Sotilaallinen hyökkäys - miten reagoida?

[sampio]

Me olimme kerran pikkupoikana pippelisotasilla serkkujen kanssa. Siis pallit olivat kahvana ja peenis piippuna. Siinä sitten juostiin ympäri taloa muna kädessä ja huudeltiin pam pam pumia. Konetuliaseita ei ainakaan silloin vielä ollut kenelläkään. No, jäi kuitenkin kertakokeiluun tuokin, kun ei vanhemmille sopinut moinen sotiminen. Ajattelin vain, että tuohan olisi ihan rauhanomainen ratkaisu jos sotimaan aletaan, eikä ehkä niin paljon olisi käpykaartilaisiakaan, venäläisillä kun on ollut naissotilaita ennenkin riveissään.

 

[Paul Kemp]

Kirjoituksessasi ja ajatusmaailmassasi on kahtiajako. Et ole valmis taistelemaan vieraan maan tunkeutujia vastaan, jotka mahdollisesti ovat juuri polttaneet kämppäsi ja mahdollisesti tappaneet sukulaisiasi, sinä sen sijaan yrittäisit pakoon täältä epätoivoisesti häntäkoipien välissä ja mahdollisesti yrittäisit vielä tappaa maanmiehiäsi, että sinä vain pääsisit karkuun. "Hieno mies, hienot ajatukset", pasifistiko vai kuitenkin murhanhimoinen tilanteen niin sattuessa?

Kämppä on vain materiaa, oma henkiriepu ei. Lähinnä se sattuisi vuokraisäntään. Sukulaisilla taas on oma valinnan vapaus joko jäädä tai lähteä, eli jos tulee kuolema taistelussa, niin se on omien valintojen seuraus. En koe, että minulla olisi tuossa tilanteessa mitään velvollisuutta lähteä kullervona hakemaan verikostoa tai hyvitystä, vaikka varmasti tuttujen poismeno sattuisikin. Luultavasti vain päätyisin kuoppaan itsekin. En näe mitään moraalista ongelmaa pakenemisessa ja asettumisessa johonkin muualle asumaan(vai onko pakolaisuus suomalaisilta kielletty?). Koen, että elämä on ainutkertainen lahja, joka tulee käyttää hyvin, eikä hukata jossain rintamalla. Sieltä ei kukaan terveenä tule takaisin.

Olen pasifisti sikäli, että en halua sotaa kenellekään. En edes sotahulluille. Väkivallattomuuteni kuitenkin loppuisi siinä vaiheessa, jos joku maastopukumies aseella sohien yrittää pakottaa minua lähtemään sotimaan isänmaan tai jonkin muun ajatusrakennelman puolesta. Silloin se on sama käyttää väkivaltaa pakon edessä jo siinä vaiheessa, mikäli sen sotapoliisin kolkkaamalla pääsisi elämään rauhassa.

 

[RDivis]

Kyllähän se jollain muotoa taisteltava olisi. Fyysinen etulinjassa olo olisi minulle terveydellisistä syistä varsin hankalaa tai sanotaanko jopa mahdotonta, jollei etulinja siirtyisi pikkuhiljaa taaksepäin, niin että kyseeseen tulisi jonkin aseman viimeinen puolustus. Mutta varmasti mm. viestintään tarvitaan työvoimaa ja tätä todennäköisimmin tätä alkaisin siinä tilanteessa tukemaan kaikin keinoin.

Miksikö jäisin ja taistelisin? Ei, ei ainakaan pelkän isänmaallisuuden takia, vaikka sitäkin minulta löytyy. Vaan siksi, että monet minulle äärettömän tärkeät ihmiset eivät myöskään lähtisi mistään hinnasta. Siis ajatus maanpaosta olisi sama, kuin petos, ei siksi että he ajattelisivat niin. Vaan siksi, etten itse antaisi tätä petosta anteeksi itselleni.

