne jotka sitoutuvat itsensä kehittämiseen, VAIKKA taidot eivät olisikaan sen laiskan luonnonlahjakkuuden tasolla. Käytännössähän (kuten rivienvälistä saamme viestistäsi lukea) tiputetaan tämä sitoutunut jätkä pois, koska tulosta ei tule.

Viestin lähetti Puolikaspakki

Toinen suuri ongelma on Westerlundin "tehokiekko". ...

Joka tapauksessa, nyt niitä konkreettisia keinoja esille, miten juniorivalmennusta tulisi toteuttaa. Parhaat ehdotukset palkitaan oman kotikuntansa valmennuspäällikön puhelinnumerolla, jotta uudet huippuvalmentajat pääsevät käytännön töihin mahdollisimman nopeasti.

Kuka käskee noudattaa "westrlundin" oppeja junnukiekossa?

Junnuvalmennus on vapaaehtoistyötä. Liikaa halukkaita ei ole tarjolla. Joten niillä on tultava toimeen, joita homma kiinnostaa. Valmentajakoulutuksessa olisi kuitenkin jotakin tehtävissä, sillä ruotsalainen junnuvalmentaja, tai ylipäätään mies, ei ole jostakin syystä oppinut ainoaksi oikeaksi johtamistavaksi armeijan tapaa. Tämä johtunee kulttuurillisista ja kasvatuksellisista eroista, joita on mahdoton jossain kapeassa sektorissa yhteiskunnassa suuremmin muuttaa.

eli niin kauan kun homma on vapaaehtoistyötä oto pohjalta (eli aina), ei voida vaatia mahdottomia. Ainoastaan toivoa, että junnuvalmentajien koulutuksessa yhä enemmän korostetaan kannustamista ja vastuun antamista ja lupaa epäonnistua.

Viestin lähetti Puolikaspakki

Totta ja hienoa, muuta ne käytännön toimet jäivät tulematta esiin. Haluaisin nähdä aikataluja, ohjeita, todellisia käytännön malleja, miten monensuuntainen, tasapuoliseen kommunikointiin perustuva valmennus toteutetaan.

Sehän lähtee persoonasta. Jos haluaa opetella asioita kirjoista, niin kyllä johtamisopin teoksia löytyy joka koulukunnasta. Myös kuuntelevaa ja keskustelevaa johtamista on tutkittu ja sitä oppikirjoja löytyy.

On mahdotonta vaatia muutaman rivin palstakirjoitukseen tyhjentävää selvitystä lasten ja nuorten parissa työskentelemisen ryhmädynamiikasta. Näitä asioita opiskelevat ammattilaisetkin vuosia. Tietysti jos valmentajalta (joka siis harrastaa) löytyy viitseliäisyyttä sivistää itseään, niin se olisi toki positiivista. Ehkäpä valmentaja koulutuksen tulisi kannustaa tähän itseopiskeluun.

Aikataulut eivät liity asiaan millään tavalla, vaan se miten asioista puhuu poikkain kanssa. Esiintymistaidon kurssistakaan tuskin olisi haittaa.

Viestin lähetti Maple Leaf
T
Tähän tutustumiseen on varattava aikaa myös virallisten harjoitusaikojen ulkopuolelta.

Tai harjoitus ajasta. Mistä se nyt on pois, jos osa harjoituksesta käytetään keskusteluihin? Ei voi olla niin tiukkoja urheilullisia, fysiikkaan ja taitoihin liittyviä tavoitteita, ettei tähän olisi mahdollisuutta.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Mutta kuinka tämä toteutetaan - siinä on se iso kysymys. Ei voida sanoa valmentajalle, että keskustele pelaajiesi kanssa - se ei toimi niin. .. . Kaipaankin niitä konkreettisia keinoja, millä tavoin tällainen keskusteleva valmennus syntyy.

Ei tietenkään, jos ao. henkilö ei ole kiinnostunut näistä kasvatuksellisista asioista, ainoastaan jääkiekosta. Sille ei voi mitään, koska valmennus on harrastus.

Viestin lähetti Puolikaspakki

Mistä aika keskustelemiseen otetaan?

Ei voida ajatella että pelaajien kanssa keskustellaan yksin ja henkilökohtaisesti. Ryhmässä on saman tyyppisiä ihmisiä, jotka muodostavat ryhmiä. Puhuttaessa koko joukkueelle tulee eri asioita osoittaa eri ryhmätyypeille, antaa palautetta kaikille, mutta ryhmädynamiikkaa tuntien. Näin jokainen yksilö kokee saaneensa henkilökohtaista kannustusta ja palautetta. Ei nämä helppoja juttuja ole, mutta niitä on mahdollista opetella.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Tasapuolisuus?

Tasapuolisuutta ei tarvitse olla. Ainoastaan oikeudenmukaisuutta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Oikeudenmukaista on esimerkiksi palkita tunnollisia ei parhaita. Ryhmässä ihmiselle on tärkeää tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti, ei välttämättä tasapuolisesti.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Taitavuuden harjoittelu?

Pelinomainen harjoittelu pienissä ryhmissä, joissa on saman tasoisia jätkiä. Esim kaukalon poikittaissuunnassa neljä pikkumatsia. Eli pelataan paljon siten, että kaikilla on paljon vastuuta. Ja kiekko

Viestin lähetti Puolikaspakki
Miten taito suhteutetaan fyysisiin ominaisuuksiin?

Ei välttämättä mitenkään. Kunhan about samat fyysiset edellytykset omaavat ovat omissa ryhmissään.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Entäs joukkueen/yksilön tavoitteisiin?

