Sotilaallinen hyökkäys - miten reagoida?

[Paul Kemp]

En oikein ymmärrä sitä, miksi tosiasioiden tunnustaminen ja kohtaaminen olisi jotain juoksuhautoihin piiloutumista. Ei sotien taakse tarvitse liikaa piiloutua, mutta kyllä ne vain vaikuttavat edelleen, vaikka rinnalle on noussut jo monia muitakin ilmiöitä aiheuttamaan syrjäytymistä ja pahoinvointia.

Suomessa nimenomaan ei tunnusteta niitä tosiasioita sodan suhteen ja siksi se säilyy traumana jossain määrin edelleen. Siitä ajanjaksosta annetaan meille hyvin ristiriitainen kuva, jonka mukaan me ei oikeastaan hävitty, vaikka menetettiinkin yli 10% pinta-alasta ja iso kasa kansaa kuolleena. Puhutaan "torjuntavoitosta", joka on siis käsitteenä kai jotain voiton ja tappion väliltä. Samoin yleinen mielipide tuntuu olevan jotain sellaista, että sodan lopputulos oli ollut Suomen kannalta jotenkin muita epäreilumpi(eli kovan taistelun jälkeen "oltaisiin ansaittu enemmän" tai jotakin siihen suuntaan). Muualla entisissä akselivalloissa on pystytty myöntämään, että turpaan tuli ja nyt mennään elämässä eteenpäin, mutta jostain syystä ei täällä. Sotaa pidetään vuodesta vuoteen näkyvästi framilla. Saunan lauteilla jossitellaan, että miten kaikki olisikaan voinut käydä paremmin ja miten saatu Suomi suureksi sekä Vepsä vapaaks.

 

[Paul Kemp]

Olet kyllä ajanut itsesi miinaan näillä kirjoitukillasi tai sinulla on todella kieroutunut ajatusmaailma tai et ole kovin tietoinen mitä sinulle kävisi joutuessasi venäläisten vangiksi. Ehkä jopa kaikki nämä?


Olen katsonut dokumenttejä Venäläisistä vankilaoloista nykyaikana ja aika hirvittävissä oloissa siellä joutuvat vangit olemaan, uskon, että pahempaan paikkaan joutuisit jos hengissä selviäisit vankileirille, eli siellä joutuisit rakentamaan itsellesi ja muille sotavangeille sotavankileiriä, jonka rinnalla nykyiset Venäjän vankilat ovat lepokoteja. Luuletko, että he armahtaisivat sinut ja pääsisit johonkin Sotsin rannoille nauttimaan auringosta? Ei, jos hengissä selviäisit, niin joutuisit mahdollisimman kauas Suomesta, ettet karkaustilanteessa pääsisi takaisin ja ruoka olisi luokkaa lämmin vesi ja hiirenpaska.

Silti jos suomalaiset rajajääkärit saisi sinut kiinni karusta, niin taistelisit elämän ja kuoleman kamppailua heitä vastaan, mahdollisesti yrittäisit tappaa jonkun vaikka vaihtoehtosi voisi olla vaikka olla Suomessa muonitusjoukoissa tai karkurinakin vankina Suomessa, jossa varmasti olisit paremmassa huollossa, mutta joutuisit ehkä tekemään jotain tukitöitä sotiville joukoille.

Ilmeisesti venäläisillä ei ole naisia kovin paljoa jaossa, kun pitää rumia suomalaisia miehiä alkaa rakastelemaan. Varmasti siellä on kurjat olot vankiloissa ja gulageilla vielä ankeammat, mutta mitä muuta siinä tilanteessa pitäisi alkaa tekemään, hyökätä löylykauhalla kalashnikovia vastaan? Antautumalla ainakin voittaisi lisää aikaa.

Ja jos minun ja Ruotsin rajan välissä olisi jotain vartijoita ottamassa kiinni, niin käyttäisin takuulla kaikki konstit valehtelusta yllätyshyökkäykseen päästäkseni sen rajan yli mahdollisimman kauaksi kuoleman kentiltä. Hehän yrittäisivät lähettää minut surman suuhun, joten siinä tilanteessa kokisin heidät yhtälailla vihollisiksi. Minulla ei ole tässä maassa mitään puolustamista, maksan tänne veroni ja luovutan toisinaan verta, siihen saa jäädä minun kontribuutioni. En kannusta leijonia MM-kisoissa, en ole vannonut sotilasvalaa enkä todellakaan lähde vapaaehtoisesti kohtaamaan suurvalta-armeijaa rintamalle.

