Summasen kirja

[onomoro]

"Vaikenin" (muutaman asiasta vaihtamamme mielipiteen jälkeen) Iltalehden jutun "huttuudesta", koska en nähnyt enää mitään syytä tästä jankuttaa: teit minulle jo selväksi, ettei mielipiteesi perustunut tietoon esimerkiksi pelaajien näkemyksistä ko. artikkelista. Tämä oli se tieto, jonka halusin, ja sen Sinulta sain. Minun osaltani asia oli siis tällä selvä.

Eli toisin sanoen mitään keskustelun aihetta ei siis olisi ollutkaan. Vain ja ainoastaan halusit saada tietää että mielipiteeni ei perustunut pelaajien näkemyksiin artikkelista. Eikö tämä tullut jo hyvin selväksi aiemmin. Eihän tästä edes ollut kyse. Kyse oli siitä, että oliko juttu huttua vai ei. Ja se on todistettu hutuksi jo muilla perusteilla kuin pelaajien mielipiteillä.

Jos ainoa tieto, jonka halusit oli se, että minun mielipiteeni ei perustunut esimerkiksi pelaajien mielipiteisiin, aika köyhäksi jankuttamiseksi keskustelu silloin menee.

Puhuit itsesi pussiin. Myönnä jo.

 

[Maple Leaf]

Kyse oli siitä, että oliko juttu huttua vai ei. Ja se on todistettu hutuksi jo muilla perusteilla kuin pelaajien mielipiteillä.
- - -
Puhuit itsesi pussiin. Myönnä jo.

Ei ole. En puhunut. En myönnä. ;)

 

[Kaivanto]

Neuvostoliiton maajoukkueen pelaajat elivät käytännössä vankileirillä ja vihasivat johtajaansa, mutta ei peli todellakaan näyttänyt kaukalossa siltä, että luovuus oli kadoksissa ja jätkät hampaat irvessä vain tekivät mitä sen mikä oli pakko.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kulttuurilla, johon neuvostopelaajat olivat kasvaneet, oli varmasti keskeinen merkitys sille, millaiset metodit heihin toimivat. Eli tihonovlainen valmennus toiminee eri tavalla (tehokkaammin) neuvostoihmiseen, joka on lapsesta asti kaikilla elämän tasoilla oppinut olevansa olemassa systeemiä varten ja mukautumaan siihen, kuin länsimaiseen yksilönvapauteen kasvaneeseen ihmiseen.

 

[Panzerfaust]

Eli tihonovlainen valmennus toiminee eri tavalla (tehokkaammin) neuvostoihmiseen, joka on lapsesta asti kaikilla elämän tasoilla oppinut olevansa olemassa systeemiä varten ja mukautumaan siihen, kuin länsimaiseen yksilönvapauteen kasvaneeseen ihmiseen.

Tihonovista en sano enää mitään, mutta väitän, että kokonaisuudessaan länsimainen valmennus huipputasolla on usein autoritääristä, eikä vapaassa maassa kasvaneilla ole sen kanssa onglemia, kunhan valmentaja valitsee sellaiset pelaajat, jotka kykenevät pelaamaan omalla tasollaan paineiden alla. Väitän, että monet pelaajat nimenomaan haluavat valmentajaltaan kovaa kurinpitoa, varsinkin silloin kun oma tai pelikavereiden suoritukset eivät syystä tai toisesta tyydytä.

Nyt kutsuu muut hommat, mutta oli vaihteeksi mielenkiintoista keskustelua Jatkoajassa.

 

[Kaivanto]

väitän, että kokonaisuudessaan länsimainen valmennus huipputasolla on usein autoritääristä, eikä vapaassa maassa kasvaneilla ole sen kanssa onglemia, kunhan valmentaja valitsee sellaiset pelaajat, jotka kykenevät pelaamaan omalla tasollaan paineiden alla.

Varmaankin on itse valmennustilanteessa, mutta punakonehan oli käytännössä armeijan osasto ja pelaajat omistautuneita punakoneelle 24/7. Tähän lähes symbioottiseen yhteiseloon ja harjoitteluun yhtenä yksikkönä yhteispelikin pitkälti perustui ja tarkoitinkin, että näin kokonaisvaltainen omistautuminen systeemin orjaksi tuskin istuisi samalla tavalla länsimaiseen mentaliteettiin.

 

[mjr]

Taktisella tasolla ei, ei ja vielä kerran ei. Strategisella tasolla Hitlerin itsepäiset käskyt ja niiden noudattaminen olivat taas syitä useisiin tappioihin. Sitä paitsi Wafen SS joukkojen suurin voitto Harkovassa 1943 alkupuolella sai alkuunsa kuin kokonaisen II.SS-armeijakunnan komentaja Paul "Papa" Hausser kieltäyti noudattamasta Hitlerin tyypillisiä "ette liiku tuumakaan komentoja" ja antoi vapaat kädet upseereilleen toimia innovatiivisesti. Tuloksena murskavoitto Neuvostoliiton kaartin joukoista.