Joukkeen tavoiteet tulee olla B ikään asti sivuseikka. Yksilön tavoiteeton yritettävä motivoimalla ohjata omatoimiseen harjoitteluun (helppa kui heinän teko ;-)

Viestin lähetti Puolikaspakki
Miten saadaan pelaaja motivoitumaan saman asian toistamisesta illasta toiseen?

Ei mitenkään. Tämän tulee lähteä nuorella itsestä.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Tuloksesta pelaaminen? Mitkä ovat ne palopuheet, joilla saat lahjakkaat pelaajat pysymään joukkueessasi ollessasi sarjassa toiseksi viimeinen kun naapuriseura kamppailee sarjavoitosta? Miten perustelet pelaajalle ja pelaajan vanhemmille sen, että emme halua pärjätä kun treenaamme rystylättyä?

Fiksut vanhemmat ymmärtää mihin tähdätään. Fiksu pelaaja ymmärtää. Kaikki eivät ymmärrä koskaan. Jos valmentaja on oikeudenmukainen ja yksilöinä pojat tuntevat saavansa jotakin, niin menestyksen perään ei välttämättä lähdetä kovinkaan helposti, ei jos uskotaan valmentajan tavoitteisiin kehittää heitä pelaajina. Tosiasia on aina se, että kaikkia eivoi miellyttää, eikä tähän tule koskaan pyrkiäkään.

 

[KJR_63]

Vaikka itselläni ei ole mitään tietoa juniorivalmennuksesta, heitän tässä pari mieleeni juolahtanutta ajatusta:

- On hyvin kyseenalaista verrata Suomea Kanadaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että Kanadassa on junioreita kymmenkertainen määrä.
- Suomalaiset ovat hyviä luistelijoita ja se on erinomainen asia. Mailatekniikassa olisi parantamisen varaa.
- Venäläisillä, tsekeillä ja slovakeilla on parempia pelaajia, koska he käsittääkseni junioreina harjoittelevat enemmän. Tsekit ja slovakit tuplaten ja venäläisen kolme kertaa sen mitä suomalaiset.
- Tsekeissä ja slovakiassa ja varsinkin venäjällä jääkiekkojuniorit jaetaan jo varhain eliittiryhmiin. Suomessa juniorijääkiekko on ilmeisesti enemmänkin sosiaalista toimintaa.
- Jos halutaan terävä kärki täytyy olla tällaisia eliittiryhmiä. Näistä Kovalchuckit ja Hossat syntyvät.

 

[swingwood]

Viestin lähetti Broad Street Bullie
tarkotin kyllä tuossa että siihen nyt ei aina vaan sitä jäätäkään tartte missä pelataan. Ennen pelattiin pihassa kun ei ollut jäätä ja se alotettiin jo joskus syyskuussa.Ja vaikka jäätä olisikin talvella niin ei siellä ketään näy

Ei tarvitse jäätä, tarvitsee vaan innon ja halun harjoitella. Kyllä vanhemmat 60-70 luvun pelurit tietää .Laukomista voi harjoitella kesällä ilman plekkaria, ainakin ennen liukas vanerilevy maila ja kiekko toimi kesällä
Nykyään vaan kaikki harrastus pitää olla ohjattua ja hirveän kallista.
Totta kai lahjakkuttakin tarvitaan mutttatuskin näitä Litmasia,Koivuja Teemuja olis myös ilman intoa harjoitella myös omatoimisesti.

 

[Puolikaspakki]

Viestin lähetti Tarinankertoja
Eikös tuossa juuri kerrottu miten tulisi toimia? Olla haukkumatta ja penkittämättä virheistä. Kannustaa yrittämään uudestaan.

niin, no tämän keinon ovat ruotsissa oppinet jo ala-asteella. Mikäs tämän estää? Ai niin valmennussuunnitelma kärsii, ei päästä ajoissa kuntoon, jos tuhlataan aikaa keskusteluun?

No kyllä pitää pystyä näkemään ikäkausijoukkueissa eri kehitysvaiheet. Ongelmahan on itse järjestelmässä, jossa poijjaat jaetaan syntymävuoden mukaan joukkueisiin. tämähän on tutkitusti johtanut siihen, että loppuvuodesta syntyneet kärsivät, ja eniten peliaikaa ym. saavat alkuvuonna syntyneet.

Aikaisempaan viitaten... pitää nähdä ne jotka sitoutuvat itsensä kehittämiseen, VAIKKA taidot eivät olisikaan sen laiskan luonnonlahjakkuuden tasolla. Käytännössähän (kuten rivienvälistä saamme viestistäsi lukea) tiputetaan tämä sitoutunut jätkä pois, koska tulosta ei tule.

Kuka käskee noudattaa "westrlundin" oppeja junnukiekossa?

Junnuvalmennus on vapaaehtoistyötä. Liikaa halukkaita ei ole tarjolla. Joten niillä on tultava toimeen, joita homma kiinnostaa. Valmentajakoulutuksessa olisi kuitenkin jotakin tehtävissä, sillä ruotsalainen junnuvalmentaja, tai ylipäätään mies, ei ole jostakin syystä oppinut ainoaksi oikeaksi johtamistavaksi armeijan tapaa. Tämä johtunee kulttuurillisista ja kasvatuksellisista eroista, joita on mahdoton jossain kapeassa sektorissa yhteiskunnassa suuremmin muuttaa.

eli niin kauan kun homma on vapaaehtoistyötä oto pohjalta (eli aina), ei voida vaatia mahdottomia. Ainoastaan toivoa, että junnuvalmentajien koulutuksessa yhä enemmän korostetaan kannustamista ja vastuun antamista ja lupaa epäonnistua.