 

[ms.qvist]

Itse olen sinun kirjoituksiasi lukeneena mielestäni kohtalaisen tietoinen sinun ajatusmaailmastasi, kuten varmaan monet muutkin JA kirjoittajat, koska olet siitä paljon kertonut. Tietenkään tuntematta sinua virtuaaliminääsi pidemmälle. Toki jopa itsensä ja läheistensä tunteminen täydellisesti on mahdotonta. Tämä nyt vain avauksena.

Kysyisin kuitenkin kun kerrot, että puolustaisit itseäsi ja jotain muita sinulle tärkeitä asioita, niin jos nämä "muut tärkeä asiat" ovat esim. läheisiäsi, niin olisitko valmis taustatukena olemaan Suomessa sodan aikana ja tekemään työtä läheistesi sekä mahdollisesti muidenkin hyväksi kuitenkaan itseäsi liiemmin vaarantamatta ja ehkä sitäkautta myös omaksi hyväksesi?

Tavallaan jo cottonmouthin viestin vastauksessani sivusin asiaa, mutta jos näin pikaisesti ajattelisin (sorry kun on kiire - aikainen herätys ja töihin lähtö), niin jos tilanne todella on sellainen, että en pääsisi enää siirtymään turvallisempaan maahan ja minun olisi tehtävä jotain hengissäpysyäkseni, olisin valmis antamaan tietotaitoni th-alalta yhteisön käyttöön. Mutta edelleen, mieluiten itsekäänä ihmisenä pakenisin maasta.

Ja minulle ne lähimmät arvot ovat tasa-arvo ja vapaus päättää omista asioistaan. Toki sodan syttyessa ja jos hyökkäys tulee tietystä ilmansuunnasta, tasa-arvolla voidaan pyyhkiä persettä, mutta tuolloin esille astuu toinen tärkeä arvo, vapaus päättää omista asioistaan. Mutta on myös kolmas arvo ja sen puolesta olen valmis antamaan henkeni, se on sananvapaus hyvin laajana käsitteenä - mutta tämä on kompleksinen piirre minussa, vaikka olen valmis pakenemaan jos Suomeen hyökätään, vaikka olen valmis ajattelemaan vain omaa etuani, mutta jos asun maassa, jonka tunnen kodikseni ja siellä valtaan nousee diktatuuri, olen valmis astumaan riviin ja taistelemaan oikeusta sanoa sanottavansa, oikeusta olla millainen tahansa, oikeudesta turvalliseen elämään, oikeudesta elää ilman pelkoa ja mielivaltaa. Ja tällaisessa maassa olen valmis taistelemaan myös tasa-arvon puolesta ja muista nyt määrittelemättömistä asioista.

vlad.

 

[Ck]

Ilmeisesti venäläisillä ei ole naisia kovin paljoa jaossa, kun pitää rumia suomalaisia miehiä alkaa rakastelemaan. Varmasti siellä on kurjat olot vankiloissa ja gulageilla vielä ankeammat, mutta mitä muuta siinä tilanteessa pitäisi alkaa tekemään, hyökätä löylykauhalla kalashnikovia vastaan? Antautumalla ainakin voittaisi lisää aikaa.

Ja jos minun ja Ruotsin rajan välissä olisi jotain vartijoita ottamassa kiinni, niin käyttäisin takuulla kaikki konstit valehtelusta yllätyshyökkäykseen päästäkseni sen rajan yli mahdollisimman kauaksi kuoleman kentiltä. Hehän yrittäisivät lähettää minut surman suuhun, joten siinä tilanteessa kokisin heidät yhtälailla vihollisiksi.

Kyllä, ymmärrän antautumisen käsitteen. En vaan ymmärrä, että miksi antautuisit venäläisille joilla on Kalashnikov kädessä suosiolla, mutta vaikka tappaisit suomalaisen RK-62 pitelijän?

