Ihmiskunnan ongelmat johtuvat suureksi osaksi siitä, että vähemmistö ihmisistä on avarakatseisia älykköjä. Siis sellaisia jotka suhtautuvat muihin ihmisiin sallivasti ja ovat samalla kiinnostuneita eri näkökulmista ja faktoista. Ymmärtävät maailman monimutkaisia syy-seuraus -suhteita.
Suurin osa ihmisistä on jotain muuta. Kapeakatseisia tai vähemmän eri näkökulmasta kiinnostuneita. Epäileväisiä. Varovaisia. Maailman monimutkaisia syy-seuraus -suhteita ymmärtämättömiä.
Tiedän että moista ei saa sanoa ääneen. Turkki, Trump, Brexit ja monet muut ilmiöt kuitenkin puhuvat puolestaan. Nuo eivät synny ilkeän vähemmistön juonista. Nuo syntyvät tyhmän enemmistön tonttuilusta.
Kun asiat menevät pieleen, kyse on usein siitä, että joku karismaattinen hahmo saa tuon hitaammalla käyvän enemmistön innostumaan jostain älyttömästä. Uskomaan että faktoilla ei ole väliä, että älymystö kusettaa kansaa ja että on täysin ok olla tyhmä ja tietämätön.
Silloin ymmärtämättömistä tulee vihaisia. Tuosta vihasta ne sodat, vainot ja murhenäytelmät sitten lähtevät.
Voiko tähän vaikuttaa? Epäilen että huonosti. Kun kollektiivinen tyhmyys ylittää tietyt mitat, sitä on vaikea enää pysäyttää. Turkissa näemme tuon nyt kirkkaimmillaan. Brexitissä ja Trumpissa on hiukan samaa ilmiötä. Kuten myös suomalaisessa rasismissa, joka kukkii tänään valtoimenaan. Vaikea noita on pysäyttää, kun ne on kerran liikkeelle saatettu.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Herättää uteliaisuutta, vaalia empatiaa, rohkaista vuorovaikutukseen. Avarakatseinen älykkö kun ei ole niinkään peritty ominaisuus, se on pikemminkin itse hankittu ominaisuus.
Mikä parasta, lastentarhat ja peruskoulun ala-asteet ovat pullollaan avarakatseisia älykköjä. Tuota intohimoa kun vaalii, saattaa asetelma tulevaisuudessa muuttua.