SUOMALAINEN JÄÄKIEKKO

[Vakio]

Viestin lähetti cobol
Eikä sitä tarvitse opetella mielestäni isonakaan. Siinä on ehkä yksi syy, miksi Slovakiasta löytyy maalintekijöitä edelleenkin, mutta Suomesta ei tahdo löytyä sitten millään. Meillähän on Jokereissa katkeria kokemuksia siitä, miten joukkueeseen sisään pyrkivien ex-junnujen oli opeteltava lyömään kiekkoa päätyyn ottelusta ja kaudesta toiseen... Ei se kehitä ketään. Tällainen pitäisi kieltää kokonaan, jos seurat eivät itse tajua sitä, mitä peruuttelu merkitsee suomalaiselle jääkiekolle.

Pitäisi kieltää kokonaan? Miten ihmeessä se tapahtuisi? Kuka määrittelisi mitä on peruuttelu? En minäkään siitä peruuttelusta ja varmistelusta pidä, mutta en kyllä alkuunkaan käsitä, miten se kiellettäisiin. Ainoa mikä tässäkin tapauksessa voisi purra, on markkinatalous. Kun kukaan ei enää vaivaudu lehtereille, keksitään ehkä jotain muuta pelitapaa.

Oikeasti tämä on erittäin vaikea ongelma, koska lähes kaikki valmentajat ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että puolustuksen kautta voitot tulevat. Ja ikävä kyllä tasaisten materiaalien kohdatessa paremmin puolustava yleensä voittaa.

 

[Kyyberi]

Viestin lähetti Lisäalueen mies
kertokaa minulle mielipiteenne siitä, minkälainen on tuossa mainitsemassani ikähaarukassa valmentajien oma taitotaso. Tarkoitan sitä, että pystyvätkö he opettamaan oikean luistelun myös omaa esimerkkiä näyttäen, sama mailankäsittelyn kohdalta jne. On helppo sanoa, että väärin meni mutta näyttäminen miten se pitäisi tehdä on jo toinen juttu.

Tämä varmaankin pätee kaikkiin lajeihin, joissa edes jonkinlaisena tavoitteena on kehittää huipputason urheilijoita tulevaisuuteen.

Valmentajan ei tarvitse olla huippuluistelija tai huipputaituri, riittää että tietotaso oikeasta tekniikasta, yleisimmistä virheistä, sekä niiden korjaamisesta on. Sekä lisäksi sen verran hyvä tekniikka, että pystyy näyttämään sen oikein.

Jos puhutaan esim. luistelusta, niin oikeaoppisen luisteluasennon oppiminen aikuiselta siihen kuntoon, että sen pystyy näyttämään lapsille, ei ole liikaa vaadittu. Siihen kun lisätään suullinen kertominen, sekä virheiden korjaaminen ja selitys, niin ollaan riittävällä tasolla. Sama pätee kiekonkäsittelyyn yms.

Mikäli valmentaja ei pysty opettamaan oikeaoppista tekniikkaa, on sen korjaaminen tulevaisuudessa sitä vaikeampaa mitä useampi toisto on tehty väärällä tekniikalla. Ja taitoa ja tekniikkaa pitäisi nimenomaan oppia mahdollisimman oikein jo lapsena, jolloin sen tasokkuus näkyy vanhempana.

Ne joille opetetaan hyvää ja oikeanlaista tekniikkaa nuorena erottuvat varmasti vanhempana niistä joille opetuksen laatu on ollut heikompaa. Lajissa kuin lajissa.

 

[Cobol]

Viestin lähetti Puolikaspakki
Kestävyys- ja taitoharjoittelun määrän vertaaminen ei ole kovinkaan tarpeellista, sillä toinen noista on pääsääntöisesti jäänulkopuolelle tehtävää ja toinen jäällä tehtävää harjoittelua.

Toki. En halua mitenkään väheksyä kestävyyttä. On sitä nuorempana sen verran itsekin tullut kamppailtua, että muistan kestävyyden merkityksen. Mutta vierastan sellaista ajattelua, jonka ydin on yhteiseen ja hirvittävään kesärääkkiin perustuva harjoittelu ainoana tavoitteenaan se, että vastustaja ei tee ainakaan tasaviisikoin meille maaleja. En nyt viitsi lähteä esimerkkijoukkueita nimeämään, mutta ei liene kenellekään yllätys, että yhtä sellaista olen seurannut vuosikaudet aika läheltä. Minusta luovuutta, vapauksia ja luottamusta pelaajiin pitäisi olla enemmän suomalaisessa kiekossa. Toukokuun 2. päivä alkavien ja seuraavan vuoden maaliskuun loppuun kestävien yhteisten sotaharjoitusten aika on tuossa vanhassa muotissaan jo ohi.

Minä väitän, että suomalainen jääkiekkomateriaali ei ole yhtään sen huonompaa määrällisesti tai laadullisesti kuin vaikkapa Slovakian. Meillä on jopa paremmat harjoitusolosuhteet. Erot tulevat siinä, miten ja mitä meillä harjoitellaan ja tavoitellaan. SM-liigan monien joukkueiden noudattamasta ylipassiivisesta ja kahvauksen sallivasta pelitavasta on tulossa jopa jarru kiekkomme kehitykselle.

 

[Cobol]

Viestin lähetti Vakio
Pitäisi kieltää kokonaan? Miten ihmeessä se tapahtuisi? Kuka määrittelisi mitä on peruuttelu? En minäkään siitä peruuttelusta ja varmistelusta pidä, mutta en kyllä alkuunkaan käsitä, miten se kiellettäisiin. Ainoa mikä tässäkin tapauksessa voisi purra, on markkinatalous. Kun kukaan ei enää vaivaudu lehtereille, keksitään ehkä jotain muuta pelitapaa.

Kieltäminen ei ollut ihan noin kirjaimellista, että se pitäisi lakiin kirjata :) Ajan takaa sitä, että jääkiekossa ja kiekkopäättäjien mielissä saisi ottaa vallan vaihteeksi sellainen ajattelu, joka yltäisi pitemmälle kuin seuraavaan otteluun, voittoon tai mestaruuteen. Kyllä suomalaisessa jääkiekossa on menty väärään suuntaan kun peliä on kahlehdittu liikaa. Sen avulla voidaan saavuttaa hetkellisesti jotain, mutta kun pitemmällä aikavälillä pelaajien taidot jäävät piiloon, kokonaissaldo menee tappion puolelle. Nythän ollaan jo tilanteessa, jossa Suomen B-nuoret karsivat säännöllisesti, A-nuoret eivät enää pelaa mitaleista kuin kotikisoissa ja A-maajoukkue lähtee Latviaa vastaan sillä taktiikalla, että omiin ei saa mennä yhtäkään.