Sitäpaitsi uuden lain mukaan olisit kotijoukoissa, jos et sotilasvalaa ole vannonut ja karkausyrityksen saattelemana vankilan kotijoukoissa, jos jäisit kiinni. Tosin, ainahan sitä voi yrittää, mutta en tosiaan ymmärrä tuota antautumisesi- ja taistelusi ideologiaa.

Niin, missäänhän emme puhuneet, että kavereinasi ei voisi olla naisia, tosin enhän sitä voi tietääkään mitä sukupuolta kaverisi ovat. Perseraiskaus voi myös olla sellainen, että tungetaan se löylykauha sinne perseeseen ja siinä sivussa venäläiset varmasti käyttäisivät myös muita "kivoja" kuulustelu- ja kidutus menetelmiä.

 

[Cemetery Gates]

Jaa ettäkö miten reagoida?

No siten, että jos Iivana julmahko tulisi kohti pahat mielessä, menisin ite ainakin suorinta reittiä TOJ:n kainaloon köllöttelemään. Ei olis hätä eikä mikkään.

 

[Paul Kemp]

Kyllä, ymmärrän antautumisen käsitteen. En vaan ymmärrä, että miksi antautuisit venäläisille joilla on Kalashnikov kädessä suosiolla, mutta vaikka tappaisit suomalaisen RK-62 pitelijän?

Sitäpaitsi uuden lain mukaan olisit kotijoukoissa, jos et sotilasvalaa ole vannonut ja karkausyrityksen saattelemana vankilan kotijoukoissa, jos jäisit kiinni. Tosin, ainahan sitä voi yrittää, mutta en tosiaan ymmärrä tuota antautumisesi- ja taistelusi ideologiaa.

Se johtuu ihan tilanteen erilaisuudesta. Venäläisen sotilaan edessä vain nopea antautuminen luultavasti pelastaisi hengen, mutta rajavartijaa pystyisi ehkä pettämään päästäkseen karkuun. Selvennettäköön, että en tod. haluaisi siinä tilanteessa ketään tappaa, mutta voisin kyllä kolkata tajun kankaalle tai pyrkiä sieppaamaan aseen ja edelleen sillä uhaten päästä jatkamaan matkaani. Toivottavasti ei tarvi koskaan kokeilla. Ja määrättäisiinpä hommiin kotijoukoissa tai ei, niin sotaa en jäisi katselemaan. Viimeistään odotettavissa olevan venäläisinvaasion myötä ne rajat menisivät kiinni eikä toivoa poispääsemisestä olisi senkään vertaa.

 

[Sisäliitin]

Maailma on auki, ei henkeä tarvi jäädä tänne kuoleman uhalla puolustamaan.

Jokaista ihmistä ei kiinnosta mikään vitun maailmankansalaisuus. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Mikä ongelma isänmaallisuus on sinulle? Mikset lähde nyt jo lätkimään jos muualla on niin paljon hienompaa?

 

[Tiityy]

No joo, Venäjästä vielä... Tiedättekö Sosnovy Boria lukuunottamatta ydinvoimaloiden sijaintia Venäjällä? Eivät ne enää niin salaisia ole. Ei siinä käy niin että vain Suomi kärsii.. Eikä Venäjän ilmapuolustus ole tunnetusti ryyppypäivänä kummoinenkaan. Jos tapellaan, niin silloin on jo päätös tehty: Tappiin asti. Mites se meni? "mielummin sankarina kentällä kuin koiran lailla kahletta nuollen".

Vitsi vitsi, mutta ei se Venäjä mikään auvola vielä(kään) ole. Tietenkin reserveissä on hurja ero ja jossain vaiheessa lahkeet loppuvat, mutta kalliiksi se voidaan tehdä. Liian kalliiksi.

"nimim. Teillä on jo siellä rajan pinnassa muutama sata tuhatta kesämökkitonttia meiltä mallia metri x kaks ja niissä asukkaat maan alla, voidaanhan me antaa vähän vielä mutta joku roti sentään"

 

[Ck]

No joo, Venäjästä vielä... Tiedättekö Sosnovy Boria lukuunottamatta ydinvoimaloiden sijaintia Venäjällä? Eivät ne enää niin salaisia ole. Ei siinä käy niin että vain Suomi kärsii.. Eikä Venäjän ilmapuolustus ole tunnetusti ryyppypäivänä kummoinenkaan. Jos tapellaan, niin silloin on jo päätös tehty: Tappiin asti. Mites se meni? "mielummin sankarina kentällä kuin koiran lailla kahletta nuollen".