Sehän lähtee persoonasta. Jos haluaa opetella asioita kirjoista, niin kyllä johtamisopin teoksia löytyy joka koulukunnasta. Myös kuuntelevaa ja keskustelevaa johtamista on tutkittu ja sitä oppikirjoja löytyy.

On mahdotonta vaatia muutaman rivin palstakirjoitukseen tyhjentävää selvitystä lasten ja nuorten parissa työskentelemisen ryhmädynamiikasta. Näitä asioita opiskelevat ammattilaisetkin vuosia. Tietysti jos valmentajalta (joka siis harrastaa) löytyy viitseliäisyyttä sivistää itseään, niin se olisi toki positiivista. Ehkäpä valmentaja koulutuksen tulisi kannustaa tähän itseopiskeluun.

Aikataulut eivät liity asiaan millään tavalla, vaan se miten asioista puhuu poikkain kanssa. Esiintymistaidon kurssistakaan tuskin olisi haittaa.

Tai harjoitus ajasta. Mistä se nyt on pois, jos osa harjoituksesta käytetään keskusteluihin? Ei voi olla niin tiukkoja urheilullisia, fysiikkaan ja taitoihin liittyviä tavoitteita, ettei tähän olisi mahdollisuutta.

Ei tietenkään, jos ao. henkilö ei ole kiinnostunut näistä kasvatuksellisista asioista, ainoastaan jääkiekosta. Sille ei voi mitään, koska valmennus on harrastus.

Ei voida ajatella että pelaajien kanssa keskustellaan yksin ja henkilökohtaisesti. Ryhmässä on saman tyyppisiä ihmisiä, jotka muodostavat ryhmiä. Puhuttaessa koko joukkueelle tulee eri asioita osoittaa eri ryhmätyypeille, antaa palautetta kaikille, mutta ryhmädynamiikkaa tuntien. Näin jokainen yksilö kokee saaneensa henkilökohtaista kannustusta ja palautetta. Ei nämä helppoja juttuja ole, mutta niitä on mahdollista opetella.

Tasapuolisuutta ei tarvitse olla. Ainoastaan oikeudenmukaisuutta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Oikeudenmukaista on esimerkiksi palkita tunnollisia ei parhaita. Ryhmässä ihmiselle on tärkeää tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti, ei välttämättä tasapuolisesti.

Pelinomainen harjoittelu pienissä ryhmissä, joissa on saman tasoisia jätkiä. Esim kaukalon poikittaissuunnassa neljä pikkumatsia. Eli pelataan paljon siten, että kaikilla on paljon vastuuta. Ja kiekko

Ei välttämättä mitenkään. Kunhan about samat fyysiset edellytykset omaavat ovat omissa ryhmissään.

Joukkeen tavoiteet tulee olla B ikään asti sivuseikka. Yksilön tavoiteeton yritettävä motivoimalla ohjata omatoimiseen harjoitteluun (helppa kui heinän teko ;-)

Ei mitenkään. Tämän tulee lähteä nuorella itsestä.

Fiksut vanhemmat ymmärtää mihin tähdätään. Fiksu pelaaja ymmärtää. Kaikki eivät ymmärrä koskaan. Jos valmentaja on oikeudenmukainen ja yksilöinä pojat tuntevat saavansa jotakin, niin menestyksen perään ei välttämättä lähdetä kovinkaan helposti, ei jos uskotaan valmentajan tavoitteisiin kehittää heitä pelaajina. Tosiasia on aina se, että kaikkia eivoi miellyttää, eikä tähän tule koskaan pyrkiäkään.

Viestisi oli erinomainen osoitus siitä, miten irroittamalla lauseet asiayhteydestä saadaan esille triviaaleja totuuksia ja vääryyksiä. Kirjoituksessasi tuoksahtaa pahasti skandaali-journalistinen sävy, ettet vain olisi seitsemänpäivää lehden toimittaja?

Jos esittämäsi asiat ovat noin yksinkertaisia, mitä ne eivät itselleni ole, kehotan sinua ottamaan yhteyttä Ilveksen valmennuspäällikköön, taisi olla Ilkka Pakarinen, ja ryhtyä valmentamaan. Tulen sitten erittäin mielelläni näkemään ja kokemaan, kuinka nämä absoluuttiset totuudet näkyvät jokapäiväisessä valmennustyössä.

Kuitenkin otan vapauden korjata hieman:

Viestin lähetti Tarinankertoja
Aikaisempaan viitaten... pitää nähdä ne jotka sitoutuvat itsensä kehittämiseen, VAIKKA taidot eivät olisikaan sen laiskan luonnonlahjakkuuden tasolla. Käytännössähän (kuten rivienvälistä saamme viestistäsi lukea) tiputetaan tämä sitoutunut jätkä pois, koska tulosta ei tule.

Rivienvälistälukemisesi petti pahemman kerran. Itse ymmärrän kirjoittamani siten, että perustetaan sitten lisää sarjoja.

Viestin lähetti Tarinankertoja
Kuka käskee noudattaa "westrlundin" oppeja junnukiekossa?

Ei kukaan, enkä ole myöskään niin väittänyt. Kyse oli tämän hetken maajoukkueesta ja sen välittämistä viesteistä nuorten urheiluun.

