Minusta vain sairas mieli kykenee olemaan kiinnostunut sotahistoriasta. Vain sairas mieli kykenee ihailemaan armeijojen kykyä surmata tosia ihmisiä sotatantereilla. Vain sairas mieli kykenee vertailemaan eri armeijoita ja aselajeja ja niiden kykyä surmata mahdollisimman paljon toisia ihmisiä.
Vain sairas mieli haluaa käyttää aikaansa tällaiseen paskaan.
Minä arvostan sotaveteraaneja. Suurin osa heistä oli tavallisia parikymppisiä nuoria miehiä, jotka olosuhteiden pakosta joutuivat rintamalle. Osa heistä jäi sille tielleen, osa palasi takaisin. Kukaan ei palannut takaisin terveenä. Oma pappani näkee vieläkin joka yö painajaisia sodasta, vaikka hän oli mukana Lapin sodassa vain muutaman viikon. Miten on niiden laita, jotka kävivät läpi sekä Talvi- että Jatkosodan, ja siihen päälle vielä Lapin sodan?
Sotaveteraanius itsessään ei silti tee ihmisestä pyhää tai edes hyvää. Heistäkin löytyi ja löytyy kusipäitä, niinkuin kaikista ikäluokista. Mutta kiitollinen olen silti heille jokaiselle.
Sota on maailman turhin ja ikävin asia. Se tekee ihmisestä pedon. Sodan olosuhteet saavat esiin ihmisen kaikista huonoimmat puolet. Irakilaisvankeja surmanneet ja kiduttaneet amerikkalaiset olivat kotipuolessa normaaleja kansalaisia, opiskelijoita tai McJobbareita, jotka halusivat ehkä levennystä leipäänsä armeijasta. Mitä heille tapahtui armeijassa? Heistä tuli ihmishirviöitä, jotka kykenivät sadistiseen raakuuteen toisia ihmisiä kohtaan.
Tosin meidän suomalaisten on turha moralisoida amerikkalaisia ja asettua heidän yläpuolelleen. Kolme sukupolvea sitten esi-isämme syyllistyivät vastaaviin, kenties vielä julmempiin raakuuksiin, sisällissodan jälkimainingeissa. Ja mekin tekisimme ja toistaisimme varmasti heidän virheensä ja väärät tekonsa, jos olosuhteet olisivat sopivat.
Ihmisluonto ei opi koskaan. Kun ihminen haluaa itselleen enemmän, se on valmis tappamaan toisen ihmisen saavuttaakseen haluamansa. Tämä näkyy sekä yksilötasolla, että valtioiden tasolla. Sivistynyt yhteiskunta, jossa kaikille on turvattu perustoimeentulo, hillitsee näitä ihmisen alhaisimpia viettejä, mutta poikkeusolosuhteissa ne heräävät varmasti taas eloon.
Ajatellaanpa Irakin tilannetta. Maailmasta on erinäisten tietojen mukaan öljy vähenemässä, ja maailman öljyntuotanto ei kykene vastaamaan yhä kasvavaan öljyn kulutukseen. Irakilla on maailman toiseksi suurimmat öljyvarat. USA:lla puolestaan on maailman vahvimmat asevoimat ja maailman suurin öljynkulutus. Yhtälö on helppo muodostaa: USA ottaa haltuunsa Irakin öljyvarat turvatakseen tulevaisuudessa oman kulutustarpeensa, ja on tässä prosessa valmis tappamaan Irakin kansalaisia. Lisäksi voimme huomata, että julmuuksien makuun päästessään ei ihminen osaa lopettaa silloin, kun julmuuksien tekeminen ei enää ole sille hyödyllistä. Irakilaisten vankien kiduttaminen ja murhaaminen ei perustu tässä vaiheessa, kun hyökkäyssota on voitettu ja öljyvarat ovat omassa käytössä, muuhun kuin sadismiin.
Ihmiskunta ei opi, ja vain Jumala voi meitä auttaa. Me tuhoamme lopulta itsemme, mutta Jumala on luvannut puuttua jossakin vaiheessa peliin ja ottaa ohjat käsiinsä. Sitä ennen vain valitettavasti tulee tapahtumaan monta ikävää asiaa.
Turvatkoon sitä ennen jokainen oman sielunsa kieltäytymällä osallistumasta siihen jumalattomaan menoon, jota ihmiskunta on harjoittanut auringon alla viimeiset vuosituhannet.