 

[Vakio]

Viestin lähetti cobol
Nythän ollaan jo tilanteessa, jossa Suomen B-nuoret karsivat säännöllisesti, A-nuoret eivät enää pelaa mitaleista kuin kotikisoissa ja A-maajoukkue lähtee Latviaa vastaan sillä taktiikalla, että omiin ei saa mennä yhtäkään.

Niinpä ja oman kantani syihin, jotka tähän ovat johtaneet olen tässäkin ketjussa kertonut jo moneen otteeseen.

Lisäksi toteaisin, että yksi syy peruutteluun ja varmisteluun esimerkiksi SM-liigassa on riittävän laadukkaan ja taitavan materiaalin puute, joka valitettavasti taitaa ensi kaudellakin vain pahentua. Puukätisillä jätkillä on helpointa rikkoa ja estää.

Harvinaisen vaikea ja monitahoinen ongelma kokonaisuudessaan. Väsymystilanteeni takia en enää tänään jaksa asiaa pohtia ;).

 

[Gags]

Viestin lähetti Vakio
Oikeasti tämä on erittäin vaikea ongelma, koska lähes kaikki valmentajat ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että puolustuksen kautta voitot tulevat. Ja ikävä kyllä tasaisten materiaalien kohdatessa paremmin puolustava yleensä voittaa.

En voi kaikkien valmentajien puolesta puhua, mutta luulisin kuitenkin useampien olevan sitä mieltä että on helpompi = todennäköisempää voittaa puolustukseen perustuvalla tai puolustusta korostavalla pelityylillä. Ihan selvää on että materiaaliltaan huonomman joukkueen ainoa mahdollisuus voittaa on käytännössä puolustuspelaamisen tai puolustuspelaamista korostavan taktiikan avulla. Tämä ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä etteikö vahvalla joukkueella voisi yrittää pelata enemmän hyökkäysvoittoisesti ja myös voittamaan. Perusongelma onkin ehkä häviämisen ja voittamisen välinen dilemma, jossa ei haluta hävitä tai pelätään tappiota enemmän kuin janotaan voittoa, noin lähtökohtaisesti.

Kuten sinäkin totesit, tässäkin asiassa monien parjaama markkinatalous voi hyvinkin olla se korjaava tekijä.

 

[HABS #11]

Hieno ketju ja paljon asiantuntevia kirjoittajia!

Ketjussa on paljon puhuttu taidosta ja sen puuttumisesta. Pihapelien perään on huudeltu kovasti. Yhteiskunta on vaan muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana ja pihapelit ovat jääneet vähemmälle. Lisäksi esim kiekossa harjoitusmäärät ovat nousseet niin paljon että pelaaja ei pysty harjoittelemaan mitään toista lajia. Lisäksi on valmentajia jotka pitävät omaa lajia (ja valmentajan egoa) maailman tärkeimpänä ja ei edes kannusteta urheilijoita toisen lajin treeneihin.

En tiedä onko vika meidän urheiluperinteissä, mutta suomessa eivät ns taitolajit ole kovassa huudossa. Telinevoimistelussa ja taitoluistelussa ei paljoa olla mitaleilla juhlittu. Muutamia yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta. Sopiiko suomalaiseen kansanluonteeseen paremmin hiihto ja paini (ok painissa taitotekijät vaikuttavat melkoisen paljon). 15v kiekonpelaajia on varmasti helpompi houkutella punttitreeneihin kuin yleisurheilukentälle tekemään kordinaatio ja rytmiharjoituksia.
Maailman huippujalkapalloilijat tekevät lähes päivittäin yleistaitavuus harjoitteita. Oman kehon tuntemus ja liikkeet ovat huippuluokkaa. En tiedä kuinka paljon jääkiekkoilijat harjoittelevat yleistaitavuutta?

Luovuudesta olen tainnut kerran aikasemminkin kirjoittaa tämän esimerkin. Erään liiga joukkueen A-junioreiden treeneihin laitettiin keskiympyrään muutama auton rengas, kartio ja laudoista tehty kolmio jonka alta pystyi liikuttamaan kiekkoa. Valmentaja ilmoitti tässä treenit alkakaa tehdä. Kaikki seisoivat hölmistyneinä ja suu auki. Harjoituksen tarkoituksena oli että jokainen vuorollaan kuljetti kiekkoa keskiympyrässä ja harhauteli kartioita ja tekisi jalkakikkaa ym erilaista mitä normaali pelissä ei tule tehtyä. Pelaajilla oli uskomattoman paljon vaikeuksia harjoituksessa. Kaikille olisi ilmeisesti pitänyt piirtää valmiit kuviot ja näyttää mallisuoritus.

 

[Kiekoton]

Viestin lähetti cobol
Minä väitän, että suomalainen jääkiekkomateriaali ei ole yhtään sen huonompaa määrällisesti tai laadullisesti kuin vaikkapa Slovakian... SM-liigan monien joukkueiden noudattamasta ylipassiivisesta ja kahvauksen sallivasta pelitavasta on tulossa jopa jarru kiekkomme kehitykselle.

Mielestäni solmu ei lähde kovin nopeasti purkautumaan vain junnuvalmennuksen kautta. Paras tapa olisi saada esimerkkiä SM-liigasta. Nyt olisi hyvä aika vaikka Kiekkoteoreetikon ja Kiekkofilosofin kehittää hyökkäävä pelitapa jossakin joukkueessa. Kun sillä tavalla saisi ylivoimaisen mestaruuden, olisi käänne hyvinkin nopea.
Onhan rakennettu hienot analyysiohjelmat, joissa peli on hajotettu pienenpieniin osasiin. Kyllä sieltä pitäisi irrota jotain muutakin kuin nykyinen konvergoiva (ihannetulos 1-0, normaalitulos pikkuhiljaa lähestyy 0-0) pelitapa. Hylkäämällä pelianalyysin perinewtonilaisuus voisi tuloksena ollakin yllättäen hyökkäystä ja maalintekoa suosiva pelitapa.

 

[Kyyberi]

Solmu ei aukene ennenkuin asia ymmärretään liittotasolla, ja siihen puututaan. Ja siltikin muutos olisi hidasta, koska koko jääkiekkokulttuuri pitäisi muuttaa puolustusvoittoisesta pelaamisesta pois.

On helppo sanoa että junnuvalmentajien tulisi panostaa luovuuteen ja hyökkäysvoittoiseen pelaamiseen, mutta minkäs teet kun puolustusvoittoisella on helpompi voittaa. Onko se organisaation mielestä kivaa jos valmentaja kehittää tulevaisuutta varten luovia ja monipuolisia pelaajia, ja joukkue keikkuu sarjassa häntäpäässä? Ja joukkueesta ehkä 1 tai 2 pelaajaa pääsee sm-liigaan asti?

Muutoksen pitäisi mennä ylhäältä alaspäin, siten että sm-liigassa puolustuspelin sijasta panostettaisiin hyökkäysvoittoisempaan peliin. HPK on tätä viime vuosina tehnyt, ja tuloksena monta pronssia. Jollain mittarilla se on hyvä saavutus, mutta toisesta suunnasta katsottuna sillä pelityylillä ei voiteta mestaruuksia.

