Strategia 2010-2015

[Kunto]

Utj. Juha Hautamaa loihti toissa päivänä sanomaan, että jälkiviisaana on hyvä olla. Näinpä. Tunnettu sanonta on, kuka (ilves)kissan hännän nostaa, ellei (ilves)kissa itse. Tällä haluan sanoa sitä, että aloitin kirjoittamaan Ilvesstrategioista viitisen vuotta sitten, kun meillä oli edessä loistavalta näyttävä tulevaisuus juniorituotantoa hyödyntäen. Matkan varrella purnasin useasti, kun koin, että Ilves Hockey Oy soutaa vastavirtaan ajatuksieni kanssa. Jo viitisen vuotta sitten toin voimakkaasti esille Ilveshallituksen epäkohdat. Onkin surullista huomata, että nyt nuo epäkohta-asiat ovat lähes jokaisen Ilves-ystävän keskusteluiden puheenaiheena. Ilves ei ole tämän päivän tilassaan pelkästään Heikki Mälkiän tai maalivahtien epävarmojen otteiden takia. Tämä nykyinen tulos on vain pidemmän aikavälin toiminnan vääjäämätön tulos.

Me olemme saaneet kuulla, että Ilveksellä on pöydällään jo strategia vuosille 2009-2012. Tämä strategia ilmeisesti pitikin julkaista kahden viikon takaisen kriisipalaverin jälkimainingeissa, mutta jotain tapahtui. Itse en tuosta strategian sisällöstä tiedä, joten käytän tilaisuutta hyväksi ja julkaisen oman kaksiosaisen strategian. Haluan tehdä tämän etu- tai näsäviisaana, ettei jälkikäteen nimitetä jälki sellaiseksi.

Strategian taustaa

Uskottavuusongelma
Väitän, että tamperelaisetkaan eivät aivan hahmota tällä hetkellä sitä uskottavuus- ja luottamuspulaa, mikä meidän Ilvesseuran ympärillä on. Olenko sitten tuhma ukko, kun kerron, että olen kuullut useammankin ammattilaisen toteavan, että Ilveksen sanoihin ja tekoihin ei voi luottaa. Pelaaja-agentit eivät tosiaankaan suosittele omille kokeneilleasiakkailleen tai nuorille lupauksilleen Ilvestä uransa seuraavaksi kehitysaskeleeksi. Kun pelaaja ilmoittaa agentilleen, että haluaa ensi kaudeksi tyttöystävänsä opiskelupaikan vuoksi muuttaa Tampereelle, rajautuu agentille vaihtoehdoksi nopeasti Tappara tai HPK. Ilves putoaa vaihtoehdoista valittettavan usein pois. Samoin lupaavan 16-vuotiaan hyvinkääläispojan ajatuksiin ei kuulu enää Ilves, vaan muutama muu seura ennen tätä. Sydämestä ei Ilvestä tällä hetkellä valita, mutta ehkä sitten voidaan tulla töihin, jos saadaan korkeampi liksa kuin muualta. Sama uskottavuusongelma on edessä sponsorimarkkinoilla. Ilveshenkisten pienyrittäjien kärsivällisyys on ylitetty ja varmasti valtakunnallisiakin toimijoita on vaikeampaa saada. Toisaalta alamme hiljalleen saamaan sääli- ja sympatiakannustusta. Kun esim. Rauman Lukko kohtaa Ilveksen, moni muun seuran kannattaja toivoo, että piskuinen Ilves onnistuisikin yllättämään ja ottaisi Lukolta pois pisteen pari tai jopa kolme. Tätä sääliä emme kuitenkaan kaipaa.

Omavaraisuus ja 94-96 ikäluokat
Kun kohuttujen ikäluokkien pelaajat (87-91) olivat vielä poikia, kirjoitin strategian, joka perustui noiden ikäluokkien sisäänajamiseksi ja menestyksen perustan luomiseksi. Olen myös kertonut ajoissa, että lähitulevaisuudessa alkaa olla hiljaisempaa. Etsikkoaika hukattiin suurelta osin. Uuden strategian tulee vastata myös siihen, että miten huonommat ikäluokat saadaan paikattua. Vastaushan on, että tarvitsemme siihen apua ulkopuolelta. Värvättyjä nuorukaisia, mutta se ei tule onnistumaan em. uskottavuusongelman vuoksi. Nyt ei strategiaksi riitä olemassaolevan oman väen kasvattaminen, vaan seuraavaksi on luotava olosuhteet ja uskottavuus, jotta saisimme värvättyä ulkopuolelta omiamme takaisin, kokeneita pelaajia muista joukkueista, mutta lisäksi myös nuoria ulkopuolisia lupauksia kehittymään Ilveksen junioromyllyyn. Pidän itsestään selvyytenä strategiassani sitä, että nyt vihdoinkin osataan viedä lupaavaa pelaajaa eteenpäin junnuista liigaan. Julkaisemani kaksivaiheisen oman strategian, jonka ensimmäinen osa on:

2010-2013 Uskottavuus, Luottamus, Yhteistyö, Läpinäkyvyys, Ammattimaisuus,Tamperelaisuus
Kyllä tämä on strategiani. Siinä ei tarvitse mainita sanoja mitali tai antaa lupauksia huippuvahvistuksista. Tähän on vain tultu. Jotta me pystymme menestymään, on Ilvekseen ensin palautettava uskottavuus. Strategiaa ei noin pitkällä nimellä kannata esitellä, mutta raakaversioon, joka koottiin parissa tunnissa se on hyväksyttävä nimi.

Toimenpiteet; Vinnien omistus:
Vaikein osuus on saada mahdollisimman pian Vinnien osuus alle yksinvaltiuuden. Ross Brawn osti Hondan eurolla. Tietääkö Vinnie, että juuri tällä hetkellä hänen omistamansa Ilves-Hockey Oy (joka missään tapauksessa ei ole se meidän tuntema Ilves) on arvoltaan hyvin lähellä tuota yhtä euroa. Vallanmenetyksen vastapainoksi Vinnielle tarjotaan luonnollisesti suurta glooriaa kunniajäsenyyksineen jne.. Kun mainitsin seuraavan strategian yhdeksi kohdaksi sanan läpinäkyvyys, tulee sitä käyttää myös tässä tapauksessa. Maksavalle Ilveskannattajakunnalle voidaan tuoda julki se, mihin Vinnien Ilvesomistus ohjautuu sen jälkeen, kun aika jättää Vinniestä. Nyt se on vain hämärän peitossa, kuten niin moni Ilveksen asia. Kuvasin vallanvaihdon naiivin helpoksi. Sitä se ei ole ja tiedän, että sitä on monin keinoin yritetty. Toivottavasti ei mennä siihen, että Ilves ry perustaa oman seuransa miesten kiekkoiluun, jonka taakse asettuu melko nopeasti tamperelaisten tuki. Tähän ei kuitenkaan aika riittäisi, sillä uusi halli on jo ovella. ”Vallansiirrossa” ei saa myöskään olla Vinnielle kiittämätönkään. Närpiön suuri herra täytyy saada nopeasti vakuutettua siitä, että hänen kannaltaan on parempi omistaa 30-40% ylöspäin suuntaavasta Tampereen Ilveksestä kuin 62% arvottomasta alaspäin vajoavasta Ilves Hockey Oy:stä.

 

[Kunto]

Henkilövaihdot, hallitus:
Valitettavasti uskottavuus- ja luottamuspula on sitä luokkaa, että voiko kukaan jatkaa? Hallituksen tulee vaihtua. Ansiokkaat kiitokset siitä valtavasta työstä, mitä he taloudellisen pelastamisen eteen aikoinaan tekivät, mutta jotta Ilves Hockey Oytä voisi ajatella Ilveksenä, tulee muistaa, että Ilves on suurempi. Valitettavan moni kiekkoihminen toteaa, että jotta Ilveksessä saataisiin saumaton yhteistyö aikaiseksi tulisi hallituksen erään jäsenen lähteä välittömästi. Tulppa.

Hallituksen kokoonpanoon en tässä tarkemmin puutu, koska toisaalla siitä on kirjoitettu ansiokkaasti. Omassa mallissa hallitusta laajennettaisiin ja mukaan tuotaisiin useampia yhteyksiä omaavia henkilöitä kiekkotaustaa unohtamatta. Ainakin osa paikoista olisi kiertäviä ja yksi paikka voisi olla täysin ulkopuolelta tyyliin ison firman toimitusjohtaja, joka toisi aivan toisenlaista näkemystä. Esimerkkihenkilöitä voisivat olla Lasse Oksanen (bisnes, politiikka, kiekko), Jarmo Huhtala (Ilvesjunnut, pankin yritysmaailma, kiekko), Tapani Liuhala (Vattenfall, urheilumies) jne. Vaihtoehtoja on kiitettävän monta. Henkilökemioiltaan toimivan hallituksen luominen ei pitäisi olla liian iso tehtävä.

