St.Louis Blues (2) - San Jose Sharks (7), lännen puolivälierät 2012

[Iggy12]

Laitetaanpa uutta ketjua pystyyn, kun olisi mukava päästä lueskelemaan erilaisia näkemyksiä tästäkin sarjasta. Eli vastakkain ovat nyt yksi kauden suurimmista yllättäjistä St.Louis Blues ja alisuoriutuja San Jose Sharks. Mielenkiintoinen asetelma on tällä kertaa, että nuori ja nälkäinen Blues on selkeä ennakkosuosikki sarjaan lähdettäessä ja Sharks, monivuotinen läntisen konferenssin huippujoukkue lähtee haastajana sarjaan. Laitetaan molempien parhaat pistemiehet

St.Louis Blues:

1. David Backes, 24+30=54, +15
2. T.J Oshie, 19+35=54, +15
3. Alex Pietrangelo, 12+39=51, +16
4. Kevin Shattenkirk, 9+34=43, +20
5. David Perron, 21+21=42, +19

San Jose Sharks:

1. Joe Thornton, 18+59=77, +17
2. Logan Couture, 31+34=65, +2
3. Patrick Marleau, 30+34=64, +10
4. Joe Pavelski, 31+30=61, +18
5. Dan Boyle, 9+39=48, +10

Hyökkäys: Bluesin hyökkäyksestä ei löydy supertähtiä, mutta leveyttä ja nälkäisiä nuoria pelaajia senkin edestä. Sharksilla taas hyökkäys on hyvin tähtipainotteinen ja molempien top-6 hyökkääjiä verratessa Sharks vie voiton. Huomattavaa on, että Sharksilta löytyy kolme 30 maalia ylittänyttä pelaajaa, kun Bluesilla ei ole yhtään 30 maalin tekijää. Sharksiin hankittiin siirtotakarajalla kolme pelaajaa (Galiardi, Winnik ja Moore) tuomaan leveyttä hyökkäykseen. Kysymys kuuluukin, että onko sitä leveyttä kuitenkaan niin paljon mitä paperilla näyttäisi olevan? Heti top-6 hyökkääjien jälkeen tapahtuu Sharksilla selkeä pudotus tehoissa. Alemmilta kentiltä myös tarvitaan tehoja, kun sarjaa aletaan ratkaisemaan.

Puolustus: Bluesin puolustusta johtaa kaksi nuorta kiekollista pakkia Kevin Shattenkirk ja Alex Pietrangelo. Heitä tukemassa on kokeneempia kettuja, kuten Carlo Colaiacovo ja Barret Jackman. Sharksin puolustuksen piti ennen kauden alkua olla NHL:n top-5 kamaa, mutta tietääkseni se ei ole ollut sitä tasoa. Dan Boyle on edelleen kovaa valuuttaa kiekollisen pelin johtajana ja Brent Burns on varmastikin ominmillaan playoffeissa, joita varten hänet varmastikin alunperin hankittiin. Isoimpien pakkinimien vertailussa Sharks ei häviä, mutta puolustuksen syvyysmiesten vertailussa Blues taitaa viedä voiton.

Maalivahdit: Bluesilla on kaksi Vezina-tason tilastot kerännyttä maalivahtia, vaikkei kumpikaan pääse luultavasti ehdolle itse palkintoon. Asiantuntijat ovat esittäneet teorioita, että Bluesin maalivahtien menestys johtuu joukkueen viisikkopuolustuksen tiiviydestä. Hyvin todennäköinen arvio sekin, mutta maalivahdeissa Blues ottaa selkeän voiton. Sharksin Antti Niemi on voittanut Stanley Cupin Chicagossa, mutta hänellä on nyt takanaan hyvin epätasainen runkosarja. Sharksia auttaisi paljon jos Niemi löytäisi huippuvireen.

Erikoistilanteet: Ylivoimapelissä Sharks on jälleen liigan kärkeä, kun taas Blues sijoittui ylivoimapelissä liigan keskivaiheille. Alivoimapelissä Blues taas kuuluu Liigan parhaimmistoon, kun taas Sharksilla on ollut suuria vaikeuksia miesvajaalla. Sharksia huonompaa alivoimapeliä pelannut vain yllätys, yllätys Columbus Blue Jackets. Saa nähdä saavatko Sharksin valmentajat vielä(kään) parannettua alivoimaa, koska tässä voi olla mahdollinen Sharksien heikoin kohta.

Bluesin tekijä-X: Chris Stewart

Stewart tuli viime kauden lopussa isossa kaupassa Bluesiin hyvin lupaavana voimahyökkääjänä. Kausi loppuikin hienosti Stewartin osalta ja hänen odotettiin olevan Bluesin avainpelaajia tällä kaudella. Toisin kuitenkin kävi ja Stewart otti takapakkia. Hänellä on kuitenkin edelleen runsaasti potentiaalia maalintekoon ja hän voi olla mahdollinen yllättäjä Bluesin puolelta.

Sharksin tekijä-X: Martin Havlat

Havlatin kausi Sharksissa ei mennyt aivan putkeen. Alkukaudesta hänet nimettiin yhdeksi pahimmista flopeista ja sitten tuli loukkaantumista ja Havlat unohdettiin lähes täysin. Hän teki kauden lopuissa 13 otteluissa 5+7 tehot ja toi uusia ulottuvuuksia taitopelaajana Sharksin hyökkäykseen. Saa nähdä nouseeko Havlat nyt esiin, kun tilanteet menevät tiukimmilleen.

Avainkysymyksiä sarjaan lähdettäessä:

- Onko Blues valmis voittamaan jo tänä keväänä?
- Tylsyttääkö Bluesin tiukka viisikkopuolustus Sharksin tehomiehet?
- Kuka nousee ratkaisijaksi Bluesilta?
- Sopiiko altavastaajan asema Sharksille?
- Painavatko aiempien keväiden pettymyksen Sharks-pelaajien mielessä?
- Paraneeko Sharksin alivoimapeli riittävästi?
- Onko Niemi voittava maalivahti?