Ja tottakai soppaa maustaa materiaalin kapeus. Sm-liiga on kuitenkin lähes kaikille joukkueille bisnestä, ja häviäminen on huonoa bisnestä. Siksi heikommalla joukkueella onkin bisneksen kannalta parempi pelata puolustusta ja iskeä vastaiskuin. Ja täten toivoa sitä tuurivoittoa. Joka joskus onnistuukin.

Suomalaiselle kiekolle olisi nyt tilausta sateentekijälle, joka valmentajana peluuttaisi luovuutta ja hyökkäystä korostavaa pelitapaa, ja saavuttaisi menestystä. Toki tämä saattaisi vaatia sääntömuutoksiakin (punaviiva, maalivahdin varusteet yms) onnistuakseen.

Ihmeellisintä tässä on se, että asiasta puhutaan vaikka missä, mutta onko ongelmalle oikeasti tehty muuta kuin puhuttu?

Jos junnuvalmennukseen tehdään muutosta nyt, tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Hetkessä ei tehdä ihmeitä kuin telkkarissa.

 

[Kiekoton]

Viestin lähetti Kyyberi
... Toki tämä saattaisi vaatia sääntömuutoksiakin (punaviiva, maalivahdin varusteet yms) onnistuakseen.

Nuo sääntömuutokset ovat kyllä kaksiteräinen miekka.Hyvin lyhyellä tähtäimellä ne varmaan lisäävät maalimäärää. Voisin melkein lyödä vetoa siitä, että ainakin mv-varusteiden pienentäminen tulee johtamaan entistä tarkempaan puolustuspeliin.

HPK:lle tosiaan kaikki kunnia, ehkäpä viemällä pelityyyliään vielä hyökkäysvoittoisemmaksi voisi se mitalikin kirkastua.

 

[Cobol]

Viestin lähetti Vakio
yksi syy peruutteluun ja varmisteluun esimerkiksi SM-liigassa on riittävän laadukkaan ja taitavan materiaalin puute, joka valitettavasti taitaa ensi kaudellakin vain pahentua. Puukätisillä jätkillä on helpointa rikkoa ja estää.

Tällähän sitä voi puolustella peruuttamista aina, mutta ei taida pitää paikkaansa. Esimerkiksi HPK:lla oli toissa kauden lopulla ja viime kaudella käytettävissään materiaali, joka oli kaikkea muuta kuin käsistään taitava. Mutta niin vain Kerho pelasi molemmilla kausilla mitaleista ja tekipä puukäsillään viime kaudella liigassa eniten maaleja runkosarjassa.

Kyllä se on asennekysymys. Seurat ja liigavalmentajat haluavat vain voittaa meriittiä itselleen ja sen vuoksi he eivät ole valmiita sitoutumaan puukäsien hyökkäys- ja maalintekotaidon kehittämiseen. HPK on näyttänyt, että pelaamalla iloista hyökkäyspeliä, puukädetkin saavat tulosta aikaan. Samasta asenteesta on kysymys kun Hannes Hyvönen ei kelpaa maajoukkueeseen, vaikka Hyvönen on yksi parhaista suomalaisista maalintekijöistä ja mikä tärkeintä, hän antoi siitä näyttöjä myös toissa kauden NHL-peleissään. Hyvöstä (ja Saarelaa ja Nurmista) ei haluta siksi, että kavereiden puolustusasenne ei riitä. Tämä ajattelumalli on aivan perseestä, sillä Hyvönen teki pelaamissaan 36 ottelussa 45 pistettä (joista 27 maalia). Isokokoinen Hyvönen omaa röyhkeyttä ja kykyä survoa kiekot maaliin. Ne ovat vääriä taitoja maajoukkueessa, jossa hyöpkkääjän pitää olla mieluiten alle 170 ja 85 ja tehdä kiltisti uhrautuvaa puolustustyötä 60 minuuttia, jotta Latvia ei saa maalia.

 

[Pusacher]

Tuossa Knower ja Tarinankertoja ovat hyvin tuoneet esiin niitä ajatusmalleja, joita voisi soveltaa käytäntöön. En vain ymmärrä miksi Puolikaspakki provosoitui noista asiallisista kirjoituksista ja siten jo orastaneesta keskustelun kehityskulusta kohti Puolikaspakin peräänkuuluttamaa käytännön tasoa. Kovin on tuo Puolikaspakki kova mittailemaan ja määrittämään asioista määrällisesti, joita ei välttämättä näin voi tehdä. Ethän ole siviilikoulutukseltasi insinööri?

On edelleen mielenkiintoista, että rivien välistä luettuna tämä demokraattisempi ja pehmeämpi lähestymistapa olisi jotenkin vähemmän vaativa pelaajia kohtaan. Suomessa mukavaa valmentajaa ei usein mielletä tiukaksi ja vaativaksi, vaan sellainen on yleensä ilkeä ja v..mäinen, autoritäärinen äijä. Eihän ihmisläheinen valmennus sulje missään nimessä vaativuutta pois, vaan päinvastoin. Nythän asioita voi ja pitää perustella, jotta pelaaja asiat ymmärtää, miksi mitäkin tehdään jne. Monessa mielessä väärällä tavalla "mukava" johtaja tai koutsi on valmennettaville pitkässä juoksussa haitallinen.

 

[Vakio]

Viestin lähetti cobol
Tällähän sitä voi puolustella peruuttamista aina, mutta ei taida pitää paikkaansa. Esimerkiksi HPK:lla oli toissa kauden lopulla ja viime kaudella käytettävissään materiaali, joka oli kaikkea muuta kuin käsistään taitava. Mutta niin vain Kerho pelasi molemmilla kausilla mitaleista ja tekipä puukäsillään viime kaudella liigassa eniten maaleja runkosarjassa.

Mikä siinä minun jutussani ei pitänyt paikkaansa? Minähän vain sanoin, että puukätisillä jätkillä on helpointa rikkoa ja estää. En sanonut, että on mahdotonta hyökätä.

Toisaalta Kerholla ei kyllä minun mielestäni ole aikoihin ollut puukätistä joukkuetta, joten sitä en ihan parhaana mahdollisena esimerkkinä pitäisi. Kunnioitan kyllä Jukka Jalosta siitä, että hän edes yrittää satsata hyökkäykseen.

 

[Puolikaspakki]

Viestin lähetti Pusacher
Tuossa Knower ja Tarinankertoja ovat hyvin tuoneet esiin niitä ajatusmalleja, joita voisi soveltaa käytäntöön. En vain ymmärrä miksi Puolikaspakki provosoitui noista asiallisista kirjoituksista ja siten jo orastaneesta keskustelun kehityskulusta kohti Puolikaspakin peräänkuuluttamaa käytännön tasoa. Kovin on tuo Puolikaspakki kova mittailemaan ja määrittämään asioista määrällisesti, joita ei välttämättä näin voi tehdä. Ethän ole siviilikoulutukseltasi insinööri?