Tästä ajattelumallista olen kyllä samaa mieltä, kuten Tsetseenitkin on tehnyt (tosin kohde mielestäni väärä) ja toivottavasti osaltaan Suomen puolustus siihen perustuisi, että vietäisiin osa sodasta Venäjälle. Siellä sitä vasta lääniä onkin ja vaikka ihmisiäkin on paljon, niin pieniä sissi-/laskuvarjojääkäri joukkoja tekemään tuhojaan Venäjän alueelle (ehkä tämä sitten olisi terrorismia, mutta tuossa vaiheessa ihan sama), tosin pääpainona strategiset kohteet ja sotilaskohteet. Itse ainakin välttäisin kaikkea siviileihin kohdistuvaa toimintaa jos se vaan olisi mahdollista. En kuitenkaan usko, että Leningradkaan ihan ilman haavoja selviäisi sodasta, niin vaikuttava alue se on Venäjälle ja niin lähellä Suomea.

 

[olkikuukkeli]

Aika paha kysymys oikeastaan. Jos tilanne tiedetään toivottomaksi, niin henkien menetys on tietenkin turhaa. Suuren sotilasmahdin hyökkäystä vastaan itseäni miellyttäisi eniten ajatus passiivisesta vastarinnasta, jota toteutetaan kollektiivisesti. Ihkaoikeaan Gandhi-tyyliin.

 

[-OO-]

Mieluummin mullan alla kuin ryssän vallan alla, joten ei muuta kuin torrakot kouraan ja taistelemaan.

 

[sampio]

Mikä ongelma isänmaallisuus on sinulle?

Tämä on oikeastaan aika hyvä kysymys, kun isänmaallisuudesta on tehty monissa porukoissa jonkinlainen yksinkertaisuuden ja kiihkoilun synonyymi. Mun mielestäni isänmaallisuus on todella hieno asia, eikä sen tarvitse olla rasistista tai edes erityisen kiihkolevaa. Monille se silti tuntuu olevan ongelma.

Maailma on avoimempi ja perusjampankin tavoitettavissa, mikä on oikein hieno asia. Silti juuret ovat jossain, ja mun mielestäni niistä on ihan hyvä olla ylpeä. Isänmaallisuus on ehkä terminä kokenut inflaation, mutta sisällöltään se on edelleen oikein hieno ja kannatettava asia.

 

[verikuut]

Minä vetäytyisin bunkkeriini ja heittäisin aika ajoin käsikranaatteja sieltä. Olen harjoitellut jo perunoilla, lentää monta metriä.

Viimeisenä keinona ajattelin rutistella viimeiset foliot palloksi, työntää foliopallon perseeseeni ja vetää kilpparit bunkkerin pohjalle. Sitten kun Igor tulee ja nylkyttää peräreikääni, niin se pallo menee syvemmälle ja sillä kestää kauemmin tulla sieltä ulos. Niinpä voin matkata sotavankina vaikka Siperiaan asti, ennenkuin foliot tulevat ulos - tietenkin tulee nopeammin jos äkistelee. Näin ollen olen koko ajan valmiina suojautumaan ydinsodalta.

 

[ernestipotsi]

Tämä on oikeastaan aika hyvä kysymys, kun isänmaallisuudesta on tehty monissa porukoissa jonkinlainen yksinkertaisuuden ja kiihkoilun synonyymi. Mun mielestäni isänmaallisuus on todella hieno asia, eikä sen tarvitse olla rasistista tai edes erityisen kiihkolevaa. Monille se silti tuntuu olevan ongelma.

Minua isänmaallisuus ei sinällään haittaa. Se on uskonto muiden joukossa. Ongelma ja haitta on sen pakkotuputtaminen sellaisille joille se ei mitään merkitse. Monet isänmaallisuutta korostavat ihmiset kuvittelevat sen olevan jokin itseisarvo, jota kaikkien pitäisi varauksetta noudattaa.