Lopuksi: Vaikeasti ennustettava sarja kuitenkin, koska Bluesilla ei ole liikaa näyttöjä viime vuosilta loppupeleistä. Kotietunsa ja vahvan runkosarjan ansiosta Blues on ennakkosuosikki, mutta Sharksilla on kuitenkin vastapainoksi enemmän kokemusta. Sarja ratkeaa suuntaan tai toiseen kuudennessa pelissä tai voi jopa venyä seitsemänteen peliin.

 

[Evil]

Maalivahdit: Bluesilla on kaksi Vezina-tason tilastot kerännyttä maalivahtia, vaikkei kumpikaan pääse luultavasti ehdolle itse palkintoon.

Tämä on kyllä hauska dilemma. Alkukaudesta Halak haparoi, ja Elliott pelasi muutamia ihan maagisia otteluita. Sitten pikkuhiljaa Halakin itseluottamus parani, ja lätkä alkoi tarttua. Nyt Bluesilla on todellinen positiivinen ongelma näiden jätkien kanssa. Kumman tahansa voi heittää maaliin, mutta se tarkoittaa aina sitä että toisen on jäätävä penkille...

Mulla on ollut jo muutaman vuoden ajan luottoa Bluesin uuteen nousuun. Silloin Demitra-Tkachuk-Weight-MacInnis-Pronger -aikoina joukkue oli ihan hilkulla mennä päätyyn, mutta sitten tultiinkin alas rytinällä. Nyt on rakennettu hartaasti, ja vaikka tavoite saattaa olla ensi tai sitä seuraavassa kaudessa, niin kyllä nämä Pietrangelot ja kumppanit ovat ihan huipputasoa jo nyt. Jos päät kestää, niin Blues pelaa vähintään konferenssifinaalissa. Ehkä jopa voittaa sen. Eli eväät löytyy mennä vaikka sitten ihan loppuun asti.

Tämä pari nyt on selvää kauraa. Bluesilla on jokunen SC-voittajakin riveissään, eli voittamaan on totuttu. Sharksilla on Joe Thornton.

 

[vilpertti]

Bluesilla puolustuksen syvyysmiehissä etu? Vlasic ja Murray sanovat ei.

Ainoat osa-alueet mihin asettaisin runkosarjan viimeisten viikkojen tuomarilinjalla Bluesille etulyöntiaseman on alivoimapeli joka Sharksilla on erittäin ailahtelevaa, sekä tietyin varauksin maalivahtipeli. Elliot ja johonkin asti myös Halak ovat aivan katsomaton kortti pudotuspeleissä. Niemi on taas urallaan hävinnyt vain yhden pudotuspelisarjan, mutta on toisaalta ollut vähemmän vakuuttava viime aikoina.

Blues oli kenties suurin hyötyjä liigan järjettömästä vauhdintappokokeilusta. Kokeilu näyttäisi olevan ohi ja vaikka toki pudotuspeleissä annetaan pelata tavallista enemmän, tuskin ollaan palaamassa kaksi-jäähyä-per-peli linjalle. Mikä ei sinänsä kyllä olisi Sharksille ollenkaan huono asia, kunhan pääsevät pyörittämään peliään vastustajan päätyyn. Bluesin kannalta on huono asia, että Sharksin isojen tykkien ruuti on varsin kuivaa tällä hetkellä ja tulosta syntyy.

Sarjan avaimet ovat erikoistilannepelaamisessa ja maalin suulla.

 

[larzzon]

->Yksi ensimmäisen kierroksen mielenkiintoisimmista sarjoista. Vastakkain joukkueet, jotka ovat oppimiskäyrän vastakkaisissa päissä. Bluesin nuorilta avainpelaajilta puuttuu miltei täysin playoffkokemus siinä kun Sharksin konkarit ovat useamman vuoden opiskelleet kevätmenestyksen saloja ilman menestystä.

Uskon että tämä on vihdoin Sharksin vuosi. Thorntoninkin on täytynyt huomata ottelunjälkeisten aamujen kolotuksesta, että biologinen kello käy vääjäämättä kohti yötä. Nyt tai ei koskaan. Viime vuoden Wings -tunarointi ja siinä menetetty Cup oli ohdakkeisen tien pää. Oppirahat on nyt maksettu, lompakko tyhjä, kantapäät hellinä, mutta verenmaku suussa ja joukkue on yhä riittävän hyvä nostellakseen kesäkuussa kannua.

Blues lauluun neljässä ottelussa.

 

[stunt cock]

Kokoonpanon osalta sharksien top 6 on kuin kiveen hakattu:

Marleau - Thornton - Pavelski
Clowe - Couture - Havlat

Kolmos ja nelosketjut puolestaan ovat hakeneet muotoaan. Mitchellin loukkaannuttua Handzus palasi kokoonpanoon ottaen nelosketjun keskushyökkääjän paikan. Tällöin ketjut olivat Winnik - Moore - Galiardi ja Desjardins - Handzus - Wingels. Parhaiten toiminut low 6 ketju on ollut koostumus Winnik - Desjardins - Wingels. Olisikin suotavaa palauttaa tämä ketju taas yhteen. Toiseksi ketjuksi voisi kasata Winchester - Moore - Galiardi koostumuksen. Ketjusta löytyisi sopivasti vauhtia, kokoa ja agitointia. Reserviin jäisi tällöin Handzus ja Ferriero.

Puolustuksen osalta sharksit aloittavat todennököisesti muodossa:

Vlasic - Boyle
Murray - Burns
White - Braun.

Demers siirtyi katsomoon Murrayn palattua terveiden kirjoihin. Demersin ohella Vandermeer on reservi osastolla. Kauden aikana Vandermeer on pelannut puolustajana ja hyökkääjänä onnistuen kummassakin vähäisessä roolissaan. Colin White on ollut koko kauden hfboards osaston suurin syntypukki. Whiten kausi on mennyt odotuksiin nähden huonosti, mutta kauden loppupuolella otteet ovat olleet ihan ok tasoa.