:)

Olen - siis insinööri - muiden roolien ohella.

Tiedän provosoituneeni ja syy siihen on hyvin yksinkertainen; keskustelu alkoi mennä sellaiseen suuntaan, jossa käytännön toimintamallit ovat yksinkertaisettuja itsestäänselvyyksiä, joita ne eivät kaukalossa ole. On äärimmäisen helppoa sanoa, että "pelatkaa pienpelejä" miettimättä sen enempää, mitä se kehittää ja mistä se on vastaavasti pois. Lisäkommenttina tähän, taisi olla Westerlund kun sanoi joitakin vuosia sitten nuorten mm-kisojen jälkeen vapaasti lainaten, että "jos mm-kisat olisi pelattu pienpeleinä, Suomi olisi ollut ylivoimainen ykkönen".

Esille tulleissa malleissa ei ole myöskään mitään uutta. "puhukaa ryhminä" - näin on tehty jo vuosia. "Pankaa pelaajat taitojen mukaan saman tasoisiin ryhmiin" - Olisikohan 80-luvun lopusta vai 90-luvun alusta tämä malli. Näillä ohjeilla on toimittu jo vuosia ja peräänkuulutetaan toimintatapojen muuttamista. Miksi ratkaisuksi tarjotaan jo käytössä olevaa mallia?

Joukkueen ja sen sidosryhmien ulkopuolella asioilla on tapana muuttua nopeasti musta-valkoisiksi. Ehdottomia totuuksia ja itsestäänselvyyksiä ponnahtelee esille asioista, jotka lähempää tarkasteltuna muuttuvat harmaiksi. Yhtälailla joukkueen kuin yksilönkehittämiessä tullaan tilanteeseen, jossa pienenkin asian muuttaminen voi aiheuttaa suuria muutoksia toisaalla. Syy-seuraus-suhde korostuu, vaikka sitä ei aina nähtäisikään.

Eniten provosoiduin siitä, että Tarinankertoja muutti keskustelun sisältöä melko voimakkaasti. Puhuimme, tai ainakin minä puhuin, yksilön roolin korostamisesta valmentajan näkökulmasta, niin Tarinankertoja tuo esille ryhmälle esiintymisen ja kehtasi vielä väittää, että minä olen hakoteillä. Lähdin tuntemattomalle polulle pohtimaan yksilöllisyyden korostamisen problematiikkaa, kun minulle tullaan sanomaan, että olet väärillä jäljillä, jos noita juttuja mietit. Miten voisin olla provosoitumatta?

 

[Vakio]

Puolikaspakilta haluaisin kysyä, onko hänen mielestään oikein roolittaa jo C-juniori-ikäisiä peleissä? Esimerkiksi niin, että joukkueen ykköskenttä saa hyökätä vapaasti, mutta muut lähinnä rikkovat vastustajan peliä eivätkä saa tehdä ns. rohkeita ratkaisuja. Hieman kädettömämmät pelaajat ohjeistetaan lyömään kiekkoa heti punaviivan jälkeen päätyyn jne.

Puolikaspakki sanoi, että muut kirjoittajat tarjoavat lähinnä ratkaisumalleja, jotka ovat jo käytössä. Minä ainakin haluaisin, että kaikki saisivat yrittää rohkeammin omia ratkaisuja. Sen perusteella mitä olen pelejä nähnyt, tämä ei yleensä ole mahdollista. Jos vaikka pakki lähtee rohkeasti kuljettamaan kiekkoa ja menettää sen omalla sinisellä sillä seurauksella, että omissa kolisee, kutsuu viltti hyvin nopeasti. Pikemminkin pitäisi rohkaista yrittämään uudelleen tilanteen sen mahdollistaessa. Kerran viltitetty pelaaja ei hevin enää yritä mitään rohkeata ratkaisua, vaan pelaa hänkin varman päälle. Eikä opi koskaan käsittelemään kiekkoa pelitilanteissa.

Valmentajastahan se on pääasiassa kiinni. Onko tämä niin kunnianhimoinen, että hakee joukkueelleen vain voittoa tai mestaruutta ja alistaa pelaajat puolustusvoittoiseen ja varovaiseen taktiikkaan.

Olipa sekavaa ja kärjistettyä, mutta toivottavasti ymmärsit.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti Vakio
Toisaalta Kerholla ei kyllä minun mielestäni ole aikoihin ollut puukätistä joukkuetta, joten sitä en ihan parhaana mahdollisena esimerkkinä pitäisi. Kunnioitan kyllä Jukka Jalosta siitä, että hän edes yrittää satsata hyökkäykseen.

Noh, en nyt tiedä siitä Kerhon hyökkäämiseen satsaamisesta viimeisten kausien aikana. Ainoa jengi kuluneella kaudella, jolla riitti kädet näyttävään hyökkäyspeliin, oli Kärpät. Kateellisena tuli välillä katseltua taidokasta kiekon siirtelyä, jolla sahattiin puolustuslinja palasiksi.

 

[Cobol]

Viestin lähetti Vakio
Mikä siinä minun jutussani ei pitänyt paikkaansa? Minähän vain sanoin, että puukätisillä jätkillä on helpointa rikkoa ja estää. En sanonut, että on mahdotonta hyökätä.

Toisaalta Kerholla ei kyllä minun mielestäni ole aikoihin ollut puukätistä joukkuetta, joten sitä en ihan parhaana mahdollisena esimerkkinä pitäisi. Kunnioitan kyllä Jukka Jalosta siitä, että hän edes yrittää satsata hyökkäykseen.

En minä sinua henkilökohtaisesti tarkoittanutkaan. Vaan sitä, että valmentajat käyttävät juuri samaa teesiä, jonka sinä nostit esille: kun ei ole riittävästi käsiä, on pakko pelata näin.

Kerhon viime kauden pistepörssin kärkipäästä löytyy suuri määrä sellaisia pelaajia, jotka muut joukkueet ovat hylänneet liian puukäsinä. Monet heistä on poimittu lopulta Kaaneista. Tällaisia pelaajia löytyy 10 parhaan kerholaisen joukosta kolme. Loput ovat sitten mm. Jokereiden ylijäämäkalustoa...

Kaiken kaikkiaan suomalainen jääkiekko saa nyt maistaa sitä, mitä se on itse tilannut. Junioreista alkaen peli on liian kaavamaista tappion välttelyä. Pelaajien luovuus tapetaan ja henki kahlitaan. Niinpä heistä tulee vain puukäsiä. Mutta jokaisessa heissä asuu pieni maalintekijä. Kun se vapautetaan, tulosta tulee samaan malliin kuin muuallakin. Sen on HPK:n Jukka Jalonen todistanut valmentajana ja vaikkapa Hannes Hyvönen pelaajana.