No kerta kiellon päälle. Lukutaidottomuutesi ei yllätä, totesin juuri että taktisesti Saksan armeija oli tehokkuudessaan ylivoimainen. Se oli kuitenkin osa orjamaiseen totteluun perustunutta koneistoa ja ideologiaa, joka lopulta syöksi sen tuhoon. Luojan kiitos - näin silmittömältä barbarialta vältyttiin edes lännessä. Mutta jos nyt siirtyisimme keskustelemaan rakkautesi kohteista johonkin natsi- tai sotaketjuun?

 

[Spiit]

Kumma juttu kun tuo kuulostaisi siltä kun Suomi olisi ollut kisojen ylivoimaisesti toiseksi paras joukkue ja hopeaa olisi tullut jollei vastustajaksi olisi sattunut asettumaan vielä Suomeakin ylivoimaisempi Kanada. Ei olisi varmaan kannattanut mennä häviämään Slovakialle ja päästämään Ruotsi lopuissa tasoihin, niin ei olisi se Kanadakaan tullut vastaan heti alkuun.

Ja valmentaja sen maalivahdin valitsee/peluuttaa. Ei World Cup menestys pelkästään Kipperin hyvyyttä ollut.

Mielenkiintoista että löydät tekstistäni sellaisia asioita joita en itsekkään tiennyt siinä olevan. En yritä väittää, että Suomi olisi ollut ko. kisojen ylivoimaisesti toiseksi paras joukkue (tai toiseksi paras joukkue ylipäätään). Suomi oli kisojen kuudenneksi paras joukkue, seuraavissa kisoissa Erkan johtamana 7. Olet oikeassa, että valmentaja valitsee pelaavan maalivahdin. Rami valitsi 2004 puolivälierään Norosen. Samoin Westerlund valitsi viime kisojen puolivälierän rankkareihin Bäckströmin. Molemmat valmentajien ratkaisuita.

Se mitä tulee Kipperin vaikutukseen World Cup menestyksen kannalta, sitä en lähtisi vähättelemään. Kun miettii Suomen kentällisiä, niin Jokisen hyökkäysvitjaa lukuunottamatta yksikään kentällinen ei suoriutunut yli odotusten. Ykkönen jopa niiden alle. Puolustus ja ennen kaikkea maalivahtipeli oli se, mikä vei Suomen pitkälle.

Jos luit aiemman viestini ihan ajatuksen kanssa, niin tajuat varmaan, että en yritä tehdä Suomen 2004 MM-joukkueesta mitään MM-kakkosta, vaan kirjoitin ainoastaan eriävän mielipiteeni nimimerkki Cleanhitin väitteeseen: ''Ei se Ramikaan saanut "tavallisella MM-joukkueella" mitään aikaan!''.

 

[ms.qvist]

Tihonovin uhkailut olivat yksi hyttysen paska sen rinnalla, ettei pelaajilla ollut lupaa oikeaan siviilielämään. Vapaaehtoisuus ja turnausten lyhyt kesto, pidä nyt nämä kaksi asiaa mielessäsi, jos ihmettelet kun samalla kannatan sotilastyyppistä johtamista maajoukkueessa, mutten halua neukkumeininkiä.

Tässähän on muistettava se, että Tihonovin uhkailut liittyivät konkreettisesti siihen ettei pelaajilla ollut lupaa oikeaan siviilielämään, Tihonoviin konkretisoitui kaikki vapauden menetykset ja muut ongelmat joita pelaajat kokivat joutuessaan loputtomilta tuntuviin leirityksiin.

Vaikka Tihonov oli vain yksi lenkki tässä hierarkiassa mikä alisti pelaajat "orjiksi" jotka palvelivat maajoukkuetta ja Neuvostoliittoa, Tihonov oli kuitenkin konkreettisella tasolla se henkilö joka päätti kuinka pelaajat palkittiin ja miten heidät palkittiin. Hänellä oli valta päättää kuka sai auton tai kuka suuremman asunnon, ja tällä keinolla hän myös kiristi pelaajia puolelleen ja piti heitä vallassa melkoisen tovin. Valta alkoi rapista vasta Neuvostoliiton loppuvaiheissa ja romahti lopullisesti (muistaakseni) 90-luvun alussa.

Maajoukkue voi pärjätä ilman "sotilastyyppistä" johtamista, en siis nyt tarkoita tihonovilaista johtamista vaan esim. bowmanlaista, mutta tiukoissa turnauksissa on pelaajille asetettujen pelisääntöjen oltava selkeät ja pelaajien on sitouduttava noudattamaan niitä - toisaalta myös valmennustiimiltä on vaadittava samaa sitoutuneisuutta, eikä mielestäni se, että pelisääntöjen on oltava selkeät ja niihin sitoutumista vaaditaan tarkoita mielestäni "sotilastyyppistä" johtamista vaan yksiselitteisesti johtamista jossa kaikki joukkueen toimivat osat perustavat toimintansa ennalta laadittujen sääntöjen noudattamiseen. Tietty joku toinen voi pitää jo tätäkin "sotilastyyppisenä" johtamisena mutta itse en sitä vielä sellaisena näe, tai korkeintaan hyvin lievämuotoisena esimerkkinä sellaisesta.

vlad.