 

[Bosco]

Mielenkiinnolla seurataan miten nuori Blues-joukkue tulee pärjäämään tänä keväänä, kun ovat ensimmäistä kertaa playoffeissa ja heti ennakkosuosikkina uuden, nuoren runkonsa kanssa. Puolustuksen tähdet Pietrangelo ja Shattenkirk ensimmäistä kertaa playoffeissa, hyökkäyksessä Backesilla, Oshiella, Berglundilla, Perronilla, Steenillä ja Stewartilla kokemusta ainoastaan yhden playoff-sarjan verran.

San Josen etu tässä sarjassa on se, että pääsevät ensimmäistä kertaa vuosiin lähtemään sarjaan altavastaajan asemassa. Särjet on vuosikausia ollut yksi ennakkosuosikeista playoffeissa, mutta tänä vuonna odotukset heitä kohtaan heikon runkosarjan jälkeen eivät ole mitkään kovat. Siinä on sitten Sharksien etu iskeä. Heidän kärkipelaajilla on lisäksi selvästi enemmän playoff-kokemusta kuin Bluesin vastaavilla, joten siinäkin selkeää etua San Josen hyväksi.

Bluesin jatkoa toivotaan, mutta rahani laittaisin tässä sarjassa likoon San Josen puolesta.

 

[TaoTao]

No niin, se olisi sitten toinen kerta kuin Bluesin nykyinen runko on pudotuspeleissä. Edellinen vierailu jäi nopeaksi visiitiksi. 08-09 kaudella hienon ensimmäisen kuukauden jälkeen joukkue valahti aivan pohjamutiin, josta nousi pikku hiljaa kohti playoffeja. Ruuti vain loppui Vancouveria vastaan sarjassa täysin, ja Canucks leikitteli itsensä 4-0 -lukemin eteenpäin. Kyseisestä joukkueesta mukana nykyryhmässä ovat Davidit Backes ja Perron, TJ Oshie, Patrik Berglund, Andy McDonald, Alex Steen, BJ Crombeen, Carlo Colaiacovo, Barret Jackman ja Roman Polak. Eli yli puolet kenttäpelaajista on kokenut Bluesin paidassa jo sen, miten hommaa ei ainakaan hoideta. Sen voi nähdä pienenä vahvuutena ottaen huomioon Bluesin jengin kokemattomuuden.

Vaikka tässäkin ketjussa monesti St. Louis on nostettu sarjan suosikiksi, olen silti sitä mieltä että juuri Sharks on sopivin vastustaja Bluesille. San Josella on monta nimivahvaa miljoonamiestä, joten uskon sarjasijoituksesta huolimatta Sharksin sytyttävän Bluesin pojat altavastaajatyyliseen taistoon. Runkosarjan lopussa oli havaittavissa St. Louisilta pientä luulotautia, ja tämä yhdistettynä esimerkiksi "nimettömään" Phoenixiin vastustajana olisi tiennyt lähes varmaa pullahtamista ulos ensimmäiseltä kierrokselta. Täytyy vain toivoa että se kaikki hyvänolon tunne mikä aiheutui X:n ilmestyttyä joukkuen nimen eteen sarjataulukossa ehkä liiankin aikaisessa vaiheessa, on kaikonnut kun tosi pelit alkavat. Runkosarja on ohi, mitään ei ole vielä voitettu.

San Jose on myös siitä hyvä vastustaja Bluesille, että joukkue haluaa pitää kiekkoa, mikä taasen sopii hitchcocklaiseen keskialueen kahvakiekkoon täydellisesti. Ja Bluesin alati kimppuun käyvät herhiläishyökkääjät tyyliin TJ Oshie nöyryyttivät Sharksin hitaita hyökkäyksiinlähtöjä takakarvaamalla karkin pois vain mailaa nostamalla. Bluesin osalta tärkein kamppailu käydäänkin juuri keskialueella, jos SJS:n isot miehet päästetään päätyyn möyrimään, on Bluesin mielestäni pudotuspeleihin liian heiveröinen puolustuskalusto (Pl. Jackman ja Polak) täysin helisemässä. Sen vuoksi suht fyysisen hyökkäyksen on taisteltava eläimen lailla jo hyökkäyssiniseltä alkaen ja yritettävä kaikin keinoin vauhti pois hailauman kolosseilta. Onneksi vastaavasti Bluesin hyökkäyksellä on kokoa ja voimaa vääntää tasapäisesti hailauman kookkaiden pakkienkin kanssa.

Bluesin kokoonpanon voisi kauden viimeisen, eli voitokkaan Dallas-pelin perusteella sommitella esimerkiksi seuraavaan muotoon:

Steen-Backes-Oshie
McDonald-Berglund-Perron
Sobotka-Arnott-Langenbrunner
Reaves-Nichol-Stewart
Ext: Crombeen, D'Agostini

Colaiacovo - Pietrangelo
Jackman - Shattenkirk
Russell - Polak
Ext: Cole

Halak
Elliott

Kokoonpanoista näkee heti, mikä on Bluesin vahvuus. Hyökkäyksen leveys on jopa hieman liiallista, sillä sieltä jää pelikuntoinen, mutta loppukaudella pitkään huilannut D'Agostini kokonaan ulos porukasta. Viime kaudella teki kuitenkin 21+26, ettei mikään ihan perinteinen jämämies. Tosin loukkaantumishistoriaa katsomalla tuo top12 ei tule pysymään ehjänä varmaan neljääkään peliä. Stewart on sommitelmissani neloskentässä. Hänen taitonsa ja potentiaalinsa tietää kaikki, enkä yllättyisi jos väkivahva Chris nousisi ja ponnahtaisi pudotuspelien väännössä ihan uudelle tasolle ja takaisin top6 hyökkääjäksi. Bluesin kolmoskenttä voi nousta todella arvokkaaksi tuossa koostumuksessa, Arnott ja Langs tietävät täysin miten näitä pelejä käännetään, ja Sobotka herhiläisenä on alivoimaexpertti, mutta samalla jopa yllättävän taitava päättämään nopeita hyökkäyksiä. Nelosessa Reaves ja Nichol ovat pelityyliltään täysin pudotuspelimäisiä vääntäjiä. Aina sata lasissa hakkaamassa, ajelemassa ja kahvaamassa.