 

[JHag]

Kyllä minä olen cobolin linjoilla siinä, että se on kotoinen liigamme ja ennenkaikkea junnuvalmennuksemme, joka tappaa materiaalimme puukätisiksi jarrumiehiksi. En millään usko, että 10-vuotiaiden tasolla suomalainen materiaali olisi jo "huonompaa" kuin kilpailijoilla. Kiekon tulosurheiluajattelu on valitettavan yleistä jo C:stä ylöspäin, kuten on toisessa ketjussa tullutkin jo avauduttua. On erittäin yleistä esimerkiksi pk-seudun kiekossa, että pelintekijän lahjoja omaava kaveri ajetaan "ruotuun" sillä perusteella, että "noista sooloiluista ja poikkeavuuksista pitää hei tulla tulosta, muuten oot penkillä". Kuka oppii luottamaan näkemyksiinsä, jos onnistumisprosentin on oltava tasan sata jo pienestä pitäen? Lisäksi suomalainen kulttuuri sallii jostain syystä ulkomaalaisille enemmän vapauksia kuin kotimaisille, kun puhutaan liigatasosta. Johtuisikohan siitä, että ulkomaalainen pelaaja ei ole heti siipi maassa, jos aina ei onnistu, koska junnuna hän on oppinut, että useimmin kuitenkin onnistuu kuin menee pieleen? Suomalainen, maalintekijänä hyvinkin potentiaali hyökkääjä saattaa tahkota maalittoman syyskauden mokattuaan 2 läpiajoa parissa ekassa ottelussa. Ei nimittän tule backuppia keneltäkään, ei valmennukselta eikä faneilta. Zidlickyn jalkakikat ja pelinvienti ovat parhaimmillaan maagista katsottavaa, huonoimmillaan kaameaa egotrippiä, minkä tuloksena omissa soi ennen pitkää. Jos Z olisi läpikäynyt suomalaisen demarimyllyn (kaikkien on oltava keskimäärin hyviä kaikessa), hän olisi ainoastaan pienikokoinen, mutta fyysisesti vahva - laitahyökkääjä. Näin uskon. Entäs cobolin esiinnostama Hyvönen tai vaikka Kuhta? Molemmat onnistuvat osumaan putkien väliin helvetin usein paikan saatuaan, Hyvönen jopa joskus silloinkin, kun ei ole paikkaa. Kuhta on suhteellisen kädetön kahden suunnan pelaaja, aina viimeisenä kun pelin rintamasuunta kääntyy. Hyvönen on pahimmillaan peliä rikkova sooloilija, joka ylisuorittaa siinä missä Kuhta ehkä alisuorittaa koskien puolustavaa roolia ja kontrauksiin reagointia. Näistä kolmesta liigapelaajasta Zidlicky on mennyt kirkkaasti kisoihin, Hyvönen ja Kuhta eivät. Lisäksi Zidlicky (ja Vokoun) ovat mahtuneet tasokkaampaan maajoukkueeseen kuin Suomi. En millään voi uskoa ja/tai hyväksyä sitä, että Hyvönen ja Kuhta ovat molemmat tylysti ulkona Itävallan kisoista. Tässä on turha nostaa esiin NHL-korttia; Zidlicky, Kuhta ja Hyvönen ovat pelanneet samaa liigaa koko edellisen kauden, heidän suorituksiensa vertailuun on pohjaa ja Zidlicky pelasi näistä kolmesta huonoimman SM-liigakauden. Toisin sanoen; Zidlickykään ei mahtuisi Suomen maajoukkueeseen. Pekka Saravokin ajaa ohi.

Tässä kohtaa olisi jokaisen jääkiekkoihmisen vihellettävä peli poikki ja katsottava tilannetta uudestaan. Mitä on tapahtunut? Miksi näin? Onko Tsekki parempi kokoamaan joukkuettaan vai onko heillä yksilöllisin ja paras materiaali? Vai onko oikeasti niin, että meilläkin olisi materiaalia luovempaankiin peliin, mutta materiaalillemme on käynyt samoin kuin Porin yöelämälle: "Hän ei ole juuri nyt paikalla"?

Suomen kiekkomaajoukkue on tekemässä kisoissa parasta mahdollista tulosta tulosurheilun hengessä. Se merkitsee sitä, että Suomen on keskityttävä puolustamaan omaa maalia henkeen ja vereen. Samalla haetaan tasureita tai niukkamaalisia voittoja ja hinataan itsemme ehkä jopa välieriin. Jolloin tulostavoite on täytetty ja homma jatkuu? Sillä jos meillä olisi enemmän munaa pelata omaa peliä sisältäen myös taito/yllättävyyselementin, olisimme kenties ulkona jo aiemmin, tosin paremman viihteen merkeissä. Ihailin Venäjän valmentajan kommenttia koskien heidän taktiikkaansa: "Yritämme aina pelata toisin kuin vastustaja". Näin hän heitti IS-toimittajan kysymykseen miten aiotte valmistautua Suomen fyysiseen peliin. Suomi on kisojen "huippumaista" ehdottomasti harmain ja yllätyksettömin joukkue. Suomi on tällä hetkellä MM-kisojen Jyp = materiaali ei ihan riitä mutta jumaleissön me jaksetaan luistella ja puolustaa. Jypin kunniaksi Suomeen verrattuna on sanottava se, että Jyp pelaa oikeasti parhaalla mahdollisella materiaalillaan SM-liigaa ja Alatalo näytti kuinka kahvaamattakin on kivaa ja pinnojakin tulee. Suomi on jättänyt taitelijat ja kokeilut, orastavatkin, kiltisti kotiin; Hyvönen, Kuhta, Saarela, Torkki, Pesonen, Järventie (nimet eivät maalintekijöitämme lukuunottamatta ole niin olennaisia kuin ajatus siitä että ominaisuuksissa haettaisiin myös ääripäitä)....edes Juti ei mahtuisi -95 maajoukkueeseen, jos se olisi koottu silloin samoilla kriteereillä kuin nykyinen: riskejä välttäen ja liian ahneesti nousevat pakit kotiin jättäen.

 

[Puolikaspakki]

Viestin lähetti Vakio
Puolikaspakilta haluaisin kysyä, onko hänen mielestään oikein roolittaa jo C-juniori-ikäisiä peleissä? Esimerkiksi niin, että joukkueen ykköskenttä saa hyökätä vapaasti, mutta muut lähinnä rikkovat vastustajan peliä eivätkä saa tehdä ns. rohkeita ratkaisuja. Hieman kädettömämmät pelaajat ohjeistetaan lyömään kiekkoa heti punaviivan jälkeen päätyyn jne.