 

[julle-jr]

Sotilasvala tuli aikoinaan vannottua, joten eipä oikein muuta voisi kuin tehdä se mitä käsketään. Toki varmasti käväisisi mielessä, että olikohan sen valan vannominen järkevää, mutta se nyt kuitenkin tuli vannottua. Näin ollen tätyisi olla valmis vaikka kuolemaan.

 

[JHag]

Ennen mitään hyökkäystäkään kannatan NATO-jäsenyyttä. Tämä on mulle aivan järkiratkaisu, kun on yhteinen raja Venäjän kanssa. Jos tilanne eskaloituisi, ei siinä kyseltäisi jengiltä yksitellen, että lähdetkö mukaan? Asiasta huolehdittaisiin meidän puolesta, kun suoritettaisiin liikekannallepano. Siksi tämä on aika teoreettinen pohdiskelu. Mä lähden siitä, että itsenäisen valtion tulee puolustaa itsenäisyyttään, siksihän meillä on omat puolustusvoimatkin. Joten ajatusmalli siitä, että Suomi puolustaa itseään, on jo sisäänleivottu meidän systeemiimme. Asiaa ei tarvitse pohdiskella ollenkaan. Eihän kenenkään kehon itsepuolustusjärjestelmäkään mieti: -Hmmm....flunssavirusta pukkaa, pitäisikö meidän löydä kampoihin vai neuvotellaanko?

 

[Paul Kemp]

Jokaista ihmistä ei kiinnosta mikään vitun maailmankansalaisuus. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Mikä ongelma isänmaallisuus on sinulle? Mikset lähde nyt jo lätkimään jos muualla on niin paljon hienompaa?

En mä koe itseäni "vitun" maailmankansalaiseksi sen enempää, kuin "vitun" suomalaiseksikaan. Ihminen olen siinä missä muutkin, enkä varsinaisesti pystynyt vaikuttamaan siihen itse, että Suomeen tuli synnyttyä. No, kaipa tämä menettelee. Isänmaallisuuden kanssa minulla ei ole ongelmaa niin kauan, kunhan kukaan ei tule sitä minulle tuputtamaan ja kertomaan mitä sen nimissä pitäisi tehdä. Viimeistään siis siinä vaiheessa, kun joku vielä tulee vittumaiseen sävyyn ilmoittamaan, että velvollisuutesi on tarvittaessa mahdollisesti kuolla tai tappaa muiden suomalaisten puolesta, niin adios ja haistakaa paska.

 

[Stonewall]

Asiaa ei tarvitse pohdiskella ollenkaan. Eihän kenenkään kehon itsepuolustusjärjestelmäkään mieti: -Hmmm....flunssavirusta pukkaa, pitäisikö meidän löydä kampoihin vai neuvotellaanko?

Tämä on aika tyhjentävästi sanottu. Ketjun voisi hyvin sulkea. Nyt pitäisi vaan löytää joku kaveri vittumaiseen sävyyn ilmoittamaan vetelille vapaamatkustaja kanssaihmisten pettäjille, että itseasiassa se on heidänkin velvollisuutensa tarvittaessa mahdollisesti kuolla tai tappaa muiden suomalaisten puolesta (ja omasta puolestaan). Ehkä ymmärtäisivät sanoa adios, ja lähtisivät jonnekin muualle pahalta haisemaan, niin ei tarvisi tosipaikan tullen veteliin vätyksiin aikaa tuhlata.

 

[MrMacmanaman]

Ei mitään järkeä antautua. Näillä joukoilla ja joukkojen melko hyvällä tasolla voidaan torjua mikä tahansa realistinen uhka Suomea vastaan. Se ainoa realistinen uhka on tällä hetkellä Venäjä, joka ei tällä hetkellä ole kyllä uhka kenellekään neuvostoaikaisine varusteineen.

 

[Lynx canadensis]

Ei mitään järkeä antautua. Näillä joukoilla ja joukkojen melko hyvällä tasolla voidaan torjua mikä tahansa realistinen uhka Suomea vastaan. Se ainoa realistinen uhka on tällä hetkellä Venäjä, joka ei tällä hetkellä ole kyllä uhka kenellekään neuvostoaikaisine varusteineen.