Jännä ja huikea pudotuspelisarja varmasti tulossa. Sydän toki "tietää" sarjan voittajan, mutta järjellä ajatellen tätä ei pysty arvailemaan. Objektiivisin lasein toivon seitsemättä peliä ja ratkaisua siellä.

 

[nixon74]

Huikea sarja varmasti tulossa. Uskonkin, että Bluesissa on tällä kaudella juuri sopiva sekoitus nuoruuden intoa ja kokemusta. Langenbrunnerin ja Arnottin lisäksi myös McDonald tuo erittäin arvokasta kokemusta nuoreen Blues-tiimiin. Toivottavasti tuo nuoren kaartin playoff-kokemattomuus muuttuu vain ja ainoastaan näläksi ja taisteluilmeeksi, jotta saadaan huippusarja. Varmasti muutaman vuoden takainen playoffien ensimmäinen kierroks Canucksia vastaan on Oshien ja kumppaneiden mielessä ja he tietävät ainakin osittain kuinka erilaista sitä playoff-kiekkoa on pelata.

Odotan sarjasta erittäin tasaista vääntöä, jossa pelit ratkeavat yhteen maaliin. Tärkeimpänä seikkana onkin, miten Sharksin tähtikaarti syttyy tänä vuonna pleijareihin ja onnistuuko Blues tiukalla viisikkopuolustuksellaan pitämään Sharksin keskustan ulkopuolella, niinkuin runkosarjassa onnistuttiin pääosin kaikkia joukkueita vastaan, jolloin niitä vaarallisia maalintekopaikkoja syntyy vähän Bluesin päätyyn. Pienenä kysymysmerkkinä Bluesin pakiston kokemattomuus playoffeista. Tiukka vääntö tulossa, mutta uskon Bluesin vievän tämän sarjan nimiinsä maalivahtipelin turvin. Halak/Elliott ottavat sen mitä tarvitsee ja Backes ja kumppanit iskevät vastahyökkäyksistä ne ratkaisevat maalit. 4-2 Bluesille niinkuin veikkasin tuonne playoff-veikkaus ketjuun.

 

[lasaleiko]

Tämä tulee olemaan itselle ehdottomasti mielenkiintoisin matchup lännen ensimmäisellä kierroksella. Blues on herättänyt aina jossain määrin mielenkiintoa ja joka kausi on toivonut joukkueelle menestystä. Varmaan mielenkiinto kumpuaa tuolta rosterista, mistä löytyy tätä nuorta potentiaalista kaartia. Iggy12:n ja TaoTaon tapaan pidän Bluesin Chris Stewartia potentiaalisena yllättäjänä ja nousijana mahdolliseen ratkaisijan rooliin. Tai ainakin toivon niin, koska Chris Stewart nousi viime kauden aikan yhdeksi suosikkipelaajistani, ja tämä kausi on ollut kyllä pettymys.

Sharksia pidin kauden alla jopa vahvana mestarikandidaattina joukkueen puolustuksen vahvistuttua Brent Burnsilla. Miksei se voisi olla mestarikandidaatti vieläkin, mutta olihan tuo runkosarja aika paha pettymys, kun playoff-paikkakin oli epävarma lähes loppuun asti. Toisaalta tämähän voi olla nyt jonkinlainen voimavara Sharksille. Vaikea runkosarja on takana päin, ja kokenut joukkue pääsee lähtemään altavastaajana kokematonta Bluesia vastaan. Alivoimapelin on Sharksia seuranneet nostaneet joukkueen heikkoudeksi, mutta en usko pelkästään sen ratkaisevan sarjaa Bluesille.

Vaikka toiveissa olisikin Bluesin eteneminen tästä parista jatkoon, niin luulenpa, että Sharks vie tämän sarjan. Helposti se ei tule Bluesia vastaan pääsemään, mutta sillä rutiinillaan mennee toiselle kierrokselle.

 

[SVSV]

Blues on vaikein mahdollinen vastus Sharksille ja ainoa joukkue jota en näe Sharksin voittavan millään seitsemän pelin sarjassa (Vancouver on toki toinen). Tämä käsitys perustuu pitkälti runkosarjakohtaamisiin, joista varsinkin kaksi vieraspeliä on hyvin muistissa. Sharks ei kyennyt pelillisesti haastamaan Bluesin käytännössä ollenkaan, ja mikäli jotenkin rakensivat maalintekopaikan, maalivahti oli mies paikallaan.

Tottakai tilanne on hieman erilainen näin playoffeissa. En kuitenkaan pysty olemaan yhtään optimisti, sillä ei pelitavat muutu niin paljon runkosarjan jälkeen, että hyökkäystehojen tuottaminen ei olisi Sharksille työn ja tuskan takana. Jos St. Louisin penkin takana olisi Payne tai joku muu uudehko NHL-valmentaja, saattaisin olla positiivisimmin miettein liikkeellä, mutta vanha Hitch tietää tasan tarkkaan, miten playoffeissa pelataan ja varsinkin vastustajan heikkoudet ja vahvuudet.

Pelaajistossa huomioni kiinnittyy Sharksin puolella Havlatiin. Mies kerkesi kerran pelata Bluesia vastaan runkosarjassa ennen pitkää loukkaantumistaan. Ja tuosta vammasta toivuttuaan tsekki on ollut todella hyvä ja pehmeät kädet ovat realisoituneet pisteiksi. Toki miinuksena tässä on se puolet pelistä surffailu kiekottomana pelin ulkopuolella, mutta uskon, että Havlat saattaa olla juuri se viimeinen palanen, jonka avulla Sharks pystyy murtautumaan keskialueen trapin läpi paremmin. Tai lähinnä pakko uskoa tähän. Myöskään TDL:lla lisätyt bottom-6 pelaajat eivät ole Bluesin vastaan pelanneet, joten kieltämättä tässä valossa runkosarjakohtaamisille ei sovi antaa liikaa arvoa. Ja aivan varmasti yksikään Sharksin kokeneista pelaajista ei niille mitään arvoa annakaan.

