Tamperelaisesta kiekkoilusta
kuinka huonossa jamassa Ilves ja tamperelainen kiekkoilu muutenkin on kaudesta toiseen. Vaikka kaupunkia voidaan pitää suomalaisen kiekkoilun kehtona, niin Tapparan mestaruutta keväällä 2003 lukuun ottamatta ollaan Hakametsässä uitu mielestäni todella syvissä vesissä.
Minusta sinä olet yksiselitteisesti väärässä. Tai ainakin syyllistyt niin monen urheilufanin perisyntiin - lyhytjänteisyyteen.
Jos tamperelainen kiekkoilu joskus oli vaikeuksissa, niin se tapahtui 90-lukulaisen ammattimaistumisen murroksessa, jolloin mentiin oikeasti monta vuotta ilman mitalia. Sen jälkeen ollaan oltu kaukana "syvistä vesistä", vaikka yksittäisiä huonoja kausia on tullut molemmille organisaatioille. Ei siitä viimeisestä tamperelaismitalista ole niin pitkään kulunut, että se kertoisi vielä yhtään mistään. Eri asia on jos, sama meno jatkuu yhtä pitkään kuin 90-luvulla...
Vaikka naapurin ketjussa ollaankin, niin Tapparan pronssista on aikaa vasta pari vuotta, ja kyllä ainakin minä olisi jatkossakin tyytyväinen, jos mitaleita tulisi noin joka kolmas vuosi. On jopa todennäköistä, että mitalit eivät edes jakautuisi tasan kolmen vuoden välein, vaan ne tulevat ryppäissä: ensin menee useampi vuosi ilman, ja sitten löydetään hetkeksi toimiva runko, joka vetää pari mitalia lyhyen ajan sisään, ja sitten taas muutama vuosi "etsitään" sitä uutta voittavaa kokoonpanoa. Ok, viimeksi Tappara voitti vain yhden pronssin, mutta sitä edellisellä kerralla menestystä tulikin vähän enemmän. Myös Ilves sai pari mitalia lyhyeen aikaan vuosituhannen vaihteessa. Jos oikeasti useampi mitali ja yksi mestaruus per vuosikymmen ei riitä, niin silloin on syytä tarkistaa omaa tavoitteenasettelua. (Laskekaapa moniko organisaatio on siihen pystynyt? Uivatko kaikki muut "syvissä vesissä"?)
Eikä mikään ylläolevasta kumoudu sillä, vaikka tämäkin kausi menisi vielä molemmilta rakennusprojektin puitteissa. Pahin virhe kummallekin tamperelaisorganisaatiolle olisi lähteä tavoittelemaan lyhyen tähtäimen menestystä pitkän tähtäimen kustannuksella.
Tapparan strategia pitkän tähtäimen menestyksen (mitali silloin tällöin) saavuttamiseksi on mennä rahapuoli edellä, mikä pitää organisaation taloudellisen pohjan vakaana. Ilves on ymmärtääkseni valinnut nuorten pelaajien kasvattamiseen nojaavan strategian.
Korkeintaan sen voin myöntää, että juuri nyt eletään kiekkoilun normaalin suhdannevaihteluun kuuluvaa matalasuhdannetta. Yksikään organisaatio - ilman yhtään poikkeusta - ei voi välttää huonoja kausia silloin tällöin. Todelliset ongelmat alkavat vasta, jos tästä syntyy koko ajan huonompaan suuntaan johtava kierre.
Mikä sitten olisi tälläinen negatiivinen kierre, jota voisi kutsua "syvällä uimiseksi"? No, pahimmassa paikassa joukkueella ei ole lupaavia junnuja eikä rahaa. Joukkue täytty lähinnä liigajyristä, ylijäämistä ja "toivotaan, toivotaan" -osaston junnuista. Käytännön esimerkkejä tästä olivat aikoinaan 90-luvun Reipas ja vuosikymmenen lopun Kalpa. Mitään tällaisia merkkejä Tampereella ei ole.
Tappara ei missään vaiheessa (sitten 90-luvun) ole edes käynyt kovin syvällä. Ja toivon vilpittömästi, että Ilveksen rohkea panostus nuoriin ei ole merkki kierteen syvenemisestä, vaan uuden uuden nousun siemen (siellä on kuitenkin oikeasti lupaavia pelaajia). Kaikki mahdollisuudet siihen on olemassa. Sadonkorjuuseen voi molemmilla joukkueilla mennä jokunen hetki...