Viestin lähetti Tarinankertoja

Pelinomainen harjoittelu pienissä ryhmissä, joissa on saman tasoisia jätkiä. Esim kaukalon poikittaissuunnassa neljä pikkumatsia. Eli pelataan paljon siten, että kaikilla on paljon vastuuta. Ja kiekko.

Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Pienpelit ovat hyviä harjoitteita, mutta eivät palvele lähellekään niin paljoa, kuin on uskottu. Äärimmäisen tärkeät pelin elementit jäävät hyödyntämättä/oppimatta kokonaan, kuten ison jään hyödyntäminen ja ajoitukset.

Valitettavasti en ehdi kirjoittamaan enempää, mutta palaan asiaan, se on varmaa. Vaikka joutuisinkin seiskan lööppeihin.

 

[kimbe66]

Tähän junnujen vähäiseen pihapelimäärään nykyään vaikuttaa varmasti myös se, että suomalaiset haluavat niin mielellään asua omassa talossa (järven rannalla), eli asutaan niin h..vetin hajallaan. Näin ollen ihan muutamasta lähitalosta ei vain löydy peliporukkaa pihapeleihin. Ja vastaavasti vanhemmat eivät uskalla laskea lapsiaan kauemmaksikaan pelailemaan yksinään.

Itse aikoinani lapsena asuin kerrostalossa kaupungissa (tosin pienessä sellaisessa) ja kaikki lähistön talot olivat täynnä samanlaisia perheitä. Köyhiä oltiin, mutta kaikki vapaa-aika pelattiin millä tahansa jäällä, tai ilman jäätä. Siinä ne taidot kehittyivät, vaikka omalta osaltani kyllä jäivätkin puolitiehen. Siihen aikaan suurempi este taitojen kehittymiselle (nimenomaan jääkiekon puolella) oli se, että vanhemmilla ei kerta kaikkiaan ollut varaa kustantaa moista harrastusta varusteineen lapsille oikeassa kiekkoseurassa.

Nykyään tämä varallisuustilanne on huomattavasti parempi kuin silloin ennen, mutta sitten taas nämä pihapelit ovat jääneet lähes kokonaan pois.

Mielestäni juuri näissä kaveripiiripeleissä juniorit voivat vapaasti kehittää taitojaan, ei siellä pieni v..tuilu ainakaan minun lapsuusaikoina pahemmin jäänyt päätä rassaamaan, jos virheen teki.

Sen sijaan joukkueen valmentajalla on suorastaan velvollisuuskin opastaa jonkun verran taktiikkaa, luistelua, laukomista jne. Mutta sen kikkailun ja teknisen mailataituruuden oppii parhaiten mielestäni juuri noissa pihapeleissä. Ja niihin pitäisi junnuja kannustaa sen sijaan, että ostetaan kaiken maailman playstationeja.

 

[Tarinankertoja]

Viestin lähetti Puolikaspakki
Viestisi oli erinomainen osoitus siitä, miten irroittamalla lauseet asiayhteydestä saadaan esille triviaaleja totuuksia ja vääryyksiä.

siis käytin netiketin mukaista tapaa lainata vain pala osastoa, johon vastataan. Oma lainauksesi koko tekstistäni on turha, ja palstakeskustelutapojen vastainen. Ei pidä lukea kuin piru raamattua niitä lainauksiakaan. Kommentoin ao. kohtaa kirjoituksessasi lainaamatta sitä kokonaan kuten hyvä tapa vaatii.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Kirjoituksessasi tuoksahtaa pahasti skandaali-journalistinen sävy, ettet vain olisi seitsemänpäivää lehden toimittaja?

Jos nyt luettaisiin niitä viestjä. Mainitisn, etät on turha odottaa isoja analyyseja nuoreten joukkokäyttäytymismalleista tai ryhmädynamiikasta, koska kuka nyt sellaista tutkielmaa nettiin jaksaisi kirjoittaa. Sen sijaan toivoin, että ne jotka haluavat oikeasti vastauksia esittämiisi kysymyksiin saad,a tuohon aineistoon tutustuisivat.

Ao. aineiston kautta sitten tein lyhyitä kommentteja kysymyksisi.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Jos esittämäsi asiat ovat noin yksinkertaisia, mitä ne eivät itselleni ole, kehotan sinua ottamaan yhteyttä Ilveksen valmennuspäällikköön,

.. jos asiat olisivat noin yksinkertaisia (miltä ne väkisin näillä "few linereillä" näyttävät, en olisi yksistään "guru" vaan myös miljonääri.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Rivienvälistälukemisesi petti pahemman kerran.

Sitten se petti, mutta näin minä tekstisi ymmärsin.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Pienpelit ovat hyviä harjoitteita, mutta eivät palvele lähellekään niin paljoa, kuin on uskottu. Äärimmäisen tärkeät pelin elementit jäävät hyödyntämättä/oppimatta kokonaan, kuten ison jään hyödyntäminen ja ajoitukset.

Pihapelejä (nyk. pienpelejä) kun ei pojat itse niin paljoa harasta, on ne tuotava joukkueharjoitteluun. Perus motoriikka, mailankäsittelytaito ym. on opittava nuorena. Tätä voit kysyä vaikka tanssijoilta. Heille, jos joillekin, liikemotoriikka on äärimmäisen tärkeää. Ison jään hyödyntämien ja pelikäsitys voidaan saavuttaa vielä vanhemmallakin iällä. Se edellyttää paljoa pelaamista, kuten esim kanadassa tehdään.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Valitettavasti en ehdi kirjoittamaan enempää, mutta palaan asiaan, se on varmaa. Vaikka joutuisinkin seiskan lööppeihin.