Kyllähän tämän voi nähdä myös maalivahtien kamppailuna. Ottaen huomioon nimenomaan playoffnäytöt, Halak ja Niemi ovat kummatkin pelanneet järjettömän hyvät playoffit. Pystyykö Niemi nostamaan tasoa runkosarjasta, onkin sitten se tärkeä kysymys. Historian mukaan pitäisi pystyä, mutta jää nähtäväksi.

Jos Sharks pysyy pois jäähyboksista ja ensimmäisissä peleissä saadaan kuparinen rikki suht aikaisin, Sharksilla on mahdollisuudet. Mikäli jäähyjä alkaa sataa tai varsinkin jos Blues-maali pysyy puhtaana jo turhauttavan pitkän ajan, Blues marssii väkisin jatkoon. Hitch kyllä tietää mitä tekee. Toivon todella, että McLellan tietää myös. En ennusta tulosta, keskityn vain seuraamaan tunteella öisiä pelejä.

E: Fear the Fin esittelee hieman tilastoja Sharksin ja Bluesin pelaajista. Tuolla jutellaan myös mahdollisista vastakkainpeluutuksista ja runkosarjapelien vastaavista, joiden perusteella sitten ennustetaan pudotuspelejä.

 

[TaoTao]

Avausmatsi oli sitten juuri niin tiukka, mitä odottelen koko sarjalta. Blues oli hienokseltaan hallitseva, mutta Niemi oli kuin muuri maalillaan. Yhden torjui tyhjistä hihansa sisään. Vain yleensä keväisin MM-kisoihin heräilevä Patrik Berglund löysi nyt pudotuspeleissäkin parempaa vaihdetta silmään ja ohitti Anan kahdesti.

Mitään kovin järjellistä ei pitkästä matsista osaa kirjoittaa, laitetaan parit ranskalaiset:

- Murray oli Oshien bitch. Heti ensimmäisessä vaihdossa laitaan lensi numerolla kolme varustettu märkä moppi ja myöhemmin pelissä Oshie hoiteli Dogin tavaramerkillään eli vastataklauksella. Toivottavasti Jatkoajan Harri Salmiovirta katsoi pelin ja päivitti hieman "analyysiaan".

- Peli ei ollut mikään hurjan fyysinen, etenkin jos virtaa viime yön Nucks-Kingsiin. Muutamat pelaajat vähän yrittivät. Hauska oli kapteenien halukkuus lähteä valssiin, harmi että linjuri olivat ärhäkkäänä paikalla ja pojat jäivät vain esittelemään miten remmin aukeaa kypärästä.

- Pienet virheet ratkaisivat, kuten aina näissä peleissä. Ensimmäisessä maalissa Perron otti täysin ääliömäisen jäähyn, ja vielä Pietrangelo kompuroi alivoimalla keskialueella ja luisteli yltiövaarallisen Boylen ohi. Toisessa Polak ylipelasi räikeästi, eikä Pietrangelo ollut hereillä pitämässä 69:n mailaa.

- Bluesin nelonen oli huikea. Reaves rynnin kaiken päälle, Nichol taisteli totutun uhrautuvasti ja Langs pelasi niin järkevästi kuin veteraanilta voi odottaa.

- Vastaavasti kolmonen oli hyvin näkymätön. En tiedä mikä taito Stewartilla on saada jäädytettyä jokaisen ketjun missä pelaa.

- Pakeista esiin nousivat parhaiten Russell ja Shattenkirk. Epäilin kaksikon kyvykkyyttä pudotuspelien kovuudessa mutta mitä vielä. Kevinille pelin kolmanneksi eniten jääaikaa ja 11 kutia. Hänellä on hieno taito toimittaa kiekko maalille ruuhkasta huolimatta. Veto ei lähde petterinummelinmaisesti ensimmäistä jannua jalkaan. Russell osoitti kylmäpäisyyttä monessa tilanteessa, erittäin hyvin nosti peliä luistelullaan pää pystyssä, ja helppo ja järkevä syöttö vauhdissa olevalle hyökkääjälle.

Hait johtaa 0-1, kotietu on menetetty mutta takaa on aina hyvä tulla. Pää vain kylmänä ja ääliöt virheet pois. Kyllä se Niemikin sieltä tippunee runkosarjan tasolle.

 

[McJokke]

Juuri lopettelin ensimmäisen matsin katsomisen ja huhhuh olihan viihdettä kokorahan edestä.
Tiukkaa tulee olemaan jatkossakin ja pitkä sarja tästä saadaan.
TaoTao:n kanssa selvästi sama peli katsottiin. Oshie on kyllä aikamoinen patukka.
Sharksin osalta oli hienoa nähdä alivoiman parempi toimivuus. Ainoastaan 1 meni sisään ja sekin suoran hyökkäyksen päätteeksi. Parempaan päin menossa siis sillä osastolla jälleen.
Havlat oli loistava ja on loistavaa, että mies on jälleen kunnossa. Siinä playoffsien salainen ase. Kakkosvitja Sharksin muutenkin oli hyvässä vireessä ja Clowe on jälleen oma petomainen itsensä.
Thornton 0+0 ja tekstitv analyytikko saattaisi sanoa, että onpas hän taas Jumbo flopannut siellä, mutta totuus on jälleen tilastoja valoisampi. Ensimmäisessä maalissa toi kiekon alueelle ja rauhoittu Clowelle tilanteen ja tämän jälkeen teki ratkaisevan maskin Halakin eteen, jotta tällä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia Boylen vetoon jonka sitten vielä Havlat verkonperukoille ohjasi. Aloitusympyrässä hienoa työtä ollen joukkueensa paras tässä hommassa, etenkin hyökkäypäässä jossa mies vei kaikki 5 aloitustaan. Koko ottelussa 10/17.