Utj ja TJ
Toimiston johtajien jatkomahdollisuudet ovat myös melko mitättömät. He ovat olleet hankalassa välikädessä, mutta toisaalta ovat ominkin ansioin ajaneet itsensä asemaan ja lisänneet Ilveksen uskottavuus- ja luottamusongelmaa. Hautamaa on ilmeisesti jo siirretty osittain sivuun tai sitten hän on itse luovuttanut päätellen viime aikojen esiintymisistä ja poissaoloista. Honkalehdon myyntipanosta on kehuttu. Hän on kehaissutkin kasvanutta myyntibudjettia, jonka kasvusta toki isoin kiitos kuuluu joka seuralle kilahtaneiden TV-rahojen ansioista. Nopeasti kun vilkaisee myyntilukuja, niin voidaan todeta, että Honkalehdon aikana tulobudjetti on kasvanut 3.5 miljoonasta Eurosta 4.6 miljoonaan euroon. Se on merkittävä kasvu. Muihin seuroihin verrattuna asemamme ei kuitenkaan ole vahvistunut. KalPalla vastaava kehitys on ollut samaan aikaan 2.2:sta 5.4:een. Kun Honkalehto otti Ilveksen johtaakseen oli Ilveksellä liigan seitsemänneksi suurin tulobudjetti. Tälle kaudelle Ilves ilmoitti tulobudjetin, joka on liigan yhdenneksitoista suurin. Itse en tässä näe kovinkaan suurta eteenpäinmenoa. Silti haluan uskoa sisäpiiriä, joka kehuu Esan myyntimiestaitoja. Käytökseltään ja olemukseltaan tj on ollut lähes moitteeton, mutta innokkaana mediaesiintyjänä hän on haksahtanut pahasti kommenteissaan, varsinkin kun on liikuttu alueilla, jotka eivät ole hänen vahvuuksiaan. Yksi minua erityisesti harmittava seikka Esan esiintymisessä on ollut se, että hän on väläytellyt velanmaksukorttia melko tiuhaan. Edeltäjä Risto Jalo ei tuon selityksen taakse mennyt, ei edes kahdenkeskisissä keskusteluissa, vaikka Jalo oli varmasti se, joka kärsi velkaantumisen suorista vaikutuksista enemmän.

Valmennus
Entä valmennus? Ilveksellä ei ole varaa tämän jälkeen välivuoteen. Mikä on Mälkiän suhde luottamuspulaan? Onko siinäkään edellytyksiä jatkoon? Mielestäni heikot, jollei olemattomat. Jos Mälkiä lähtee, tulee kulujen korvaajaksi esittää valinnan idean isää eli Vinnietä. Heikin puolustukseksi täytyy sanoa, että hänellä on ollut uskomattoman huono tuuri Ilvekseen tulon ajankohdan suhteen. Ilves oli kaaoksessa molemmilla kerroilla, eikä Heikki ole saanut tarvittavaa tukea. Oma esitykseni valmennukseen on valmennustiimi, jossa Raimo Helminen näyttelee suurta ellei suurinta roolia. Olkoon se kaksi- tai jopa kolmikärkinen systeemi. Pelaajien kanssa keskustellessa ei jää epäselväksi, eikö Raipe pärjäisi vaatimuksen tai taktiikan suhteen. Raipea ei kuitenkaan tule ottaa mukaan, mikäli pöytä ei ole täysin puhdas. En tiedä Bluesin tämän hetken tilannetta. Sen tiedän, että Late on seurassa kiinni, mutta Marko Toreniuksen osaamiselle olisi tilausta myös Ilveksessä. Hän on paljon enemmän kuin mv-valmentaja.

Pureudutaan vielä strategian sanoihin.

Uskottavuus- ja luottamus vaativat em. toimenpiteitä. Uskottavuus seuraan syntyy myös siitä, että Ilveksen teot kentällä nousevat uudelle tasolle. Vaikka jätin sanat mitali ja menestys pois strategiasta, niin varteenotettavia otteita kentällä tarvitaan, jotta uskottavuutta syntyy ja tämä tarkoittaa myös nykyistä huomattavasti parempia sijoituksia. Puheiden ja tekojen pitää olla jatkossa linjassa. Nykyiset viiden henkilön eri lausunnot ja teot ovat järkyttävän huonoa mainosta Ilvekselle.

Ilveksen kannattajille uskottavuuden ja luottamuksen palauttamisen ensimmäisiä tunnusmerkkejä varmasti olisi, että saisimme takaisin sellaisia pelaajia, jotka ovat tämän laivan jättäneet tai jättäneet tulematta takaisin. Perttu Lindgrenin valjastaminen uuden aikakauden yhdeksi kärkinimeksi voisi olla toimiva juttu, Toni Rajalan valinta tulla takaisin Ilvekseen, Tommi Huhtalan paluu tai mikseipä vaikka hieman kokeneemman Pasi Puistolan värvääminen kasvattiseuraansa puolustuksen liideriksi.

Läpinäkyvyys. Pelkät henkilövaihdokset eivät palauta Ilveskannattajien ja sponsoreiden luottamusta seuraan. Jatkoa pitää seurata läpinäkyvyyden myötä. Ikäviäkin asioita tulee kertoa. Yhteenveto esim. Poika&Ilves strategian epäonnistumisista. Suomalainen arvosta rehellisyyttä. Kun minulle kerrotaan rehellisesti, että näissä asioissa Ilves epäonnistui tuossa projektissa ja nämä toimenpiteet aiomme nyt toteuttaa, ettei vastaavaa epäonnistumista tapahdu, niin luottamus palautuu hiljalleen. Läpinäkyvyyden myötä voitetaan monet taaksemme.

 

[Kunto]

Yhteistyö ja resurssien hyödyntäminen. Tästä olen kirjoittanut useasti. Meillä on kaikki se tieto omasta takaa. Organisaatiolla on ylpeytensä vuoksi ollut vaikeuksia hyödyntää Ilveksen valtavia resursseja. Seurassa vallitsee omia kuppikuntia ja selkään puukotus on muotia. Rivit tulee tiivistää ja ryhdyttävä aidosti hyödyntämään seuran valtavia resursseja mm. tietopääomaa. Esim. scouttaus ei tarvitse olla yhden miehen kiertelyä peleistä toiseen. Meillä on Ilves ry täynnä loistavia ammattilaisia. Tälläkin hetkellä riveissä on Helminen, Hirvonen,Saarinen, Kangasalusta, Huhtala, Mattila, Myrrä, Peltola, Pajuoja ja vaikka kuinka monta muuta (anteeksi niille joiden nimi jäi pois). Lisäksi jokaisessa nuorten peleissä katsomot pullistelevat ammattilaisia. Tämän tietopankin hyödyntäminen on otettava käyttöön. Systemaattiset palaverit, jotta saadaan selville esim. miten ilvesläinen 16-vuotias on kehittynyt suhteessa itseensä ja valtakuunan muihin ikätovereihin. Lisäksi signaalit ulkopuolisista värväyskohteista, jotka olisivat innokkaita siirtymään Ilvekseen täydentäen mm. heikompia 94-96 ikäluokkia. Sama värväys toimii myös lupaavien valmentajien suhteen. Koko ajan tulee Ilvesvalmentajien pitää korvat höröllä, mikäli jääkiekkoliiton koulutuksissa joku valmentajalupaus osoittautuu muita päätä pidemmäksi ja soveltuisi valittuun Ilveksen pelistrategiaan.

Aikaisemmin esitin harmitukseni siihen, miten 18-vuotiaiden kotikisat hukattiin totaalisesti datapankin keräämistä ajatellen. Esitin tuolloin jatkotoimenpiteenä Ilves-seminaaria, jonne kutsutaan ilvesläisiä ammattilaisia. En toista tuota kymmenien henkilöiden listaa, mutta meillä on Ilveshenkisiä vaikuttajia aina kansainvälisen liiton johtajista (Kimmo Leinonen), maajoukkuevalmentajista (Jalonen, Summanen) aina huipputalousmiehiin asti (Mattila, Nikko). 2012-2013 MM-kisojen aikaan maailman johtavia kiekkovaikuttajia kokoontuu Suomeen. Tuolloin on ahkerilla mahdollisuus kasvattaa seuransa datapankkia.

Tamperelaisuus
Tamminen joskus yltyi sanomaan, että hallituksen pää, tj ja päävalmentaja luovat seuraan perustan ja erityisesti kehui tuolloin Kärppien pyhää kolminaisuutta. Meillä tällä hetkellä tuo kolminaisuus muodostuu Jenkkisijoittajasta, hyvinkääläisestä huippupesismiehestä ja lappeenrantalaisesta valkusta. En tarkoita, että tamperelaisuus olisi itseisarvo, mutta silti toivon, että jatkossa suurin osa Ilveksen päätöksistä on tamperelaisten käsissä. Ilves ry on tamperelainen, Ilves Hockey Oy:tä ei voi sellaiseksi mieltää.

Ammattimaisuus
Ympäripyöreä itseestään selvyys. Olemme toimineen jääkiekon parissa pian 80 vuotta. Toivottavasti emme enää tulevina vuosina harjoituta 5 minuuttia pelannutta junnua samalla kaavalla kuin 22 minuuttia pelannutta konkaria. Sana ammattimaisuus tulee levitä myös johdon tekemiseen ja ennenkaikkea mediaesiintymiseen. Mieluummin kommentit vain yhden suusta kuin viiden. Näin vältymme farsseilta.

Strategian toinen vaihe 2013-2015 Suurhalli ja kasvun aika
Tämä toinen vaihe nitoo yhteen sen, miksi tuo ensimmäinen vaihe ympäripyöreine sanoineen on välttämätön. Uskottavuuden ja luottamuksen on oltava huippuluokkaa, kun keväällä 2013 tämän hetkisen tiedon mukaan kiekkoillaan MM-kisoja Tampereen uudessa hallissa.Syksyllä 2013 Ilves toivottavasti on varteenotettava liigaseura, joka kiekkoilee tuon uuden hallin komeissa puitteissa. Uusi halli tuo mukanaan luontaisen nosteen seuran talouteen, tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia kilpailulliseen menestymiseen, mutta samalla tuo myös mukanaan isoja haasteita. Ilves-organisaation tulee olla kilpailukykyinen tuolla hetkellä. Seuran sisäinen yhteistyö on hiottu toimivaksi koneistoksi ja ammattimaisuus paistaa läpi kaikesta tekemisestä. Uusi halli tuo paljon uteeliaita uusia asiakkaita, mutta myös vauhdittaa kotiinpalaajien päätöksiä ja tartuttaa helpommin verkkoihin myös mielekkäitä hankintoja.