Jännä miten näillä sotatilanteessa pakoa suunnittelevilla maakareilla tämä MINÄ on vahvassa roolissa tuossa paossa. Että kunhan MINÄ pääsen lipettiin, niin f*ck friends and family.

Kertoo...

a) siitä ettei läheisiä ole - surullista
b) siitä, että kaikki tärkeät ihmiset suunnitteleat myös lähtöä - enpä usko, että tosipaikan tullen olisi välttämättä kovin helppoa
c) siitä, että ei todellakaan välitä ja oma nahka on kallein - sopiikin lähteä, eikä tarvitse katsoa taakseen.
d) en osaa sanoa.

Tuskin kukaan tätä pelkkää saatanan maaplänttiä ja lippua asein puolustaa.

 

[Hemingway]

Jos venäjä on vastassa niin mieluummin kannattaa luovuttaa huonoilla ehdoilla kuin taistella. Huonokin sopimus on sotaa parempi vaihtoehto.

Suomessa vieläkin suuret kansanjoukot luulevat, että sodassa olleet selvisivät sieltä ehjin nahoin pois. Kuitenkin enemmistö kantoi sodan taakkaa mahdollisesti useammankin sukupolven eteenpäin. Hyvä jos vieläkään olemme päässeet sodan paskuudesta eroon. Itsenäisyyspäivänähän siitä taas muistutetaan.

 

[Maple Leaf]

mä ottaisin pyssyn jossa on ainaski sata luotia ja menisin sit siihen etu linjaan ja ampuisin tarkasti otsaan jokasta ja sit mä hiipisin vihollisen linjojen taakse ja kaappaisin panssari vaunun ja ampuisin vihollisen päällikön komento keskuksen tuusan nuuskaksi ja sit se antautuis kun ne olis hävinny sodan ja mä sanoisin et ei käy sinä sika kun tuhosit luumäen kesoilin että nyt rakennat sen uudestaan tai ammun tällä ja kansa hurraisi ja saisin mitallin.

 

[Paul Kemp]

.... Tuskin kukaan tätä pelkkää saatanan maaplänttiä ja lippua asein puolustaa.

Voi kuule, niitäkin on. Toisekseen asia on niin, että jokaisella meistä on murtumispiste, eli se hetki josta eteenpäin pelkkä oma selviytyminen merkkaa. Itse voin myöntää, että omani on varmasti aika matala, eikä minua todellakaan kiinnosta ottaa selvää miten matala. Vaikka minulla onkin paljon ystäviä jne. joista välitän, niin ne eivät paljoa lämmitä enää siinä vaiheessa, kun on joko kuollut, aivokuollut, neliraajahalvaantunut tai psyykkisesti sodan takia täysin palasina. Sodasta ei kukaan sinne mennyt "voittajana" tule takaisin, vaan se vie aina osan, jotain kuolee vähintään sisältä.

Jos pitää valita kaiken täällä olevan menettämisen ja todennäköisen sodassa rampautumisen tai kuolemisen väliltä, niin valitsisin kyllä ensimmäisen. Raskas päätös toki, ei olisi helppo hylätä kaikkea tuttua ja turvallista, mutta aina se tankin alle liiskaantumisen voittaa.

 

[sampio]

mä ottaisin pyssyn jossa on ainaski sata luotia ja menisin sit siihen etu linjaan ja ampuisin tarkasti otsaan jokasta ja sit mä hiipisin vihollisen linjojen taakse ja kaappaisin panssari vaunun ja ampuisin vihollisen päällikön komento keskuksen tuusan nuuskaksi ja sit se antautuis kun ne olis hävinny sodan ja mä sanoisin et ei käy sinä sika kun tuhosit luumäen kesoilin että nyt rakennat sen uudestaan tai ammun tällä ja kansa hurraisi ja saisin mitallin.