Huhhuh, mutta olipahan taistelu. Tästä on hyvä jatkaa matkaa seuraavaan matsiin ja ei voi muuta odottaa kuin samanlaisen taiston jatkuvan. Momentum on otettu, mutta nyt se vain pitää säilyttää. Pitkä sarja tästä vielä tulee.

Bluesilta pisti silmään Oshien lisäksi pirteä nelonen, etenkin Nicholia tuli jo hieman ikävä takaisin. Reaves näyttää erehdyttävästi apinalta. Enkä tarkoita tässä rasistisesti pikmenttiä vaan kasvoiltaan mies on kuin apinoiden planeetta leffan päätähdet. Pakistosta Shatty, Pietu ja Russell olivat näkyvissä rooleissa.

 

[vilpertti]

Re: Oshie ja Murray, niin kauan kuin Oshie kuluttaa aikansa metsästämällä Murraytä Sharks jää voitolle. Onnittelut siitä, että sai Murrayn horjutettua kerran? Muuten olikin varsin näkymätön kaveriksi joka on joukkueensa paras pistemies.

Sharksilta varsin tasainen suoritus, jokainen kenttä teki tilanteita. Niemi pelasi hyvin ja pakit tarrasivat irtokiekkoihin erinomaisesti. Burns oli peto laidoilla. Kotietu oikeaan osoitteeseen heti alkuun, nyt kun vielä seuraavasta ottelusta voitto Sharksille, on homma viittä vaille taputeltu.

 

[TaoTao]

Sharksin osalta oli hienoa nähdä alivoiman parempi toimivuus. Ainoastaan 1 meni sisään ja sekin suoran hyökkäyksen päätteeksi. Parempaan päin menossa siis sillä osastolla jälleen.
Havlat oli loistava ja on loistavaa, että mies on jälleen kunnossa. Siinä playoffsien salainen ase. Kakkosvitja Sharksin muutenkin oli hyvässä vireessä ja Clowe on jälleen oma petomainen itsensä.
Thornton 0+0 ja tekstitv analyytikko saattaisi sanoa, että onpas hän taas Jumbo flopannut siellä, mutta totuus on jälleen tilastoja valoisampi.

Samat mietteet näistäkin, ei aamupöpperössä ihan kaikkea saanut näytölle asti. Aloinkin ihmetellä tuota alivoimaa, että oliko SJS-fanit heitelleet täällä valheellisesta miinaa alivoimasta. Lähdin otteluun sillä ajatuksella, että SJ-av on näkemättä paskaa, mutta mitä vielä. Hirveä draivi oli tappajilla päällä, Blues ei oikeastaan saanut kertaakaan peliä hallitusti pyörimään. Maalikin tuli siitä, kun Vlasic innoissaan haisteli hyökkäyspään takatolpalla syöttöä, joka katkaistiin ja iskettiin heti vastaan.

Thornton on mielestäni aina todella vaarallinen, vaikkei saisi peliään pyöritellä lempipaikoiltaan. Nytkin takakarvasi pari kertaa Blues-pakilta kiekon pois, josta yhdestä Huskins joutui koukkiamaan itselleen jäähyn. Vähän turhan rohkeasti siniset pakit lähtivät jalalla nostamaan peliä, kun Joe siellä askissa oli. Nelimetrinen maila ja vahva mies tekevät paketin, joka on liigan parhaita tuossa riistämisessä.

Re: Oshie ja Murray, niin kauan kuin Oshie kuluttaa aikansa metsästämällä Murraytä Sharks jää voitolle.

Ei tarvinnut metsästää, kun isokokoinen tuulitukka harhaili pari kertaa ihan itse alle eikä ehtinyt karkuun. Sivuunhan se pitää silloin siirtää.

 

[vilpertti]

Samat mietteet näistäkin, ei aamupöpperössä ihan kaikkea saanut näytölle asti. Aloinkin ihmetellä tuota alivoimaa, että oliko SJS-fanit heitelleet täällä valheellisesta miinaa alivoimasta. Lähdin otteluun sillä ajatuksella, että SJ-av on näkemättä paskaa, mutta mitä vielä. Hirveä draivi oli tappajilla päällä, Blues ei oikeastaan saanut kertaakaan peliä hallitusti pyörimään. Maalikin tuli siitä, kun Vlasic innoissaan haisteli hyökkäyspään takatolpalla syöttöä, joka katkaistiin ja iskettiin heti vastaan.

Alivoima on toiminut ajoittain erinomaisesti. Ja ajoittain niin, että tietää ylivoimamaalin tulevan jo ennen kuin kaveri ehtii boksiin. Tänään riitti kaikilla jalkoja. Toivottavasti Sharksin alivoima on pudotuspelien loppuun asti yhtä hyvää. Tai parempaa.

 

[nixon74]

Vähän harmittaa Blues-fanina että Sharks nyt sai kotiedun itselleen. Sen verran selvästi peli oli kuitenkin Bluesin hallussa ja varsinkin koko ensimmäinen jatkoerä oli vain odottelua milloin Blues saa sen ratkaisevan maalin tehtyä. No niinhän se vain on, että kuumalla maalivahdilla varustettu joukkue pystyy voittamaan kenet tahansa. Niemi oli loistava maalillaan ja ansaitsi huippuotteillaan Sharksille Game 1:sen voiton. Nemolle ensimmäinen erä maalivahtien taistosta.

Näistä asetelmista on kuitenkin Bluesin hyvä lähteä toiseen otteluun. Jos joukkue pystyy samalla tavalla hallitsemaan kiekollista peliä, ja Niemi palaa kuolevaisen tasolle, niin eiköhän Blues tuosta pisteet vie kotiin. Toisaalta Sharksilla on myös muutama pelaaja, jolta on syytä odottaa tasonnostoa ensimmäinen peli nähtynä, kuten Marleau ja Pavelski. Eiköhän tästä vielä loistava kamppailu saada aikaiseksi!

 

[SVSV]

Tappio sai Hitchin vaihtamaan hieman kokoonpanoa ensi yön peliin. Ilmeisesti Huskins vaihtuu Colaiacovoon, ja hyökkäyksestä sivuun jäävät Reaves & Steward, jotka korvataaan Crombeenilla ja D'Agostinilla.

