Sattuipa eräänkin kerran eräässä helsinkiläisessä ravitsemusliikkeessä seuraavanlainen tapaus. Oltiin velipojan kanssa nautittu hyvänlaisesti monenlaista sekotusta ja jossakin vaiheessa iltaa kovaääninen miesie-jutustelumme houkutteli pöytäämme paikallisen alkuasukkaan, keski-ikäisen suomalaismiehen. Juttuseura oli humalatilastaan huolimatta (tai sen vuoksi) oikein mukavaa ja päädyimme haastelemaan ukon kanssa pitkät tovit.
Ukko vaikutti kaikin puolin ihan normaalilta tolkun mieheltä, kunnes puheenaiheeksi tuli tämä iänikuinen Stadi vs. muu Suomi. Kaikesta huomasi että nyt tultiin ukon lempiaiheeseen. Ukko kehaisi minulle olevansa paljasjalkainen Kallion kundi kolmannessa polvessa, ja lisäsi vielä päälle suurin piirtein että "mitäs siihen sanot?". No enhän minä siihen oikein mitään osannut sanoa, myöntelin vaan että justiinsa juu, niin se elämä heittelee. Kallion kundi ei tähän vastaukseeni tyytynyt, vaan rupesi pitämään yksityiskohtaista esitelmää siitä, miten toisen polven helsinkiläiset ovat vielä oikeasti landepaukkuja ja miten ne espoolaiset ja vantaalaiset törpötkin luulee olevansa vaikka mitä jne. Aikani höpinöitä kuunneltuani totesin, että minulle on ainakin paljasjalkaisena lappeenrantalaisena herttaisen yhdentekevää onko ihminen Lappeenrannasta vai Taipalsaarelta, en minä niitä lähde sen perusteella lajittelemaan. Kallion kundi tästä kommentistani otti hyvinkin vahvasti nokkiinsa, aloitti epätoivoisen "te maalaiset ette ymmärrä mistään mitään"-vinkumisensa ja poistui lopulta pöydästämme takavasemmalle.
En tiedä, kuinka yleistä moinen käyttäytyminen on pääkaupunkiseudulla, kun en sielläpäin hirveän paljon ole kuitenkaan pyörinyt. Kovin hyvää kuvaa tämä kyseinen Kallion kundi ei itsestään jättänyt, vaikka kaikesta huolimatta tarjosikin meille "maalaisille" makoisat naurut.