Sotšin talviolympialaisten vitutusketju

[Ostoskassi]

Mielestäni Suomessa vallitsee tällä hetkellä tila, jossa ei saa pahoittaa mieltään eli ei saa loukkaantua, suuttua, olla pettynyt ja niin edelleen. Tällä hetkellä on vaikeaa esittää negatiivisia tunteita, koska tällöin saa mielensäpahoittajan maineen. Tämä mielensäpahoittamisella lyöminen on ala-arvoinen retorinen lyttäyskeino. Ihmisen luontaisiin ominaisuuksiin kuuluu tuntea myös kielteisiä tunteita, tällekin olisi suotava kanava. Minäkin näen punaista, jos sanotaan että voi että pahoititko mielesi nyt kun Suomi hävisi, voi ressukkaa. Vittu mitä paskaa. Kuka syyttää mielensäpahoittajaksi sitä, jolta koira tai peräti lapsi kuolee, tai jos ihminen sairastuu vakavasti? Voi, pahoititko mielesi, kun sinulla on rutto, johon kuolet? Haluan tällä sanoa, että mielensäpahoittamista käytetään retorisena keinona vain silloin, kun asia on universaalisessa katsannossa kevyehkö. Totta helvetissä ihmisellä on aiheita olla pettynyt, ja tämän saa näyttää. Samoin on hyvä lohduttaa tällaista ihmistä eikä vain vittuilla mielensäpahoittamisesta.

Osittain samaa mieltä. Minä ainakin saan urheilusta eniten irti, kun elän tunteella mukana. Ainoastaan nyt julkisesti en saa sanoa olevani pettynyt vaan aina pitäisi kaiken olla kivakivaa ja kaikki ihan vaan jees jees. Mutta myös suomalaisissa on vikaa. Tuulipuku-Ullat tai ennemminkin miespuoliset tuulipuku-Urpot käyttävät urheilua keppihevosena ja kaikkea seurataan kunhan Suomi vain pärjää. Toki se tuo oman lisänsä, kun Suomi on taistelussa mukana, mutta sen ei pitäisi olla se kaikki. Urheilun pitäisi olla kuin elämä pienoiskoossa, joskus epäonnistuu ja homma kusee jolloin raavaalle miehellekin voi tulla kyynel silmään, mutta joskus taas tulee onnistumisia jolloin ollaan seitsemännessä taivaassa. Suomalaiset seuraavat urheilua pääasiassa sen takia koska suomalainen voi siellä pärjätä. Tähän poikkeuksia tekee "lajia fanittavat" ihmiset, kuten jääkiekkoa seuraavat jääkiekkofanit, jalkapalloa seuraavat futisfanit jne.

Mutta palaan tähän urheilijoiden arvostukseen. Jos ilmaisen pettymykseni hopeaan tullaan samantien kertomaan, että kuinka en arvosta tätä suoritusta tai en ymmärrä kuinka kova suoritus on kyseessä. Jos mietitään David Storlia (anteeksi lajin vaihto), mutta usein olen kuullut kuinka helppoa urheilijoilla on kun Storlkaan ei treenaa kuin neljä tuntia päivässä, ja sanotaan tähän jotain tyyliin: "Kyllä minäkin tekisin mielelläni vain neljä tuntia päivässä töitä". Nämä tuulipukulaiset eivät ymmärrä, että urheilijana oleminen on rinnastettavissa yrittäjyyteen. Teet töitä itsellesi ja kun sitten häviät Iivo Niskasen tavoin 0,2 sekunnilla mitalin, niin alat pohtimaan sitä kuinka vähän sairastelit kesällä, joit muutaman oluen liikaa pari kuukautta taaksepäin tai vaikkapa söit syntymäpäivän kunniaksi ehkä hiukan liikaa kaloreita. Urheilija tekee töitä itselleen 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa. Se että "perus-pertit" eivät tiedä yhtään siitä mitä urheilijat tekevät ja käyttävät urheilua keppihevosena oman maailman arvottamiseen, aiheuttaa sen että epäonnistumisen myötä lähdetään puukottamaan selkään ja lyömään lyötyä. Sitten kun onnistumisia tulee niin Iltalehden lööpit huutavat kuinka "koko kansan Enni voitti hopeaa!".

 

[SamSal]

Krista sanoi radiossa haastattelussa, että horjahdus tuli siitä että jalat oli niin hapoilla ja luistelu levisi liikaa. Yritti nousussa ratkaista. Oli iloinen että sai homman kuitenkin kasaan ja pystyi ohittamaan saksalaisen Sisiälinjan jätti auki jotta saisi leveämmän ulostulon ja kovemman vauhdin loppusuoralle.