Tämä on todellakin valmentajasta kiinni, kuten jo mainitsit. Se, että valmentaja antaisi pelaajilleen vapauksia on toivottavaa, mutta ennen kuin mollataan ja tuomitaan valmentajia, on syytä ehkä hetken miettiä niitä ulkoisia paineita, joita nykypäivän juniorivalmentaja kokee. Paineita tulee joukkueesta, pelaajien odotuksista, vanhemmista, seurasta ja jopa seuran ulkopuolelta. Ja vaikka täällä on väitetty toisin, ei vanhemmat "ole niin fiksuja" vaan kantava mentaliteetti on "meidän lapset ja naapurin kakarat".

Sitten roolittamisesta. Hyväksyn roolittamisen C-vanhemmissa, mutta kysymääsi mallia en. Mielestäni roolittaminen pitäisi tässä vaiheessa toteuttaa yli- ja alivoimien kautta, sekä henkilökohtaisen osaamisen ja vahvuuksien kautta. Esimerkki. Joukkueessa on isokokoinen kaveri, nimeltään Justus. Justus kuuluu taidollisesti siihen harmaaseen keskikastiin, joka ei pääsääntöisesti otteluissa loista. Justuksen vahvuudet ovat suoraviivaisuus ja laukaus. Syöttämisessä ja luistelutekniikassa hän on selkeästi muita jäljessä. Roolittaminen ei saisi johtaa siihen, että Justuksen tulee lyödä kiekkoa päätyyn, koska tällöin hän ei pääse käyttämään vahvuuksiaan. Sen sijaan roolittamisen ja ketjukokoonpanojen tulisi olla sellainen, että Justus saisi kohtuullisesti kiekkoja täysvauhtiseen luisteluun. Annetaan Justukselle vapaus hakea kiekkoa selkeästi ylempää ja puolustetaan neljällä. Kerrotaan pakeille (joiden vahvuus voisi olla esim laidankautta syöttäminen tai pitkät lättysyötöt), millaisia kiekkoja Justus tarvitsee onnistuakseen.

Eli toisinsanoen hyväksyn henkilökohtaisen roolittamisen sekä kentällisten roolittamisen yli- ja alivoima tilanteissa.

 

[Tarinankertoja]

Viestin lähetti Puolikaspakki
Nyt kun olen palannut koneen ääreen, voin jatkaa.

Ensiksin, on erittäin harmillista, että hyvä ja asiasisällöllinen keskustelu kariutuu perspektiivittömäksi yksittäisten lauseiden vertailuksi. Vielä harmillisempaa on käyttää Netikettiä tekosyynä sisällön hukkaamiseen.

Mielestäni kommentoin koko lainataun laseen aloittamaa kohtaa. Lainauksella viittasin ao. kohtan kirjoituksessasi. Joissakin kohdiun jaoiin lainauksella asian pienmpiin palasiin. Jos sinusta tuntuu, että tein sen saivarrellakseni yksittäisiä lausetia, olen epoäonnistunut omassa ulosannissani, josta päästäänkin…

Viestin lähetti Puolikaspakki
Keskustelimme siitä, millä tavalla yksilöllisyyttä, yksilöllisyyden korostamista ja yksilöllistä valmentamista tulisi Suomessa kehittää. Emme missään vaiheessa ennen väliintuloasi keskustelleet valmentamisesta joukon tai joukkeen ohjaamisena.

Mutta katsos kun ne ovat olennainen osa täsmälleen samaa asiaa. Kuinka kohdella ryhmää siten, että ryhmän jokainen yksilö kokee tuleensa yksilöllisesti huomioiduksi. Tätä voi opetella. Ihan oikeasti. Tätä tapaa esiintyä ryhmälle käytätetään politiikassa jatkuvasti. Sehän on tärkeää kuinka se yksilö, se poijankloppi, kokee tulleensa ohjatuksi ja huomioiduksi. Tähän on keinoina myös osata esiintyä ryhmälle. Taitoa voi harjoittaa jos haluaa. Eihän se välttämätön ole, mutta jos kysytään kuinka ajankäyttön voi järjestää… Ei mitenkään. Se resurssi todella henkilökohtaiseen kontaktiin jokaisen kanssa ei ole käytännössä mahdollinen oto hommina. Mutta idea oliskin saada kaikki kuitenkin kokemaan asia tällä tavalla. Ryhmälle puhuminen ja palauteen antaminen ei tietenkään voi korvata kahdenkeskistä palautetta, mutta se voidaan saada vaikuttamaan kuuliaan lähes yksilöllisenä palauteena.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Kommentoit tähän, että eihän jokaiselle tarvi yksitellen jutella, kun voi puhua ryhmänä. Olettaen, että puutteellisista lainauksistasi huolimatta ymmärsit asiasisällön, niin kysynkin, että millä tavalla mielestäsi ryhmässä keskustelu korostaa yksilöllisyyttä?

Tähän on monia tapoja. yksi keino on koitta hahmottaa pienryhmiä isomman ryhmän sisällä. Etsiä yhteisiä tekijöitä. Puhua näillä yhteisillä tekijöillä yleisiä ohjeita ym. jolloin jokainen tuon pienryhmän sisällä luulee/kokee, että palaute tulee juuri hänelle.

Otetaan itselleni tutusta ympäristöstä esimerkki.
Poliitikko puhuu kansanjoukolle, hän automaattisesti etsii pienryhmät. Näitä on mm. eläkeläiset, nuoriso, duunarit, yliopistoväli jne. Nyt siis puheessa käytetään esim, ”miten tämä vaikuttaa juuri sinun eläkkeeseesi…. tämän takia juuri sinulla ei ole paikkaa viettää iltaasi…. tämä vaikuttaa juuri sinun palkkarakenteeseesi…. jolloin juuri sinun opintukesi” Näin jokainen yksilö näiden pineryhmien sisällä ”luulee” että puhut juuri hänelle.

Miten tämä toimii junnujen kanssa, siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ihmisryhmää voi käsitellä sitli viiteryhmästä riippumatta samoilla periaatteilla. Se on eräänlaista huijausta, mutta kun tähän lisätään ne muutamat yksilölliset keskustelut, saadaan aikaan lähes sama tulos kuin sillä, että oikeasti keskusteltaisiin jokaisen kanssa. Nuorten kanssa työskentelevät osannevat neuvoa enemmän nuorille puhumisesta. Jääkiekkojoukkueen sisältä ei luulisi olevan vaikeata löytää pienryhmiä.

Viestin lähetti Puolikaspakki
Montakos harjoitusta olet ohjannut/Valmentanut?

