Sotaleffat (ja -sarjat)

[bergkamp #10]

Mielestäni sotaelokuvien suurin mestariteos on APOCALYPSE NOW. Erityisesti kohtaus jossa huey laivue nousee horisontista tuhoamaan vietnamilaiskylää wagnerin soidessa taustalla. Ja sitten niillä on kiire takaisin surffaamaan. Leffan surrealistisyys kolahtaa allekirjoittaneeseen.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti dude
Uskomatonta, että vasta yksi kirjoittaja on maininnut huikeaakin huikeamman Pattonin, jossa George S. Scott näyttelee George Pattonia, joka ei siis ole mikään fiktiivinen hahmo. Myös Karl Malden tekee loistosuorituksen kenraali Bradleynä. Aivan huikea elokuva.

Paljon kehuttuhan kyseinen leffa on, hienoja roolisuorituksia kuten toteat. Pitäisi vissiin hankkia, jotta pääsisin verestämään muistoja - viimeksi olen leffan nähnyt viitisentoista vuotta sitten telkusta. Lista ostettavista leffoista alkaa muotoutua uhkaavan pitkäksi.

vlad#16.

 

[Master Chief]

Viestin lähetti werther
Kanavasta ei ole muistikuvaa, mutta pakko oli olla TV1 tai TV2. Meillä ei näkynyt mitkään muut kuin ne tavalliset kaksi kanavaa. Sarjan nimenä oli muuten "Raikulipojat lennossa".

Niin, olis pitänyt kysyä että kummalta kanavalta se tuli. En silti muista nähneeni Suomen telkasta ko. sarjaa.

Sky Channeliltä tuli myös toinen sotasarja, Hogan's Heroes. Sarja kertoi Toisen Maailmansodan aikaisesta sotavankileiristä (Stalag 13?), jonka vangit eivät suinkaan halunneet paeta, vaan kävivät öisin sabotoimassa saksalaisten toimia vain palatakseen takaisiin leiriin. Leiriä johtivat tyhmemmän puoleiset saksalaiset, mm. Colonel Klink ("Hogaaan!") ja Sergeant Schultz ("I know nooothing").Vaikka sarja oli periaatteessa "sit-com" niin nämä yölliset tehtävät oli kuitenkin tehty vakavemmalla otteella.

Hiukan off topic, mutta Hogania näytellyt Bob Crane on ollut otsikoissa toisista syistä viime aikoina. Hänen elämästään kertovassa leffassa (mikä sen nimi nyt olikaan?) kerrottiin Cranen mieltymyksistä pornoon ja huumeisiin, eikä mies tainnut kuolla ihan normaaleissa olosuhteissa.

 

[pavenro8]

Itsekin jonkun verran sotaleffoista diggaan, ja tämän ketjun suositusten perusteella päätin sitten ostaa elämäni toisen DVD-elokuvan, eli siis Pattonin. Nyt sitten kovasti odotellaan, että saisi kolmisen tuntia aikaa, jotta kyseisen rainan kerkiäisin katsomaan. Palaan asiaan sen tiimoilta jahka näin on päässyt käymään. Ja paikallisesta Anttilasta leffan ostin, taisi olla 11,95 €, jos jotain kiinnostaa.

Ryan, Kauriinmetsästäjä, Apocalypse ja ennen kaikkea Full Metal Jacket on mulle ne kovimmat leffat, toistaiseksi siis. Stalingrad oli kyllä myös mainio. Sen sijaan Veteen Piirretty Viiva oli mulle ihan rehellisesti kerrottuna liian hieno elokuva, ei ainakaan silloin ilmestyessään napannut. Tiedä sitten jos uudestaan asiaan tutustuisi.

 

[ms.qvist]

Kuka muistaa leffan nimeltä "Kuoleman kentät"?

Muistaakseni sijoittuu Punakhmerien aikaiseen Kamputseaan ja taitaapa juoneen liittyä myös Vietnamin asevoimien invaasio maahan, mutta muuten muistikuvani leffasta ovat kovin vähäiset. Kerran olen sen nähnyt mieli tekisi katsoa uudestaan, mutta voi olla, että filmin löytyminen on silkkaa arpapeliä.

vlad#16.

 

[pavenro8]

Viestin lähetti vlad
Kuka muistaa leffan nimeltä "Kuoleman kentät"?

Muistaakseni sijoittuu Punakhmerien aikaiseen Kamputseaan ja taitaapa juoneen liittyä myös Vietnamin asevoimien invaasio maahan, mutta muuten muistikuvani leffasta ovat kovin vähäiset. Kerran olen sen nähnyt mieli tekisi katsoa uudestaan, mutta voi olla, että filmin löytyminen on silkkaa arpapeliä.

vlad#16.

Itselläni on juuri kyseinen elokuva vuokralla himassa, paikallisesta videovuokraamosta. Että Tampereelta ainakin löytyy, ja kannattanee varmaan kysellä omasta mahdollisesti paikallisesta Makuunistasi. Juuri tätäkään kelaa en ole vielä kerinnyt katsoa, mutta raporttia kenties siitäkin sitten. Pääosassa ainakin on John Malcovich.

