Jep, eihän tämä valitettavasti yllätyksenä tullut. Suikkasen ilme ja elekieli oli Isomäen pressissä jo sitä luokkaa, että tiesi varmasti sytytyslangan olevan jo harvinaisen lyhyt hänen jatkamisensa suhteen. Ikävää Kaitsun kannalta, mutta jotain tuntuvaa herätystä oli tehtävä, ei vähääkään vakavasti otettava ammattilaisseura voi pelata tuollaisella vieraspeli-voittoprosentilla kaudesta toiseen. Tämä oli kuin olikin Suikkaselle liian iso kanto kaskessa, johon olin eniten pettynyt hänen toisen tulemisen TPS-aikanaan. Miten vieraspelaaminen saattoi olla noin hengetöntä ja selviytymistä?
Mielestäni Suikkasen valmennuksellinen alamäki alkoi jo Pelicansin finaalikauden jälkeen, joten tämä oli tavallaan jo kolmas kausi minkä Suikkanen meinasi vetää vihkoon. En tiedä sitten mitä tuon Pelicansin huippukauden jälkeen on tapahtunut, ilta-sanomien kolumnisti tarinoi, että Suikkasesta kasvoi seuraa isompi valmentaja tuolloin, joka halusi hallita kaikkea, mutta ihan sitäkään en usko. Silti, ei tällä eikä viime kaudellakaan nähty mielestäni kertaakaan sitä voitontahtoista ja kovaluonteista Kaitsua median edessä, mitä 08-09 ja mestaruuskaudella 09-10, jolloin Suikkasen pressitilaisuudet olivat tavallaan pilke silmäkulmassa tehtyä komiikkaa, mutta jossa oli jämerää viestiä takana. Silloin joukkueesta näki, että pelaajat ostivat Kaitsun taisteluun ja sinnikkääseen yrittämiseen liittyvän pelitavan, mutta toisaalta vapauksiakin annettiin (Filppula). Tuolloin Kaitsu oli pidetty joukkueen keskuudessa, nyt jotenkin jäi sellainen kuva, että turhan moni pelaaja oli koirankopissa eikä pelaajat viihtyneet Suikkasen valmennuksen alaisuudessa, vaikka varmasti sama mies siellä oli kuin ennenkin penkin takana. Yksi asia, jota olen spekuloinut, että ovatko tässä vuosien varrella vastustajat oppineet pelaamaan "Suikkasen joukkueita" oikealla tavalla, koska vielä nelisen vuotta sitten pelitapa oli uusi, mutta varsin yksinkertainen. Suikkasen pelitapa on myös raskas, koska verta ja suolenpätkiä pitäisi pystyä jättämään kentälle koko pitkä kausi syksystä kevääseen. Oli myös ihmeellistä, että kun nyt joukkueessa oli kaikki Suikkasen opetuslapset Virtalasta Koskirantaan ja Laschiin yms, niin homma ei millään ottanut toimiakseen.
Kyllähän tässä Kaitsun toisessa tulemisessa Tepsin penkin taakse kävi juuri niin vittumaisesti, kuin pahimmissa spekuloinneissa uumoiltiin Pajuojan aikakauden jälkeen. Eli toisinsanoen Kaitsu otti riskin, että hänen lähes myyttinen kultasormen maine saattaa likaantua Turussa, jos homma menee puihin ja niinhän siinä kävi. Tuskin Turussa kukaan enää on Suikkaselle patsasta pystyttelemässä ja Kaitsun suurenmoinen maine valmentajana on Turussa valitettavasti valahtanut sinne Virran Hantan tasolle, koska nyt kävi miten kävi kun riskin Kaitsu tavallaan otti siinä missä seurakin. Kaitsusta huokui mestaruuskauden jälkeen jotenkin, että kyllä mies vielä Tepsiin palaa ja Suikkaseen symboloituu todella vahvasti tuo kauden `10 yllätysmestaruus, että säälittää hirmuisesti, että nyt kävi näin. Suikkaselle olisi voinut toisenlaisenkin tavan suoda päättää TPS-aikakausi kuin tylyt potkut. Jos Kaitsu ei olisi Tepsiin koskaan toista kertaa mestaruuskauden jälkeen tullutkaan valmentamaan, niin tässä voisi edelleen hekumoida Suikkasen joukkueen huikealla yllätysmestaruudella, joka on vertaansa vaille Tepsinkin historiassa ja mikä olisi ollut päätepiste Suikkasen työlle Tepsissä. Nyt Suikkanen muistetaan mestaruudesta ja.....farssimaisesta toisesta valmennuskaudesta. R-P Lehtonenkin sai kalossia jo toisen kerran Tepsistä, jotenkin harmittaa tämäkin kuvio, mutta samalla jopa huvittaa.
Iso Kiitos joka tapauksessa Kai Suikkaselle ajasta TPS:n ruorissa. Teit jotain sellaista keväällä 2010 silloisen joukkueen kanssa, jota en olisi koskaan voinut kertakaikkiaan uskovan tapahtuvan ja tuo kevät pysyy sydämessäni ikuisesti. Mestaruuskevään siemen kylvettiin jo edellisenä keväänä. Hyvää jatkoa elämään ja valmennuksellisiin asioihin.