Jatka toki, tämä on hyvä aihe. Mutta kysymällä "miten kommunikoidaan nuorisojoukon kanssa" ja ihmettelemällä miten se onnistuu harrastuksena jokaisen kanssa ½ tuntia, olet jo lähtökohtaisesti hakoteillä. Esiintyminen ryhmän edessä ja vaikuttaminen ryhmiin on opeteltavissa olevia asioita. Suurin osa alan opetuksesta toki perustuu aikuisiin vaikuttamiseen. On sitten kyse politiikasta tai yritysmaailmasta. Nuorten urheiluharrastuksen ja niissä syntyvän ryhmädynamiikan tuntemuksen voi hankkia varmaan kokemuksen kautta, mutta uskoisin (en siis tiedä) tätäkin tutkitun, jos ei muualla niin Kanadassa.

 

[Nosebleed]

Juupaduuu.....

Vaikka armoton Lukko ja Pahi-fani oonkin niin olis edes kerran Erkka voinut ottaa Pasi Saarelan Euro Hockey Touriin. MM-kisoihin en välttämättä, ehkä. Hannes Hyvöstäkin olisin kokeillut tai Kimmo Kuhtaa. Mielummin Hannesta.

http://www.ilves.com/videot/021004/10.mov

http://www.ilves.com/videot/070105/3-0Lukko.mov

http://www.ilves.com/videot/070105/5-1Lukko.mov

http://www.ilves.com/videot/170205/9.mov

http://www.ilves.com/videot/010205/11.mov

http://www.ilves.com/videot/200105/2.mov

http://www.ilves.com/videot/121004/2.mov

Jokkaiselta herralta pari maalia siinä + Tähtisen maali jonka Saarela järjesti.

(Laitoin nuita Lukko-alueellekin, mutta täältä varmaa kaikki näkee paremmi.)

 

[Lisäalueen mies]

Olen mielenkiinnolla lukenut näitä juttuja ajankohtaisesta aiheesta. Minulla ei itse ole ollut aikaa ja mahdollisuutta kovin paljon seurata tuollaisten 10-13 vuotiaitten treenejä jääkiekon puolella, aika on mennyt toisen lajin parissa. Silti jääkiekkolla on iso tila sydämessäni. Mutta asiaan...kertokaa minulle mielipiteenne siitä, minkälainen on tuossa mainitsemassani ikähaarukassa valmentajien oma taitotaso. Tarkoitan sitä, että pystyvätkö he opettamaan oikean luistelun myös omaa esimerkkiä näyttäen, sama mailankäsittelyn kohdalta jne. On helppo sanoa, että väärin meni mutta näyttäminen miten se pitäisi tehdä on jo toinen juttu.
Olen itse käynyt jalkapallon puolella eräitä valmennuskursseja ja
on se aika koomisen näköistä, kun sellaiset valmentajakanditaatit , joilla ei ole omaa pelaajauraa takana, opettelevat temppuilemaan pallon kanssa. Itsekkin kuuluin osin tuohon porukkaan, juniori-ikä tuli pelattua tuonne parinkympin pintaan, mutta sitten se loppui.
Taktiikkaa, oli se sitten pelipaikkakohtaista tai joukkuetaktiikkaa,
on paljon helpompi opettaa, siihen on olemassa materiaalia yllin kyllin ja sitä pystyy opiskelemaan ja omaksumaan myöhemmälläkin iällä.
Tie valmentajaksi käy useasti oman lapsen joukkueen kautta ja
en halua mitenkään väheksyä heidän panostaan, ilman heitä monet joukkueet olisivat toimintakyvyttömiä.
Ihan mielenkiinnosta vain haluaisin kommenteja asiasta jääkiekon puolelta niiltä, jotka ovat asiaa lähempää seuranneet.

 

[kimbe66]

Olen itse käynyt jalkapallon puolella eräitä valmennuskursseja ja
on se aika koomisen näköistä, kun sellaiset valmentajakanditaatit , joilla ei ole omaa pelaajauraa takana, opettelevat temppuilemaan pallon kanssa. Itsekkin kuuluin osin tuohon porukkaan, juniori-ikä tuli pelattua tuonne parinkympin pintaan, mutta sitten se loppui.
Taktiikkaa, oli se sitten pelipaikkakohtaista tai joukkuetaktiikkaa,
on paljon helpompi opettaa, siihen on olemassa materiaalia yllin kyllin ja sitä pystyy opiskelemaan ja omaksumaan myöhemmälläkin iällä.
Tie valmentajaksi käy useasti oman lapsen joukkueen kautta ja
en halua mitenkään väheksyä heidän panostaan, ilman heitä monet joukkueet olisivat toimintakyvyttömiä.

Tässä osuit naulan kantaan. Eli ei niitä taitureita, jotka osaisivat vielä valmentaa muutakin kuin taktiikkaa ainakaan pieniltä kyliltä löydy, eikä pikkuseuroilla ole mitään resursseja heitä palkata, vaikka löytyisikin.

Toivoa vain sopii, että omien kylien taiturit tulisivat jonakin päivänä neuvomaan oman kylän junnuja kiekon käsittelyssä, luistelussa jne. (ilman korvausta, kuten useimmat junnuvalmentajat joutuvat tekemään).