En ole älyttömästi Bluesia seurannut, mutta kyllä ensimmäisessä pelissä ihmettelin, että miksi Huskins pelaa Colan sijasta ja ajattelin olevan seurausta loukkaantumisesta. D'Agostininkin penkitys on ollut hieman erikoista suhteessa erittäin hyvään viime kauteen, mutta ilmeisesti tämä kausi on ollut (loukkaantumisen?) jälkeen heikompi.

Ensimmäisessä pelissä toteutui avausmaali, Niemen tasonnosto, parantunut alivoima (kun boksista ei pysytty poissa; tosin kaksi estämisjäähyä olivat mielestäni rajusti kyseenalaisia) ja Havlatin tuoma lisäboosti hyökkäyspeliin. Kaikki siis mitä voittoon vaadittiin.

Sharksin ylivoima näytti ajoittain todella vaaralliselta. Kuten kaikki tietävät, nämä pelit ratkaistaan ylivoimalla. Harvinaisen hyvä merkki. Pessimismiä en vielä kitke itsestäni pois.

SJ:n kokoonpano pysyy samana. Erityisen heikkoa lenkkiä ei ollut. Toivon kaukaloon hieman ärsytettyä Vlasicia, jotta maalinedusta tulisi olemaan helvettiä Bluesin hyökkäjille.

 

[TaoTao]

En ole älyttömästi Bluesia seurannut, mutta kyllä ensimmäisessä pelissä ihmettelin, että miksi Huskins pelaa Colan sijasta ja ajattelin olevan seurausta loukkaantumisesta. D'Agostininkin penkitys on ollut hieman erikoista suhteessa erittäin hyvään viime kauteen, mutta ilmeisesti tämä kausi on ollut (loukkaantumisen?) jälkeen heikompi.

Ihmettelin myös Colaiacovon poissaoloa, mutta miehen historian tuntien ei olisi ihme jos jotain pientä vammaa olisi taustalla. D'Agostini taasen tuli pitkän loukkaantumisen jälkeen vasta hiljattain kaukaloon, ehti pelata vain kolmessa runkosarjan matsissa ennen pudotuspelejä.

Stewartin penkittäminen oli ehdottoman oikea ratkaisu, en nähnyt Chrisiltä oikeastaan yhtään hyvää ratkaisua viime pelissä. Reavesin nostoa hyllylle taasen hieman ihmettelin, Ryan oli kuitenkin iso osa Bluesin parasta osaa eli neloskenttää. Hienoa energistä peliä vaihdosta toiseen.

 

[stunt cock]

Sarjaa hyvin kuvaavasti san joseen lähdetään otteluvoittojen ollessa tasan 1-1. Niemen ja Vlasicin järjestäessä bluesit 1-0 johtoo jo ihan ottelun alussa bluesit pääsivät pelaamaan omalla mukavuusvyöhykkeellään. Molemmat pelasivat tarkaa puolustuspeliä maalipaikkoja pelissä ei ollut yhtään liikaa. Bluesin maaleista ensimmäinen meni Niemen piikkiin ja toinen ennenkaikkea Oshien hyvyyden piikkiin. Kolmas maali tuli kahden miehen ylivoimalla. Numeroista huolimatta peli oli varsin tasainen. Erityisen positiivista on ollut alivoimapelin selvä vapautuminen kipsistä.

Playoff henkeä oli pelissä sopivasti. Vanhan kaavan mukaan pelin lopuksi otettiin vähän matsia. Itä-blokin kaverit V. Sobotka ja R. Polak antoivat mainitsemisjärjestyksessä Dominic Moorelle ja Justin Braunille todelliset selkäsaunat. Braun tuskin lähtee hakemaan revanssia Polakista tulevaisuudessa sen verran selvästi kupoliin tuli. Ensimmäisessä pelissä nähtiin vain yksi tilanne, jossa pelaajilla oli selvää halukkuutta tapeluun, mutta valitettavasti linjamiehet pilasivat tuokion. Odottelin turhaan Thorntonin ja Backesin jatkavat siitä, mihin jäivät edellisessä pelissä. Onko mikään enemmän playoff hengen mukaista, kuin joukkueiden ykkössentterit ja kapteenit ottamassa toisistaan mittaa USA - Kanada maaotteluhengen mukaisesti.

St Louisin puolelta varsin yllättävästi Ryan Reevesin tilalla pelasi BJ Crombeen. Kuten taotao, myös allekirjoittanut ihmettelee edelleen tätä liikettä. San josen puolelta kokoonpanona jatkoi sama vanha. Sharksien kolmosketju Galiardi - Moore - Mitchell on saanut jonkun verran kehuja, mutta itse näkisin ketjun suoritustason ansaitsevan kritiikkiä. Vaikka pelaajat ketjussa ovat ns. hyviä puolustussuuntaan pelaavia pelaajia, ketjun suoritustaso puolustuspäässä on ollut huonoa. Muutamat vaihdot, missä ketju joutui pelaamaan Backesin ketjua vastaan, aiheuttivat välittömästi vaarallisin pyörityksen sharksien puolustuspäähän.

Ketjun pelaajien ollessa yksinkertaisesti liian pienikokoisia, vääntövoima kaksintaistelutilanteissa ei vain riitä Bluesin vahvoja kärkiketjujen pelaajia; Oshieta, Backesiä tai Berglundia vastaan. Muutaman kerran ketju on tähän mennessä saanut pyöritettyä omalla vikkelyydellään peliä bluesin päässä näyttävästi, mutta varsin vaarattomasti. Galiardi on pelannut mukavan agitoivaa, mutta tehotonta peliä. Alempien ketjujen pelaajaksi Galiardi tuntuu saavan ottaa tyhmiä jäähyjä yllättävän paljon, ilman joutumista hfboards osaston silmätikuksi.