 

[Lisäalueen mies]

Kirja tuli luettua, ihan mielenkiintoinen opus. Minua itseäni kiinnosti eniten nämä valmennukselliset jutut, on aina mielenkiintoista lukea eri valmentajien ajatuksia ja periaatteita pelistä ja joukkueen johtamisesta. Mielestäni tässä ei nyt kuitenkaan keksitty pyörää uudestaan, eli ainakaan minä en löytänyt mitään mahdottoman mullistavaa jääkiekon pelaamisesta kirjasta.
Näitä Summasen erottamiseen liittyviä juttuja en enää jaksa kommentoida, pitäähän siitä kirjassa asiaa olla, myytäväksihän kirja tehty on, pelkkä jääkiekon valmennuksillisiin asioihin perustuva teos tavoittaisi paljon suppeamman lukijakunnan.
Keskusteluun eri valmennustyyleistä, sanoisin sitä rikkaudeksi, että samaan lopputulokseen voidaan päästä usealla eri tyylillä, ei ole mitään yhtä ja ainoaa tapaa johtaa ja valmennuttaa joukkuetta.
Itse olen aika varovainen arvioidessani Summasta maajoukkuevalmentajana. Ura oli ainakin toistaiseksi niin lyhyt, että moni asia, pienikin, nousee suurempaan arvoon kuin jos ura oli ollut pitempi. Kaikki kunnia kuitenkin Summaselle työstä hienon World-Cup menestyksen eteen.
Olisi kyllä mukava nähdä Ramia vielä valmentajana siltäkin kannalta, että onko hän muuttunut tai muuttanut toimintamallejaan tämän "Mankelin" läpimenon jälkeen, useastihan kriisit ja suuret vaikeudet kasvattavat ihmistä enemmän kuin mitkään Ben Furmanin luennot.

 

[Andi]

Tihonovilaiset ja Bowmanilaiset valmennusmallit...Pyh! Ei Suomen maajoukkueen menestykseen ja kunniaan ole kuin yksi ainoa ja oikea johtamis-/valmennusmalli ja se on Syväjohtamisen malli kaikkine kulmakivineen. Armeijan käyneet tietävät kyllä mistä puhutaan ja ovat varmasti samaa mieltä?

Itse asiaan..Summasen kirja on kyllä pakkorakohankinta kun sattuu kirjakaupan tai vastaavan ohi kävelemään. Sen verran mielenkiintoista kommenttia täällä ketjussa on tullut jo vastaan.

 

[pekkak]

Vittu jos kavereiden palkat ovat mitä ovat, niin eikö näiltä jätkiltä saa edes VAATIA mitään...???

Eipä Suomen jääkiekkoliitto noille jätkille taida paljoa maksaa? Vaikka maajoukkuessa pelaaminen olisi kuinka kunniakas tehtävä vain, niin tuskinpa kukaan sen takia viittii ihan mitä tahansa sietää, etenkin kun on jo isoimmat näyttönsä antanut ja sen suuren NHL-sopimuksensa saanut. Ja miksi pitäisikään? Kaikesta huolimatta, se on vain jääkiekkoa.

Ootko muuten tullut ajatelleeksi, että joku kiinalaisessa sweatshopissa työskentelevä, kemikaalihuuruja päivittäin hengittävä nippelinkokoaja voisi sanoa ihan samaa melkein kaikista suomalaisista duunareista? Että kun on viisi viikkoa lomaa joka vuosi ja työnantaja joutuu käsittelemään silkkihansikkain ja on terveydenhuolto ja sairaslomat ja palkkakin on mitä on, niin eikö niiltä pomo saa silti vaatia mitään? Kaikki on niin kovin suhteellista. En mä ainakaan ala nöyristelemään pomoani vain siksi, että mulla on asiat paremmin kuin kiinalaisilla.

 

[Rillipiru]

Ilman Tihonovia, olisiko CCCP ollut yhtä "tehokas"? Äärimmäiset metodit, mutta mikä oli lopputulos?

Kuinka monta liuhulettiä on Tihonovin jäljiltä NHL:ssä, tarkkaa lukua en tiedä, mutta monta. Tilinauhat ovat luultavasti kovin erilaisia kuin mitä olisivat ilman mr.Tihonovia...Aseseppänä Osmordingardissa tai jossain muualla äiti venäjällä palvelemassa. Vanhimmat konkarit pääsisivät kohta jo eläkkeelle, saisivat 16.000 ruplaa kuukaudessa ja kaalit bonuksena.

Koko autoritäärinen homma perustuu yhden miehen visioihin ja etenkin siihen onko ne visiot toimivia. Kenenkään muun mielipiteet ja pepunimeskelyt eivät siihen voi/saa vaikuttaa. Paras esimerkki on Mike Keenan. "Vain" kaksi cup:ia, mutta jumalaton määrä pelaajia jotka Keenan tavallaan loi...

Käsirysyjä pelaajien ja jopa joukkueiden omistajien kanssa. Erotettu melkeinpä useammin kuin palkattu. Ei tule toimeen kenenkään kanssa, paitsi Mr.Stanley cupin....

Autoritäärisiä valmentajia:

Tihonov, Keenan, Sutter, Bowman, Lemaire, Hitchcock, Jortikka..jne.Mikä on tulostaso?

Keenanin haastattelu: www.msn.foxsports.com/nhl/story/940136

Stats: http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?pid=2667

Ihmisjohtajat:

Arbour, Sather, Demers, Aravirta, Suhonen, Lindström...jne. Myös loistavia tuloksia, mutta miksei suurin osa näistä valmentajista ole onnistunut useammassa joukkueessa??Koska valmennustapa vie aikaa ja resursseja.