 

[sampio]

Pearl Harbour
Sotaelokuvana heikko, elokuvana katsottava. Japsien hyökkäys hienosti toteutettu. Saan kiittää tätä elokuvaa välillisesti siitä, että omistan Taistelutoverit-boxin nyt. Elokuvan rakkaustarina ja Afflectin Pena saivat vaimoni katsomaan Pearl Harbourin peräti ensimmäisenä sotaleffanansa. Siitä siirryttiin Hart's war:iin, sitä seurasi Vihollisen porteilla, Sotamies Ryan ja Windtalkers. Kun sitten ostin taistelutoverit, sain hillitä vaimoani, jottei hän katsoisi kaikkia sarjoja yhteen kyytiin. Ehkä häntä kiinnosti enemmän ihmiskohtalot, kuin sotakuvaus, mutta kiitollisuuden velkaa olen Pearl Harbourille ja Benille.

Vihollisen porteilla
Hyvä sotaleffa. Joku mainitsi uusien sotaleffojen pakollisen romanssin ja se löytyy myös tästä elokuvasta. Ei yllä minun kategoriassani aivan korkeimmalle tasolle, mutta uusintakatsontaan joskus kyllä. Ed Harris on loistava sakutarkka-ampuja jäätävän sinisine silmineen. Sitä minä vain en ymmärrä, miten Jude Law'n ja Rachel Weiszin roolihahmot onnistuivat touhuamaan vilttien sitä sun tätä, kun ottaa huomioon olosuhteet ja pukeutumisen. Pelimiehiä nuo venäläiset tarkka-ampujat.

Talvisota, tuntemattomat, Rukajärven tie...
Suomalaiset sotaleffat eivät ole säväyttäneet minua vielä kertaakaan kunnolla. Rukajärvessä oli kyllä kelvolliset tehosteet, Talvisodassa paras kokonaisuus, vanhassa tuntemattomassa nostalgiaa ja niin edelleen. Jokin mättää kuitenkin näissä kaikissa. Rukajärvi oli jotenkin lattea kokonaisuus yltiöpäisine taistelukuvauksineen, uudessa tuntemattomassa on kyllä realistisuutta, mutta minä en pidä sen ohjaustyylistä. Vanhan heikkoudet taas on täällä jo mainittu ainakin Sistiksen toimesta. Kai tässä pitää itse ohjata, näytellä ja tuottaa oma suomalainen sotaelokuva. Siihenhän ei tarvita minun lisäksi kuin satakunta venäläistä, koska ainahan yksi suomalainen ryssäkomppanian hoitaa. Nimeksi voisi tulla vaikka "Viikonloppu Uhtulla".

Yleensä sotaelokuvissa on ainakin katsojan kannalta selkeä hyvä vastaan paha jaottelu, jolloin toisen puolelle voi tavallaan samaistua myös omalta kotisohvaltaan. Sen sijaan Isku Mogadishuun elokuvassa on oikeastaan yksi ja sama miten siinä loppujen lopuksi käy, koska elokuvan alun juoniasettelu ei herätä intohimoja suuntaan taikka toiseen.

Siitähän siinä koko jutussa oli oikeastaan kysekin. Loppujen lopuksi turha keikka, paljon kuolemaa molemmin puolin ja kukaan ei saavuttanut mitään. Ahdistava tunnelma, kun parikymppiset klopit juoksevat ahtailla kujilla luoteja piiloon ja alun uho ja sotainto vaihtuvat sekasortoon ja pelkoon.

 

[Ramchester]

Viestin lähetti vlad
Ykkösenä edelleen, selkeästi parhaimpana ja monivivahteisimpana sotaleffana jonka kuunaan olen nähnyt on Terrence Malic'in "Veteen piirretty viiva". Leffa on karun kaunis sotaleffaksi, samalla se näyttää hienolla tapaa sen kuinka merkityksettömiä me yksilöinä loppujen lopuksi olemme suuressa lihamyllyssä. Loisto leffa loisto musiikilla. *****

Tämä elokuva pitäisi ilmeisesti katsoa toistamiseen. Ainakin itselleni jäi sellainen hieman valju olo elokuvasta, oikeastaan siinä ei tapahtunut yhtään mitään. Ainoat muistikuvat elokuvasta on tämän "Natural Born Killer"-miehen "kassien" lähtö. Muutenhan elokuvan suurin anti oli "pääosan" esittäjän tyttöystävän valokuva ja sen katsomisesta syntyneet flasbackit, jossa tyttöystävä sai "kyytiä" ja verhot heiluivat - boring!

Mutta niin kuin jo sanoin elokuva ilmeisesti pitäisi katsoa toistamiseen sillä silmällä, että siinä olisi jotain todellista ja syvällistä kerrottavaa.

