Passchendaele. Strategisesti merkityksetön kyläpahanen, jonka taisteluissa kuoli jopa miljoona miestä. Tulipa eilen katsottua tuon niminen leffa. Hieman harhaanjohtava nimi, koska pääosa leffasta vietettiin kotirintamalla Kanadassa.
I Maailmansota on huomattavasti toista vähemmän elokuvattu juttu. Eka oli tavallaan jälkimmäistä järjettömämpi, silmitöntä miesten tapattamista ja loputonta kurjuutta. Hyvin vähän sankaritarinoiden aineksia. I maailmansota tuottikin runsaasti kapinamielialaa eri puolilla maailmaa. Niinpä varsinkin länsimaat ottivat ensimmäisestä "opikseen" ja toisessa maailmansodassa panostettiin enemmän kalustotekniikkaan ja sotataktiikkaan ja pyrittiin vähentämään miestappioita. Ekassa oli vielä tuota suurella joukolla päin vihollisen linjoja ryntäämistä, mitä oli valtavin miesuhrauksin harjoitettu esim. USA:n sisällissodassa. Toisessa maailmansodassa tuollainen miehistön uhraaminen kuului lähinnä NL:n ja Japanin sekä sodan loppuvaiheissa myös Saksan taktiikkaan.
Passhcendaele on sotakuvauksena varsin realistisen tuntuinen. Koko ajan sataa ja miehet istuskelevat liejussa tärkeimpänä tavoitteena pitää tulitikut kuivina (missä ei tietenkään onnistuta). Mutta...en oikein ymmärrä miksi sotajuttuihin pitää nykyään ympätä pakollinen romanssi - tässä leffassa kaksikin. Sama häiritsi jossain määrin myös Pacific -sarjassa. Onko tavoitteena saada näin laajennettua katsojakuntaa (naisiin)? Myös lopun pelastuskohtaus oli epäuskottavan teatraalinen.