Mm. Sather nappasi neljä mestaruutta v.84,85,87 ja 88. Sen jälkeen nada, flopannut pahasti rangersin kanssa.

Maajoukkueella taas ei ole aikaa, päinvastoin. Method Summanen oli parasta mitä suomalaiselle jääkiekolle on maajoukkuetasolla koskaan tapahtunut.World cupin toinen sija, voittokaan ei ollut valovuosien päässä. Kuinka, loistavilla yksilöilläkö vai loistavalla valmennuksella ja pelitavalla.

Funtsikaa mitä kaverit silloin juttelivat:

""This is the greatest achievement in Finnish ice hockey," gleamed veteran forward Teemu Selanne. "Being world champions in 1995 was a major achievement as was the bronze (medal) in Nagano. But this (victory over the U.S.) supersedes both of those. It's the World Cup and all the best players are here."

"This is a big step for our hockey," said Finnish coach Raimo Summanen. "We played here in Toronto and everybody could see we are ready to fight. There is a whole new mental approach and I'm proud of that."

Niinimaa:

"Team Finland states "chemistry problems with head coach Raimo Summanen" as the reason for Niinimaa's decision to leave team Finland.
Coach Summanen told the press after Saturday's game against Sweden that he "had to be rough on some of the players, and really wake them up." That may have backfired."

Pelaajat pelaavat, mutta menestyksen takana on AINA valmentaja ja tämän "pelikirja" noin jenkkipallo tyyliin ajateltuna.

edit.

En mä ainakaan ala nöyristelemään pomoani vain siksi, että mulla on asiat paremmin kuin kiinalaisilla.

Ihan offtopic, mutta et sattuis olemaan sukua Niinimaalle....narina kuulostaa hiukan samanlaiselta...??

Linkki syväjohtamiseen:

http://www.datranet.net/psresups/syvajohtaminen29032003.htm

On ollut kunnia olla Nissisen seminaarissa, erittäin mielenkiintoinen ja asiallinen luento. Mutta syväjohtaminen ja jääkiekko ei kyllä omasta mielestäni kohtaa...

 

[Lucky]

Että kun on viisi viikkoa lomaa joka vuosi ja työnantaja joutuu käsittelemään silkkihansikkain ja on terveydenhuolto ja sairaslomat ja palkkakin on mitä on, niin eikö niiltä pomo saa silti vaatia mitään? Kaikki on niin kovin suhteellista. En mä ainakaan ala nöyristelemään pomoani vain siksi, että mulla on asiat paremmin kuin kiinalaisilla.

Eikö nämä ole kaksi aivan eri asiaa - siis nöyristeleminen/nöyryyttäminen ja vaatiminen. Jälkimmäinenhän tarkoittaa vain, että tulosta pitää tulla palkan edestä ja toimitaan sovitulla tavalla.

 

[pekkak]

Ihan offtopic, mutta et sattuis olemaan sukua Niinimaalle....narina kuulostaa hiukan

En uskoakseni, vaan mistäs tuota tietää, jos sukupuuta tarpeeksi kauas katsellaan. Kommentoin sitä, että yhdistit pelaajien palkan siihen, mitä pelaajilta saa vaatia. Olisin mielelläni kuullut perusteltuja ajatuksia aiheesta "miksi pelaajien työnantajaltaan saamalla palkalla on jotain tekemistä maajoukkuepelaamisen kanssa, kun maajoukkue ei kerran ole se työnantaja".

Eli, mitä tekemistä palkalla alunperinkään oli tämän keskustelun kanssa?

 

[pekkak]

Eikö nämä ole kaksi aivan eri asiaa - siis nöyristeleminen/nöyryyttäminen ja vaatiminen. Jälkimmäinenhän tarkoittaa vain, että tulosta pitää tulla palkan edestä ja toimitaan sovitulla tavalla.

Niin no - minkä palkan? Kun sillä palkalla ei vieläkään ole mitään tekemistä maajoukkuepelaamisen kanssa. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Ja mitä Summaseen tulee, niin hänen ihmissuhdetaitonsa vaikuttaisivat olevan lehdistä luetun perusteella sitä tasoa, että vaatiminen muuttuu nopeasti nöyryyttämiseksi. Toisaalta lehdet voivat tietysti kirjoittaa ihan soopaakin, mutta toisaalta kaikki lukemani lehdet ovat kirjoittaneet ainakin samaa soopaa.

Tämä keskustelunhaara alkaa olla aika kaukana alkuperäisestä. Pitäsköhän lopettaa tähän?

 

[Rillipiru]

Mitalista omat bonuksensa, mutta se peruskorvaushan oli sen 10.000 e, minkä Kummola ja muut puvutkin halusivat.

En tiedä onko pekkak ollut koskaan osana jääkiekkojoukketta, siis todellista joukkuetta. Tunnen kavereita jotka ovat mielummin kopissa, kuin missään muualla. Joillakin on taottu takaraivoon se yhteenkuuluvuuden tunne ja side mikä on olennainen osa joukkue urheilua, etenkin jääkiekkoa. Vanha, talvisodan aikainen lause KAVERIA EI JÄTETÄ on yksi hyvän joukkueen kulmakivistä. Muista en osaa sanoa, mutta itse en ole koskaan edes ajatellut laittaa omaa etuani joukkueen edun edelle, puhumattakaan siitä jos joukkuetoveri soittaa keskellä yötä ja kertoo itkunsekaisella äänellä et muija lähti, et pääsis tuleen tänne...