Loppujen lopuksi noita sotaelokuvia on hyvin vaikea pistää paremmuusjärjestykseen, koska toiset ovat täysin fiktiivisiä(Apocalypse, Now), kun taas toiset "yrittävät" kuvata mahdollisimman realistisina tapahtumia(Stalingrad) ja osassa on sitten näiden kahden sekoitus(Ryan).

Tuo Ryanin alku on kyllä yksi sotaelokuvamaailman vaikuttavimmista kuvauksista - realistisuuden riemuvoitto, vaikkei elokuvassa jenkkien omaa hölmöilyä Omaha-Beach:llä alleviivata. Jostain syystä britit eivät pysty tekemään samanlaista elokuvaa omasta maihinnousustaan:)

Ilmestyskirja on taas niitä elokuvia, joita voi katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja silti siitä löytyy jotain uutta joka kerralla. "Do you know that "if" is the middle word in "life"?

Tämä sakalaisten tekemä Stalingrad on sitten taas elokuva, mikä esittää hyvin yksinkertaisesti sodan raadollisuuden ja turhuuden ilman turhia kikkailuja ja "kamera-ajoja". Kaiken kaikkiaan pysäyttävä elokuva.

 

[jpet]

Stalingrad ja Kotka on laskeutunut

Viestin lähetti Ohmi

Tämä sakalaisten tekemä Stalingrad on sitten taas elokuva, mikä esittää hyvin yksinkertaisesti sodan raadollisuuden ja turhuuden ilman turhia kikkailuja ja "kamera-ajoja". Kaiken kaikkiaan pysäyttävä elokuva.

Stalingradia kuvattiin muistaakseni Rovaniemen lähellä Vikajärven jäällä ja muualla Lapissa. Mukana oli runsaasti paikallisia avustajia. Elokuva oli mielestäni ihan hyvä, mutta rahapula kyllä näkyy siinä. Elokuvassa esiintyneitä T-34-tankkeja kaupattiin kuvausten jälkeen 20 000 mk:n hinnalla. Yksi niistä taisi päätyä Parolaan museoon. Syynä kauppaamiseen oli se, että kuljetus takaisin Tsekinmaahan olisi tullut liian kalliiksi.

Toinen sotaelokuva, jota on kuvattu Suomessa on Kotka on laskeutunut (tämä missä Michael Caine näyttelee). Sitä kuvattiin myös Rovaniemellä. Hieno elokuva erinomaisella tarinalla 70-luvun tyyliin. Taisi ainakin osittain perustua tositapahtumiin?

 

[ms.qvist]

Seuraava lista kuuluu ehdottomasti tähän ketjuun, hyllystäni löytyvät seuraavat alan "helmet" (sekalainen järjestys).

-Ei kenenkään maa.
-Pako Sobiborista.
-Stalingrad.
-Likainen tusina.
-Rautaristi.
-Kakkien rakkaitteni puolesta.
-Pelastakaa sotamies Ryan.
-Rukajärventie.
-Veteen piirretty viiva.
-Full metal jacket.
-Atlantinvalli murtuu.
-Platoon.
-Okinawan liljat (tjsp).
-Kuningattaren ja isänmaan puolesta.
-Ilmestyskirja, Nyt.
-Taistelu Algerista.
-Kuolleen miehen kirjeet.
-Navaronen tykit.
-Das Boot.
-Tora Tora Tora!
-Tuntematonsotilas (vanha).
-Länsirintamalta ei mitään uutta (vanha).

Sekä televisiosta tulleista sarjoista:

-BOB.
-Pako vankileiriltä.

Mitä nyt toistamiseen katselin tuota BOB'ia niin tuntui hivenen menettäneen otettaan, tai sitten minä olen tulossa liian vanhaksi. Löytyy siitä edelleen hyvää mutta entistä useammin tulee olo, että tämän olisi voinut tehdä huomattavasti paremminkin. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan laatusarja.

vlad#16.

edit: lisäys.

 

[L. Paraske]

Viestin lähetti Bouwmeester
Isku Mogadishuun on sen sijaan erittäin persoonaton ja tavallaan kylmä sotaelokuva, joka ei ainakaan minussa herättänyt minkäänlaisia tunteita, kuten sotaelokuvat yleensä. Pääosanesittäjät ovat kyseisessä elokuvassa hajuttomia ja värittömiä ja ensimmäisen puolentunnin paskanjauhannan jälkeen on vuorossa aimo annos erikoisefekti pitoista mättöä, joka ei oikein jaksanut innostaa. Yleensä sotaelokuvissa on ainakin katsojan kannalta selkeä hyvä vastaan paha jaottelu, jolloin toisen puolelle voi tavallaan samaistua myös omalta kotisohvaltaan. Sen sijaan Isku Mogadishuun elokuvassa on oikeastaan yksi ja sama miten siinä loppujen lopuksi käy, koska elokuvan alun juoniasettelu ei herätä intohimoja suuntaan taikka toiseen.