Jääkeikkoa? Nolla. Mutta toisaalta ryhmiä olen ohjannut, mm. teatteriesityksiä. Näissäkin on ryhmädynamiikala iso osuus. Porukassa kun aina on joku ”diiva” jonka kohteleminen on ryhmän sisällä hieman hankalaa. En väitä tässä olevani kovinkaan hyvä, vaan diplomatiataitojan tulisi kehitäää…

Viestin lähetti Puolikaspakki
Jo pelkästään näistä kahdesta viestistä paistaa pahasti läpi se, että sinulla ei ole perspektiiviä asiohin joista keskustellaan, eikä kompetenssia niiden parantamiseksi. Miten voisimme keskustella asioista, kun sinulla on jyrkät kantasi ja minulla on halu ymmärtää asioita, joiden kanssa työskentelen päivittäin, paremmin?

No tämä kommenttihan tekee asian sinulle vaikeaksi. Et siis ole valmis ottamaan minkään laista kritiikkiä tahi uutta vastaan, koska koet, että uusien keinojen ehdottaminen on jotenkin itse käyttämiesi keinojen halventamista. tästähän ei ole kyse. Mutta toki asian erilailla näkevän mielipiteet voi helposti nollata sillä, että ottaa käyttöön ”ei sulla voi olla näkemystä” kannan. Tämä on itse asiassa varmaan se kansallinen ero meitin ja ruottalaisten välillä. Ne kun jaksaa keskustella ja kuunnella loputtomiin (kuka ei olisi pohjoismaisissa kokouksissa istuessaan mielessään kironnut, kun ruottalaiset ja norskit lässyttää lässyttämistä päästyään pääsemättä mihinkään päätökseen. Siinä suomalaine yleensä väsyy ja tokaisee, että ”eiköhän tehdä näin, että” ja kas, Telian suomalaisjohtajat saa lähteä).

Viestin lähetti Puolikaspakki
Lisää esimerkkiä käytännön osaamisestasi. Puhuimme taidosta lajitekniikkana. Vastaukseksi annat kaikessa triviaalisuudessaan mallin, jolla perusmotoriikkaa ja mailankäsittelytaitoa kehitetään. Taito itsessään käsittää huomattavasti muita alueita, kuin mailankäsittelyn ja perusmotoriikan, emmekä ole edes osaamisen asteella vielä.

No tässä asiassa suositteliein oikeasti keskusteemaan voiistelijoiden ja ennen kaikkea tanssioiden kanssa. Heillä kun tuo lajiperinne ja teitämys motriikasta on kuitenkin hieman korkeammalla tasolla kuin joukkueurehilussa yleensä.

tutkimusten mukaan suomalaislapsien motoriikan kehitys on taantunut viime vuosikymmeninä, johtuen lapsuusiällä tapahtuvan liikunta harrastuksen vähenemisestä (autoistumine, kaupungistuminen jne.). Tämä heijastuu jo nyt aikuisiässä olevien ihmisten motoorisiin taitoihin (tästä on joku tutkimus UKK instituutissa tai jossain, en muista)

Viestin lähetti Puolikaspakki

Niin, jos nyt todellakin luettaisiin niitä viestejä, eikä irrallisia lauseita. Kuten lainaamasi viestini asiasisältö tuo esille, viittasin tässä todella rasittavaan tapaan irroittaa yksittäisiä virkkeitä asiasisällöstään.

Netiketti asioista voi kiistellä muualla. MUTTA perusasiaan, lainaa vain pala siitä, mitä aiot kommentoida, sillä se koko teksti löytyy viestiketjusta jo. Ei pidä siis turhaan kopioida kaikkea moneen kertaan, siitä ei ole kuin haittaa viestiketjujen luettavuudelle. En jaksa näin itsestään selvästä asiasta kiistellä selvästikin aikuisen ihmisen kanssa.

Viestin lähetti Vakio
Siitä olen kuitenkin täysin eri mieltä, että näitä joukkueharjoituksissa pelattavia pienpelejä voitaisiin jotenkin rinnastaa pihapeleihin.

Ei rinnastaa, mutta jos niitä pihapelejä ei pelata, on pienpelien pelaaminen harjoituksissa parempi vaihtoehto kuin ei lainkaan.

 

[Cobol]

Viestin lähetti JHag
En millään voi uskoa ja/tai hyväksyä sitä, että Hyvönen ja Kuhta ovat molemmat tylysti ulkona Itävallan kisoista. Tässä on turha nostaa esiin NHL-korttia; Zidlicky, Kuhta ja Hyvönen ovat pelanneet samaa liigaa koko edellisen kauden, heidän suorituksiensa vertailuun on pohjaa ja Zidlicky pelasi näistä kolmesta huonoimman SM-liigakauden. Toisin sanoen; Zidlickykään ei mahtuisi Suomen maajoukkueeseen. Pekka Saravokin ajaa ohi.

JHag kirjoittaa pelkää asiaa. Näinhän se Suomessa menee ja menisi, jos Zidlicky olisi suomalainen. Jotain on täällä pahasti pielessä ja tulos sen mukainen. Jos Suomi ei voita tänään Venäjää, kisoissa Suomi löi peräti Ukrainan ja Tanskan. Ensimmäistäkään suurmaata ei kaadettu, ei edes Latviaa. Valmennusjohdon taktiikasta päätellen Latviakin lasketaan nykyään Suomen edelle. Niin puolustusvoittoisesti Suomi pelasi Latviaa vastaan - eikä sekään auttanut.

Toivotaan toki voittoa Venäjästä, mutta olisihan se pieni ihme, jos Suomi maajoukkueen nykyjohdolla siinä onnistuisi.

 

[Vakio]

Viestin lähetti Puolikaspakki
Tämä on todellakin valmentajasta kiinni, kuten jo mainitsit. Se, että valmentaja antaisi pelaajilleen vapauksia on toivottavaa, mutta ennen kuin mollataan ja tuomitaan valmentajia, on syytä ehkä hetken miettiä niitä ulkoisia paineita, joita nykypäivän juniorivalmentaja kokee. Paineita tulee joukkueesta, pelaajien odotuksista, vanhemmista, seurasta ja jopa seuran ulkopuolelta. Ja vaikka täällä on väitetty toisin, ei vanhemmat "ole niin fiksuja" vaan kantava mentaliteetti on "meidän lapset ja naapurin kakarat".

Olen itsekin valmentanut junnuja ja allekirjoitan tuosta lainaamastani kappaleesta joka ainoan sanan. Juuri noin se menee. Valmentajilta vaaditaankin rohkeutta nähdä hiukan sitä kulloistakin peliä pidemmälle. Ja ennen kaikkea kykyä perustella näkemyksiään "sidosryhmille". Mutta tämänhän kyllä tiedätkin. Asia on minun puolestani selvä. Vastasit hyvin kysymykseeni.

 

[Puolikaspakki]

Viestin lähetti Tarinankertoja

Ryhmälle puhuminen ja palauteen antaminen ei tietenkään voi korvata kahdenkeskistä palautetta, mutta se voidaan saada vaikuttamaan kuuliaan lähes yksilöllisenä palauteena.

