SaucerPass
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Leafs
Chicagon osalta homma on kaatumassa siihen, mihin se ei ole koskaan aikaisemmin kaatunut - pikemmminkin juuri tällä sektorilla Hawks on yleensä ollut edellä vastustajiansa. Kyse tietysti suurimpien tähtien pelistä. Hawksilta ovat pettäneet tässä sarjassa sekä Kane että Toews. Se, että toiselle pn sattunut heikompi sarja, ei ole aikaisempina vuosina Chicagoa kaatanut, mutta en muista, koska molemmat olisivat olleet yhtä vaisuja.
Kane heitteli viime yönä riskisyöttöjä, joista mm. Tarasenko karkasi puolittain läpi. Se suurempi ongelma on kuitenkin, että yleensä juuri Kane on venyttänyt verkkoa tärkeimmillä hetkillä. Viime yönä Kanellä oli loipaikat 2. erässä viedä Hawks ensin 3-1 johtoon ja myöhemmin vielä 3-2 johtoon. Aikaisempina kausina Kane on näistä ratkonut pelejä. Toewsin tilanne ehkä vielä huolestuttavampi, kun hän ei tunnu oikein oääsevän edes huippu tonteille.
Bluesilla sitten erityisesti Tarasenko on ollut super-vaarallinen koko sarjan. Samoin Schwartz on ainakin omissa papareissa noussut pudotuspelien mukana toiselle tasolle. Tuon ketjun yhteispeli on ollut huikeaa.
Bluesilta sarjan suurin alusuorittaja on ollut tähän asti Alex Steen. Ei ollut ruotsalaista, jota nyt pelityylin puolesta voisi pitää pudotuspelipelaajana, paljon näkynyt ennen viime yön peliä. Nyt sitten ennen kaikkea Kanen ja Toewsin on herättävä Steenin tapaan. Vaikea uskoa, etteikö jommalle kummalle sattuisi ainakin yhtä sellaista peliä, jossa melkein henkilökohtaisesti hoitaa voiton kotiin.
Jos Chicagolta onnistujia haetaan, niin Shaw vetää kovalla asenteella vaihdosta toiseen. Siinä on vain se ongelma, että Shaw ei ole mikään sateentekijä, jos hyökkäyksen johtotähdet eivät johda. Ei Seabrookin, Hjalmarssonin ja Keithin pelissäkään kauheasti moitittavaa ole. Pelanneet tasollaan.
Itsekin olen ihaillut Pietrangelon peliä. Oikeasti kaksi asiaa taitaa erottaa hänet Keithistä. Ensimmäinen on joukkuekaverit. Tuolle seikalle Pietrangelo ei voi mitään. Keith on päässyt pelaamaan parempien kaverien kanssa, millä on ainakin arvostukseen suuri merkitys.
Toinen on kyky osallistua riskilläkin hyökkäyspeliin silloin, kun oma joukkue tarvitsee maalia. Keithillähän on ollut tapana tehdä juuri noita maaleja. Pietrangelo tuntuu omaan silmään välillä pelaavan liiankin puolustuksen kautta, vaikka luistelutaitojen puolesta hän voisi mietetön ase hyökkäyksen tukijana. Katsotaan päästäänkö tuota edes arvioimaan tässä sarjassa.
Sanotaan nyt vielä, että vaikka Tarasenko on huikea pelaaja, lähempänä Pietrangelo on mielestäni maaiman parhaan pakin kuin Tarasenko maailman parhaan hyökkääjän titteliä.
Kane heitteli viime yönä riskisyöttöjä, joista mm. Tarasenko karkasi puolittain läpi. Se suurempi ongelma on kuitenkin, että yleensä juuri Kane on venyttänyt verkkoa tärkeimmillä hetkillä. Viime yönä Kanellä oli loipaikat 2. erässä viedä Hawks ensin 3-1 johtoon ja myöhemmin vielä 3-2 johtoon. Aikaisempina kausina Kane on näistä ratkonut pelejä. Toewsin tilanne ehkä vielä huolestuttavampi, kun hän ei tunnu oikein oääsevän edes huippu tonteille.
Bluesilla sitten erityisesti Tarasenko on ollut super-vaarallinen koko sarjan. Samoin Schwartz on ainakin omissa papareissa noussut pudotuspelien mukana toiselle tasolle. Tuon ketjun yhteispeli on ollut huikeaa.
Bluesilta sarjan suurin alusuorittaja on ollut tähän asti Alex Steen. Ei ollut ruotsalaista, jota nyt pelityylin puolesta voisi pitää pudotuspelipelaajana, paljon näkynyt ennen viime yön peliä. Nyt sitten ennen kaikkea Kanen ja Toewsin on herättävä Steenin tapaan. Vaikea uskoa, etteikö jommalle kummalle sattuisi ainakin yhtä sellaista peliä, jossa melkein henkilökohtaisesti hoitaa voiton kotiin.
Jos Chicagolta onnistujia haetaan, niin Shaw vetää kovalla asenteella vaihdosta toiseen. Siinä on vain se ongelma, että Shaw ei ole mikään sateentekijä, jos hyökkäyksen johtotähdet eivät johda. Ei Seabrookin, Hjalmarssonin ja Keithin pelissäkään kauheasti moitittavaa ole. Pelanneet tasollaan.
Itsekin olen ihaillut Pietrangelon peliä. Oikeasti kaksi asiaa taitaa erottaa hänet Keithistä. Ensimmäinen on joukkuekaverit. Tuolle seikalle Pietrangelo ei voi mitään. Keith on päässyt pelaamaan parempien kaverien kanssa, millä on ainakin arvostukseen suuri merkitys.
Toinen on kyky osallistua riskilläkin hyökkäyspeliin silloin, kun oma joukkue tarvitsee maalia. Keithillähän on ollut tapana tehdä juuri noita maaleja. Pietrangelo tuntuu omaan silmään välillä pelaavan liiankin puolustuksen kautta, vaikka luistelutaitojen puolesta hän voisi mietetön ase hyökkäyksen tukijana. Katsotaan päästäänkö tuota edes arvioimaan tässä sarjassa.
Sanotaan nyt vielä, että vaikka Tarasenko on huikea pelaaja, lähempänä Pietrangelo on mielestäni maaiman parhaan pakin kuin Tarasenko maailman parhaan hyökkääjän titteliä.