Oman käsitykseni mukaan Rami edustaa juuri tätä ajattelutapaa. Suurin moka mitä pelaaja voi tehdä on pettää oman joukkueensa....tapoja siihen on monia. Ne joilla on ollut kunnia pelata sellaisessa joukkueessa missä ed.mainittu ideologia tosiaan toimii, muistavat sen varmasti lopun ikäänsä.

Maajoukkue edustaa Suomea, pitääkö se vielä erikseen selventää millainen kunnia se sitten on ja mitä se pitää sisällään.

Noh, vähän rönsyilee jutut...mutta kiihkoa pittää olla ku hokista o kyse...

 

[pekkak]

Mitalista omat bonuksensa, mutta se peruskorvaushan oli sen 10.000 e, minkä Kummola ja muut puvutkin halusivat.

Hah, taitaa vaatia jo hieman taitoa nolata itsensä toisen kerran samassa säikeessä? 10.000e on aika paljon rahaa. Olen aivan samaa mieltä, sillä rahalla voi jo vaatiakin jotain, vaikka se nhl-miehille pikkurahaa olisikin.

 

[Rillipiru]

Sen verran korjaan, et taisi olla 10.000 dollaria....ei euroa.

 

[Spiit]

En uskoakseni, vaan mistäs tuota tietää, jos sukupuuta tarpeeksi kauas katsellaan. Kommentoin sitä, että yhdistit pelaajien palkan siihen, mitä pelaajilta saa vaatia. Olisin mielelläni kuullut perusteltuja ajatuksia aiheesta "miksi pelaajien työnantajaltaan saamalla palkalla on jotain tekemistä maajoukkuepelaamisen kanssa, kun maajoukkue ei kerran ole se työnantaja".

Eli, mitä tekemistä palkalla alunperinkään oli tämän keskustelun kanssa?

En tiedä onko näillä palkoilla loppujenlopuksi tekemistä Summasen kirjan kanssa, mutta koska ketju näyttää käsittelevän melko yleisesti World Cup/ Summasen erottamis -episodia niin kerronpa oman näkemykseni tähän asiaan.

Pelaajat saavat tottakai palkkaa sen mukaisesti kuinka hyväksi heidät seurassaan mielletään. Aina palkka ei osu ihan kohdalleen, mutta etenkin ''vanhan NHL:n'' aikaan palkan suuruus oli joka tapauksessa melko vahva suunnannäyttäjä pelaajan taitotasoon nähden.

Seurajoukkueessa vaatimukset voidaan perustaa suoraan siihen, että pelaaja tienaa helvetisti, tuloksiakin pitää tulla. Maajoukkueessa palkkaan ei voida vedota suoraan, mutta kaikki Suomen maajoukkueen pelaajat (nyt, ennen ja tulevaisuudessa) ovat rautaisia ammattilaisia seurajoukkueissaan ja mielestäni maajoukkueessa pitää pelaajalta odottaa samanlaista panosta kuin seurajoukkueessakin. Maajoukkueen arvoturnauksissa pelaajan asenne kuuluisi olla mielestäni jopa parempi kuin NHL:n runkosarjaotteluissa. Jos asenne on perseellään ja se näkyy kentällä, niin tällöin on valmentajalla oikeus ja velvollisuus ärähtää ja sanoa joskus pahastikin!

Joten, esitänpä asian tällä tavalla: Pelaajat tienaavat helvetisti -> pelaajat ovat alansa huippuja -> heiltä tulee vaatia sen mukaisia suorituksia...

Jos vedotaan siihen, että ''sä et maksa mun palkkaa, sä et saa vaatia multa asioita jotka mä oikeesti osaan'', niin jokainen voi vetää johtopäätökset kuinka paljon Leijonalogoa arvostetaan.

 

[Joukkuepelaaja]

Tämä puhuttava noin 10 000 dollaria. Kirjan sivu 150.

World Cup oli NHL.n ja NHL:n Pelaajayhdistyksen järjestämä turnaus.Pelaajayhdistys halusi tilittää omista turnaustuloistaan kaikkien osanottajamaiden taustajoukoille - johtorymille, huoltajille,hierojille ja muille sellaisille henkilöille, jotka tekevät kovaa ja näkymätöntä työtä -erillisen korvauksen noin 10 0000 dollaria per henkilö.
Rahaa jaettiin 14:lle joukkueen jäsenelle, mutta ei yhdellekkään pelaajalle.

Niinimaa ja Summanen. Molemmat ovat omalla käyttäymisellä siinä tilanteessa toimineet " ei aikuismaisesti". Summasen perustelut hänen toimenpiteilleen ovat ok, mutta tapa meni "överiksi". Niinimaa olisi voinut myöskin jäädä ja yhteisellä sopimuksella olisi asia voitu hoitaa "kasvot" säilyttäen.

Molemmat ovat varmaan tästä tilanteesta oppineet ja toivottavasti kasvavat ihmisinä tästä tapahtumasta aikuismaisesti käyttäytyviksi.