Taitaa ryssä neuvostoaikaisine kalusteineen palauttaa meidät melko pienellä varoitusajalla keisarillisen Venäjän aikaan, mikäli haluaisi. Lähiruokakauppoihin täsmäohjukset niin taitais jo pullamössöt kuolla nälkään.

 

[Tshekki77]

Ehkä ymmärtäisivät sanoa adios, ja lähtisivät jonnekin muualle pahalta haisemaan, niin ei tarvisi tosipaikan tullen veteliin vätyksiin aikaa tuhlata.

Vaikka ihan mutulla tässä heittelen, niin voisin arvailla, että keskiverto vässykkä metroseksuaali haisee vähemmän pahalta, kuin sellainen "isänmaallinen" nahkakuula. Mutta palatakseni aiheeseen, niin vituttaisihan se itseäkin, jos tän nykyisen länsimielisen eliitin takia jouduttaisiin ottamaan samat oppitunnit uusiksi, mitä aikaisemmat sukupolvet ottivat silloin 40 luvulla. Silloin opittiin, että kaikki viisaus lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Vituttaisi siis sen takia, että itsekin saattaisin ottaa tuon antamani valan liian tosissani.

 

[Havumetsien GM]

Ennen mitään hyökkäystäkään kannatan NATO-jäsenyyttä. Tämä on mulle aivan järkiratkaisu, kun on yhteinen raja Venäjän kanssa. Jos tilanne eskaloituisi, ei siinä kyseltäisi jengiltä yksitellen, että lähdetkö mukaan? Asiasta huolehdittaisiin meidän puolesta, kun suoritettaisiin liikekannallepano.

Jotenkin vähän epäilen, että olisiko se kuitenkaan ihan näin kivaa, helppoa ja yksinkertaista että NATO (lue: jenkit) ryntää apuun kun Igoreita alkaa puskea rajan yli. Muistetaan nyt se kylmä sota ja mitä silloin koko ajan pelättiin. Venäjä ei tietysti enää ole sellainen maailmanmahti kuin NL oli ja siihen on tullut Kiina rinnalle, mutta esim. ydinasevaltioina USA ja Venäjä taitavat edelleen olla ne kaksi suurinta. Lähtisikö korviaan myöten veloissa oleva Yhdysvallat niin ikään ylivelkaantumisesta kärsivine kavereineen oikeasti rikkomaan suurvaltojen välisen tasapainon pelkästään Suomen vuoksi? NATO puolustusdoktriineineen kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta muistetaan ettei se turvallisuussopimus olisi historian ensimmäinen klausuuli, joka lentäisi roskakoriin ns. tosipaikan tullen.

Toisaalta nykyiset puolustusvoimien säästöt voivat pakottaa Suomen liittymään NATOn jäseneksi. Mieluummin liittoutuneisuus+heikko armeija kuin liittoutumattomuus+heikko armeija. Kaikkein mieluiten kuitenkin liittoutumattomuus+vahva armeija.

Se on tietysti todella mielenkiintoinen kysymys, että kuinka nopeasti Venäjä Suomen valtaisi vai valtaisiko ollenkaan. Se on totta, että Afganistanissa, Vietnamissa etc. suurvallat on aika hyvin onnistuttu pitämään kurissa miesalivoimalla ja heikommalla kalustolla. Toisaalta Suomessa ei ole viidakoita, saaria tai vuoristoja jotka helpottaisivat puolustamista. Suomi on myös aika helvetin laaja maa asukaslukuun nähden ja ainakin toistaiseksi suunnitelmat on rakennettu sen varaan, että sodassa puolustetaan koko maata. Joku voi tietysti tähän väliin muistuttaa talvisodasta. Silloin tosiaan onnistuttiin Suomea varsin hyvin puolustamaan, mutta vastaavasti on Suomi historiassa muutamaan kertaan vallattukin. Aika perusteltua on mun mielestä väittää, että Suomea on paljon vaikeampi puolustaa kuin vaikka vuoristoista Afganistania.