Sharksien puolelta tähän mennessä Burns ja Havlat ovat esiityneet erittäin vahvasti. Ykkösketju Marleau - Thornton - Pavelski ei ole toiminut hyökkäysuuntaan. Muutenkin kolmikon pelistä on koko kauden ajan puuttunu se tärkeä kemia. Runkosarjaan keskenäisiin ottteluihin verrattuna peli kahdessa ensimmäisessä pelissä on ollut sharksien puolelta erittäin paljon parempaa. Tähän viitaten ketjuruletin pyörittämiseen ei välttämättä ole syytä. Kuitenkin toivoisin jomman kumman Marleaun tai Pavelskin siirtoa pois Thorntonin ketjusta. Tällä hetkellä ketjussa tuntuu "menevän hukkaan" ihan turhaa kolme ykkösketjun pelaajaa.

Aikaisemmin kauden aikana Thorntonin ja Pavelskin kanssa hyvin toimivana kolmantena linkkinä on nähty Desjardins ja Winchester. Winnik ei ole tähän mennessä esittänyt pleijareissa oikein mitään, mutta nostasin hänet mukaan mahdolliseksi kandidaatiksi ykkösen oikeaan laitaan. Toseksi ehdokkaaksi nostaisin Desjardinsin. Ideana olisi koota ykkösestä erittäin vahvasti puolustuspään velvoitteet hoitava ketju. Marleau puolestaan saisi siirtyä kolmosen sentteriksi. Ajatuksena on haastaa voimakkaammin Bluesin vahvat kolmos ja nelosketjut sekä tasoittaa kokoonpanoa. Lähdokohtaista peluuttamista en muuttaisi, vaan kaikkien ketjujen tulisi saada ainakin 10 minuuttia peliaikaa.

Muina liikkeinä nostaisin ehdottomasti Winchesterin kokoonpanoon ja harkitsisin vahvasti vanhan ja viisaan Handzusin nostoa. Esityksiensä puolesta vahvimmat ehdokkaat poppariosastoon olisivat ensimmäisenä Galiardi ja toisena Moore. Eli muokkauksien jälkeen ketjut olisivat muodossa:

Winnik - Thornton - Pavelski (Haastamaan Backes ja Oshie)

Clowe - Couture - Havlat

Moore - Marleau - Mitchell

Winchester - Desjardins - Wingels

 

[tsajari]

Tuli game 2 tiirattua ja mieleen jäi oikein mukava playoff-henkinen matsi jossa tapahtumia riitti. Mukavia taklauksia, pientä nahistelua jatkuvasti sekä taitavia suorituksia joista näyttävin lienee Oshien esityö Backesin maaliin. En usko, että Halakille sen kummempia loukkaantumisia tuli kun oma pelaaja kolasi miehen vaihtoon aika vauhdikkaassa tilanteessa. Joukkueita en ole seurannut tarkemmin joten ei ole tietoa oliko ottelun lopun nahinassa olleet San Josen pelaajat vieraissa hommissa, mutta mitään jakoa ei kyllä nyrkkihommissa ollut.

Mukavat lähtöasetelmat seuraavaan peliin, tiedä vaikka sekin olisi katsastettava!

 

[vilpertti]

Playoff henkeä oli pelissä sopivasti. Vanhan kaavan mukaan pelin lopuksi otettiin vähän matsia. Itä-blokin kaverit V. Sobotka ja R. Polak antoivat mainitsemisjärjestyksessä Dominic Moorelle ja Justin Braunille todelliset selkäsaunat.

Sen verran uskaliaat kaverit Bluesilta, että löysivät kentän kevyimmät miehet tappelukavereikseen. Jackmanikin uskalsi tiputtaa hanskansa heti kun tuomari oli jo välissä... Anaheimillä nämä. Seuraavassa pelissä Clowe tai Murray voivat minun puolestani suoraan hyökätä kimppuun ja paskoa noiden kurkkuun vaikka tulisi alivoimat ja gmc, ihan sama. Itse asiassa, parempi jos peliin otetaan Vandy tai Winchester joka tekee soosia jostain Perroneista tms. Sobotka vielä osoitti miehekkyytensä murtamalla Mooren nenän kun Moore oli jo hyvän aikaa sitten kaatunut jään pintaan. Moore ei todennäköisesti pelaa ensi pelissä. Thornton voisi tehdä saman Backesille.

Ja mikäs se yksi visiiripelle oli joka Pavelskin kanssa lähti tappeluun... Noin minuutti oli silläkin aikaa riisua linssi, mutta Pavsin piti sekin tehdä nyrkillään.

Kotipeleistä nyt vaan tärkeät voitot ja samalla noille pikku-Anaheimeille turpaan. Ihan sama kenelle. Murray vs McDonald, kuulostaa ihan hyvältä, ja pysytään asetetussa linjassa.

 

[sampio]

Thornton tuskin jaksaa edes nyrkkiään nostaa, joten ainoa tapa, jolla hän Backesin voisi voittaa, olisi kaatua päälle ja tukehduttaa.

 

[Orman Mollis]

Sen verran uskaliaat kaverit Bluesilta, että löysivät kentän kevyimmät miehet tappelukavereikseen. Jackmanikin uskalsi tiputtaa hanskansa heti kun tuomari oli jo välissä...

Ja Bluesillahan siellä oli tosiaan juurikin ne kovimmat kaverit eli Polak ja Sobotka...

 

[stunt cock]

En valitsisi yhtä voimakkaita sanoja, kuin vilpertti. Polak ei varsinaisesti valinnut Braunia, vaan Braun taisi olla yksi sharkseista D'Agostinin kimpussa. Pareja tasoittaessaan Braun valikoitui Polakille. Ei tilanteessa ollut mitään suurta vääryyttä kummaltakaan osapuolelta. Toivottavasti sama intensiteetti jatkuu myös tulevissa otteluissa. Eihän Moore vs Sobotka tilanteessa käynnyt mitään sen kummallisempaa, kuin pikkusikaa pelaavan visiiripään nenä murtui playoff hengessä.

 

[sampio]

Eipä taida kellekään olla yllätys, että wilberth suhtautuu silakkoihinsa varsin mustavalkoisesti.