Ennen kuin hiivit vihollislinjojen taakse, on syytä ensin vaklata eli vakoilla vihollista. Se käy kätevästi esim. vanerisella periskoopilla.

 

[Mazaa]

Jos suomalaiset eivät muuten pärjäisi, niin yksi asia missä suomalaiset olisivat kovia ihan ketä tahansa vastaan on sissisota.

Ja nuoriso on ehtinyt pelaamaan niin paljon CounterStrikeä etc., että vihollisen tappiot olisivat todella huomattavat jo alkuunsa.

 

[Paul Kemp]

Jos suomalaiset eivät muuten pärjäisi, niin yksi asia missä suomalaiset olisivat kovia ihan ketä tahansa vastaan on sissisota.

Ja nuoriso on ehtinyt pelaamaan niin paljon CounterStrikeä etc., että vihollisen tappiot olisivat todella huomattavat jo alkuunsa.

Menestys siinä sodassa tyssäisi, kun PepsiMaxia ei enää olisikaan saatavilla.

 

[Ck]

Näin on! Tervetuloa viereiseen kuoppaan.

Oikeasti noissa kuopissa on jotain hohtoa, nuorena poikana tuli vietettyä kuopissa tajuton määrä aikaa. Joskus ala-asteella leikittiin liikuntatunnilla jotain piilosalla leikkiä niin olin aivan ylivoimainen. Metsässä kaivoin kuopan paljain käsin ja peittelen sen oksilla, sammalilla ja havuilla. Katosin välillä moneksi tunniksi. Tässähän vähän sitten sulkeutuisi ympyrä, the glory hole. Synnytään kuopassa ja kuollaan puolustaen kuoppaa.

Paljon sotapelejä pelanneena tietenkin sitä kuvittelisi kaikki hienoudet avuksi, olisi erilaisia checkpointteja. Ai saatana mua rupes innostamaan.

Nykysota vain on niin pelleilyä.

Kyllä minä voisin viereiseen kuoppaan tullakin taistelemaan, uskon, että sinussa olisi lopulta miestä ja älyä sekä sen käyttämistä sissitoiminnassa paljonkin. Kaivetaan kuopat ja tehdään taktisia iskuja vastustajan ase- ja muonavarastoihin yön pimeinä tunteina, sitten palataan takaisin tukiasemalle. Kuulostaa hyvältä.

 

[Musta Nuoli]

EDIT: Hyvin typerät on kyllä ketjun avaajan vaihtoehdot, siis hyökätä vai luovuttaa. Naurettavan huonot vaihtoehdot.

Eikös vaihtoehdoissa ollut luovutus tai kampoihin pistäminen? Kampoihin pistäminen, ts. puolustustaistelu on minusta vähän eri asia kuin hyökkääminen Venäjälle. Jälkimmäisessä ei toki mitään järkeä olisi, mihinkään salamasotaan itärajan yli nyt ei kukaan lähtisi. Mutta jos tilanne siis olisi se, että Venäjä julistaisi sodan, pommittaisi Suomea ja pistäisi joukot etenemään rajan yli, niin mitä muita vaihtoehtoja silloin sinun mielestäsi olisi antautumisen tai kampoihin pistämisen lisäksi? Ehkä vaihtoehdot ovat naurettavan huonoja, mutta eipä niitä muita ole.

Kampoihin pistäminen toki kattaa laaja-alaisesti niin sissisodan kuin kunnon rintamalinjan pystyttämisenkin, mutta kaikki muu paitsi kampoihin pistäminen olisi luovuttamista. Joskus elämä on mustavalkoista eikä vaihtoehtoja sen enempää ole. On vain vaihtoehtojen aste-eroja.