Uuden hallin tuomaan automaattiseen nosteeseen ei tule kuitenkaan luottaa. En lähde pilkkomaan tuon aikakauden strategiaa yksityiskohtiin, mutta teroitan vaatimustani, että tuo strategian ensimmäinen vaihe täytyy onnistua ennen kakkosvaiheen onnistumista. Yksi tämän päivän tärkeä elementti tuohon strategian kakkosvaiheeseen on se, että Ilveksen tulee saada uitettua sisään tuohon hallin henkilökuntaan mahdollisimman pian mahdollisimman monta henkilöä. Hallihanke on tällä hetkellä hyvin voimakkaasti Tapparavetoinen. Ilvesläisiä tarvitsee saada sisään senkin vuoksi, ettei rakas kilpailijamme saa etumatkaa hallin hyödyntämiseen. Uuden hallin ensimmäisinä kuukausina en mielellään kuuntele esimerkiksi sitä, että Tapparan peleissä on mahtavat valoshowt ja animaatiot, kun meillä vasta harjoitellaan uuden hallin tarjoamia mahdollisuuksia. Ja hartain toiveeni on, että ensimmäisen mestaruuden tuossa uudessa hallissa voittaa Tampereen Ilves.

Tässä oli Kunnon luoma strategia Ilveksen tulevaisuuteen. Ehdin ennen kuin Ilveksen pöytälaatikossa makaava strategia saa omistajiltaan luvan tulla julkistetuksi. Jos herätti ajatukseni paheksuntaa niin muistakaa, että tämä oli vain oma ajatusleikkini, eikä se ole Ilves Hockey Oyn mielipide.

 

[Mortal]

Ensinnäkin koko Ilves-nettikeskustelu palstalaisten puolesta iso kiitos silmiä avaavasta ja varmasti tarkkaan punnitusta tekstistäsi.

Sitten muutama kommentti.

Valitettavan moni kiekkoihminen toteaa, että jotta Ilveksessä saataisiin saumaton yhteistyö aikaiseksi tulisi hallituksen erään jäsenen lähteä välittömästi. Tulppa.

Tässä on pakko olla kyseessä herra Jääskeläinen.
"Jokke" , jonka kautta kaikki päätökset käytännössä menevät. Giganttisissa saappaissa ainoastaan Manngardin valtikka aseeneen. Ilman miinkään valtakunnan tietotaitoa lajista nimeltä jääkiekko.

Läpinäkyvyys

Kaiken toiminnan A ja O.

Esimerkkiä ei kaukaa tarvitse hakea. Vanha kiekko-Ilves Dennis Bavautdin tuli heti toimessa aloittaessaan esiin ja kertoi suoraan seuran tilanteen.

Ei ole salaperäisyyden verhoamaa Takojankadun pääkallonpaikkaakaan enään jäljellä kun viime viikkoina ovat mediat repineet auki Ilveksen valtarakenteita.
Virallisen uutisvirran ulkopuolella on kuva Ilveksen johdosta tarkentunut yhä useammalla ja jonkinasteinen muutos on ainakin toiveissa.

Jos vallavvaihto kesällä tapahtuu olisikin kaikkein parasta tunnustaa kaikki vanhat virheet ja luotava puhdas pöytä uudelle nousulle.

Monen Ilvestä kannattavan yhteinen usko on ollut pitkään koetuksella (ja on yhä!), mutta optimistisesti uskon jostain lukemaani allekirjoitukseen :
"Muutos on mahdollisuus"

 

[Voimalaituri]

Oma esitykseni valmennukseen on valmennustiimi, jossa Raimo Helminen näyttelee suurta ellei suurinta roolia. Olkoon se kaksi- tai jopa kolmikärkinen systeemi.

Hieno kirjoitus, kiitos siitä. Lainattu lause kuulostaa kuitenkin kuulostaa negatiivisessa mielessä niin Ilvesmäiseltä ratkaisulta kuin olla ja voi. Oma poika hommiin, oli kompetenssia tai ei.

En tiedä mitä tarkoitin monikärkisellä systeemillä, mutta kaukana ovat ne ajat kun huippupelaajat pistivät hokkarit naulaan ja vetivät pikkutakin päälle seuraavalle kaudelle. Raipella on verraton pelaajakokemus, mutta suhteettoman suurta roolia en ex-pelaajalle vielä petaisi. Erik Hämäläinen ei johda Lukkoa, eikä Sasha Barkov Tapparaa. Wade Immonen yritti päävalmentamista Jokereissa, tunnetuin tuloksin.

Valmentajapotentiaalia Raipessa varmasti on, mutta se potentiaali pitää ensin lunastaa ja kannukset ansaita. Koulujakin on yleensä tapana käydä. Liekö kopissakin vielä liian monta tuttua naamaa, ainakin tällä kaudella. Valinta olisi myös hyvin riskialtis - miltä Ilves-näyttäisi jos "pelastajaksi" nostettu Raipe epäonnistuisi tehtävässään, Immosen tapaan?

 

[Fordél]

En tiedä mitä tarkoitin monikärkisellä systeemillä, mutta kaukana ovat ne ajat kun huippupelaajat pistivät hokkarit naulaan ja vetivät pikkutakin päälle seuraavalle kaudelle. Raipella on verraton pelaajakokemus, mutta suhteettoman suurta roolia en ex-pelaajalle vielä petaisi. Erik Hämäläinen ei johda Lukkoa, eikä Sasha Barkov Tapparaa. Wade Immonen yritti päävalmentamista Jokereissa, tunnetuin tuloksin.

Valmentajapotentiaalia Raipessa varmasti on, mutta se potentiaali pitää ensin lunastaa ja kannukset ansaita. Koulujakin on yleensä tapana käydä. Liekö kopissakin vielä liian monta tuttua naamaa, ainakin tällä kaudella. Valinta olisi myös hyvin riskialtis - miltä Ilves-näyttäisi jos "pelastajaksi" nostettu Raipe epäonnistuisi tehtävässään, Immosen tapaan?

Täysin samaa mieltä. Helminen on seura- ja suomalaisen kiekkoilun ikoni, ilvesläisyyden ruumiillistuma. Raipen pelaajakokemus ja tietämys lajista ovat valtaisia. Tätä kautta tulee se auktoriteetti, jos hän muuten ei pidä suurta numeroa itsestään. Pelaajatyypiltään, taidoiltaan ja asenteeltaan hän edustaa juuri sitä mitä Ilveksenkin pitäisi olla.

Siltikin en laittaisi Raipea vielä suden suuhun. Tammerkoskessa pitää virrata vielä tovi vettä ennen kuin Raipella on tarpeeksi etäisyyttä nykyjoukkueeseen. Lisäksi valmentajan on todellakin hyvä saada koulutusta, jota Raipella ei valmentamisesta vielä ole. Myös pöydän täytyy olla täysin puhdas nykymeiningistä ennen Raipen tuloa.

Tästäkin huolimatta Raipen voi jo nyt ottaa mukaan Ilveksen toimintaan ja kuunnella hänen näkemyksiään ajatellen tulevaisuutta. En tiedä mikä se rooli sitten olisi, mutta edustuksen valmennus ja siellä iso rooli ei mielestäni ole järkevä ratkaisu.

Ja loppuun vielä iso kiitos Kunnolle hienosta ja totutun laadukkaasta kirjoituksesta. Tosiaan se mitä ennustelit vuosia sitten ja ne epäkohdat joihin tartuit, ovat nyt nousseet karmealla tavalla esiin ja huomioitu suuremman yleisön keskuudessa. Toivottavasti muutos on ovella.

 

[Aatos]

Tästäkin huolimatta Raipen voi jo nyt ottaa mukaan Ilveksen toimintaan ja kuunnella hänen näkemyksiään ajatellen tulevaisuutta. En tiedä mikä se rooli sitten olisi, mutta edustuksen valmennus ja siellä iso rooli ei mielestäni ole järkevä ratkaisu.

Ensin kiitos kirjoittajalle Kunto, hieno kirjoitus. Itseasiassa aina kun huomaan nimimerkkisi pysähdyn lukemaan.

Raipe on Ilveksen toiminnassa mukana - tämän varmaan tiedätkin - lähinnä nuorten pelaajien kanssa. Kerää tietoa heistä ja osallistuu jonkin verran harjoittamiseen. Lisäksi on mukana pelaajien hankinnassa, ainakin jollain tasolla. Näitä ruutuja kehittäisin Raipelle.

Voisi kuvitella että A-junnu kuuntelee mielellään vinkkejä legendalta.

Mutta tosiaan Raipea ei kannata uhrata edustusjoukkueen valmentajana, ainakaan vielä.

Etäisyyttä on saatava.

 

[Fordél]

Raipe on Ilveksen toiminnassa mukana - tämän varmaan tiedätkin - lähinnä nuorten pelaajien kanssa. Kerää tietoa heistä ja osallistuu jonkin verran harjoittamiseen. Lisäksi on mukana pelaajien hankinnassa, ainakin jollain tasolla. Näitä ruutuja kehittäisin Raipelle.