Kuulutan siis edelleenkin sitä pihapelien tärkeyttä, missä ikinä niitä vain saadaankin aikaan. Tällöin ehkä jäisi näille vapaaehtoisille isävalmentajille aikaa oppia niillä kursseilla (tai omissa harjoituksissa) ne asiat, joita sitten yrittävät junnuille opettaa.

Tämä sama juttu on muuten aika pitkälti myös koulujen liikunnan opetuksessa: yritä siellä opettaa lajihienouksia, kun suurimmasta osasta lajeja ymmärtää vain ihan pikkasen.

 

[Beast]

Mitä täällä itketään. Kylle se siitä....elämä on.

 

[Puolikaspakki]

Nyt kun olen palannut koneen ääreen, voin jatkaa.

Ensiksin, on erittäin harmillista, että hyvä ja asiasisällöllinen keskustelu kariutuu perspektiivittömäksi yksittäisten lauseiden vertailuksi. Vielä harmillisempaa on käyttää Netikettiä tekosyynä sisällön hukkaamiseen. Mutta näillä mennään kuten sanonta kuuluu.

Viestin lähetti Tarinankertoja

Jatka toki, tämä on hyvä aihe. Mutta kysymällä "miten kommunikoidaan nuorisojoukon kanssa" ja ihmettelemällä miten se onnistuu harrastuksena jokaisen kanssa ½ tuntia, olet jo lähtökohtaisesti hakoteillä. Esiintyminen ryhmän edessä ja vaikuttaminen ryhmiin on opeteltavissa olevia asioita. Suurin osa alan opetuksesta toki perustuu aikuisiin vaikuttamiseen. On sitten kyse politiikasta tai yritysmaailmasta. Nuorten urheiluharrastuksen ja niissä syntyvän ryhmädynamiikan tuntemuksen voi hankkia varmaan kokemuksen kautta, mutta uskoisin (en siis tiedä) tätäkin tutkitun, jos ei muualla niin Kanadassa.

Keskustelimme siitä, millä tavalla yksilöllisyyttä, yksilöllisyyden korostamista ja yksilöllistä valmentamista tulisi Suomessa kehittää. Emme missään vaiheessa ennen väliintuloasi keskustelleet valmentamisesta joukon tai joukkeen ohjaamisena. Kommentoit tähän, että eihän jokaiselle tarvi yksitellen jutella, kun voi puhua ryhmänä. Olettaen, että puutteellisista lainauksistasi huolimatta ymmärsit asiasisällön, niin kysynkin, että millä tavalla mielestäsi ryhmässä keskustelu korostaa yksilöllisyyttä?

Pahoitteluni muille tähän keskusteluun osallistuneille siitä, että menen tässä viestissäni sisällöttömyyden "rivi rivistä" kommentointiin.

Tai harjoitus ajasta. Mistä se nyt on pois, jos osa harjoituksesta käytetään keskusteluihin? Ei voi olla niin tiukkoja urheilullisia, fysiikkaan ja taitoihin liittyviä tavoitteita, ettei tähän olisi mahdollisuutta.

Montakos harjoitusta olet ohjannut/Valmentanut?

Ei välttämättä mitenkään. Kunhan about samat fyysiset edellytykset omaavat ovat omissa ryhmissään.

Jo pelkästään näistä kahdesta viestistä paistaa pahasti läpi se, että sinulla ei ole perspektiiviä asiohin joista keskustellaan, eikä kompetenssia niiden parantamiseksi. Miten voisimme keskustella asioista, kun sinulla on jyrkät kantasi ja minulla on halu ymmärtää asioita, joiden kanssa työskentelen päivittäin, paremmin?

Pihapelejä (nyk. pienpelejä) kun ei pojat itse niin paljoa harasta, on ne tuotava joukkueharjoitteluun. Perus motoriikka, mailankäsittelytaito ym. on opittava nuorena. Tätä voit kysyä vaikka tanssijoilta. Heille, jos joillekin, liikemotoriikka on äärimmäisen tärkeää. Ison jään hyödyntämien ja pelikäsitys voidaan saavuttaa vielä vanhemmallakin iällä. Se edellyttää paljoa pelaamista, kuten esim kanadassa tehdään.

Lisää esimerkkiä käytännön osaamisestasi. Puhuimme taidosta lajitekniikkana. Vastaukseksi annat kaikessa triviaalisuudessaan mallin, jolla perusmotoriikkaa ja mailankäsittelytaitoa kehitetään. Taito itsessään käsittää huomattavasti muita alueita, kuin mailankäsittelyn ja perusmotoriikan, emmekä ole edes osaamisen asteella vielä.

Jos nyt luettaisiin niitä viestjä. Mainitisn, etät on turha odottaa isoja analyyseja nuoreten joukkokäyttäytymismalleista tai ryhmädynamiikasta, koska kuka nyt sellaista tutkielmaa nettiin jaksaisi kirjoittaa. Sen sijaan toivoin, että ne jotka haluavat oikeasti vastauksia esittämiisi kysymyksiin saad,a tuohon aineistoon tutustuisivat.

Niin, jos nyt todellakin luettaisiin niitä viestejä, eikä irrallisia lauseita. Kuten lainaamasi viestini asiasisältö tuo esille, viittasin tässä todella rasittavaan tapaan irroittaa yksittäisiä virkkeitä asiasisällöstään.

EDIT: Onneksi jotkut ovat sentään lukeneet viestit siten, ettei sisältö katoa ja vieläpä ilman rivinvälistälukuja siten, kuin se sattuu omaa näkökulmaa kärjistävän.