Talvisodan alkamisen muistopäivänä on kyllä ikävä lukea näitä "joo, kädet pystyyn vain"-kommentteja, joita täällä on muutama ollut. Surkea suhdeluku ja vielä surkeammat välineet olivat Talvisodassakin. Jos silloin olisi nostettu vain kädet pystyyn, niin puolet kansasta olisi siirretty Siperiaan kuten Baltian maissakin kävi ja loput yrittäisivät hiljalleen nostaa elintasoa länsimaiden tasolle oltuaan vuosikymmeniä kommunismin ikeen alla kuten itäblokin maissa. Sitten olisi meilläkin täällä ikioma miehitysmuseo, kuten esim. Latviassa, Puolassa ja Unkarissa. Eivät ne vaihtoehdot aina ole "kuollut sotasankari tai elossa oleva antautunut", ne voivat olla myös "Siperiassa oleva antautunut, jonka perhe tapettiin antautumisen jälkeen". Tai sitten ne voivat olla "henkisiä vammoja saanut, mutta henkensä ja läheistensä hengen säilyttänyt sotaveteraani".

Ei kai kukaan täysijärkinen sotaa halua tai sellaista ikinä toivo, mutta kyllä minä ainakin olen kiitollinen siitä, että isoisäni ja hänen ikäpolvensa tätä maata lähtivät puolustamaan vaikka vastustajia oli suhteessa paljon enemmän ja varusteet olivat vähissä. Varmasti sotimisella on henkinen ja fyysinen hintansa, mutta loppujen lopuksi iso enemmistö selviytyneistä suomalaissotilaista kuitenkin palasi viettämään suht normaalia elämää.

Oma isoisäni päätyi perheellisenä viiden lapsen isänä (joista nuorin eli isäni syntyi jatkosodan aikana) sekä Talvisotaan, Jatkosotaan että Lapin sotaan, josta kotiutuessa hän oli 38-vuotias. Hän sitten vain palasi töihin ja kasvatti viisi lastaan aikuisiksi. Kuulemma välillä kännissä ajoittain itkeskeli ja muisteli menneitä, mutta kyllä ihminen pystyy toisia ihmisiä tappamaan ja tästä henkisesti suht hyvin selviämään jos hänellä on hommaan tarpeeksi hyvä motiivi ja kyse on elämän ja kuoleman kamppailusta.

Se on tietty eri asia, miten nykysukupolven sotiminen sitten sujuisi. Tosiaan jos kolajuomat loppuisivat, kännykän kenttä pettäisi ja Facebookiin ei pääsisikään, niin varmaan taistelukunto olisikin jo siinä. Tämän takia maanpuolustusta pitäisi kehittää siihen suuntaan, että tietty hyväkuntoinen prosentti joka ikäluokasta toimisi puolustuksen keihäänkärkenä ja osa taas pystyisi mahdollisen miehityksen koittaessa jatkamaan sissi/vapaustaistelijahommia.

Sekin tietysti auttaisi, jos joka kodissa olisi riittävästi ampuma-aseita (paitsi tietysti rikoksista tuomituilla, juopoilla ja muilla epävakailla ihmisillä) - se ääneen lausumaton totuushan suomalaisten suuresta aseiden määrästähän on tietystikin se, että se on myös oma lisänsä maanpuolustukseen. Tavallisten kansalaisten omistamat aseet ennaltaehkäisevät sitä tilannetta, että mahdollisen miehityksen koittaessa siviiliväestöä voisi kohdella miten vain. Vaikeampi se on vainolaisen tulla Turakaisen tupaan, jos Turakaisella on torrakko tanassa ja kovat piipussa.

 

[Jättikukko]

Olisin liittynyt Natoon jo aiemmin. Venäjä on hyttysen pieru Naton rinnalla.

 

[Musta Nuoli]

Jos venäjä on vastassa niin mieluummin kannattaa luovuttaa huonoilla ehdoilla kuin taistella. Huonokin sopimus on sotaa parempi vaihtoehto.