Näinhän se on, mutta tosiaan tarkoitin mukaan ottamisella edustusta ja sen tulevaisuuden määrittelyä ja rakentamista. Pöytä puhtaaksi ja Raipelle roolia uuden Ilveksen rakentamisessa.

 

[PJx]

Otsikko uusiksi: Strategia vuosille 2012-2017

Kunto on miettinyt strategiaa huolella. Väittäisin kuitenkin, että Ilveksen on kohdattava nyt kaksipäinen hirviö. Ensin on klaarattava vuosi kaksi eteenpäin ja vasta sen jälkeen voi keskittyä keskipitkän aikavälin haasteisiin.

Vertaisin Ilveksen tilannetta jäihin pudonneeseen: Ensin täytyy päästä avannosta ylös vaikka jalkineet uhraten. Vasta ylöspääsyn jälkeen on aika miettiä miten selvitä selvitä kylmässä ihmisten ilmoille.

Akuuttiin kriisiin ei strategiat auta, vaikka niiden puutteen takia on pinteeseen päädytty. Nyt kaikki voimavarat on suunnattava kevääseen, jotta saadaan karsintoihin ja myös ensi kaudelle toimiva joukkue.

Selviytymisen kannalta on oleellista, että joukkueelle saadaan uusi alku. Kun markkinoilta ei voi ostaa viikossa laadukasta pelaajanippua, jää lähes ainoaksi mahdollisuudeksi palkata "ihmissuhde"-valmentaja klaaraamaan kevät. Vasta kun myös ensi kausi on "pelastettu" voi strategia-projektia alkaa ajamaan sisään.

Se mitä Ilveksen hallitus kaipaa nyt ja kipeästi on kriisiapua rekrytoinnissa, niin valmentajien kuin myös pelaajiston osalta. Lisäksi tavoiteasettelu seuraavaksi kaudeksi on syytä olla suhteessa mahdollisuuksiin, eli varsin maltillinen.

 

[Surukuku]

Hieno, analyyttinen Kunnon kirjoitus ja kannanotto siitä, mikä Ipassa mättää ja miten asioita tulisi hoitaa jatkossa.
Olen surullisena seurannut lapsuuteni ehdottoman suosikkijoukkueeni vuosien taaperrusta liigassa, joka nyt näyttää kulminoituvan aina karsintoihin asti.
Olen myös seurannut läheltä - sattuneesta syystä - Kärppien vuosikymmenten taivalta pää- ja alasarjoissa kaikkine käänteineen ja konkursseineen kohti kuluneen vuosikymmenen huippumenestystä. Se on myös yksi esimerkki siitä, kuinka syvällä joskus elämässä pitää käydä ennen kuin oikeat asiat erottuvat tarpeeksi selvästi - nyt olen jo tosin hieman skeptinen taas Kärppienkin suhteen.
Mainitun historian valossa arvon nimimerkin strateginen aikataulu vaikuttaa jopa kiireiseltä, ilmeisesti osaksi uuden hallin takia, mutta ei kai kellään liene sen suhteen valittamista, jos strategiassa mainitut asiat saadaan todellakin ja ihan oikeasti tervehdytettyä - mihinkään puolinaisiin ratkaisuihin ja kompromisseihin ei enää kannata tyytyä.

Ainoa asia, mikä tässä strategiassa särähti myös minun silmääni, on Raipen valjastaminen (pää?-)valmennusvastuuseen. Hänen loisteliasta uraansa seuranneena en kuitenkaan pidä häntä mitenkään valmentajatyyppinä, paremminkin valmennuksen taustavaikuttajana ja junioreiden kehittäjänä - voin olla mieluusti väärässäkin.

 

[Kunto]

Ensinnäkin kiitokset kiitoksista.

Toiseksi mitä kertoo se, että sunnuntain hekumassa kirjoitan strategian, jossa ehdotan nopeita lähtöpasseja 5-6 ihmiselle ja vuorokauden jälkeen keskustelemme lähes ainoastaan Raipen tilanteesta. Se kertoo aika surullisella tavalla tilanteen karuuden. Odotin, että edes yhden henkilön puolestapuhujia olisi ilmaantunut. Kertooko tämä jonkin asteisesta luottamuspulasta? No, otanta on turhan pieni.

Yritän saada teille kommentoijille aikaiseksi vastauksia.Ensinnäkin Voimalaituri kysyi, mitä tarkoitan monikärkisellä mallilla. Tarkoitan sillä sitä, että valmennusryhmä olisi perinteistä tasaisempi tiimi. Tiedän, että esim. Hannu Jortikalla on Jokereissa nyt apureita, mutta miellän sen vain Hannu Jortikan luotsaamaksi. Siinä esimerkki perinteisestä mallista. Tiimityöskentely valmentamisessa ei kuitenkaan ole uusi asia. Yhä enemmän on tuotu malleja, jossa välttämättä selkeää ykköstä ei ole sisälle päin. Ehdottomasti on vastuualueet ja pelaajatkin ne tiedostavat, mutta tiimissä on vallalla ennemmin yhteistyö kuin sanelupolitiikka. Ulospäin toki annetaan ymmärtää kuka on ykkönen. Tiimityöskentelyssä oleellista on luonnollisesti hyvä henkilökemia ja samansuuntainen ajattelu jääkiekosta. Leikitään ajatuksella, että Lauri Marjamäki olisi vapaana. Tuolloin Ilveksen kolmikko voisi olla Marjamäki, Helminen, Torenius. Herrojen henk.koht. järjestys vaihtelisi hoidettavan asian mukaisesti.

Raipesta sen verran, että tiedän missä Raipe on mukana. Tiedän, että häntä on kysytty. Tiedän, että hän kieltäytyi. Luulen tietäväni, että hän on asiasta kiinnostunut, mutta vain jos pöytä on puhdas tai ainakin huomattavasti puhtaampi. Sen takia aikaisemmin kirjoitinkin, että Raipea ei saa missään nimessä käyttää kilpenä kannattajien ja organisaation välissä.

Itse asiassa tuossa strategiassa valmennus on vain yksi osa-alue, enkä haluaisi siihen vielä näin tarkasti puuttua, koska meillä on käsillä rankempiakin juttuja. Mutta syvennytään hieman tähän. Valmentaminen on omalla tavalla metkaa puuhaa. Valmentamisessa -kuten kaukalon pelissäkin - on kyse ajoituksesta. Toiset valmentajat mielletään iältään liian nuoriksi (Mikko Saarinen), toiset liian vanhoiksi. Jotkut mielletään, että etäisyyttä omaan uraan ei ole riittävästi (Raimo Helminen) ja toisia taas siihen, että etäisyyttä on tullut liikaa (Sakari Pietilä). Oikea ajoitus, siitä on usein kysymys. Moninkertainen mestarivalmentaja siirtyy toiseen seuraan, mutta edessä onkin katastrofi. Onko mestarivalmentajasta aika ajanut ohi? Olen pohtinut tätä usein (kun itsekin on tullut aikoinaan valmentamista toistakymmentä vuotta kiekossa harrastettua). Ajoitusta ei pelkästään ole se, että itse valmentajana olet tuolla hetkellä urasi parhaassa valmennuskunnossa. Ajoitukseen liittyy se, että organisaation muut jäsenet ovat juuri tuolloin myös hyvässä tikissä suhteessa sinun valmentamiseen ja sinun ideoillesi. Esimerkiksi toissa kauden kiistattomat menestyjät Urama ja K. Jalonen siirtyivät toiseen organisaatioon. Menestystä ei tullut. Minulle tämä ei tullut yllätyksenä, sillä jo lokakuussa sain molempien organisaatioiden sisältä samansuuntaista infoa. Molemmista organisaatioista viestitettiin sitä, että muutos oli valtaisa, kun valmentajan vaatimustaso nousee karskisti sanottuna nollasta sataan. Organisaatiossa olleet sopimuspelaajat eivät olleet vaaditussa iskussa. Samoin valmentamisen ajoitusta on se, että onko johtajistossa vallalla sama ajatussuunta kuin sinulla. Saatko täyden tuen? Ajoitusta on myös se sopiiko kolmen vuoden meuhkaamisvalmentamisen jälkeen ruoriin paremmin ihmiskeskeinen johtaja, jos pelaajisto pysyy samana.

Mikä on Raipen oikea hetki tulla sisään? Onko hänestä ikinä valmentajaksi? Raipe on keväällä 47-vuotias. Otetaanko etäisyyttä vielä kolme vuotta lisää, jolloin jotkut puhuvat, että taitaa olla liian kaukana nykykiekosta? Raipen urasta on nyt kaksi vuotta. Nykyjoukkueessa ei montaakaan pelaajaa ole, joka kiekkoili tuolloin keväällä 2008 Ilveksessä. Toki monta aikaisemmin kiekkoillutta on. Raipen ura oli siksi poikkeuksellisen pitkä, että sellaista ei taida Ilveksessä aikaiseksi saada, etteikö Raipe olisi jonkun kanssa kiekkoillut. Pitääkö Raipen aloittaa Ilveksessä 15 vuoden päästä, kun Joonas Lehtivuori kertoo Ilveksen kapteenina lopettavansa uransa?

