Money, money, money - must be funny...
No nyt karkaa vähän lapasesta, mutta otampa kantaa.
Minut on nyt helppo leimata kateelliseksi tai katkeraksi, mutta väitän, ettei ole kenenkään etu lopulta, että parilla seuralla on moninkertaisesti enemmän rahaa käytettävissä muihin nähden. Urheilu ei kuitenkaan ole ihan tavallista liiketoimintaa.
Tuotehan on itse laji. Ja itse lajia ei omista kukaan. Sitä pelataan, kukin omistamallaan joukkueella. Siitä maksetaan, että nähdään joukkueiden sitä pelaaavan. Toisin kuin teatterissa - missä omistaja "omistaa" kaikki kentällä olevat "pelaajat" ja itse "hallin", niin jääkiekossa tarvitaan aina toinen osapuoli show:n. Muuten itse ottelua ei synny.
Jos kärjistetään pahimpaan mahdolliseen fiktiiviseen skenaarioon, niin silloin on pari suurta järjettömän kovatasoista joukkuetta ja loput sitkuttelee kerjäämillään tuloilla. Tällainen urheiluhan ei kiinnosta kuin niitä kavereita, jotka jo ala-asteella repivät ruotsin tunneilla kärpäsiltä siipiä.
Kun lopulta urheilun ennalta-arvattavuus ylittää kipupisteen lakkaa se kiinnostamasta kummankaan joukkueen kannattajia. Ja tämä on vieläkin sitä fiktiivistä skenaariota, mutta ei kuitenkaan mestaruuden tavoittelussa enää kovinkaan kaukaista utopiaa.
Nyt joku pääkaupunkiseudun neropatti kertoo, että "mitä sitä ruikuttamaan, jos ei ole rahaa - tehkää sitä!" mutta siitäpä Suomi onkin erikoinen maa, että tämä tuntuu olevan kallellaan. Kallellaan alaspäin, etelään. Oulun kohdalla on ensimmäinen viemäri, johon kerääntyy sen yläpuolella olevat ihmiset ja rahavirrat. "Koko Pohjois-Suomen Joukkuelle".
Muuten Oulusta alaspäin alkaa valua kohti pääkaupunkiseutua tukkien sen viemärin tyystin. Pääkaupunkiseudun talousalue on täysin eriluokkaa ihmismääriltään kuin liikevaihdoiltaankin, kuin koko muu Suomi yhteensä. Yritykset ovat keskittyneet sinne. Media on keskittynyt sinne ja samoin myös näkyvyys.
Parhaat pelaajat totta kai haluavat pääkaupunkiseudulle, koska media seuraa heitä todella paljon tarkemmin ja onnistuessaan siellä olet uutisissa. Epäonnistuneena olet kauden nettisivuilla fanien hampaissa ja ensi kaudella taas "maalaisjoukkueessa".
Kun näkyvyys on suurinta pääkaupunkiseudulla, niin samoin on tietenkin myös yrittäjien intressit. He tavoittavat suurimmat massat pääkaupunkiseudun joukkueiden kautta. Luonnollisesti.
Nyt kun yleisöä on enemmän, joka mainoksia näkee. Niitä jotka ostavat otteluun lippuja sekä fanituotteita - on luonnollista, että rahaa on kaikkeen. Eikä siinä ole mitään väärää. Näihän meistä toimisi varmasti jokainen.
Mutta silti - jokin askaruttaa. Se, että esimerkiksi juuri JYP, Ilves, Tappara, Saipa, Pelicans, Ässät, Lukko, Kalpa ja HPK sinnittelevät pienten budjettiensa kanssa ja näistä keskisuuret pystyvät kerran kolmessa tai viidessä vuodessa rynnistämään riskillä pitkän kampanjan päätteeksi neljän parhaan joukkoon. Tässä on onneksi tietenkin poikkeuksia. HPK upeana esimerkkinä.
En oikeasti itke asiaa, mutta enemmän totean. En ole katkera tai edes vihainen. Tiedän, ettei tälle mitään "voi" tai mitään muuta tietä tuskin on. Maailma on kapitalistinen ja samoin urheilu. Se vain pitää hyväksyä ja hyväksyä myös se, ettei omalla suosikkiseuralla ole varaa mestaruuteen. Tai ehkä jos muut epäonnistuvat ja meillä käy uskomattoman hyvien sattumien suora. Tällaisella utopistisella haavekuvalla olen 20 vuotta elänyt viime mestaruudesta asti. Kyyneliä tämä kannattaminen maksaa, mutta silti unelma elää.
Vielä kerran mekin. Vielä kerran. Edes kerran.