Juuri näin, erinomaisesti kiteytetty ja olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Tämä kuuluu niihin harvoihin DVD-kokoelmaani kuuluneihin elokuviin jotka olen myynyt pois. Toisaalta Ridley Scott tietää mitä tekee, toimittajan kysymykseen elokuvahahmojensa persoonattomuudesta mies totesi jotain tyyliin "I don't f*ckin' care".

Pitänee listata omatkin suosikkini.

1. Das Boot. Täydellinen elokuva, joka ei niinkään edes keskity itse sotaan, vaan sukellusveneen klaustrofobiseen tunnelmaan. Harmi vain, että ohjaaja Petersenin nykytuotokset ovat todellista tusinatavaraa.

2. Veteen piirretty viiva. Tätäkään ei välttämättä tarvitse edes kategorisoida sotaelokuvaksi. Tylsäksi en pysty tätä millään kutsumaan. Mestariteos kuten muutkin Malickin elokuvat, joita on ruhtinaalliset kaksi kappaletta.

3. Kunnian polut. Omasta mielestäni Kubrickin paras elokuva.

4. Stalingrad. Synkimpiä sotakuvauksia mitä on tehty. Valitettavasti edellisestä katselukerrasta on vierähtänyt tovi.

5. Talvisota. Aika paljon realistisuudessaan ja muutenkin Stalingradia muistuttava teos, tosin vähemmän sykähdyttävä vaikka omat pojat olivatkin kyseessä.

 

[LuKi]

YYA-Tuntematon

Olen eri mieltä Sistiksen kanssa Tuntemattomien paremmuudesta. Itse olen sitä sukupolvea, jossa koulu kokoontui telvisiosta katsomaan Andropovin hautajaisia ja joille upseerit (siis suomalaiset) kävivät kertomassa YYA- sopimuksen ihanuutta. Tähän kategoriaan kuuluu Mollin Tuntematon. Elokuva loppuu täydelliseen karkuun juoksuun, toisin kuin itse kirja. Huumori puuttuu uudesta täysin, minkä muistan ensi-ilta haastattelujen perusteella olleen Mollin tietoinen valinta, "koska sota on niin hirveää" (paitsi ehkä Neuvostoliiton käymä sota). Huumori on keskeisellä sijalla Linnan tekstissä, sodan käyneet miehet kertovat sen ollen ainoa keino järjen säilyttämiseksi. Se ansio uudessa on, että näyttelijät ovat oikeamman ikäisiä ja siinä esiintyy myös sotamies Viirilä.

Vanhan alku on niin vaikuttava väsyneiden miesten tarpoessa suolla, haudatessa Ukkolan ja Finlandian soidessa taustalla. Kylmät väreet menee pitkin selkää. Isänmaallisesta paatoksesta en tässä puhuisi, vaan kansakunnan kohtalonhetkien ymmärtämisestä. Laine, Linna itse ja Kekkonen taustalla pitivät huolta, ettei elokuvasta tule mitään revanssihenkistä irroittelua.
Neuvostoliiton mielipide piti ottaa huomioon, vaikkei rähmällään oltu niin kuin 70-80- luvuilla.

Vladille suosittelen Kuoleman kenttien uudelleen katsomista. Kuvaa hyvin Pol Potin ja kumppaneiden hirmuhallintoa ja amerikkalainen ratsuväki ei saavu paikalle selvittämään tilannetta.

Ja lopuksi, paras sotaelokuva on Das Boot. Ei suuria tehosteita ja ramboilua, vaan loistavaa näyttelemistä, hermojen piinaamista ja realistisuutta.

 

[Sistis]

Re: YYA-Tuntematon

Viestin lähetti LuKi
1. Huumori puuttuu uudesta täysin, minkä muistan ensi-ilta haastattelujen perusteella olleen Mollin tietoinen valinta, "koska sota on niin hirveää" (paitsi ehkä Neuvostoliiton käymä sota).

2. Se ansio uudessa on, että näyttelijät ovat oikeamman ikäisiä ja siinä esiintyy myös sotamies Viirilä.

3. Vanhan alku on niin vaikuttava väsyneiden miesten tarpoessa suolla, haudatessa Ukkolan ja Finlandian soidessa taustalla. Kylmät väreet menee pitkin selkää. Isänmaallisesta paatoksesta en tässä puhuisi, vaan kansakunnan kohtalonhetkien ymmärtämisestä.

1. Ei puutu täysin, mutta on hillitympää kuin ensimmäisessä tuntemattomassa. Mielestäni kakkososan huumori on aika pitkälti samalla tasolla, kuin kirjankin huumori.

2. Sekä everstiluutnantti Karjula ja lotta Kotilainen

3. Vanhan alku on todella upea, samoin hyökkäysvaiheen kohtaus. Uuden alku on myös upea - siinä Molle esittää komeasti Linnan irtonaisista 'takautuma'-kohdista muotoillun osion sotaa edeltävän ajan varusmieskoulutuksesta.

