Viestin lähetti Tesla
Tiesitkö muuten, että sodassa ei ole voittajia, on pelkästään häviäjiä?
Jaa, onkos tälle jotain suurempiakin perusteita vai selitteletkö taas vain mutua asioista joista et oikeastaan tiedä mitään ja toisaalta et tunnu edes haluavan tietää.
On totta, että sodissa usein kärsimystä on niin paljon, että varsinaisen voittajan määritteleminen on inhimillisesti vaikeaa, mutta toisaalta inhimillisyys nyt onkin aika merkityksetöntä.
WWII:
- Sääli ettei kukaan kertonut Auschwitz-Birkenausta vapautuneille vangeille, että he ovat häviäjiä. Kyllä melkein väittäisin, että he voittivat sodan ansiosta jotakin.
USA:n sisällisota:
- Ilmeisesti Pohjoinenkin hävisi sodan, vaikka sodan jälkeen USA aloitti kasvun kohti suhtkoht yhtenäistä supervaltaa ja muutama nokikeppikin (huom ironiaa) siitä hyötyi.
Toki USA:n itsenäistymissodankin voisi laskea mukaan, koska kyllä kait nuo jenkit jotain siitäkin voittivat.
Tai palataanpa ajassa vuosituhansia taaksepäin, sotaan jossa Kreikka (lue Ateena) puolustautui Persialaisia vastaan.
Kenties kreikkalaiset hävisivät taas kerran kun he joutuivat elämään sodan jälkeen jotenkuten vapaina ja harjoittamaan filosofiaansa yms.
Puhumattakaan sitten ihan oikeista hyötytekijöistä kuten vaikkapa Brittien ja Espanjan välinen sota (noh sota ja sota, pari pikku meritappelua yms.), jonka jälkeen Britanniasta tuli maailmanvalta sadoiksi vuosiksi.
On sitten keskustelukysymys minkälaiset uhraukset ovat kannattavia, että voidaan puhua voitosta. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että sodalla voi kyllä hyvinkin paljolti voittaa.
Von Clausewitzhan jo aikanaan lanseerasi sen lausahduksen siitä, että sota on vain politiikan jatkamista toisin keinoin. Ja ainakin käsittääkseni politiikankin harjoittamisessa on hyvinkin usein voittajia.
Sota on ihan luonnollinen juttu eikä mikään kieroutuma.
Ja ei sodassa tapeta ketään huvin vuoksi vaan konkreettisen hyödyn takia. Tätä esiintyy eläinkunnassakin ja valtataistelut ovat sääntö, eivätkä poikkeus eläinten populaatioissa.
Ei Hirvilläkään sarvia ole vain sen takia, että ne näyttävät hienoilta vaan ihan sen takia että sarvilla se taistelee(noh taistelu on ehkä vähän huono sana, mutta kilpailu liian vähäinen...hirvien kohdalla tosin harvoin toinen kuolee, mutta monien lajien "kukkotappeluissa" hävinnyt monesti kuolee vammoihinsa) toisia hirviä vastaan lauman johtajuudesta.
Kannattaisi avata Tesla sitä Biologian kirjaa edes, jos sotahistoria ei kiinnosta.
Ja minkä vuoksi pitäisi vielä arvostaa sotilasta, elukkaa jolle oikein kädestä pitäen opetetaan kuinka tappaa oma lajitoveri?
Kenties joskus on pakko tappaa "oma lajitoveri"...mitä väliä sillä on olemmeko me samaa lajia vai emme?
Jos jollain on hyvinkin vihamielisiä ajatuksia minua kohtaan on hän viholliseni, oli hän ihminen tai nälkäinen leijona.
Joko teen asialle jotain tai sitten...noh historia on täynnä esimerkkejä siitä kun asioille ei ole tehty mitään.
Evoluution kannalta lajilla ei sinänsä ole mitään "positiivista" merkitystä, koska luonnonvalinta karsii sopeutumattomat juuri oman populaation sisällä.