Suomessa vieläkin suuret kansanjoukot luulevat, että sodassa olleet selvisivät sieltä ehjin nahoin pois. Kuitenkin enemmistö kantoi sodan taakkaa mahdollisesti useammankin sukupolven eteenpäin. Hyvä jos vieläkään olemme päässeet sodan paskuudesta eroon. Itsenäisyyspäivänähän siitä taas muistutetaan.

Käy kysymässä tätä asiaa vaikka Riian miehitysmuseosta Latviasta. Eivät taida olla samaa mieltä siitä, että huono sopimus on sotaa parempi vaihtoehto. Latvian väestöstä kuoli 25-30% sodan tiimoilla ja sen jälkeen. Siperia kutsui monia, samoin teloitus tai kidutus, sekä toki kommunistinen hirmuvalta, jonka ikeen alla Latviakin oli vuosikymmeniä.

Ehjin nahoin selviämistä on monenlaista. Sodan paskuudesta on ihan syytäkin itsenäisyyspäivänä muistuttaa mahdollisimman paljon, jotta se ei unohtuisi. Se sodan paskuus kun olisi voinut johtaa Baltian maiden ja itäblokin maiden kaltaiseen tilanteeseen, jossa huonon sopimuksen taakka oli moninkertaisesti raskaampi kuin mitä Suomen sotien taakka.

 

[hammer lynx]

Huonot vaihtoehdot, mutta desantti-fabun vuoksi laitoin aseellisen puolustautumisen kohdalle rastin.

 

[SamSpade]

Sotilaallinen hyökkäys, siis suora sellainen, on erittäin epätodennäköinen joten pakko kommentoida.
Mahdollisia muita skenaarioita voisi olla:
Vakava ydinturma tms lähellä kotimaatamme -> miljoonia pakolaisia tunkee rajojen yli ja samalla saattaisi Venäjä saada, vaaränlaisen johtajan ollessa vallassa, idean laajentaa Rodinan, eli äiti Venäjän edun nimessä etupiiriään Suomeen.
Pakolaiseten mukana alueelle tunkee sotilaallisia joukkoja siviilit päällä, Suomessa jo vuosia asuneet desantit aktivoitaisiin -> Voimalat, lentokentät, vedenjakelu, Tietoliikenne ym kohteina ja sabotaasi alkaisi jolloin päätöksenteko ja tiedonkulku kotimaassa vaikeutuisi. Mahdollisia isojen päättäjien kuolemia alkaisi tapahtua "onnettomuuksia" tai suoria salamurhia.
Käynnissä olisi niin sanottu harmaa vaihe. Riittävän sekasorron saaminen maahan ja päättävien elinten ja infran toimintakyvyn saaminen polvilleen ja sitten. Strateginen isku, luultavasti konventionaalisin asein.

Nyt alkavat oikeat sotilaalliset joukot tunkea rajan yli. Käynnistyy vahva viivytystaistelu.
Suomea on vaikea valloittaa esim ilmaherruudella koska maasto on mitä on ja rajalta pääkaupunkiin tai länsirannikolle on pitkä matka. Sissityyppiset partiot tekevät täsmäiskuja vihollisjoukkoihin, katkaisevat kulkuyhteyksiä jne...


Eikä tuollainen skenario ole niiiiiin kaukaa haettu.
Pari poitteria.
Venäläiset rekat, parkissa ajoittain mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Yllättäen yleensä aina lähellä mastoja, voimaloita, tai muita strategisia kohteita. Valokuvaavat.

Suomessa asuu melkoinen määrä entisiä Venäläisiä. Mukana on 100% varmasti "nukkujia" jotka elävät normaalia elämää mutta käskyn saatuaan sabotoivat tietyn kohteen/Ottavat kohteekseen nimetyn henkilön.

Lisäksi tällaiselle harmaalle vaiheelle on tyypillistä että se ei ala ihan äkkiä vaan sitä edeltää muutamia tunnusmerkkejä jotka antavat aikaa varautua jollain tavalla.