Tiedän ne kaikki vertaukset, että huippuhitsaajasta ei välttämättä tule hitsaajille hyvää esimiestä. Nyt onkin sitten kyse, tuleeko Raipesta ikinä huippuvalmentajaa. Hannu Virta on enemmän ja vähemmän epäonnistunut, kun taas Kari Jalonen huippumenestynyt. Kummatkin huippukiekkoilijoita ja paljon yhteistä taustaa. Hyökkääviä pelaajia, mestaruuksia voittaneita ja molemmat saivat oppia Hannu Jortikalta. Mikä teki toisesta huippukoutsin ja toisesta entisen koutsin. Puhdas tieto&taito? Persoona? Vaatimustaso? Päivittäinen tekeminen? Olisiko tämän päivän status eri, jos Virta olisi mennyt eteenpäin laukkaavaan Kärppiin ja KJ sekasortoiseen Bluesiin ja sen jälkeen alaspäin matkaavaan TPS:aan.

Kysymykseksi jää siis onko Raipesta ainesta tai onko ajoitus oikea? Täytyy muistaa, että Raipe on siitä poikkeuksellinen, että hänen kokemuksensa on jotain sellaista, mitä ei pelaajana tällä pallolla juuri kenelläkään ole. Kuten dokumentissa kerrottiin maajoukkuepelaajat laskivat Raipelle pelkkiä maajoukkueessa vietettyä aikaa 3.5 vuoden ajan. Hän on ollut maailman huippukoutsien johtavia pelaajia ja nähnyt läheltä paljon. Pelannut huippuhyökkäävänä pelaajana, mutta myös ollut huipulla puolustavana hyökkääjänä. Mikä on riittävä etäisyys? Riittääkö kaksi vuotta? Tai edes 20 vuotta? Bengt-Åke Gustafsson valmensi melko nopeasti uransa jälkeen Ruotsin Mestaruuden ja myöhemmin luotsasi monen purnaajan häpeäksi Ruotsin Olympiakultaan. Mikä oli hänen salaisuutensa? Ottiko riittävästi etäisyyttä? Vai olisiko ollut jopa nopeammin valmis urotekoihin?

Muistakaa, etten mallissani tarkoita välttämättä sitä, että Raipen pitää olla seuraava päävalmentaja. En myöskään pysty takaamaan, että Raipesta tulee huippukoutsia. Tiedän vain sen, mitä olen maajoukkuenuorukaisilta kuullut, kun he kiiltävin silmin ovat kiitelleet Raipen panosta. Eräs lehtimies heitä tenttasikin siitä, että mitä teille sitten on seurassanne 15 vuotta opetettu, kun täällä kilpaa kehuttu sitä kuinka Raipe opasti heitä pelin nikseissä esim. syötöissä tai ohjeisti hyökkääjää miltä puolelta pakkia tulee painostaa, jotta pakki on pakoitettu antamaan syötön vain heikolta rystypuolelta.

Ilves on viime vuosina ottanut päävalmentajaksi vain vanhoja kettjuja. Ilves ei ole Ari-Pekka Selinin jälkeen nostanut ketään uutta päävalmentajapaikalle. Tappara on tuonut lähihistoriassa ainakin Rautakorven, Saariset ja Uraman (tosin puolivahingossa). Osa napakymppejä, osa huteja. Meilläkin on menneisyydestä hyviäkin kokemuksia. Pietilä aikoinaan nuorena miehenä mullisti asioita ja minun mielestäni Ilveksen viimeinen pidempiaikainen systemaattisuus kirjataan Vovan sisääntulosta alkaneeksi. Ja tuo aikakausi syntyi karsinnan jälkeen, johon puolestaan mentiin edellisen kokeilun Jukka Jalosen aikana. Olisiko tämän kevään karsinnan jälkeen aika tuoda uutta verta päävalmentajan muodossa liigakartalle?

PJx hyvin kirjoittikin, että meillä on ensin kohdattava hirviö. Tämä on totta. Tosin strategian osa-alueista haluan tuoda esille sen, että meidän uskottavuus on sitä tasoa, että meidän on huomattavan vaikea toimia ensi kevään pelaajamarkkinoilla. Toki onneksi on laman vuoksi hyvät pelaajamarkkinat ja kyllähän työtön pelaaja saadaan värvättyä varsinkin, kun tarjotaan naapuria selkeästi enemmän.

Itse suhtaudun tähän kevääseen jotenkin hassusti. Viikon parin haluan taistella sijasta 13., mutta suuri osa katsettani on jo kevään karsinnoissa. Ei ole mitään muuta niin tärkeää kuin olla 2 kuukauden päästä täydessä iskussa. Eikä vähiten mv-pelin osalta. Kaikki liigan loput pelit tulee olla valmistumista maaliskuun loppuun. Tilanteemme voi olla selkeyden takia hyväkin. SaiPa tiesi viime kautena hyvissä ajoin kohtalonsa. Lukko puolestaan kisasi viimeisen runkosarjapelin 59. minuutilla pääsystä pudotuspeleihin. Ilves nappasi tuon paikan ja vain pari päivää myöhemmin pudotuspeleihin keskittynyt Lukko sai vastaansa karsintoihin valmistautuneen SaiPan. Lukon kohtalo oli tyly tuossa sarjassa. Nyt meille tuo paikka ei tule yllätyksenä. Siitä on selviydyttävä, mutta samaan aikaan pitää olla tehtynä jo asioita uskottavuuden, luottamuksen ja läpinäkyvyyden saralla.

 

[Tarinankertoja]

”muutos on mahdollisuus”

Tästä lähtee kaikki. siis siitä, että organisaation toimijat ottavat asenteen, jossa muutos nähdään mahdollisuutena, ei uhkakuvana.

Organisaation ulostuloista ikävä kyllä edelleen paistaa se, että menneisyyden virheitä ei kyetä näkemään. Ilvs.com palstalla fanitapaamisen raportin tapaamisesta on kirjoittanut ”Touko”

http://www.ilves.com/keskustelu/index.php?topic=2793.0
” Essi sanoi että vaikkei raha kaikkea ratkaise, niin muutamia iloisia yllätyksiä lukuun ottamatta menestyksen ratkaisevat ennen kaikkea taloudelliset resurssit. Sijoitukset ovat Ilvekselläkin olleet pääasiassa sitä, mihin resurssit riittävät. Ollaan oltu resurssikäyrän yläpuolellakin välillä, iloinen piikki vain puuttuu. ”

Edelleen vedotaan budjettiin! Tämä on käsittämätöntä sokeutta ongelmien ytimelle. Edes sitä ei vaivauduta avaamaan, miksi se budjetti on niin pieni (jota se ei tietenkään menestyksen kannalta edes ole). 2000 –luvun ajan on vain voivoteltu budjetin alempaa keskikastisuutta. Eihän nyt noin voi olla, että jos tämä on katsottu suurimmaksi syyksi menestymättömyyteen, että siihen ei olisi koitettu löytää ratkaisuja? Missä on ne tulovirtojen kasvattamisen ratkaisumallit? Niitähän pitäisi olla julmetusti, jos pääongelma on ollut budjetin pienuus?

Tämä on joko sokeutta, itsepetosta tai tarkoituksellista sumutusta?

Jos se on sokeutta, on mahdollista, että kriisi avaisi silmiä. Jotenkaan en tähän usko ainakaan Jääskeläisen kohdalla, mutta toivossa on hyvä elää. Jos kyse on itsepetoksesta, niin mikään muutos ei tuo parannusta tilanteeseen, ellei nykyinen johtoporukka häviä kokonaan toimistolta. Jos taas on kyse sumutuksesta fanien rauhoittamiseksi, se on PR mielessä iso virhe, mutta antaisi toiveita siitä, että todellisiin muutoksiin kyetään nykyporukalla.

Mikä on Vinnien asenne ja kanta tilanteeseen? Se on avainkysymyksiä. Yhdessä Jyrkin kanssa näillä kahdella on määräenemmistöön riittävät äänet esimerkiksi suunnatun osakeannin järjestämiseen (->Raimolle tms.). Mutta se siis vaati sekä Vinnien että Jyrkin tahdon ilmaisua (ylimääräistä yhtiökokousta, osakepääoman nostoa ja suunnattua osakeantia. Molemmat tarkoittaa 2/3 enemmistöä).

Mikä on se naru, josta nykäisemällä Vinnie tekisi tarvittavat johtopäätökset? Kuka tuntee Mangardin ja hänen luonteensa niin hyvin, että tämän narunpään löytäisi?

Jyrki viettää kohta aikaansa Vancouverissa, joten aktiivinen osallistuminen Ilveksen organisaation tointaan ei ole mahdollista. Seisooko suma tämän ajan? Ja jos seisoo, mitkä ovat mahdollisuudet tehdä niitä toimenpiteitä jotka pelastaisivat Ilveksen karsinnalta(tai putoamiselta!). Mitkään merkitähän eivät viittaa siihen, että nykyinen johtoryhmä (hallitus + TJ + UTJ) kykenisivät tekemään edes lyhyentähtäimen päätöksiä, joilla olisi positiivisia vaikutuksia. aiemmat meriitit ovat olleet sattuman satoa Nemoineen jne.

Tilanne on pelottava, sillä organisaatio tuntuu olevan halvaantuneessa tilassa päätöksenteon suhteen. Nyt olisi TJ:n aika kantaa vastuuta, tehdä päätökset ja sivuuttaa muut. Miksi TJ? Jonkun on se tehtävä, jonkun on vastattava pysähtyneeseen tilanteeseen. Herroista Mangard, Jääskeläinen, Lagerstam, Hautamaa ja Honkalehto.. pick one. Muita kun ei valittavanasi ole. Joten loogista se olisi asemansa takia Honkalehto. Tämä siis akuuttina johtajatarpeen täyttäjänä.