Summanen- Kummola / Hietanen näyttää kirjan mukaan lähtötilanteeltaan sellaiselta, että Summasta pyydetään A-maajoukkueen valmentajaksi,mutta hän haluaa itse suurempaa asiaa kuin tämä A-maajoukkeen valmentajan tehtävä. Muutosta tahtovat molemmat osanpuolet,mutta mittasuhteet taidettin ymmärtää "hiukan" eritavoin? Puran tätä näkemystäni paremmalla ajalla.

Kirjasssa Summanen pyrkii kertomaan,miten hän lähtee tätä muutosta toteuttamaan ja matkan aikana hän huomaa itse olevansa myöskin tässä muutoksessa eli oman oppimisensa tiellä ja samanaikasesti johtoryhmän, pelaajien muutos piti saada myöskin tapahtumaan sen unelman suuntaiseksi,minkä hän oli itselleen luonut. Kun näitä muutoksen tekijöitä oli yhtä aikaan liian paljon sekä mahdollisesti mittasuhteet arvoitu väärin omalta kohdaltaan, niin aika ja omat voimavarat ja taidot eivät riittäneet tähän kaikkeen ja osassa asioita nämä muutokset alkoivat elämään omaa elämäänsä ,jotka sitten johtivat erilaisiin kirjoituksiin,ristiriitoihin ym. Ja lopulta muuttajan omaan muuttamiseen toisiin tehtäviin.

Muutos,kun tarvitsee aikaa ja muuttajan tulee olla kärsivällinen

Kun voimat riittivät vain oman ja pelaajien muutoksen hallintaan,niin....

Jatketaan tästä.

 

[ms.qvist]

Ilman Tihonovia, olisiko CCCP ollut yhtä "tehokas"? Äärimmäiset metodit, mutta mikä oli lopputulos?

Tätähän emme tosiaan voi tietää olisiko CCCP päässyt yhtä huikeisiin tuloksiin hivenen inhimillisemmällä ja ihmismäisemmällä johtamisella vai oliko ainoa keino päästä näihin huikeisiin tuloksiin totaalinen nöyryyttäminen ja jopa hetkittäinen ihmisarvon murskaaminen? Rohkenen väittää, että Tihonov vei järjestelmässä joka soi siihen mahdollisuuden tämän autoritäärisen johtamisen sellaiseen ulottuvuuteen mitä ei missään muualla kuin vastaavien järjestelmien maissa ole nähty - lännen autoritääriset johtajat ovat kaukana siitä tasosta mille Tihonov alistamisen ja nöyryyttämisen ulotti.

Tihonov sai käsiinsä joukon loistavia yksilöitä joista suurin osa oli kiekkoilullisesti loistavia tai hyviä ennen Tihonovin käskyvaltaan joutumista, he tulivat "Tihonovin akatemiaan" maan joka kolkasta joten Tihonov ei kaikkea kunniaa saa heidän menestyksestään mutta olisiko joku muu valmentaja kyennyt nostamaan joukkueen vastaavaan menestykseen? Siihen on hankalampi vastata mutta se lienee suurella todennäköisyydellä varmaa, että menestykseen olisi päästy vaikka pelaajien nöyryyttämistä ja eristämistä ei olisi viety niin pitkälle kuin Tihonov sen vei - hän se loppujen lopuksi määräsi siitä kuinka ja miten maajoukkue toimi ja millaisissa oloissa pelaajat olivat ja kuinka usein he pääsivät tapaamaan perheitään etc. Jos Tihonov olisi halunnut, kuten Larionov kirjassaan kirjoittaa, pelaajat olisivat päässeet useammin perheidensä luo ja saaneet maistaa hitusen enemmin vapautta ainaisen leirielämän sijaan - mutta ei, se ei Tihonoville sopinut sillä se oli hänen "visioidensa" vastaista. Hänelle tärkeintä oli pitää joukkuetta pelossa ja tiukassa kurissa, pelossa sen suhteen, että milloin tahansa elämä saattaisi muuttua toiseksi mikäli Tihonov niin haluaisi.

Tavallaan ihmettelen sitä ettei Tihonovin onnistunut sammuttaa pelaajista halua pelata kiekkoa omalla huikealla tasollaan, ettei autoritäärinen ja suorastaan diktatoorinen johtaminen tuhonnut pelaajien halua kamppailla voitosta ja huikeista saavutuksista. Tämäkin olisi voinut olla mahdollista, monen kohdalla ilmeisesti näin kävi kun "alkoholi vei heidät mennessään" vai oliko alkoholi loppujen lopuksi vain syy siihen etteivät he enää kestäneet Tihonovin armotonta komentoa...

Niin, itse en menetyvään joukkueeseen kaipaa tihonovilaista johtoa mutta kuitenkin selkeitä pelisääntöjä ja visioita joihin jokainen pelaaja ja joukkueen jäsen sitoutuu ja joista pidetään kiinni - peliä ei pelata yksittäisen pelaajan vaan joukkueen ehdoilla. Minunkin visioni johtamisesta saattaa olla jonkin mielestä autoritäärinen mutta jos se sitä on niin lievässä mitassa verrattuna Tihonoviin tai Bowmanniin.

vlad.

