Thank you, thank you, thank you ja Holy Jumping!
Vielä päivän myöhemminkin tuntuu melko makealta. Vähän pelkäsin ettei Bluesista löydy tappajan vaistoa lyödä sarjaa ensimmäisessä eräpallossa poikki, mutta niin vain Niemelle sattui sarjan pahin pompottelu ja Langs oli paikalla. Sitten heti perään Perron herkillä käsillä illan toinen. David Perron oli koko sarjan melko kujalla Sharksin isojen miesten puristuksissa ja kävi jäissä vähän väliä, mutta tuolla maalilla pelasti jo paljon. Elliott oli toisessa päässä totutun varma, hanska kävi pari kertaa kohtalaisen vikkelään mitä condensed hilightsistä pystyi päättelemään.
San Jose ei ollut mitenkään huono, petrasivat runkosarjasta Bluesia vastaan hurjasti, silloin syntyi muistaakseni neljässä matsissa yhteensä vain kolme maalia. Etenkin Joe Thornton oli elementissään, väittäisin jopa että kokonaisvaltaisesti oli sarjan paras hyökkääjä. Andy Mac toki Bluesilta aivan älyttömässä vireessä, mutta vain hyökkäyssuuntaan ja sai myös paljon tukea kuumalta Patrik Berglundilta sekä monipuoliselta Alex Steeniltä. Jumbo taasen sai tehdä käytännössä kaiken itse, kiikareilla vetäneet Pavelski ja Marleau olivat vain taakkana. Joella oli toki paikkoja vaikka kymmeneen, mutta maalisihti oli kuin suomalaisilla kolmoskentän työmyyrillä.
Se olisi sitten seuraavaksi LA Kings. Hieman sarjan luonne muuttuu, molemmat yrittää puolustaa kovin, Kings koittaa varmasti myös fyysisesti nujertaa Bluesia. STL-SJS sarjassa taklattiin toiseksi vähiten puolivälläreistä heti NSH-DET pelien jälkeen.