Viimeistään karsintojen jälkeen on saatava kasaan ylimääräinen yhtiökokous. Tämänhän voi kutsua kokoon myös pienomistajat. Se olisi erittäin tärkeätä siksi, että julkinen paine tulla ulos tästä kokouksesta uudella johdolla ja hallituksella olisi niin suuri, että sillä voisi olla vaikutusta. Ken pienomistajia tuntee, ottakaa puheeksi…

Jyrkillähän olisi hieno mahdollisuus Vancouverissa keskustella Kekäläisen kanssa organisaatiomalleista, sillä Kekäläinen tuntee todellisen ammattilasiorganisaation rakenteen.


Heh, tuosta Toukon raportista vielä pikku yksityiskohta
”vertasi Sykoraan joka kuulemma poltti itsensä pahoin loppuun ja huolimatta kohtalaisesta urheilullisesta menestyksestä hänet oli pakko erottaa.”

eikös se uutisoitu niin, että mies halusi itse lähteä?
” Päävalmentaja Vaclav Sykora jätti ottelutauon aikana Ilveksen perhesyiden johdosta” Ilvescommin historiikista napattuna…

 

[PJx]

Hyvä kunto, ehkä harvalla on haluja alkaa ampumaan visioa alas ihan vaan viihdesyistä. Sen pureskeleminenkin vie tovin.

Tästä case Helmisestä sen verran, että ennen päävalmentajapestiä miehen olisi ehkä paras opetella katsomaan joukkueen asioita valmentajan vinkkelistä. Valmentajan arjenkin olisi hyvä tulla tutuksi ennen päävastuuta, sillä se tuskin on ihan sitä miltä se näyttää.

Joku voi sanoa, että nyt miehellä olisi ollut oiva tilaisuus, kun pyydettiin. Viekkaan, että asia kaatui henkilökysymyksiin. Muistan vielä huhun Mällin ensimmäiseltä visiitiltä (jonka todenperäisyydestä en mene takuuseen). Yksityiskohdista riisuttuna tapahtumien kulku suunnilleen: Raipe kyseenalaisti Mällin tekemisiä -> Mälli yritti kyykyttää Raipea -> Raipe ei sitä kattellut vaan kesken reenejä kotiin.

Käsittääkseni sen jälkeen yhteistyökin sujui, mutta tämän tyyppiset episodit eivät välttämättä luo hyvää pohjaa valmennusyhteistyölle.

 

[Kunto]

Raipella on jo jonkin verran valmentajakokemustakin tämän vuoden 20-vuotiaiden maajoukkueen kanssa. Ei toki päivittäisessä seurajohtamisessa. Eli takana on yksi välivuosi ja toinen Akatemian valmentajana sekä maajoukkueen valmennustehtävissä. En pitäisi yhtään mahdottomana loikkana, että ensi kausi, mikäli Ilveksen pöytä on putsattu, kuluisi jo Ilveksen penkin takana valmennusryhmän jäsenenä. Akatemian pojat ovat ainakin päässeet makuun, mitä on vaatimustaso, jotta urasta voi haaveilla. Joidenkin poikien iseille ja äideille on ollut tässä suhteessa hieman nielemistä.

Sykoran tapauksesta on sen verran aikaa, että kaipa sen voi sanoa, että hänen pojan loukkaantuminen oli erittäin raskas isku. Varsinkin, kun Vaclav oli aikaisemmin menettänyt yhden pojan.

Karsintojen jälkeiset yhtiökokoukset ovat siinä mielessä ennakolta hämärän peitossa eli kokoonnutaanko tuolloin SM-liigaseuran vai mahdollisesti Mestisseuran asioissa. Tämän takia kysyisinkin Vinnieltä, että omistatko mieluummin 30-40% ylöspäin pyrkivästä Tampereen Ilveksestä vai 62% alaspäin vajoavasta osakeyhtiöstä.

 

[Aatos]

Mikä on Raipen oikea hetki tulla sisään? Onko hänestä ikinä valmentajaksi? Raipe on keväällä 47-vuotias. Otetaanko etäisyyttä vielä kolme vuotta lisää, jolloin jotkut puhuvat, että taitaa olla liian kaukana nykykiekosta?

Hyvä kysymys, milloin on oikea hetki ?

En myöskään usko että etäisyyttä täytyy ottaa pelaajiin. Korkeintaan omaan peliuraan ja Ilvekseen. Kavereihin jotka työskentelevät Ipassa. Ehkä..

Etäisyyttä Ilveksen sekavaan tilanteeseen.

Oikeaa hetkeä en tiedä, mutta ajattelen että se ei ole nyt. Legenda uppoavan laivan kipparina, jos tökerö vertaus sallitaan. Kuitenkin voi olla että ajattelen keväällä eri tavalla. Mahdolliset karsinnat on hoidettava ensin.

Ja jos rahaa joukkueen rakentamiseen on riittävästi, Raipe voisi puolestani olla mukana (mähän sen päätän). Roolia en vielä tiedä. Uskon Raipesta olevan huomattavan suuri apu näkemyksineen oikean tyyppisten pelaajien hommaamisessa. Eiköhän ukolta löydy näkemys ryhmädynamiikasta kiekkojoukkueessa, ainakin kokemusperäinen. Mutta hankkisiko hän niitä omaan tarpeeseen vai Mälkiälle ?

Yksi ongelma on varmaan siinä että Raipe on legenda, joka on Ilveksen mies. Ja jonka jokainen tupsukorva näkisi luotsaamassa Ilvestä mainetekoihin ja
samaan aikaan pelätään että siinä käy huonosti. Ehkä aiheellisesti - toisaalta elämä selviää vain elämällä.

Lienee että turhaa odottaa kolmea vuotta, ehkä edes kahta.

Olisi mukava kuulla Kunto, palkkaisitko Raipen samantien Ilveksen valmentajaksi, jos se olisi mahdollista ?

 

[Kunto]

Olisi mukava kuulla Kunto, palkkaisitko Raipen samantien Ilveksen valmentajaksi, jos se olisi mahdollista ?

Nopeasti sanottuna en. Haluan, että jos Raipe joskus Ilveksen valmennusrinkiin astuu tarjotaan hänelle kunnollinen mahdollisuus. En halua, että hän joutuu tämän likapyykin keskelle. Jos Vinnie jatkaa vallan kahvassa, en halua Raipea kilveksi kannattajien ja organisaation väliin.

Jotenkin jälkeenpäin puistattaa vielä enemmän ajatus siitä, että Ilves satsasi menestyäkseen viime kaudella. Jos satsaus ja riski piti ottaa, niin oltaisiin tehty se Raipen viimeiselle kaudelle. Ei kaudelle Raipen jälkeen. Tämänkin takia haluan Raipelle kunnon työvälineet, jos hän valmennukseen mukaan lähtee.

Erittäin päivänpolttava kysymys alkaa olla se, kuka Ilveksen johtaa karsinnoista kuivin jaloin. Ensin 1-2 viikkoa täysillä saavuttaakseen sija 13. Jos ei onnistu, niin tämän jälkeen kuntohuippu maaliskuun loppuun. Unohdetaan takaiskut ja tappiot. Lähdetään etsimään pieniä voittoja. Onnistunut syöttö, erän voittaminen jne.. Toinen asia on sitten, pystytäänkö tähän Mälkiän johdolla. Maalivahtipeli tulee olla kovaa luokkaa. Hurme ja Aittokallio kevään veskareina on erittäin riskialtis, sillä Hurmeen loukkaantumisherkkyys toisi liian kovan paikan Aittokalliolle, jolla ei kuitenkaan ole ollut paras vuosi. Pitkämäellä on historiassaan useampana vuosina ollut hyviä hetkiä kauden alussa tai taukojen jälkeen. Mutta onko itseluottamus liian romuna kahden huonon kauden jäljiltä. Koska Hurmeella on ensi kauden sopimus, tulee toiveet laittaa häneen. Mutta varasuunnitelma B Hurmeen loukkaantumisen varalle tulee olla kivikova. Onko se mahdollisesti se, että Pitkämäki keskittyy nyt hetken vallan harjoitteluun. En kuitenkaan usko, että Pitkämäen myyntiarvo olisi niin suuri, että häntä kannattaisi edes kaupitella.

 

[OikeaLaita]

Tuon Kunnon hahmotteleman strategian voin allekirjoittaa täysin. Erinomainen. Eri asia on se, että sukelletaanko vielä riittävän syvälle, jotta tämänkaltainen todellinen muutos voisi olla mahdollista. Toivotaan.

Helmistä en minäkään vielä ensi kaudeksi ainakaan mukaan valmennustiimiin varsinkaan Mälkiän pariksi. Paras homma olisi ehkä pitää Raipe nuorten joukkueissa luomassa uskottavuutta Ilveksen toimintaan valmentajan tai valmennuspäällikön asemassa vuoden tai kaksi. Raipen avulla voitaisiin nostaa Ilves takaisin suurimmaksi ja ennen kaikkea parhaimmaksi nuorten kasvattajaksi. Tällä luotaisiin pohjaa pidempiaikaiselle menestykselle.

Sen jälkeen kausi tai kaksi apuvalmentajana liigajoukkueessa ja sitten ykköseksi.

