EDIT: Hyvin typerät on kyllä ketjun avaajan vaihtoehdot, siis hyökätä vai luovuttaa. Naurettavan huonot vaihtoehdot.
Eikös vaihtoehdoissa ollut luovutus tai kampoihin pistäminen? Kampoihin pistäminen, ts. puolustustaistelu on minusta vähän eri asia kuin hyökkääminen Venäjälle. Jälkimmäisessä ei toki mitään järkeä olisi, mihinkään salamasotaan itärajan yli nyt ei kukaan lähtisi. Mutta jos tilanne siis olisi se, että Venäjä julistaisi sodan, pommittaisi Suomea ja pistäisi joukot etenemään rajan yli, niin mitä muita vaihtoehtoja silloin sinun mielestäsi olisi antautumisen tai kampoihin pistämisen lisäksi? Ehkä vaihtoehdot ovat naurettavan huonoja, mutta eipä niitä muita ole.
Kampoihin pistäminen toki kattaa laaja-alaisesti niin sissisodan kuin kunnon rintamalinjan pystyttämisenkin, mutta kaikki muu paitsi kampoihin pistäminen olisi luovuttamista. Joskus elämä on mustavalkoista eikä vaihtoehtoja sen enempää ole. On vain vaihtoehtojen aste-eroja.
Talvisodan alkamisen muistopäivänä on kyllä ikävä lukea näitä "joo, kädet pystyyn vain"-kommentteja, joita täällä on muutama ollut. Surkea suhdeluku ja vielä surkeammat välineet olivat Talvisodassakin. Jos silloin olisi nostettu vain kädet pystyyn, niin puolet kansasta olisi siirretty Siperiaan kuten Baltian maissakin kävi ja loput yrittäisivät hiljalleen nostaa elintasoa länsimaiden tasolle oltuaan vuosikymmeniä kommunismin ikeen alla kuten itäblokin maissa. Sitten olisi meilläkin täällä ikioma miehitysmuseo, kuten esim. Latviassa, Puolassa ja Unkarissa. Eivät ne vaihtoehdot aina ole "kuollut sotasankari tai elossa oleva antautunut", ne voivat olla myös "Siperiassa oleva antautunut, jonka perhe tapettiin antautumisen jälkeen". Tai sitten ne voivat olla "henkisiä vammoja saanut, mutta henkensä ja läheistensä hengen säilyttänyt sotaveteraani".
Ei kai kukaan täysijärkinen sotaa halua tai sellaista ikinä toivo, mutta kyllä minä ainakin olen kiitollinen siitä, että isoisäni ja hänen ikäpolvensa tätä maata lähtivät puolustamaan vaikka vastustajia oli suhteessa paljon enemmän ja varusteet olivat vähissä. Varmasti sotimisella on henkinen ja fyysinen hintansa, mutta loppujen lopuksi iso enemmistö selviytyneistä suomalaissotilaista kuitenkin palasi viettämään suht normaalia elämää.
Oma isoisäni päätyi perheellisenä viiden lapsen isänä (joista nuorin eli isäni syntyi jatkosodan aikana) sekä Talvisotaan, Jatkosotaan että Lapin sotaan, josta kotiutuessa hän oli 38-vuotias. Hän sitten vain palasi töihin ja kasvatti viisi lastaan aikuisiksi. Kuulemma välillä kännissä ajoittain itkeskeli ja muisteli menneitä, mutta kyllä ihminen pystyy toisia ihmisiä tappamaan ja tästä henkisesti suht hyvin selviämään jos hänellä on hommaan tarpeeksi hyvä motiivi ja kyse on elämän ja kuoleman kamppailusta.
Se on tietty eri asia, miten nykysukupolven sotiminen sitten sujuisi. Tosiaan jos kolajuomat loppuisivat, kännykän kenttä pettäisi ja Facebookiin ei pääsisikään, niin varmaan taistelukunto olisikin jo siinä. Tämän takia maanpuolustusta pitäisi kehittää siihen suuntaan, että tietty hyväkuntoinen prosentti joka ikäluokasta toimisi puolustuksen keihäänkärkenä ja osa taas pystyisi mahdollisen miehityksen koittaessa jatkamaan sissi/vapaustaistelijahommia.
Sekin tietysti auttaisi, jos joka kodissa olisi riittävästi ampuma-aseita (paitsi tietysti rikoksista tuomituilla, juopoilla ja muilla epävakailla ihmisillä) - se ääneen lausumaton totuushan suomalaisten suuresta aseiden määrästähän on tietystikin se, että se on myös oma lisänsä maanpuolustukseen. Tavallisten kansalaisten omistamat aseet ennaltaehkäisevät sitä tilannetta, että mahdollisen miehityksen koittaessa siviiliväestöä voisi kohdella miten vain. Vaikeampi se on vainolaisen tulla Turakaisen tupaan, jos Turakaisella on torrakko tanassa ja kovat piipussa.