 

[Eisenhower]

Tätähän emme tosiaan voi tietää olisiko CCCP päässyt yhtä huikeisiin tuloksiin hivenen inhimillisemmällä ja ihmismäisemmällä johtamisella vai oliko ainoa keino päästä näihin huikeisiin tuloksiin totaalinen nöyryyttäminen ja jopa hetkittäinen ihmisarvon murskaaminen? Rohkenen väittää, että Tihonov vei järjestelmässä joka soi siihen mahdollisuuden tämän autoritäärisen johtamisen sellaiseen ulottuvuuteen mitä ei missään muualla kuin vastaavien järjestelmien maissa ole nähty - lännen autoritääriset johtajat ovat kaukana siitä tasosta mille Tihonov alistamisen ja nöyryyttämisen ulotti.

Pelaajat nielivät Tihonovilta mitä tahansa, sillä se oli ainut keino syödä lihaa. Pelkkä turnipsi ei pidemmän päälle maistu. Loikkaaminen houkutti pelaajia, mutta silloin olisivat maahan jääneet sukulaiset saaneet kärsiä. Kun sitten Neuvostoliitto hajosi, putosi pohja myös pelolla valmentamisesta. Venäjä ei sitten ole oikeastaan missään turnauksessa menestynytkään. Tulee vielä menestymään, mutta vie varmasti aikaa saada uudempiakaan sukupolvia ajattelemaan muuta kuin omaa napaansa.

Ike

 

[Joukkuepelaaja]

Kirja ei tarjoa ainakaan minulle valmentamisen tai johtamisen asioissa sellaista,joka ei olisi jo ollut tiedossa.

Hiukan jäi sellainen kuva, että valmentaminen ja joukkueenjohtaminen (sotaväenjoukkue on kokoluokka) on suurempia asia kuin se on. Kirjan tekstistä on pääteltävissä, että A-maajoukkeen valmentajan ja Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtajan välinen ristiriita oli olemassa lähtötilanteessa jo. Näytti siltä, että Summasen esimies olisi ollut Kummola eikä SJL:n tj Hietanen, jos näin oli tai joku käsitti tai halusi näin olevan,niin...??? Tässä kohtaa on hyvä muistaa meidän kaikkien, että A-maajoukkue on vain yksi osasto organisaatiossa ja A-maajoukkueen valmentaja on vain tämän osaston jäsen tai johtaja ,jos niin on sovittu.

Mittasuhde virhe on ilmeisesti tapahtunut tässä vaikka asia jota tahdottiin muuttaa olisikin oikea.

VALMENTAMISEN VAIKEA TAITO

Valmentaminen ja johtaminen useasti sekotetaan keskenään.

Valmentamisella pyritään yleensä uuden oppimiseen , vanhan poistamiseen, nykyisten sisäistämiseen/vahvistamiseen jne.

Johtamisella pyritään samaan asiat/ihmiset toimimaan/tekemään .

Kirja kertoi myöskin Summasen valmentamista ja hänen vaikeuksia tässä tehtävässä sekä hänen oppimisestaan tässä asiassa. Vaikeutena näytti olevan sanat vaatimus, kuri, luottamus, työ, ehdottomuus,sitoutuminen, toiminta, unelmat jne ja näistä kokemukseen perustuvat erilaiset käsitykset mukana olevilla ihmisillä. Pilkisti sieltä myöskin arvostuksen puute joihinkin ihmisiin.

 

[vilperi]

Hämeen Sanomien Markku Peltonen kirjoittaa lehde alanurkassa osuvasti tästä aiheesta. Oikeastaan hän kirjoittaa kaiken sen,mitä mieltä minäkin asiasta olen.

Kannattaa käydä lukemassa tuosta linkistä:
http://www.hameensanomat.fi/categoryarticle.jsp?main=22&category=24

Poimintoja jutusta,ja näiden asioiden kanssa minä erityisesti olen hänen kanssaan samaa mieltä:
"Menneen vatvominen, silkka paskanjauhanta, ei palvele missään mielessä suomalaisen jääkiekon etua. On turha vilkuilla peruutuspeiliin. Katse eteenpäin!"

"Summanen, tukijoineen, ei tunnu vieläkään ymmärtävän, että hän itse aiheutti omat potkunsa. Tämä on valitettavaa. Peiliin katsominen tekee itse kullekin välillä oikein kipeää."

"Summanen, tukijoineen, ei tunnu vieläkään ymmärtävän, että hän itse aiheutti omat potkunsa. Tämä on valitettavaa. Peiliin katsominen tekee itse kullekin välillä oikein kipeää.

Pienelle jääkiekon ympärillä pörräävälle piirille jäi päälle Summas-levy. Joukon perimmäisenä sanomana pysyy, että Summanen on suomalaisen jääkiekon ainoa toivo."

Todella osuvasti kirjoitettu on tämä juttu tästä aiheesta,kannattaa lukea.

Suomi tarvitsee kaiken tuen, edessä on esimerkiksi Torinon olympialaiset. Ei tässä hyödytä katsoa taaksepäin,vaan panostaa täysillä eteenpäin ja kannustaa omiaan...Tuki on se mitä Suomi tarvitsee,ei syytökset menneistä.