 

[LuKi]

Re: Re: YYA-Tuntematon

Katsoin uuden Tuntemattoman teini-ikäisenä elokuvan ensi-illassa. Odotukset olivat suuret, mutta jonkinlaisen pettymyksen koin. Rahikaisen henkilöhahmo jäi uudesta mieleen, sellainen vaalea kiharapää, jollaisesta Linna kertoo. Muuten vanhan henkilöhahmot menevät kyllä edelle; Vanhala, Rokka, Koskela, Kariluoto, Hietanen, Jurkan näyttelemästä Lammiosta ja Mannin Honkajoesta puhumattakaan.

Vaikka uudessa on enemmän Sistiksen mainitsemia henkilöhahmoja, on siinä myös sooloiltu kirjaan kuulumattomilla aineksilla. Vai muistanko väärin, ettei kirjassa ole sitä saunomiskohtausta, jossa lotta pesee Lammiota. Mielestäni siinä on tietoista (YYA- henkistä) lottien ja upseerien halventamista. Tottakai kymmenien tuhansien lottien joukkoon mahtui monenlaista naisihmistä, mutta mielikuvat lotista yleisinä kenttäpatjoina ovat kyllä karkeaa vääristelyä. Täytyy muistaa että etiikka ja arvot olivat tuolloin paljon tiukemmat. Tämä oli juuri sellainen kuva, jonka äärivasemmisto halusi sodan jälkeen Lotta- järjestöstä muokata.

Linna on suosikkikirjailijani, joten kiitokset Sistikselle minulle uudenlaisten näkökantojen esiintuomisesta.

 

[Sistis]

Lotta pesee Sarastietä...

Totta, varsinaisesti tuota kohtausta ei ole kirjassa. Mutta toisaalta kirjassa kerrotaan varsin seikkaperäisesti Raili Kotilaisen periaatteet ja se, millaisena miehet näkivät tämän rintamalotan. Tämän Mollberg on sitten tuonut esiin tällä yhdellä kohtauksella. Eli tuonut tämän hahmon ja tämän tavat esiin - juuri kuten ne kirjassa esitettiin.

Laineen versiosta tämä on jätetty pois - juuri siksi, että sellaisia kohtauksia ei vielä 50-luvulla olisi voitu esittää missään nimessä. 80-luvulla asioista uskallettiin jo puhua.

Näyttelijät analysoin illemmalla, mutta ne kallistuvat ainakin minun silmissäni uuden paremmuuden puolelle.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti pala

3. Kunnian polut. Omasta mielestäni Kubrickin paras elokuva.

Tämähän tuli jokin aika sitten televisiosta, varsin vaikuttava ja hyvin realistinen kuvaus sodasta ja sankaruudesta - vai onko sodassa edes sankaruutta. Harmikseni taisin missata nauhoituksen, kuuluu kyllä parhaimpiin sotaleffohin jotka olen nähnyt, ei kuitenkaan viiden parhaan joukossa. Rohkenen kuitenkin suositella elokuvaa kaikille sotaleffoista kiinnostuneille, se on vakuuttava elokuva periaatteista.

vlad#16.

 

[Sistis]

Tuntematon Sotilas - näyttelijäanalysointia

Koskela Kosti Klemelä vs. Risto Tuorila

Klemelä ei ole huono missään nimessä. Tuorila tekee vaan kaiken mielestäni huomattavasti paremmin. Riston esittämä Koskela on juuri sellainen, kuin Vilho Koskela on minun mielikuvissani Tuntematonta Sotilasta lukiessani. Toisaalta Klemelän Koskela on lähempänä sitä Vilhoa, mikä minulla pyöri mielessä Täällä Pohjantähden Alla-trilogiaa päntätessäni.

Vanha-Uusi: 0-1

Hietanen Heikki Savolainen vs. Pirkka-Pekka Petelius

Hietanen on yksi nistä harvoista hahmoista, mikä vanhassa menee mielestäni edelle. PPP ei ole mikään huono Hietasen roolissa. Savolainen kuitenkin vetää roolinsa sellaisella tavalla, että Pirkka-Pekka ei mahda mitään. Joitain häiritsee koomikko-Petelius vakavassa roolissa, mutta ei minua. Hyvin sopii.

Vanha-Uusi: 1-1

Lahtinen Veikko Sinisalo vs. Pertti Koivula

Sinisalo vie Koivulaa komeasti tässä. Vaikka Sinisalon Lahtinen meneekin hieman korostetummaksi kuin kirjan versio, ei Koivula pääse lähellekään, vaan on tylsä ja kuiva roolissaan. Mollbergilta mielestäni heikko valinta Yrjö Lahtisen rooliin.