Hyvä kun viimein huomasit. Otin kantaa yksilöllisen valmentamisen problematiikkaan, koska sitä alunperin peräänkuulutettiin. Ryhmälle esiintyminen ja palautteen antaminen on nykyään arkipäivää juniorivalmennuksessa, joten en aivan ymmärrä, miksi toit asian esille.

Viestin lähetti Tarinankertoja
Tähän on monia tapoja. yksi keino on koitta hahmottaa pienryhmiä isomman ryhmän sisällä. Etsiä yhteisiä tekijöitä. Puhua näillä yhteisillä tekijöillä yleisiä ohjeita ym. jolloin jokainen tuon pienryhmän sisällä luulee/kokee, että palaute tulee juuri hänelle.

Jenkkiläisittäin mainostaen, "been there - done that", ja tässä ollaan vaatimassa keskustelevampaa, yksilöllistä valmennusta. Jos nykyinen taso, joka viestissäsi kerrotaan, ei tuota tarpeeksi hyvää laatua - mallia pitää parantaa. Pohdin niitä asitoita, jotka keskustelun ja yksilöllisyyden lisääminen nykytasostaan tuo esille. Tästäkään en aivan ymmärrä, miksi toit tämän esille.

Viestin lähetti Tarinankertoja

Jääkeikkoa? Nolla. Mutta toisaalta ryhmiä olen ohjannut, mm. teatteriesityksiä. Näissäkin on ryhmädynamiikala iso osuus. Porukassa kun aina on joku ”diiva” jonka kohteleminen on ryhmän sisällä hieman hankalaa. En väitä tässä olevani kovinkaan hyvä, vaan diplomatiataitojan tulisi kehitäää…

Joten sinulla ei ole minkäänlaista tietoa siitä, mitä asioita yksittäinen harjoitustapahtuma pitää sisällään ja mitä asioita valmentaja joutuu ottamaan huomioon tapahtumaa suunnitellessaan? Miten voit neuvoa ottamaan osan harjoitusajasta keskusteluille, kun et tiedä mitä harjoitusaika on?

Viestin lähetti Tarinankertoja

No tämä kommenttihan tekee asian sinulle vaikeaksi. Et siis ole valmis ottamaan minkään laista kritiikkiä tahi uutta vastaan, koska koet, että uusien keinojen ehdottaminen on jotenkin itse käyttämiesi keinojen halventamista. tästähän ei ole kyse. Mutta toki asian erilailla näkevän mielipiteet voi helposti nollata sillä, että ottaa käyttöön ”ei sulla voi olla näkemystä” kannan.

Itse en tiedä teatterista mitään, olen käynyt katsomassa elämäni aikana kaksi näytelmää. Niinpä en tule laukomaan omia käsityksiäni ehdottomina totuuksina keskusteluihin, jotka käsittelevät teatterin kehittämistä tai nuorten ilmaisutaidon parantamista. Jos minulla ei ole kompetenssia ottaa todella kantaa, en sitä tee, enkä etenkään ala laukomaan parannusehdotuksia. Miten voisinkaan, kun en tiedä mitä se vaatii? Valmentaminen ei ole "musta tuntuu, että pitäis tehdä näin" -toimintaa.

Viestin lähetti Tarinankertoja

No tässä asiassa suositteliein oikeasti keskusteemaan voiistelijoiden ja ennen kaikkea tanssioiden kanssa. Heillä kun tuo lajiperinne ja teitämys motriikasta on kuitenkin hieman korkeammalla tasolla kuin joukkueurehilussa yleensä.

Voin toki keskustella voimistelijoiden kanssa, mutta en usko että heillä on mitään uutta kerrottavaa jääkiekon lajitekniikan kehittämiseen. Kehon (siis ei kiekon) hallintaan heillä olisi varmasti paljonkin annettavaa, mutta jääkiekon lajitekniikkaan ja sen kehittämisen metodeihin ei heillä taida olla ohjeita.

 

[JHag]

Viestin lähetti cobol
JHag kirjoittaa pelkää asiaa. Näinhän se Suomessa menee ja menisi, jos Zidlicky olisi suomalainen. Jotain on täällä pahasti pielessä ja tulos sen mukainen.

Kyllä vaan. Jätin edellisessä kirjoituksessani kokonaan käsittelemättä valmennuksen osuuden, puhuin vain pelaajista ja heidän uinuvasta kapasiteetistaan, jota väitän maastamme löytyvän, kun osaa/viitsii/haluaa kaivaa. Tämän jälkeen tullaankin siihen, että väestömäärältään niukka maa tarvitsee näiden elintärkeiden yksilöiden lisäksi aivan saatananmoisen pelisysteemin (sitä edeltävää taustatyötä ohittamatta) ja henkilöstön, joka sitoutuu tähän viimeistäkin päätä myöten. Näissä kisoissa Suomi antaa tasoitusta valmennuksenkin suhteen. Siksi en usko, että tämä Suomi nimenomaan näissä kisoissa olisi parempi, jos Kuhta ja Hyvönen molemmat olisi mukana. Syykin on päivänselvä, se on sama syy, miksi he eivät ole joukkueessa: heidänkin pitäisi etupäässä pakitella ja suojella omaa maalia. Ja siihen duuniin joku Eloranta tai Rita on selvästi parempi. Mutta lisäävätkö he Kuhdan/Hyvösen paikalla joukkueen todellista hyökkäyspotentiaalia vai vähentävätkö he sitä? Westerlund, Kurri ja kumppanit tekevät parhaansa mutta Summanen oli tämän keitoksen primus motor ja tulosvastaava vetäjä. En ole mikään Summas-kiekon fani, mutta tulosurheilussa hän on parasta, mitä Suomen maajoukkueella on ollut ehkä koskaan esittää. Jopa halveksittu Ara omasi mielestäni enemmän potentiaalia kuin Westerlund tähän mennessä. Erkan joukkueen kokonaiskuva on kuin rivitalon pätkä kasvottomassa lähiössä, missä on hyvä meno, mutta kukaan ei poikkea toisestaan. Summasella (ja Arallakin) oli paljon rosoisempi kämppä, missä oli seinät leveällä ja katto korkealla. Summasen talossa oli lisäksi arkkitehtuuri ja perustukset kohdallaan.

Suomi tarvitsee profiloituakseen kiekkomaaksi tulevaisuudessakin kahta asiaa: tasokasta yksilöpelaamista ja maailman tasokkainta valmennusta. Näissä kisoissa Suomella ei ole käytössä kumpikaan elementti.

PS. Olen kuitenkin kiekkomies ja toivon täydestä sydämestäni Suomen voittoa Venäjästä, tottakai.

 

[Svante]

Viestin lähetti cobol
Valmennusjohdon taktiikasta päätellen Latviakin lasketaan nykyään Suomen edelle. Niin puolustusvoittoisesti Suomi pelasi Latviaa vastaan - eikä sekään auttanut.

Niko Kapasen kommentti Latvia-pelin jälkeen kertoo kaiken: "saatiin sentään tasuri"!