 

[Vakio]

Viestin lähetti Tarinankertoja
Pihapelejä (nyk. pienpelejä) kun ei pojat itse niin paljoa harasta, on ne tuotava joukkueharjoitteluun. Perus motoriikka, mailankäsittelytaito ym. on opittava nuorena. Tätä voit kysyä vaikka tanssijoilta. Heille, jos joillekin, liikemotoriikka on äärimmäisen tärkeää. Ison jään hyödyntämien ja pelikäsitys voidaan saavuttaa vielä vanhemmallakin iällä. Se edellyttää paljoa pelaamista, kuten esim kanadassa tehdään.

Olen tästä periaatteessa samaa mieltä. Pienpelit ovat helvetin hyviä harjoitteita, koska ne ovat lajinomaista harjoittelua ja oikein johdettuina myös intensiivisiä. Jokainen pelaaja joutuu osallistumaan, ja myös jokainen virhe pelin lukemisessa ym. näkyy helposti, jolloin pelaajia voidaan hyvin opastaa.

Siitä olen kuitenkin täysin eri mieltä, että näitä joukkueharjoituksissa pelattavia pienpelejä voitaisiin jotenkin rinnastaa pihapeleihin. Pihapelien hyöty perustuu siihen, että niitä ainakin ennen pelattiin tuntikausia putkeen ja joka päivä. Tällöin "harjoitteen" kesto on vertaansa vailla joukkueharjoituksiin verrattuna, joissa esim. pienpeliä ehditään pelata maksimissaan 30 min.

Pihapeleihin on ketään turha ohjata. Niihin pitää jokaisen haluta. Pihapelejä pelattiin ennen yksinkertaisesti palavasta halusta pelata. Nyt se palava halu valitettavasti suuntautuu useimmilla pojilla johonkin fyysisesti helpompaan, eli esim. tietokonepelehin. Siinä on yhtä lailla kyse kilpailemisesta ja se kiehtoo poikia.

Liian monien kohdalla mukavuudenhalu ja uudenlaiset virikkeet ovat vieneet voiton.

 

[moonshainrider]

Viestin lähetti Puolikaspakki
Ensiksin, on erittäin harmillista, että hyvä ja asiasisällöllinen keskustelu kariutuu perspektiivittömäksi yksittäisten lauseiden vertailuksi. Vielä harmillisempaa on käyttää Netikettiä tekosyynä sisällön hukkaamiseen.

Hehh! Hyvä. Olen vähän samaa mieltä. Kyllä se varmaan säästää tilaa, lainamalla niin vähän kuin mahdollista kun kommentoi muitten viestejä, mutta sen jälkeen kukaan muu lukia ei pysy mukana asiassa enään.

Tuli asiantuntemattomana sellainen "kysymys" mieleen: Mitä yleensä tehdään tällaisille nuorukaisille joka ovat vähän "myöhässä" kehityksessä? Siis ei kasvaa yhtä nopeasti kuin muut ryhmässä? Kai sellaisiakin löytyy? Ajattelin että ne ei varmaan kovin hyvin pärjää omassa ikäluokassa, eikä mahdu kokoonpanoon. Mahtuuko ne treeneihin? Vai treenaako ne nuorempien kanssa? Varmaan sellaisessa tapauksessa on riski että into ei riitä; uskoisin että ne ei ainakaan saa pelata otteluja. Tavallisessa urheilussa (hiihdossa y.m. missä saa omassa "tahdissa" harjoitella) olen huomannut että moni näistä kehityksessä hitaita, jos vaan into pysyy vaikka ei tuloksia synny, niin niillä on suurempi kynnys jatkaa vanhempanakin. Ja näillä on jo ollut ne vastoinkäymiset (siis se että urheilullinen edistys on hidas) ja tietää että pitkäjänteisyydellä pääsee tavoitteeseen. Taas moni näistä nuorista lupauksista menettää maltinsa kun ne tulee "siihen ikään" ja luopuu koko hommasta.

Kiekkohan pitäisi olla ainakin alussa leikkimielessä, mutta kai valmentajat/kiekko päättäjät toivoo että mahdollisimman moni pysyy mukana Edustusjoukkueikään asti.

 

[Puolikaspakki]

Viestin lähetti moonshainrider

Tuli asiantuntemattomana sellainen "kysymys" mieleen: Mitä yleensä tehdään tällaisille nuorukaisille joka ovat vähän "myöhässä" kehityksessä? Siis ei kasvaa yhtä nopeasti kuin muut ryhmässä? Kai sellaisiakin löytyy? Ajattelin että ne ei varmaan kovin hyvin pärjää omassa ikäluokassa, eikä mahdu kokoonpanoon. Mahtuuko ne treeneihin? Vai treenaako ne nuorempien kanssa? Varmaan sellaisessa tapauksessa on riski että into ei riitä; uskoisin että ne ei ainakaan saa pelata otteluja. Tavallisessa urheilussa (hiihdossa y.m. missä saa omassa "tahdissa" harjoitella) olen huomannut että moni näistä kehityksessä hitaita, jos vaan into pysyy vaikka ei tuloksia synny, niin niillä on suurempi kynnys jatkaa vanhempanakin. Ja näillä on jo ollut ne vastoinkäymiset (siis se että urheilullinen edistys on hidas) ja tietää että pitkäjänteisyydellä pääsee tavoitteeseen. Taas moni näistä nuorista lupauksista menettää maltinsa kun ne tulee "siihen ikään" ja luopuu koko hommasta.