Sitten vastaus kysymykseen. Kyllä. Aseissa olen, t-a kiväärin tukin takana suojaamassa strategista kohdetta tai tarvittaessa valtaamassa sitä takaisin.

 

[Toejoen Veikko]

Vaikka se tarkoittaisi kaiken suomalaisen infran pommittamista maan tasalle, valtavia siviilitappioita, pahimmassa tapauksessa suuria omien teloituksia, jos nämä eivät haluakaan taistella jne? Aika kova hinta siitä, että rähinän tavalla tai toisella loppuessa viimeisenä pystyssä olevat ihmisrauniot pääsisivät toteamaan kuinka taistelivat tosimiehenä viimeiseen patruunaan.

Vaikka se tarkoittaisi. Mikäli antautuisimme ilman vastarintaa, niin mikään ei silloin estäisi hyökkääjää toteuttamasta väestömme ja maaplänttimme suhteen kaikkia toiveitaan. Tästä on kysymys.

Pakko todeta, että olen hivenen yllättynyt siitä, että noinkin moni kuolisi mieluummin vapaaehtoisesti ja jättäisi vaimonsa, siskonsa ja lapsensa raiskattaviksi kuin pistäisi vastaan.

 

[FASlapsi]

Toivottavasti ei tällaista joudu koskaan oikeasti kelaamaan. Pelkään, että olen niin vajakki etten kuitenkaan lähtisi sillä kumiveneellä Ruotsiin vaikka olen sen jo pitkään mielessäni vahvistanut omaksi toimintasuunnitelmakseni sodan syttyessä, vaan laahustaisin pää painuksissa kuitenkin sinne rintamalle kuolemaan, koska se on velvollisuus ja vaaritkin oli sodassa ja Suomi Finland perkele.

Toivoton urakkahan se oli jotain Venäjää pysäytellä, mutta jos alkurynnistyksestä sattuisi selviämään hengissä ja psyykkisesti jonkinlaisessa kondiksessa, sitä varmaan katkeroituisi mukavasti ja napsahtaisi sellainen last man standing -vaihe päälle, jonka voimalla sitten jemmailisi jossain pusikoissa, söisi jäkälää ja pyrkisi viimeiseen asti viemään niin monta vihulaista mukanaan kuin mahdollista.

 

[Tshekki77]

Ja jos esim. Venäjä hyökkäisi Suomeen, niin luultavasti myös USA tulisi apuun ihan vain siksi, että eihän mikään muu suurvalta saa ruveta "kukkoilemaan".

Venäjä kukkoili Georgiassa ja vaikka Georgia oli lähettänyt omasta pienestä armeijastaan joukkoja USA:n avuksi Irakiin, niin hyvin vähän apua "maailman poliisilta" sitten loppupeleissä tuli Georgiaan. Kun sitten muistaa, ettei Natolla ollut puolustussuunnitelmia edes Baltian maiden varalle, niin mikä saa jotkut suomalaiset uskomaan, että Suomea puolustettaisiin mahdollisen natojäsenyyden jälkeen? Logistisesti paljon hankalammassa paikassa, kuin Baltian maat. Jotkut puhuvat jopa saaresta....

 

[puuha-pete]

Venäjä kukkoili Georgiassa ja vaikka Georgia oli lähettänyt omasta pienestä armeijastaan joukkoja USA:n avuksi Irakiin, niin hyvin vähän apua "maailman poliisilta" sitten loppupeleissä tuli Georgiaan. Kun sitten muistaa, ettei Natolla ollut puolustussuunnitelmia edes Baltian maiden varalle, niin mikä saa jotkut suomalaiset uskomaan, että Suomea puolustettaisiin mahdollisen natojäsenyyden jälkeen? Logistisesti paljon hankalammassa paikassa, kuin Baltian maat. Jotkut puhuvat jopa saaresta....

