Koska naisväen paikka on nyrkin ja hellan välissä, niin heitänpä minäkin sitten ylleni kukkahatun ja vekkihameen ja hämmennän vähän soppaa.
Tuon videokuvan perusteella näytti siltä, että Downie odotti McAmmondin jatkavan kiekon kanssa maalin takakulmalle. Jos näin olisi käynyt, niin taklauksen luonne olisi muuttunut tyystin ja McAmmondkin olisi varmasti keskittynyt katsomaan, tuleeko pikajunaa kohti ja ehtinyt kääntyä sivuttain, jolloin taklaus ei olisi tullut suoraan nassuun. Kyllä, McAmmond jäi katsomaan, minne kiekon laittoi. Mielestäni tätä ei pidä laskea hänelle synniksi, koska hän on luopunut kiekosta, luonnollisesti katsoo miten tilanne kehittyy ja taklaus tulee reilusti myöhässä. Silloin on jotain pielessä, jos pelaajaa saa ajella "vanhoilla vihreillä".
Mielestäni Downien taklauksessa oli pielessä kaksi asiaa: Liian kova vauhti sekä ennen kaikkea teon ajattelemattomuus. En tarkoita nyt tätä niin, että Downie olisi välttämättä ensisijaisesti halunnut McAmmondin loukkaantuvan, mutta hän ei myöskään tuntenut vastuutaan sitä, että jos hän vetää täysillä McAmmondia, niin tälle voi käydä pahasti, kuten sitten kävi.
McAmmondin loukkaantuminen on yksi piirre tässä ajattelemattomuudessa, mutta minä en ainakaan valmentajana haluaisi laittaa kentälle sellaista kaveria, jos tuloksena on jatkuvasti jäähyjä tai ohi menneen pommin jäljiltä vaarallisia ylivoimahyökkäyksiä.
Mieltäni kalvaa se kysymys, että eikö taklaajien muka tarvitse reagoida tilanteen mukaan, kun kiekolliselta pelaajalta oletetaan automaattisesti kykyä ottaa taklaus vastaan riippumatta tilanteesta. Eli, jos taklattava pelaaja esimerkiksi horjahtaa, eikä ole valmis ottamaan taklausta vastaan, niin onko se lupalappu taklaajalle pitää alkuperäinen suunnitelma ja ajaa lyhdyt pimeinä toiseltakin lyhdyt himmeiksi ja sitten voidaan piiloutua sen taakse, että taklaaja ei hypännyt eikä tullut tilanteeseen kädet korkealla? Osumahetkikö ainoastaan ratkaisee, eikä osumaa edeltäneillä tapahtumilla ole merkitystä?
Palstalla näkee aina pelikieltoon johtaneiden tekosten jälkeen suuren huolenaiheen siitä, että kielletäänkö taklaukset ja kova peli tyystin. Ehkä olisi paikallaan kysyä myös toisin päin eli osaavatko pelaajat pelata kovaa? Moni kaveri pelaa oikein kovaa, mutta pelaavatko he kovaa oikein? Mielestäni kovan pelin itsetarkoitus ei ole se, että vastustajaa saa ottaa täysillä, oli tilanne mikä tahansa. Se, että pelaajille asetetaan rajoja, joiden puitteissa toimia, ei tarkoita sitä, että taklaaminen on kiellettyä. Isojen poikien pelissä sattuu ja tapahtuu, eikä siinä mitään, mutta nämä roiskeet johtuivat Downien ajattelemattomasta rappaamisesta.
NHL halusi tehdä tässä selkeän linjanvedon ja antoi kovan tuomion. Mielestäni Downien saaman pannan pituus tuo mukanaan sen ongelman, että pelikieltojen pituudet kasvavat väistämättä ja linjan pitäminen voi muodostua ongelmalliseksi. Mitä sitten, jos vaikkapa supertähti Chris Pronger vetää vastustajaa viime kevään pleijareiden malliin nassuun? Annetaanko pari matsia ja nuhtelut, vai pistetäänkö vaikka 15 peliä palkatonta vapaata? Aiemmin ketjussa esitetty vertaus Bryan Marchmentin polvitaklauksiin on myös oikeutettu. On mielenkiintoista nähdä, miten rangaistusasteikkoa käytetään jatkossa. Vaikuttaako rangaistuksen mittaan se, taklaako pelaaja väärin kädet korkealla, polvi ojossa vai muuten vastuuttomasti esimerkiksi niin, ettei vastustaja voi odottaa taklausta?
Itse haluaisin nauttia kaukalopalloni niin, että lähtökohtana on taitopeli. Downielle ja hänenlaisilleen hämmentäjille on oma sijansa pelissä, mutta en todellakaan halua nähdä sellaista peliä, jossa heidän merkityksensä korostuu liikaa ja muiden, usein merkittävästi taitavampien, pelaajien pitäisi sopeutua pelaamaan nimenomaan nelosketjun jyrien ehdoilla, joka usein tarkoittaa sitä, että taitopeli muuttuu pelkästään tylsäksi rymistelyksi.
Taklaukset ovat osa taitopeliä. Oikein ajoitetut ja oikein suoritetut taklaukset ovat osa taitopeliä siinä missä 1990-luvun puolivälin ja loppupuolen Red Wingsin kyky dominoida joukkueena otteluita alusta loppuun, Selänteen ja Kariyan taidonnäytteet Ankkojen paidassa tai Sidney Crosbyn henkilökohtaiset pelitaidot, joilla hän voi hallita otteluita yksikseen.
Kauniiksi lopuksi sanoisin, että Downien taklaus on tosiaan synnyttänyt myrskyn vesilasissa. Teko oli typerä ja tuomio oli ansaittu, tosin 20 peliä on liikaa. Itse olisin ollut noin kymmenen ottelun kannalla johtuen siitä, että Downie veti taklauksensa täysillä loppuun, vaikka hänellä oli aikaa reagoida siihen, ettei McAmmond ollut enää kiekollinen pelaaja, eikä hän ollut valmis ottamaan taklausta vastaan.