Maple Leaf kirjoitti:
Jos vaatimus tosiasioista on järjenvastainen, tulisiko tosiasioiden etsiminen (esimerkiksi keskustelun muodossa) lopettaa ja toteuttaa näin käytännössä Ludwig Wittgensteinin ajatusta "Worüber man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen"? Toisaalta tosiasioiden peräämiseen voi mielestäni suhtautua kuin rukoukseen: olennaista ei ole se, vastataanko siihen, vaan se, että siihen ryhdytään.
Tässä asiassa olemme osittain eri mieltä, mutta osittain täysin samaa mieltä. Samaa mieltä olemme siinä, että "tosiasioiden" etsimistä, eli asioiden ajattelemista, ei missään nimessä tulisi lopettaa. Tärkeämpää kuin se, että päästään perille, on itse matkustaminen, heideggerilaisittain "polulla kulkeminen". Toisin sanoen tärkeämpää on ymmärtäminen, eli ei niinkään tosiasioiden löytäminen. Tämän vuoksihan keskustelemme, siis jotta olisimme matkalla, spekuloisimme, pyrkisimme löytämään "uusia maisemia". Tosiasia kuitenkin pakenee. Summasen potkuihin johtaneesta tapahtumaketjusta voidaan piirtää jonkinlainen kartta tälle polulla kulkemisellemme, mutta itse kartta on ainoastaan representaatio, ei itse tapahtuma. Kartta ei koskaan ole sama kuin matkan määränpää. Ja tuohon Witgensteinin lausahdukseen: kyllähän tästä asiasta voidaan puhua, kielemme on riittävä.
Maple Leaf kirjoitti:
Tapaus Summanen-Kummola ei mielestäni kuitenkaan karkaa tosiasioiden tuolle puolen. Se, että molempien osapuolten näkökannat, motiivit ja käyttäytyminen saattavat olla ymmärrettävissä, ei vähennä joidenkin keskeisten asioiden totuusarvoa. Edelleen avoin - ja selkeän vastauksen ansaitseva - kysymys on esimerkiksi Kummolan väite Summasen päättämättömyydestä oman roolinsa suhteen: halusiko Summanen valmentaa vai toimia maajoukkueen GM:n roolissa? Kyseessä on tosiasia: joko Summanen ei tiennyt, kumpaa haluaa, tai tiesi. Tähän(kään) kysymykseen en löytänyt vastausta Summasen kirjasta, vaikka sitä tapahtumien ketjussa aika keskeisenä pidänkin (etenkin Kummolan väitteen valossa).
Summanen on niin ja niin vanha ja hänellä on sen ja sen väriset hiukset, nämä voidaan sanoa varmaksi ja ne ovat tosiasioita. Summasen ja Kummolan näkökannat ja motiivit voivat olla ymmärrettävissä, ei kuitenkaan varmasti sanottavissa, joten ne eivät voi olla tosiasioita jyrkässä mielessä.
Yritin tälle kulkemisellemme määrittää tosiasian ja "tosiasian" eron edellisessä viestissäni, mutta se ei näköjään mennyt perille, joten yritän uudestaan.
Summanen katsoo jääkiekkoa omasta näkökulmastaan. Se voi olla ihan mikä vaan, mutta oletetaan, että hän näkee sen intohimoisesti alueena, jota hän haluaa vilpittömästi kehittää. Hän näkee sen myös alueena, jolla hän haluaa saavuttaa kilpailullisessa mielessä jotain. Oletetaan, että Kummola puolestaan näkee jääkiekon alueena, jolla pönkittää itsensä ja lähipiirinsä asemaa. Molemmat näkevät jääkiekkokaukalon ja pystyvät sanomaan tosiasioina, että siinä on sinisiä ja punaisia viivoja. Mutta molemmat suhtautuvat jääkiekkoon täysin eri tavalla, se on heille mahdollisuus muokata maailmaa omista näkökulmistaan käsin. Heille molemmille syntyy erilainen suhtautumistapa ja puhetapa jääkiekosta, foucaultlaisittain erilaiset diskurssit. Nämä puhetavat puhuvat tosiasioin niille itselleen, mutta kun ne kohtaavat toisensa ne ovat ainoastaan mielipiteitä. Kun me tulemme siihen väliin ja yritämme ymmärtää näitä mielipiteitä, saamatta kuitenkaan koskaan täysin selvyyttä siitä mitä on todella tapahtunut, niin ne kutistivat meidän spekulaatiossamme "tosiasioiksi" sen pohjalta mitä tapahtumasta ymmärrämme.
