Väsyneet Kädet kirjoitti:
Mistä tulikin mieleeni; olisko tämä slangi nimenomaan yksi muita ärsyttävä seikka?
Minua kaupungeissa ja erityisesti Helsingissä ärsyttää mielikuvateollisuuden valta, käytännöllisyyden puute ja tekemällä tehty kiireisyys, kyvyttömyys sietää virikkeettömyyttä.
Kun käyn hiihtämässä kotipuolessa, pienessä itäsuomalaisessa kylässä, niin pitkillä lenkeillä tulee väkilukuun suhteutettuna populaa vastaan hämmästyttävän paljon. Hiihtäjien asustus vaihtelee kevyttoppapuvuista hiihtotrikoisiin, mutta useimmilla on yllään tuulipuvun tapainen. Sillä hiihdetään se 50 kilometrin latu joka viikonloppu. Sukset ovat ehkä vintiltä löydetyt tai muuten vain vanhat, eikä niitä ole sen kummemmin huollettu. Mitä nyt vähän pitoa raapaistu pohjaan matkaan lähtiessä.
Kun käyn hiihtämässä Tampereella, niin silmiinpistävää on (tyypillisesti nuorten naisten) hiihtovarustus, joka on kaiketi valittu suoraan Intersportin kuvastosta. Sukset kiiltelevät uututtaan, monot hohtavat ties missä väreissä ja vartaloa verhoaa virtaviivainen kangas. Se on varmasti UV-suojattu, vedenpitävä ja lisäksi siinä on nerokas mikrorakenne, joka pienentää ilmanvastusta. Matka ei kuitenkaan kummoisesti etene, eikä taida kilometrejäkään liiemmin talvessa kertyä.
Kun tapaan pieniltä paikkakunnilta kotoisin olevia maisterisnaisia, niin kohtaaminen on mutkatonta. Naisten tyyli ei ole suoraan muotilehden kannesta: kampaajalla olisi pitänyt käydä jo viikko sitten, eikä ulkonäön ehostamiseen ole muutenkaan käytetty aikaa kuin sen verran, että olemus on perussiisti ja -viehättävä. Näiden naisten kanssa on kuitenkin helppo jutella. He eivät yritä olla sen enempää kuin ovat.
Kaupunkilaistyttöjä tavatessa sen sijaan vastaan tulee jos jonkinlaisia pakkelinaamoja ja muotimatkijoita, joiden käytös on suuri arvoitus. He ovat omituisia oikuttelijoita ja pelailijoita, jotka ovat kai hakeneet roolimallinsa saippuasarjoista ja Cosmosta. Miehet ovat viime vuosina hypänneet mukaan tähän samaan mielikuvaoopperaan. Aivan kuin oltaisiin joitakuita muita kuin itseään varten. Heikkoa itsetuntoako?
Kun maalla on hiihdetty pitkä lenkki, niin sen jälkeen keitetään kahvit, mätystetään pullaa, maataan sohvalla, katsotaan ehkä sivusilmällä teeveetä, käydään saunassa ja mennään aikaisin nukkumaan. Kaupungissa tällainen virikkeettömyys ei yleensä tule kysymykseen, jos ei satu olemaan krapulapäivä. (Nuoren) kaupunkilaisen elämä on nopearytmistä siirtymistä toiminnasta toiseen. Minua sellainen ei viehätä vaan rasittaa.
Maalla on tekemisen meininki. Asioita puuhaillaan tekemisen itsensä vuoksi ja käytännön näkökulmasta. Maalla jää paljon enemmän aikaa nauttia omasta olemisesta, koska oleminen voi olla olemista vain itselleen, eikä sitä tarvitse suunnata muille.
Kaupunkiympäristö sopii sosiaalisille ihmisille, jotka pitävät sosiaalisista peleistä: peilaamisesta ja vertailemisesta. Suoraviivaisemmille ja enemmän tekemiseen suuntautuneille ihmisille maaseutu on parempi vaihtoehto.