Tämä riippuu pitkälti seurasta ja etenkin seuran toimintamalleista. Useimmissa seuroissa - näin kai voidaan sanoa - on nuoremmissa (14 vuotta ja nuoremmat) ikäluokissa - useampi joukkue. Nämä joukkueet on muodostettu joko tasavahvoiksi tai tason mukaan. Näissä seuroissa joukkueiden yhdistäminen tapahtuu yleensä siinä 14 - 15 vuoden ikäisinä, eli C-nuoremmissa tai C-vanhemmissa. Tällöin käy niin, että kehityksessä kärkeä jäljessä olevat joko ohjataan omassa seurassa toiseen, pelaajalle oikean tasoiseen, joukkueeseen tai tarvittaessa toiseen seuraan. Näin ymmärtääkseni toimitaan esim Tampereella, jossa Ilveksen ja Tapparan pelaajat, jotka eivät oman seuran joukkueisiin mahdu, ohjataan ystävällisesti KooVeeseen.

 

[Cobol]

Viestin lähetti Vakio
Pihapeleihin on ketään turha ohjata. Niihin pitää jokaisen haluta. Pihapelejä pelattiin ennen yksinkertaisesti palavasta halusta pelata. Nyt se palava halu valitettavasti suuntautuu useimmilla pojilla johonkin fyysisesti helpompaan, eli esim. tietokonepelehin. Siinä on yhtä lailla kyse kilpailemisesta ja se kiehtoo poikia.

Tämä on varmasti osittain totta, mutta pihapelien jääminen vähemmälle koskee arvatakseni kaikkia muitakin kiekkomaita, ei yksin Suomea. Maailma kun kehittyy muuallakin. Peruskysymys on ehkä edelleen se sama useaan kertaan esitetty eli miksi Suomessa harjoitellaan enemmän kestävyyttä kuin taitoa ja enemmän tappion välttämistä kuin voittamista.

 

[Vakio]

Viestin lähetti cobol
Tämä on varmasti osittain totta, mutta pihapelien jääminen vähemmälle koskee arvatakseni kaikkia muitakin kiekkomaita, ei yksin Suomea. Maailma kun kehittyy muuallakin. Peruskysymys on ehkä edelleen se sama useaan kertaan esitetty eli miksi Suomessa harjoitellaan enemmän kestävyyttä kuin taitoa ja enemmän tappion välttämistä kuin voittamista.

Saatat hyvinkin olla oikeassa siinä, että höntsäilyn väheneminen on yleismaailmallinen ilmiö. Tuohon en itse osaa sanoa mitään varmaa. Suomessa se ainakin on vähentynyt.

Jossain harjoitellaan kestävyyttä, jossain jotain muuta. Ymmärtääkseni HIFK C ei viime kesänä juurikaan kestävyyttä harjoitellut, vaan kimmoisuutta ja räjähtävyyttä. Heikohkolla menestyksellä. Metodeja lienee yhtä paljon kuin valmentajiakin.

Tuosta tappion välttämisestä olen jo itsekin kirjoitellut. (Tosin sen vastakohta ei ole voittamisen opetteleminen). Junnujoukkueissa passiivisen pelitavan opettelemisessa ei tosiaankaan ole mitään järkeä. Peruuttelu ehditään oppia siinäkin vaiheessa kun voittaminen alkaa näkyä tilipussissa.

 

[Cobol]

Viestin lähetti Vakio
Junnujoukkueissa passiivisen pelitavan opettelemisessa ei tosiaankaan ole mitään järkeä. Peruuttelu ehditään oppia siinäkin vaiheessa kun voittaminen alkaa näkyä tilipussissa.

Eikä sitä tarvitse opetella mielestäni isonakaan. Siinä on ehkä yksi syy, miksi Slovakiasta löytyy maalintekijöitä edelleenkin, mutta Suomesta ei tahdo löytyä sitten millään. Meillähän on Jokereissa katkeria kokemuksia siitä, miten joukkueeseen sisään pyrkivien ex-junnujen oli opeteltava lyömään kiekkoa päätyyn ottelusta ja kaudesta toiseen... Ei se kehitä ketään. Tällainen pitäisi kieltää kokonaan, jos seurat eivät itse tajua sitä, mitä peruuttelu merkitsee suomalaiselle jääkiekolle.

 

[Puolikaspakki]

Viestin lähetti cobol
Tämä on varmasti osittain totta, mutta pihapelien jääminen vähemmälle koskee arvatakseni kaikkia muitakin kiekkomaita, ei yksin Suomea. Maailma kun kehittyy muuallakin. Peruskysymys on ehkä edelleen se sama useaan kertaan esitetty eli miksi Suomessa harjoitellaan enemmän kestävyyttä kuin taitoa ja enemmän tappion välttämistä kuin voittamista.

Kestävyys- ja taitoharjoittelun määrän vertaaminen ei ole kovinkaan tarpeellista, sillä toinen noista on pääsääntöisesti jäänulkopuolelle tehtävää ja toinen jäällä tehtävää harjoittelua.

Kestävyyden harjoitteluun on monia perusteita, tärkein on kuitenkin se, että jaksaa pelata koko ottelun. Hieman kärjistetysti voidaan todeta, että huonon kestävyyden omaavan pelaajan on vaikeampi saada muita ominaisuuksia, kuten voimaa tai nopeutta, tarttumaan - laadukkaallakaan harjoittelulla. Täten voidaan ehkä sopivan väljällä haarukalla todeta, että siinä missä taito on pelillisen suorittamisen pohja on kestävyys kaiken fyysisen suorittamisen pohja.