Tokihan Suomella ja Georgialla on pienehkö ero noin yleisellä tasolla. Suomi EU-maana ja hyvin länsimaisena valtiona saattaisi hieman enemmän kiinnostaa. En sano sillä, että tulisivat, mutta kyllä paremmat saumat on kuin noilla karvaisilla painijoilla.

Eikös Georgia pärjännyt ihan kivasti kun sinne hiljattain hyökättiin? Vissiin Tshetseniassakin? meni melkoiseksi sisseilyksi. Siellähän velivenäläinen taisi ajaa itsensä monesti pussiin hienoilla tankeillaan, joita sitten vihulaiset napsivat yksi kerrallaan. Tuskin ne tätäkään maata tällä ajatuksella täysin paskaksi pommittaisi. Toki kohteissa on suuri ero edelleen.

Onneksi ei kamalasti tarvitse ajatella moisia asioita, mutta en ikinä täältä karkuun lähtisi vaan eiköhän sieltä joku majurin pesti minullekin lohkea.

 

[Rommeli]

Näemmä 23 sivarihippiäkin on antanut äänensä tähän ketjuun.

Historian valossa ei liene ainakaan parempi vaihtoehto antautua ja antaa kaverille kakkosta. Suomella on sellainen juttu kuin puolustusvoimat, joka on juurikin näitä tarkoituksia varten. Maamiinoista luopuminen tosin heikentää puolustuskykyä huomattavasti, mutteivät nuo mitään avaruustekniikkaa onneksi ole. Eiköhän tosipaikassa Ottawan sopimus unohtuisi hyvinkin äkkiä. Jännä juttu, että USA ja Venäjä eivät kumpikaan ole moiseen sopimukseen mukaan lähteneet...

 

[Musta_Kyy]

Venäjäähän tällä ilmiselvästi tarkoitetaan, joten vastatin jälkimmäisen. Talvisodan ihme ei toistuisi, vaan jos Suomi päättäisi taistella, olisi seurauksena kiekkotermejä käyttäen totaalinen persraiskaus.

300 000 vs ihan kevyesti miljoona, ziisus, kuvitelkaa nyt...

Plus, että me vedetään jollain 70-80-luvun kalustolla, kun vastustajalla olisi luultavasti 20 vuotta tuoreempaa tuhovoimaa apuna. Ei jakoa. Tosin, mitä ihmettä kukaan tekee tuhotulla maalla, jossa rikkaudet ovat suurin piirtein metsä ja puhdas vesi?

 

[Germanicus]

Omalla kohdallani en näe muuta vaihtoehtoa kuin aseellinen vastarinta niin kauan kun henki pihisee. En pysty edes kuvittelemaan, että jättäisin tämän maan hyökkäyksen takia.

 

[Toejoen Veikko]

Joka tapauksessa pidän positiivisena merkkinä, että kyselyyn vastaajista noin 80%, katsoo vastarinnan vähemmän huonoksi vaihtoehdoksi kuin vapaiden käsien antamisen vainolaiselle.

Linkissä blogikirjoitus, jossa lainataan erään sotilaan päiväkirjaa. Siinä kerrotaan kuinka erilaista politiikkaa kannattaneet muodostivat taisteluparin Talvisodassa.

Aivan yhtä lailla Veikko kelpuuttaisi rähinän tullen taisteluparikseen Dee Sniderin, siinä kuin Vellihousun, micon tai vaikkapa JHagin.

 

[Hemingway]

Entä jos hyökkääjä olisi joku muu kuin Venäjä, vaikkapa Ruotsi. Silloin mahdollisuudet olisivat paremmat, mutta tekisikö mieli taistella vai sopia?

 

[Germanicus]

Entä jos hyökkääjä olisi joku muu kuin Venäjä, vaikkapa Ruotsi. Silloin mahdollisuudet olisivat paremmat, mutta tekisikö mieli taistella vai sopia?

Vitut me mitään sovita, mä kuristan ne hiusverkoilla, saatana!