Vanha-Uusi: 2-1

Rahikainen Kaarlo Halttunen vs. Mika Mäkelä

Pystymetsästä nykäisty Mäkelä vetää Rahikaisen roolin huomattavasti paremmin, kuin ammattinäyttelijä Halttunen. Minua suoraan sanottuna puistattaa Halttunen roolissaan. 40-50-vuotias läskimaha muka rykmentin kovin naistenmies??? Haloo! Mäkelän Rahikais-hahmo on myös huomattavasti paremmin esillä elokuvassa jermuiluineen kuin Halttusen.

Vanha-Uusi: 2-2

Määttä Pentti Siimes vs. Ossi-Ensio Korvuo

Siimes on hyvä näyttelijä, mutta jotenkin hänen roolihahmonsa ei vastaa sitä mielikuvaa, mikä minulla oli Määtästä kirjan perusteella. Toisaalta Laineen Määttä jää melkoisen pieneen rooliin. Korvuon esittämä Määttä on mielestäni lähempänä sitä Määttää, mikä kirjastakin tulee mieleen; hiljainen - olikos hän Kainuusta? - kaveri, joka ei valittanut tai purnannut mistään.

Vanha-Uusi: 2-3

Lehto Åke Lindman vs. Pauli Poranen

Lindman on legenda roolissaan, mutta jotenkin Poranen menee silti edelle. Toisaalta Lindmanin rooli jää muutenkin melkoisen pieneksi verrattuna Poraseen, joten hän ehtii näyttää kyntensä paremmin. Joka tapauksessa kallistun Porasen puolelle.

Vanha-Uusi: 2-4

Riitaoja Olavi Ahonen vs. Hannu Kivioja

Olavi Ahonen Riitaojana oli mielestäni todella surkea valinta. Ahonen on hyvin kaukana 'nuoresta' pojasta, jollainen Riitaoja oli. Kivioja on ainakin siedettävämpi tässä mielessä. Muutenkin hän vetää roolinsa paremmin ainakin minun silmissäni. Toisaalta Ahosen yli-ikäisyys syö hänen uskottavuutensa hetkessä.

Vanha-Uusi: 2-5

Vanhala Leo Riuttu vs. Tero Niva

Vanhemmassa Tuntemattomassa Vanhala ei missään nimessä ole hiljainen kihittäjä, jollaisena kirja hänet kertoo, vaan pikemminkin melkoinen rääväsuu. Niva ei ole hahmona yhtä hauska, mutta on enemmän Linnan Vanhalan kaltainen. Pisteet Nivalle.

Vanha-Uusi: 2-6

Lammio Jussi Jurkka vs. Kari Väänänen

Molemmat ovat melko tasavahvoja. Paremman sanominen on todella hankalaa. Jotenkin Väänäsessä on kuitenkin enemmän upseeriutta kuin Jurkassa, joten siksi ehkä kallistun hänen kannalleen.

Vanha-Uusi: 2-7

Kariluoto Matti Ranin vs. Pekka Ketonen

Ranin ei ole sellainen, millaisena romaanissa Kariluoto esitetään. Ketonen on huomattavasti enemmän poikamainen ja yli-kansallisromanttinen. Huomattavasti parempi suoritus siis.

Vanha-Uusi: 2-8

Rokka Reino Tolvanen vs. Paavo Liski

Molemmat loistavia. Tolvasen suoritus oli yksi vanhan Tuntemattoman parhaita. Liski vetää myös roolinsa hyvin. Tolvasen Rokka ampuu mielestäni hieman yli röykeydessään siitä, mitä Kirjan Rokka, mutta Liskin Rokka taas jää sen alle. Paremman sanominen on vaikeata. Ehkä kuitenkin Tolvanen.

Vanha-Uusi: 3-8

Honkajoki Tarmo Manni vs. Timo Virkki

Mannin esittämä Honkajoki on hauska ja koominen, mutta hän ampuu paikkapaikoin jo siihen malliin yli tästä hahmosta, että ainakin itselläni herää kysymys: "Oltiinko tuossa vaiheessa jo niin lopussa, että tuollainen mielipuoli piti päästää rintamalle?". Virkki heittää roolinsa hyvin, mutta jää ehkä hieman värittömäksi. Tässä kallistun ehkä hieman Mannin puoleen.

Vanha-Uusi: 4-8

Muita roolihahmoja en ala arvioimaan. Tämä antaa jo kuitenkin jonkin verran suuntaa siitä, mitä mieltä olen elokuvasta.

 

[Ramchester]

Viestin lähetti sampio
Isku Mogadishuun
Mielestäni lähes Ryanin veroinen elokuvana. Kirjan luettuani leffa tuntui hiukan pettymykseltä, mutta sotakuvauksena loistava. Joku kuvasi jossain ketjussa elokuvan tunnelmaa ahdistavaksi positiivisessa mielessä, ja sitä se on minunkin mielestäni. Karu ja realistinen. Ehkä pientä jenkkihymistelyä lopussa. Hieno elokuva.

Amerikkalaisten sodanjohto?