 

[MrMacmanaman]

Oletteko miettineet, että millä taktiikalla Venäjä Suomen valloittaisi, jos se kerran sen niin helposti pystyy tekemään? Suurin osa Venäjän reserveistä on alkoholisoituneita ym. taisteluun kykenemättömiä miehiä, jotka eivät etene yhtään mihinkään Suomalaisia reservejä vastaan. Venäjällä on tietenkin se pieni osa niitä, jotka oikeasti osaavat taistella, joku Suomen reservin suuruinen porukka (350k miestä), mutta jos olette huomanneet, Venäjä on aika hemmetin suuri alue ja ei jokainen sotaan kykenevä voi olla Suomen rajalla. Kun katsotaan, että mitä kalustoa sieltä olisi mahdollisesti tulossa, niin Georgian sodassa BMP-1 ja T72 olivat kovia sanoja. Nykyajan sääntönä pidetään, että noin kolminkertainen ylivoima "riittää" sodan voittamiseen.

 

[Stonewall]

Venäjällä on tietenkin se pieni osa niitä, jotka oikeasti osaavat taistella, joku Suomen reservin suuruinen porukka (350k miestä), mutta jos olette huomanneet, Venäjä on aika hemmetin suuri alue ja ei jokainen sotaan kykenevä voi olla Suomen rajalla. Kun katsotaan, että mitä kalustoa sieltä olisi mahdollisesti tulossa, niin Georgian sodassa BMP-1 ja T72 olivat kovia sanoja. Nykyajan sääntönä pidetään, että noin kolminkertainen ylivoima "riittää" sodan voittamiseen.

Näinhän se on. Lisäksi vielä metsäinen ja järvinen maastomme estäisi käytännössä normaalin panssarisodan käynnin, joten he olisivat vain jalkaväkensä varassa. Ja vaikka venäjällä varmasti on joukkoja, jotka eivät häviä vertailussa kenellekkään, niin ei niitä kovin montaa pataljoonaa ole, eivätkä ne joka paikkaan kerkeä. Olet siinäkin varmasti oikeassa, että keskimääräinen suomalainen reserviläinen on parempi sotilas kuin naapurilla. Tätä voinee pitää ihan faktana, ilman värilaseja. Jos he sotaan ryhtyisivät juuri tällä hetkellä, niin vaikeaa olisi.

Moraalibuusterina muistettakoon, että Suomi jäi ainoana maana historiaan, joka pysäytti Neuvostoliiton hyökkäyksen. Ja vielä kahdessa sodassa. Tai lätkässä olemme ainoa maa, joka on pystynyt N-liiton tai Venäjän voittamaan Moskovassa. Eivät nämä oikeastaan mitään merkitse, mutta tulivat vain mieleen osoituksena naapurinkin haavoittuvuudesta.

 

[mjr]

Onpas kovasti teoreettinen kysymyksenasettelu. Tulee mieleen ammoinen lukion etiikankurssi: "kumman ensiksi pelastaisit palavasta talosta, T34-panssarivaunun vai Titanicin?" Hyökkäys tähän maahan tarkoittaisi kovasti erilaista Eurooppaa, jonka syntyminen vaatisi vähintään useamman vuoden, ehkä vuosikymmeniäkin. Olosuhteet olisivat kovasti erilaiset kuin nyt, kuten myös mielialat ja ajatustavat. Aika turhanpäiväistä spekuloida tälläisillä.

Toki jos ajattelee välitöntä omaa henkilökohtaista etuaan ja turvaansa (joillakin tässä piirissä on myös perhe mukana) niin harvoin sotaan osallistuminen on ratkaisu. Tietysti jos ei pysty välttymään palvelukseenastumiselta niin tilanne hankaloituu - kriisihän voi aika petollisesti ja vähittäin vetää mukaan yhteiskunnan rakenteisiin, ja sitten kun haluaisi laittaa jarrut päälle ja ostaa menolipun Haaparantaan, onkin liian myöhäistä.

Luulisin että todellisessa, konkreettisessa historiallisessa tilanteessa käytännössä jokainen ajattelisi ja toimisi ainakin jonkin verran eri tavalla kuin mitä tänne on kirjoittanut. Paitsi ehkä vlad. (Tämä tietysti todettu pelkästään myönteisessä hengessä, kuten varmasti arvasitkin.) Monet epäilemättä vielä yllättyisivätkin reaktioistaan. No, todennäköisesti ja onneksi emme varmaan tule tätä kovin pian testaamaan.