 

[Pusacher]

Summasen ansiot

Nyt kirjan hankkineena ja osin lukeneena täytyy sanoa, että kyllä on vakuuttavaa tekstiä. Minulle valmentaminen ja johtaminen eroavat vain hiuksen hienosti, joten kyllä esimerkiksi maajoukkueen valmentaminen on johtamista siinä missä muutkin.

Summasen ansioksi on luettava, että miehellä on lähes hämmästyttävä kyky liikkua akselilla teoria-käytäntö. Itse joudun aina riitoihin näiden "koulukuntien" edustajien kanssa kun sanon ettei ole olemassa erikseen toisistaan irrallaan teoriaa ja käytäntöä - on vain paperille dokumentoitua käytäntöä ja ajattelun rakenteita. Ihmiset kuvittelevat että teoreettisen aineksen (nyt ei puhuta teoreettisesta fysiikasta tms.) ja todellisuuden välissä ei olisi mitään tai että ne olisivat toisistaan irrallisia aineksia. Paperille dokumentoitu tieto on tutkimustoiminnan kieli, jolla jokin asia pyritään kuvaamaan tai selittämään. Sinänsä harmillista on, että niin vähän itse tieteellisen tiedon soveltamista harjoitellaan ja tämä on vaikuttanut siten, että käytännön maailma ja tutkimustieto ovat kasvaneet henkisesti erilleen toisistaan.

Summanen hallitsee loistavasti konseptoidun ja tutkitun tiedon -siis huom. HALLITSEE. Moni meistä vain tietää valtavan määrän asioita, mutta meidän toiminnassa se ei mitenkään näy. Summasen loistavaksi ansioksi ja todelliseksi julkiseksi pelinavaajaksi tässä keskustelussa lasken juuri tämän tiedon huikean soveltamisen käytäntöön. Hän osaa opettaa kädestä pitäen, miten prosenttikiekkoa pelataan, mitä seuran arvot tarkoittavat jäällä. Yllättävin havainto Raimo Summasesta onkin - hän jos kuka on loistava opettaja ja äärimäisen yksilöllisyyttä suosiva! Itse asiassa hän on ihmistuntija. Hän osaa opettaa pelaajalle yksilöllisesti, kädestä pitäen, mitä hänen visionsa tarkoittavat, mitä sinun roolisi merkitsee kokonaisuuden kannalta, miksi sinun on tehtävä näin. Summasen joukkueissa jokainen pelaaja tiesi paikkansa ja yhteisen sävelen mitä milläkin tarkoitetaan. Tästä hän käyttää kirjassaan nimitystä "joukkueen pelaajien ajatukset ovat samalla sivulla". Hän osaa laittaa pelaajalle riittävästi vastuuta tämän kykyjen mukaan. Autoritäärisen Summasesta tekee sen, ettei hän hyväksy vastaväitteitä hänen visioilleen ja että tarpeen tullen hän lyttää niin kokonaisuuden kannalta kuin opetustansa uhkaavat tekijät ts. muut, vastaanhangoittelevat ihmiset. Lisäksi tietysti osa keinoista on alkukantaisia (huutaminen, henkilökohtaisuuksiin meneminen).

Toinen tekijä Summasen valmennus/ johtamistavassa on intohimoinen asenne, jota hän edellyttää itseltään ja alaisiltaan. Tämän asenteen puuttuminen on kuin rikos sovittuja sääntöjä vastaan ja siitä Summanen katsoo oikeudekseen rangaista, eikä vain rangaista, vaan murskata potentiaalinen vastustajan. Johtamisessa on aina kyse joukon toimimaan saamisesta tavoitteiden saavuttamiseksi. Siinä voi olla monta tapaa ja tyyliä, mutta lopputulos ratkaisee. Itse asiassa Summasen erottaa oppikirjoissa mainituista johtajista vain hänen primitiiviset reaktionsa ja tapansa murskata "kokonaisuuden vihollinen". Kun katsoo Summasen pelikirjan osasia ja tätä hämmästyttävää kykyä tuoda kliseetkin pelaamisen tasolle, en yhtään ihmettele myös sitä henkilökohtaista oikeutusta, jonka Summanen kokee suuttuessaan. Hän on kantansa perustellut ja motivoinut alaistaan, sen jälkeen on sanktion vuoro, jos homma ei toimi.

Liian usein sorrumme tähän ajatukseen mukavasta ja kaikkivoivasta pehmeästä johtamistavasta. Summanen siteeraa myös urheilupsykologi Juri Haninia, kirjassaan. Haninin keskeisin pointti optimaalisen suorituksen tilasta on se,että kaikki eivät suinkaan vastoin yleistä luuloa tee huippusuoritustaan "mukavassa olotilassa". Toiset tarvitsevat huutamista, toiset hiljaisuutta, toiset pelkoa jne. Tässäkin Summanen osoittaa ihmistuntemustaan, juuri näin hän pelaajiaan psyykatessaan toimii. Eri asia on, onko kyseessä sitten enemmän persoonallisuushäiriö, keskenkasvuisuus vain harkittu teko.

Kuinka meillä oli varaa hukata tällainen uuden aatesuunnan pioneeri, jonka toiminnan arvioinnissa keskityttiin epäolennaisuuksiiin, vaikkakin ne hänen selkeitä heikkouksiaan olivatkin ja ehkä tulosta hivenen jarruttivatkin.