Tämä raina tuli sitten eilen katsottua ja täytyy myöntää, että jonkinlaisia puistatuksia kulki selässä vielä elokuvan jälkeenkin. Mikäli tämän elokuvan tarkoituksena oli kuvata oikeita tapahtumia 90-luvun alusta, niin en voi kuin ihmetellä tämän maailman herrakansan käsittämätöntä toilailua. Eläviä sotilaita vaarannetaan ja uhrataan kuolleiden takia on varmasti sitä patriotismin huippua, josta ollaan Amerikassa ihan vitun ylpeitä, mutta eihän siinä mitään järkeä ole. Ruumiit ja ruumiin kappaleet tulee perääntyessä mukana, jos tulevat - ei niiden takia vaaranneta miehistön henkeä. Tällä amerikkalaisten logiikalla suomalaiset olisivat vielä tänäänkin Kannaksella ruumita hakemassa ja suomalaisten kaatuneiden määrä olisi miljoonia...

Toiseksi ihmetyttää koko tämän operaation suunnittelu. Oliko kenties ajatuksena, että nämä vastustajat antavat ihan hyvillään johtajiaan amerikkalaisten käsiin? Onhan se tietenkin kaunis ajatus, ajaa parilla Hummerilla ja helikopterilla kylään, heittää vihollisen johtajat hummerin peräkonttiin ja ajaa karauttaa auringon laskuun, mutta hei Lucky Luke on piirroshahmo.

Eniten hommassa vituttaa se, että tämän päin persettä suunnitellun operaation takia amerikkalaiset ovat ilmeisesti ottaneet käyttöönsä tämä "hajoita&hallitse"-metodinsa, jossa pommitetaan kaikki maan tasalle ja maajoukkojen tehtäväksi jää ainoastaan ruumiiden tunnistaminen - kuuluisiko tämä numeron 24 kenkä Saddamille?

Aaargh! Nyt tuli vitutus purettua.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli sangen viihdyttävä ja kiihdyttävä ja toteutukseltaan loistava. Henkilöhahmot jäivät hieman kaukaisiksi, eikä niihin oikein pystynyt samaistumaan, mutta actionia oli alusta loppuun asti. Jotkin irralliset "syvät filosofoinnit" pistivät kyllä välillä pahasti korvaan, mutta suosittelen lämpimästi.

 

[werther]

Re: Re: Sotaleffat (ja -sarjat)

Viestin lähetti Ohmi
Eläviä sotilaita vaarannetaan ja uhrataan kuolleiden takia on varmasti sitä patriotismin huippua, josta ollaan Amerikassa ihan vitun ylpeitä, mutta eihän siinä mitään järkeä ole. Ruumiit ja ruumiin kappaleet tulee perääntyessä mukana, jos tulevat - ei niiden takia vaaranneta miehistön henkeä. Tällä amerikkalaisten logiikalla suomalaiset olisivat vielä tänäänkin Kannaksella ruumita hakemassa ja suomalaisten kaatuneiden määrä olisi miljoonia...

Kyllä suomalaiset sotilaatkin pyrkivät evakuoimaan omat kaatuneensa jos siihen oli edes jokin mahdollisuus. Tämä oli kuitenkin lähinnä yksittäisten miesten ja pienten osastojen aloitteellisuudesta kiinni, eikä ylemmän tahon määräyksistä. Joku vuosi sitten luin jutun kuinka tällaisella "ei kenenkään maalle" suuntautuneella evakuointireisulla venäläinen tarkka-ampuja pudotti suomalisen sotilaan tällä sinänsä ihan turhalla reissulla. Jääkiekkoon tämä juttu liittyy siten, että tuon kaatuneen sotilaan pojasta tuli kelpo jääkiekkoilija ensin SaiPassa ja myöhemmin HIFK:ssa.

 

[sampio]

Ohmi

Jos aihe kiinnostaa, niin Bowdenin kirja valaisee asioita hyvin. Ja tarkastelee asioita melkolailla eri tavalla, kuin leffa.

 

[LuKi]

Vielä Tuntemattomasta

Eihän siinä peseytymiskohtauksessa ollutkaan Lammio. uuden Tuntemattoman olen katsonut myös videolta pari kertaa, mutta viimeisestä kerrasta taitaa olla kohta kymmenen vuotta, joten virheitä mielikuviin voi tulla. Täytyy katsoa se uudelleen, jotta voi kommentoida Sistiksen vertailua paremmin.

Muutama kommentti tähän hätään. Olen eri mieltä Ahosen roolista Riitaojana. Ahonen ei ole elokuvan muuhun kaartiin nähden yli-ikäinen, 31- vuotias kaveri filmausten aikaan. Vanhala taas pääsee selvästi ujoudestaan kirjan edetessä, kykenee "hihittelemään" silloinkin, kun muut pelkäävät kuolemaa. Muutenkin Laineen tavoitteena oli valita mukaan Suomen parhaat näyttelijät, ikä taisi olla sivuseikka. Elokuva tehtiin kiireellä, ilmestyi vuotta myöhemmin kuin romaani. Näyttelijöiden ikä kyllä vähän häiritsee (erityisesti Rahikainen), mutta ansiona on se, että lähes koko joukko oli sodan kokeneita rintamamiehiä.

