Sama homma kuin viime kaudella Rudi - Lehkonen keississä. Silloinkin tuo tuhannen viestin raja ylittyi parissa päivässä. Jokainen heinähattu käy vuorollaan itku silmässä provoamassa.
Mitähän nämä reppanat oikein tulevaisuudessa tekevät, kun eivät voi enää purkaa pahaa oloaan Jokereiden haukkumiseen?
Minun on vaikea kuvitella, että tässä olisi taustalla minkäänlainen kateus tai katkeruus. En ymmärrä ollenkaan, miksi näin olisi.
Sen uskon, että monille on vaikea myöntää Jokereiden olevan ehkäpä juuri se kiinnostavin vastustaja. Minulle näin ei ole: myönnän sen ilman muuta. Minä myönnän sen mielelläni, että juuri Jokerit on ollut se kiinnostavin vastustaja, joskin hohto on vuosien saatossa ns. jokeribuumin ajoista himmentynyt.
En ole tätä asiaa paljoakaan kritisoinut vielä ääneen, mutta erittäin kriittinen Jokereiden KHL-siirtoa kohtaan olen. Minulla taustalla tässä on aito huoli Jokereiden tulevaisuutta kohtaan ja olen pahoillani jokerifanien puolesta siitä signaalista, mikä on annettu: Jokerit on nyt 100% kauppatavaraa ja sen sielu on myyty oligarkeille - ja seura pelaa kaudesta 2014-15 eteenpäin öljy- ja mineraalirahoilla rakennetussa kuplassa, jossa seuraperinteet ovat pyhiä vain niille, joita ei kuunnella edes vähää alusta. Ei ole tarvettakaan, koska tuossa konstruktiossa kannattajien tuomilla tulovirroilla ei käytännössä ole kokonaiskuvan kannalta mitään merkitystä.
Olen pahoillani myös niiden fanien puolesta, jotka eivät itse vielä näe sitä, että Jokereidenkin toimintaa leimannut pysyvyys ja pitkäjänteinen seurakehittäminen (huolimatta kaikesta koheltamisestakin) on uhrattu ympäristölle, jossa näistä kahdesta hyveestä ei ole koskaan nähtävästi kuultukaan.
En toki ole kriittinen pelkästään sympatian vuoksi: tiivistetysti sanottuna, olen huolissani siitä, että viime aikojen tärkein suomalainen kiekkoseura pelaa vastedes Gagarin Cupista, jonka voittaminen (tai sarjassa hyvin pärjääminen) lienee mahdollista vain alistumalla jonkun upporikkaan mesenaatin leikkikaluksi. On vain aidosti vaikea nähdä, mitä hyvää tämä voisi tuoda suomalaiselle kiekkoilulle ja siten myös omalle seuralleni.
Eurooppalainen palloilukulttuuri on historian saatossa kehittynyt siihen, että busineksen keskiössä on seuran kannattajat ja seuran menestymisen edellytys on kannattajien suosio. Se on eräänlaista demokratiaa eikä siksi ole mitenkään sattumaa, että joka puolella mannerta omistajamielivaltaa kavahdetaan.
Tämä saattaa kuulostaa siltä, että vastustaisin kehitystä. Se ei missään nimessä pidä paikkaansa. Olen erittäin harmissani siitä, että jääkiekkopiireissä - toisin kuin muissa Euroopan suurissa tai suurehkoissa palloilulajeissa - ei ole maltettu pitkäjänteisesti kehittää Champions League -konseptia sekä muita kansallisten sarjojen ohella pelattavia euroturnauksia seurojen kasvun ja kehityksen mahdollistamiseksi.
Nähtävästi jääkiekkoa leimaa niin vahvasti pohjoisamerikkalaisen sarjarakenteen ihannointi, että ainoaksi tavaksi kehitykselle nähtäsiin ylikansalliset mini-NHL:t ja nyt, kun tämmöisen mini NHL:n rakentaminen Eurooppaan ei ole onnistunut, nähdään venäläisen politiikan jatkeeksi oligarkkirahalla rakennettu KHL-konstrukti sellaiseksi.
Minusta tämä kaikki kuulostaa tempoilevalta ja lyhytjänteiseltä muka-kehitykseltä, eikä suinkaan luonnolliselta tai pitkäjänteisesti suunnitellulta kehitysaskeleelta.
Toisaalta suhtaudun tähän tapaukseen paitsi erittäin kriittisesti, myös suurella mielenkiinnolla. Seurakulttuurin ja fanitoiminnan väliseen vuorovaikutukseen perehtyneelle ja sitä tutkivalle ihmiselle tämä tarjoaa nimittäin hyvin mielenkiintoista aineistoa.