Eli, nuo kysymykset ja niiden vastaukset, eivät millään muotoa tuo meille tosiasioita lähemmäksi, olemme edelleen matkalla.
Maple Leaf kirjoitti:
Tästä olen edelleen eri mieltä. Se tapahtumaketju, joka johti Summasen potkuihin, on jäljitettävissä, mikäli tapauksen osapuolet niin haluavat. "Elämän tarkoituksen" määrittelemiseen (tai etsimiseen) tämä tapaus vertautuu vasta sitten, kun ryhdymme sen pohjalta erittelemään ihmisten henkilökohtaisimpia motiiveja ja päädymme tuijottamaan ihmisen sielussa avautuviin syvyyksiin (jolloin tämä tapaus vasta mielenkiintoiseksi muuttuisikin, jos kohta en tunne syvää henkilökohtaista kutsumusta Kummolan sielun tutkimiseen - Summanen on tässä mielessä huomattavasti mielenkiintoisempi ihminen).
Tähän vastaus löytyykin jo ylempää. Elämän tarkoituksen määrittelyä en tarkoittanut. Mikä tahansa abstrakti käsite pakenee määrittelyä samalla tavalla kuin esim. käsitteet elämä, kauneus, viestintä. Enkä ymmärrä miksi tämä tapaus vertautuu elämän tarkoituksen etsimiseen, jos tuijottaisimme S&M:n sielujen syvyyksiin.
Maple Leaf kirjoitti:
Ei, mutta odotin, että hän olisi kirjassaan vastannut esimerkiksi Kummolan viime syksynä esittämiin väitteisiin. Tässäkin ketjussa on käytetty Kurrin, Jutilan ja osin Kummolankin vaikenemista World Cupin jälkeisistä tapahtumista todisteena siitä, ettei heillä ole (tosiasioita tai edes) argumentteja Summasta "vastaan". Johdonmukaisesti ajatellen on kai sitten myös niin, että Summasen vaikeneminen kirjassaan Kummolan syytöksistä merkitsee sitä, ettei hänellä ole (tosiasioita tai edes) argumentteja näitä väitteitä vastaan?
Tähänhän Summanen vastasi televisiolähetyksessä heti potkujen jälkeen. Eli halusi valmentaa.
Maple Leaf kirjoitti:
Gags kysyi omassa viestissään, olisiko minun mielestäni Summanen tullut erottaa maajoukkueen päävalmentajan tehtävistä. Vastaukseni on yksinkertainen: pelillisistä syistä ei. Summasen aikana Suomen maajoukkueen peli oli parhaimmillaan energistä ja hienoa katsottavaa. Mutta jos ja kun hän ajoi itsensä umpikujaan omalla käyttäytymisellään, ei erottamiselle todennäköisesti ollut lopulta vaihtoehtoa. (Ja koska on "järjenvastaista etsiä tosiasioita", ovat Summasen potkut aivan yhtä hyväksyttävä vaihtoehto kuin jokin muukin, eikö?)
Palaamme siis matkalle. Ei ole osoitettu "tosiasiaksi", että Summanen ajoi itsensä umpikujaan omalla käyttäytymisellään. Tämä on vain Kummolan tai joidenkin muiden mielipide. Ja tuohon suluissa olevaan heittoon olenkin jo vastannut.
Kai tämä on lähtenyt jo vähän käsistä. Lähteköön.