 

[Voimalaituri]

Kommentit Raipesta koutsina ja hänen roolistaan tuntuvat menevän hieman sekaisin. Ymmärtääkseni Kunto ehdotti valmennustiimiä, jonka nokkahahmona (ulospäin) olisi Raipe. 2-3 valmentajaksi Raipen voisi varmasti heittää vaikka nyt, sillä tuolla paikalla onkin hyvä tuoda mukaan pelaajanäkemystä, toimia pelaajien ja koutsin välissä, pitää palautepalavereita jne. (vrt. Sasha, Hämäläinen).

Liigassa on useita esimerkkejä valmennuksista joissa kakkonen on ollut vahvan pelaajataustan omaava henkilö. Joissain tapauksissa kakkosen rooli pennkkivalmennuksessa on ollut iso - heitetään vaikka Rautakorpi+Makkonen, tai Westerlund+Summanen (uransa alussa). Ehkä Ilveksellekin sopiva malli olisi koulut käynyt ja enemmän valmennuskokemusta omaava, mutta kenties nuorempi ykkönen, jonka tukena vahvan pelaajatausta omaava ja karismaattinen Helminen.

Uramaa ja Saarista on heitelty ketjussa esiin jo pariin otteeseen, joten muistutetaan nyt vielä herrojen erittäin pitkistä urista 2. valmentajana, vieläpä mielenkiintoisten päävalmentajien alaisuudessa.

 

[Kunto]

Kommentit Raipesta koutsina ja hänen roolistaan tuntuvat menevän hieman sekaisin. Ymmärtääkseni Kunto ehdotti valmennustiimiä, jonka nokkahahmona (ulospäin) olisi Raipe. 2-3 valmentajaksi Raipen voisi varmasti heittää vaikka nyt, sillä tuolla paikalla onkin hyvä tuoda mukaan pelaajanäkemystä, toimia pelaajien ja koutsin välissä, pitää palautepalavereita jne. (vrt. Sasha, Hämäläinen).

Liigassa on useita esimerkkejä valmennuksista joissa kakkonen on ollut vahvan pelaajataustan omaava henkilö. Joissain tapauksissa kakkosen rooli pennkkivalmennuksessa on ollut iso - heitetään vaikka Rautakorpi+Makkonen, tai Westerlund+Summanen (uransa alussa). Ehkä Ilveksellekin sopiva malli olisi koulut käynyt ja enemmän valmennuskokemusta omaava, mutta kenties nuorempi ykkönen, jonka tukena vahvan pelaajatausta omaava ja karismaattinen Helminen.

Uramaa ja Saarista on heitelty ketjussa esiin jo pariin otteeseen, joten muistutetaan nyt vielä herrojen erittäin pitkistä urista 2. valmentajana, vieläpä mielenkiintoisten päävalmentajien alaisuudessa.

Uramalla ja Saarisella tarkoitin sitä, että Tapparalla on ollut rohkeutta tuoda viime vuosienkin aikoina uusia nimiä päävalmentajakartalle. Tosin Urama tuli hieman vahingossa, koska hänen piti vetää alunperin muistaakseni Tapparan A:ta. Ja jos muistan oikein, niin Uraman startti oli tappioinen ja taisipa olla potkut jopa 1-2 lisätappion päässä. Toki tunnen molempien taustan, kun Saarisen kanssa ollaan aikoinaan kilpailtu hyvässä hengessä saman ikäluokan merkeissä.

Kun esitin strategian pidemmälle aikajänteelle ei se välttämättä tarkoita sitä, että Raipe olisi jo ensi kaudella liigajoukkueemme päävalmentaja. Käytin lausetta, että valmennuksessa Raipe näyttelee suurta ellei suurinta roolia. Suurin rooli voi olla myös 2011 tai 2012. Yksi järkevä etenemismalli voisi olla se, että Raipe on ensi kauden Ilveksen A:n vastuuvalmentaja, jolloin tuon tehtävän lisäksi vastuualueena olisi Akatemia sekä myös kartoittaa nuoria pelaajia maailmalta, jotka voisi täydentää tulevia heikompia ikäluokkiamme. Tällä hetkellä en näe Raipen luonteen tuntien sellaista etenemistä, että hän olisi vuositolkulla apuvalmentaja. Hänellä on kaikki muu, mutta A voisi olla oikea paikka testata, saako hän sanoman perille. Jos saa, niin silloin nopea eteneminen liigan päävalmentajaksi on mielestäni mahdollinen.

Mutta kuten sanoin keskustelu etenee nyt vain valmentamisessa. Se on Ilveksen isossa kuvassa toki yksi tekijä, mutta paletti on niin sekaisin, että muita osa-alueita täytyy saada kuntoon ennen sitä.

 

[Tarinankertoja]

Puhutaas poijaat aidasta (Strategiasta) eikä aidanseipäästä (Raimo)

On kuitenkin aika merkityksetöntä tuleeko Raimo ja koska, jos itse organisaatiouudistus ei etene.

 

[J.Grönvall]

Minun mielestäni Ilves on kuitenkin tässä tilanteessa toiminut lähes historiallisella tavalla, kun se osoitti pysyvänsä Mälkiän takana. Joskus aiemmin olisi taas saanut valmentaja lähteä ja tilalle olisi hankittu sideharsoa vähäksi aikaa. Itse pidän Mälkiää hyvänä valmentajana joka on tehnyt hyvää työtä niin SaiPassa kuin aikanaan myös Ilveksessä. Siksi tämä tilanne on jokseenkin outo.

Toinen historiallinen asia on Pesosen lähtö, siinä mielessä, että on kuitenkin harvinaista Suomessa, että huippupelaajat lähtevät näissä tilanteissa missä vastakkain ovat valmentaja ja pelaaja. Liian usein se on valmentaja joka saa kenkää.

Ilveksen joukkuehan ei edelleenkään ole missään nimessä huono, joten hyvin todennäköistä on, että sisällä on ristiriitoja jotka sotkevat peliä ja tekevät ilmapiiristä mahdottoman.

Nyt on tehty kuitenkin se strateginen linjaus, että mennään päävalmentajalähtöisesti ja seuraava haaste on (taas) siinä noudattaako Ilves todella tätä linjaa. Tässä mielessä vähän arveluttaa vaikkapa Pajuojan nimeäminen, ellei Mälkiä ole miestä tiimiinsä halunnut. Sama koskee Raipea jolla toki on valtava tietopankki mutta päävalmentajaksi häntä en vielä kuitenkaan laittaisi. Pointti on siis siinä, että Mälkiän on itse saatava päättää valmennustiiminsä ja sillä sipuli.

Toinen asia johdon kannalta on pohtia Ilveksen pelillistä identiteettiä ja sitä minkälaista jääkiekkoa se haluaa pelata ja minkälaisia arvoja se haluaa edustaa. Mälkiän jatko teki sen, että Ilves tavallaan teki ensimmäisen valintansa sen identiteetin kohdalla -> etelä-karjalainen kusipääkiekko. Jos Mälkiästä yritetään saada "ilvesläinen" koutsi niin taas mennään lujaa metsään.

Arvojen puolesta on varmaan selvää, että Ilves-henkisille tärkeä junnutyö oikeasti otetaan tosissaan. Onhan Ipassa vuosikaudet jauhettu samaa jargonia siitä kuinka otetaan omat pojat huomioon ja tehdään ilvesläinen joukkue. Keinot on varmaan käyty miljoonaan kertaan läpi joten niistä ei sen kummempaa, pointti on vain se, että nyt pitäisi ihan yksinkertaisesti toimia sen mukaan.

Ilveksen osalta tamperelaisuus, pelityyli ja seurauskollisuus ovat erittäin merkittäviä asioita ja ennen kaikkea se ilma jota ilvesläiset hengittävät. Menestys ja puheet ovat saaneet usein kannattajat hiljaiseksi mutta samat asiat nousevat pintaan ihan välittömästi kun pientäkin takapakkia otetaan. Jos taas oma poika nousee isoon rooliin Ilveksessä niin rakkauttakin on tarjolla ihan estottomasti.

Ilves onkin ollut pitkään yksi mysteeri Suomen kiekossa. Miten on mahdollista, että seura jolla todella on vahva identiteetti, selkeät pelilliset ihanteet ja pitkät perinteet, voi toimia vuodesta toiseen niin päämäärättömästi ja strategiaansa lähes jatkuvasti vaihtaen. Kaikkein äärimmäisin esimerkki Ilveksen toiminnasta ovat Vova Jursinovin potkut vuonna 1999. Vovan Ilves edusti pelityyliltään täydellisesti sitä koko pelillistä ihannetta, lisäksi joukkue menestyi ja sillä oli Ilves-ikoni Raimo Helminen sekä nuoria kloppeja Toskalasta ja Puistolasta alkaen. Sillä oli vastapainoksi myös yli varojensa elelevä toimintatyyli ja suuruudenhullu toimitusjohtaja. Yhtä vahvasti kuin saman ajan HIFK pelasi "brändijääkiekkoa", sitä teki myös Ilves.

Tuosta Toikan kaudesta "viisastuneena" seura vaihtoi (taas) strategiaansa, halvensi ja nuorensi joukkuettaan ja lähdettiin jalat maassa liikkeelle. Se auttoi hetken ja toi jopa pronssia mutta kohta oli taas korttitalo levällään ja kentällä täysi sekasorto. Sitten vielä kerran rahaa tiskiin, Sykora puikkoihin ja hyvällä joukkueella playoffeihin. Tämän jälkeen onkin lähinnä vain puhuttu kaikenlaista.

Ilves on monessa mielessä aivan kuten naapurinsa, eli elää aatemaailmassa joka on jämähtänyt 80-luvulle. Tapparakin on sekoillut mutta ajoittain myös menestynyt, tosin johtuen ehkä siitä, että se on osittain luopunut siitä "tapparalaisuudesta". Ilveksessä vastaava ei kuitenkaan ikinä onnistu joten se luo omat haasteensa myös.