Molberg valmisteli elokuvaansa lähes neljä vuotta. Taisi Liski olla pitkälti yli neljäkymppinen, kun kirjassa Rokka on kolmekymppinen kaveri. Kuten olen aiemmin jo todennut, eniten uudessa häiritsee Raunin, ei taiteellinen, vaan sisällöllinen kädenjälki. Se on sellaista historiankuvausta, josta taistolais-kommunistit ja Neuvostoliitto olivat ylpeitä. Totta on, että seksuaalisuus oli tabu vielä 50- luvulla, mutta yhtä totta on, että torjuntavoitto tai Lotta- työ olivat kirosanoja 80- luvun alun suomettuneessa ilmapiirissä.

 

[Anton]

Taidan sitten olla turhankin niuho katselija, mutta muutaman yksityiskohdan kämmääminen saattaa rikkoa ainakin hetkeksi elokuvaan keskittymisen. Luulisi, että puvustajat, lavastajat tai esimerkiksi pyroteknikot ovat elokuvassa luomassa mahdollisimman auteettista ympäristöä. Jos tuntuu, että jostain detaljista ei olla täysin varmoja, niin otetaan niistä sitten selvää!?

Jos puvustaja kotimaisessa elokuvassa tykkää, että Swasimaan palolaitoksen hilipatipippanmitali sopii pelkän värinsä puolesta yhteen suomalaisten mitalien kanssa, niin silloinhan ne sitten laitetaan vierekkäin. *kule!

Jos autot näyttävästi humahtelevat palamaan, kun paha kaveri läimii autonoven lujaa kiinni tai tumppaa autossa röökinsä huolimattomasti, niin en ikinä uskalla enää autoon nousta. Pistän tyynesti potkurin jalasten alle renkaat ja nauran säälien amerikkalaisten autojen omistajille.

Miksi nykysotaleffoissa esim. tykistökeskitysten iskemät ovat juuri edellä mainitun leimahduksen näköisiä? Eiväthän ne kranaatinheittimet, kanuunat, raketinheittimet yms. sentään liekehtiviä bensatynnyreitä ammu? Onhan se kyllä niin suurenmoisen näyttävää, mutta…
Alkuperäisen Tuntemattoman paukut olivat sentään ”oikeita”.
Tuollaiset piki-öljy -leimahdukset kuuluvat esimerkiksi Gladiator –elokuvan alkukahinaan oivallisesti, mutta ei muualle.

Säilyttääkö kukaan muu elokuvia katsellessaan kaiken varalta pakastehernepussia kaukosäätimen vieressä em. syistä?

 

[teemu_s]

Efekteistä

Näin yhdeltä istumalta voisin sanoa että We were soldiersin heittimen tstkr:n räjähdykset sekä valot vaikuttivat erittäin aidoilta, sen mitä itse niitä on aikanaan nähnyt intissä. Tavallinen sirpalekranaatti ei todellakaan aiheuta sen kummempaa leimahdusta vaan laajana maanpintaa pitkin leviävän ja suoraan ylöspäin nousevan paskapilven. Sekä tietenkin se mukava pamahdus. :)

Hiukan välillä kärsii elokuvien realismi näillä tehosteilla, toki ei kaikkien elokuvien tarkoitus olekaan olla realistisiä.

 

[sampio]

Täytynee hankkia katsottavaksi tuo saksalaisten Stalingrad, kun sitä on tässä ketjussa peräti kehuttu.

En tiedä syytä, mutta minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta läheskään yhtä paljon Tyynenmeren tapahtumat, kuin Eurooppaan sijoittuvat elokuvat. Olimme olkapäitä, Veteen piirretty viiva ja muut Kaukoitään sijoittuvat sotaleffat jäävät lähes poikkeuksetta Sotamies Ryanin, Bob:in ja kumppaneiden taakse. Kenties syynä on se, että pikkupoikana tunsin sympatioita saksalaisia kohtaan korkkareita lukiessani. Niillä kun oli hienommat kypärät.

 

[ShakesBier]

Tuntemattomasta...

Niin, pitää muistaa, ettei leffa voi koskaan yltää siihen, mihin kirja! On totta, että elokuvana Tuntematon Sotilas on legendaarinen ja hyvin toteutettu. Mutta jos nyt yleensä on niitä, ketkä eivät ole kyseistä kirjaa lukeneet, niin ei voi muuta sanoo kuin että syytä olis! Väinö Linnan henkilökuvaus, huumori ja koruttomuus on niin omaa luokkaansa, ettei se missään tapauksessa pääse oikeuksiinsa elokuvassa. Kirjan luettuani ymmärsin hyvin, miksi juuri Tuntematon Sotilas on se kirja, jonka jokaisen suomalaisen tulisi lukea.