Ilves-fanitkin ovat siinä mielessä haasteellista väkeä, että ne samassa lauseessa vaativat seurauskollisuutta, taitokiekkoa, omia junioreita sekä menestystä. Nykykiekossa tämä yhtälö on armottoman vaikea toteuttaa täydellisesti ja voi olla, että sekin sekoittaa koko pakkaa.

Minusta kuitenkin kaikesta huolimatta Mälkiän jatkosopimus oli jonkinlainen tuulahdus muutoksesta verrattuna aiempiin kausiin. Saa nähdä miten sen kanssa käy. Ja minä en usko edelleenkään, että Ilves on liigajumbo tällä kaudella :)

 

[Tarinankertoja]

Ilves.comissa ollut ”Edustajan” kommentti, jotta ” Kunto:n kompetenssi puhua kaikista em asioista on näköjään niin korkealla tasolla, että tällä palstalla parhaatkin kirjoittajat vaikuttavat poikasilta tai vaihtoehtoisesti vanhoilta jääriltä hänen rinnallaan.” on kyllä kylmäävän totta.

Ajattelin silti osallistua Strategian hahmotteluun omalla panoksellani. Kiekkotietämykseni ei ole murto-osaa ”Kunnon” tietämyksestä, mutta tiedän ja ymmärrän paljon järjestöjen, yhdistysten ja yritysten organisoitumisesta. Siitä, millä keinoilla asioita viedään eteenpäin.

Uskottavuus

Organisaation uskottavuuden palauttaminen yhteistyökumppanien silmissä käytännössä tarkoittaa muutamaa asiaa.

Ensinnä ulospäin tulee näkyä, että muutos tapahtuu ja on täydellinen. Käytännössä siis koko johtoryhmän ja hallituksen vaihto.
Toisekseen toimiston seinälle huoneentauluksi tarvitaan ”practise what you preach”, eli kaikessa puheissa tulee olla tekoja takana. Kaikkiin kysymyksiin tulee olla konkreettinen toimintasuunnitelma ja ”actual ” toiminnan täytyy realisoitua viiveettä.

Kolmanneksi
Kaikki tämä edellyttää organisaatiorakenteen selkeyttä. Siis ihmisten asemia organisaatiossa, valta- ja vastuusuhteita ja selkeää ”komentojonoa” joista ei lipsuta.
Niin typerältä kun se ehkä monista tuntuu, on tämmöinen organisaatio kuvattava paperilla, jonka voi aina tarkistaa, kun tulee päätös tai vastuuristiriita organisaatiossa.

Ja lisäksi (koska tälle näyttäisi olevan oikeasti tarvetta) organisaatioon on toteutettava erillinen PR ohjeistus. Kuka vastaa mediasuhteista. Millä tavalla medialle esiinnytään ja millaisin aikatauluin annetaan haastatteluja. Esim ei toimittajalle tule antaa haastattelua koskaan suoraan puhelimessa, vaan sopia aika erikseen. Tämä siksi, että ehtii konsultoida asianosaisia ennen kommentin antamista. Tämä tapa on käytössä esimerkiksi poliittisissa puolueissa, joissa ohjeet toimittajien ensisoittoon annettavasta vastauksesta on ”olen juuri nyt kiinni toisaalla, voisinko palata asiaan esim xx tunnin kuluttua?”

Tämäkin on oltava kirjallisena ohjeena, jotta siitä poikkeamiset voidaan kirjata ylös ja niistä oppia. Henkilöthän vaihtuvat organisaatiossa vuosien mittaan, joten virheistä oppii vain, jos data niistä jää organisaation sisälle henkilön poistuttuakin.

Kannattajien silmissä Kunnon teesi on mainio

Ilveksen kannattajille uskottavuuden ja luottamuksen palauttamisen ensimmäisiä tunnusmerkkejä varmasti olisi, että saisimme takaisin sellaisia pelaajia, jotka ovat tämän laivan jättäneet tai jättäneet tulematta takaisin.

Kyse onkin siitä, miten tämä satasiin käytännössä toteutettua? Ja siinä Kunnon maalailema, ja meikäläisen aidanseipääksi kutsuma Raimo voisi olla avainasemassa. Se henkilö, jonka kysyessä nämä herrat eivät sanoisi ”Ei kiitos”. Siksipä olenkin tästä ”aidanseipäästä” Kunnon kanssa täysin samaa mieltä. Jotta nousua voitaisiin tavoitella sellaisella aikataululla, että uusi halli siintää 2013, ei voida jättää käyttämättä legendojen legendan vetoapua. [totta kait se tarkoittaa sitä, että koko paletti on uusittava niin, ettei Raimoa ajeta tähän nykyiseen soppaan millään tavalla]

Tämän toteutuminen johtaisi automaattisesti siihen, että myös ne sijoitukset paranisivat, joka on toki myös tärkeää, mutta se on seuraus toimenpiteistä joita tehdään, ei varsinainen strateginen päätös tai tavoite.

 

[Tarinankertoja]

Omavaraisuus

Omavaraisuus on tärkeä teesi, sillä jos Liigajoukkueita verrataan keskenään, käy nopeasti ilmi se, missä Ilveksellä on etu muihin nähden. Se on juniorien määrä ja junnutoiminnan laadukas organisoituminen.


Kun puhutaan resursseista, se ei tarkoita pelkästään rahaa. Resursseja on myös muunlaisia, on Kunnon mainitsemaa tietotaitoa ja ennen kaikkea, junnupelaajia.


tuntuu täysin käsittämättömältä, että Ilveksen nykyjohto itkee budjetin pienuutta näkemättä kuitenkaan sitä resurssia jossa Ilves on kilpailijoitaan edellä. Tämän resurssin hyödyntäminen luulisi olevan luonnollisena kärkiasiana koko organisaatiossa.


Mistä johtuu että näin ei ole? Ilves-Hockey oy ei ole ry.n omistuksessa, kunten monissa muissa joukkueissa on. Mielestäni ry.n pitäisikin ottaa osaa omistajana myös Hockey oy:n toimintaan ja Ilves ry:lle pitäisi olla hallituspaikka Hockey Oy:n hallituksessa. Vain näin voitaisiin varmistaa tiedon ja strategisten päätösten kulku organisaatioiden välillä.


Tämä ei tietenkään riitä, joten yhteistyölle olisi hyvä perusta oma instituutio. Tämmöiseksi kuvittelin (naivisti) Ilves akatemian perustun. Muta siinä on hyvä siemen. Ilves Akatemia. Organisaatiolinkki ry.n ja Oyn välille. Sen ei siis tarvitse olla oma organisaationsa sinälleen, vaan yhteistyöfoorumi ja säännöllisesti kokoontuva ryhmä, joka hoitaa, järjestää ja suuniteelle junnuputken ”syöttöliikenettä” liigajoukkueeseen. Eli Organisaatiot (ry ja oy) määrittäisivät yhteistyö- ja neuvottelumallin Ilves ry.n ja Liiga Ilveksen välille, jtoa lähdettäsiin toteuttamaan

Akatemian tavoite olisi siis kartoittaa juniorikiekkoilijat ja hakea lahjakkaimmat yksilöt koko Suomen alueelta Ilves organisaation. Tämän jälkeen Akatemian valvoa junnut suunnitellusti läpi juniorimyllyn ja kehittää heitä pelaajina erillisharjoitteiden ja koulutuksen avulla.

Akatemialla olisi hyvä olla nimitetty rehtori joka toimisi puheenjohtajana ja koollekutsujana, sekä ”arkistoisi” kerätyn datan. Keitä muita akatemiayhteistyöhän osallistuisi on paremmin kiekkotuntemusta omaavien ehdotettava. Amatöörinä ajattelisin UTJ:n liigan apuvalmentajana (jonka vastuulla olis esim ylimääräiset harjoitukset ja niiden suunnittelu tms. tarpeen mukaan), a -valmentajan, b –valmentajan, ry.n edustajan, farmivalmentajan jne. osallistumista.

 

[Tarinankertoja]

Aamulehti tänään:

Hannu Meskanen:
- Ilves Hockey on perustanut strategian kehitysryhmän.

Todella tärkeä askel. Ja juurikin Meskasen mainitsemasta syystä:

Hannu Meskanen:
- Koska kaikki viisaus ei asu Ilves Hockeyn hallituksen jäsenten päässä. Katsomme, että haluamme kuulla muidenkin asiasta kiinnostuneiden ja asiasta tietävien ajatuksia.


Hosumalla ei tule kuin kuspäisiä lapsia. Kehitysryhmä antaa mahdollisuuden pitkäaikaseen strategiatyöhön. Tehdään asiat Kunnolla (pun intended)

 

[se7en]

Ja koska nimimerkki Kuntoa on Meskasen mukaan kuultu tulevaisuutta suunniteltaessa voimme olettaa, että yllä on tulevan viiden vuoden strategia ;)

Leikki leikkinä, mutta sen verran on nostettava Meskaselle hattua, että miehellä on rohkeutta ja halua kysyä muilta neuvoja asioissa, joista ei välttämättä itse niin paljon tiedä. Liian usein suomalaisessa yritysmaailmassa vallitsee asenne "kyllä minä tiedän" ja sitten mennään perse edellä puuhun.

Nyt on ainakin sellanen fiilis, että tästä voi jotain hyvää seurata, mutta katsellaan...