Joten se sisälinjan aukijääminen ei ollut vahinko vaan pyrki saamaan kovemman vauhdin suoralle. Hapot olivat vain liian kovat pitääkseen pakettia täysin kasassa.

 

[sampio]

Kirjoittelin eilen Facebookiin tällaista tarinaa ja heitin överiksi, koska ajattelin, ettei näin nyt kuitenkaan tule käymään. Ensinnäkin Ruotsi on suupala naisleijonille ja toisaalta jos jollekin maalle loppusuoralla hävitään, on kyseessä Norja. Barkov oli tietysti aika varma haku, vaikka lähinnä yritin vastajinxausta. No, ei ilmeisesti onnistunut. Joten Mats Sundinin studiovierailua odotellessa.

PS Laitoin muuten eilen lottorivin, kun tarvitsin vaihtorahaa.

Alkaa olla ainainen Aku Ankka -skaalakin tapissaan, kun näitä suomalaisten vastoinkäymisiä kelailee. Parit neljännet sijat sekuntipelillä, Mäkäräisen sakot pystyammunnasta, lumilautailijoita ei kiinnosta, lätkäjoukkueen loukkaantumiset ennen isoja, ja nyt vielä se, että Barkov joutuu kuvattavaksi eli polvi on siis päreinä. Mitäs vielä voisi mennä pieleen? Huomenna suomalainen kaatuu ankkuriosuudella metrin ennen maaliviivaa ja ruotsalainen hiihtää maaliin voittajana? Ruotsi tiputtaa lätkänaiset? Mats Sundin tulee kisastudioon vieraaksi ja studiossa kelataan kuusi tuntia tauotta Torinon lätkäfinaalin ratkaisuhetkiä Sundinin naureskellessa hysteerisesti taustalla? Miten olisi Masken Carlsson -86? Sundin -91? Forsberg 2003? Teppo Nummisen itkuhaastattelu taustalla ja talvisodan alueluovutukset Kyösti Kallion radioäänellä?

 

[Uleåborgir]

Jos mietitään David Storlia (anteeksi lajin vaihto), mutta usein olen kuullut kuinka helppoa urheilijoilla on kun Storlkaan ei treenaa kuin neljä tuntia päivässä, ja sanotaan tähän jotain tyyliin: "Kyllä minäkin tekisin mielelläni vain neljä tuntia päivässä töitä". Nämä tuulipukulaiset eivät ymmärrä, että urheilijana oleminen on rinnastettavissa yrittäjyyteen. Teet töitä itsellesi ja kun sitten häviät Iivo Niskasen tavoin 0,2 sekunnilla mitalin, niin alat pohtimaan sitä kuinka vähän sairastelit kesällä, joit muutaman oluen liikaa pari kuukautta taaksepäin tai vaikkapa söit syntymäpäivän kunniaksi ehkä hiukan liikaa kaloreita. Urheilija tekee töitä itselleen 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa. Se että "perus-pertit" eivät tiedä yhtään siitä mitä urheilijat tekevät ja käyttävät urheilua keppihevosena oman maailman arvottamiseen, aiheuttaa sen että epäonnistumisen myötä lähdetään puukottamaan selkään ja lyömään lyötyä. Sitten kun onnistumisia tulee niin Iltalehden lööpit huutavat kuinka "koko kansan Enni voitti pronssia"!

Voi olla, että olen huomaamattani elänyt urheilijoiden pettymykset ja perseilyt oman elämäni kokemusten kautta, koska omissa "siviilitöissäni" tavoitteet ja vaatimukset itselleni ovat todella korkealla, ehkä liiankin korkealla, ja suhteessa näihin vaatimuksiin en voi suvaita itseltäni paskaa suoritusta tai täpärää lipsahdusta ratkaisuhetkillä. Huippu-urheilija ja olympiakisat ovat neljän vuoden määrätietoinen hanke, jonka kaikki tekemiset ja suoritukset mitataan ulos lyhyehkön hetken aikana. Tässä valossa on melkein käsittämätöntä, että vedetään ihan porukalla vihkoon, kuten naisten jääkiekossa. Tällöin on syytä olla kriittinen, jotta kehitystä voisi tapahtua. Ei ole oikein urheilijoitakaan kohtaan kehua heitä haluttomasta suorituksesta, tämähän olisi suorastaan karhunpalvelus heille ja heidän kehittymiselleen jatkossa. Urheilija voisi vakautua tällöin paikalleen ja olla tyytyväinen, vaikka kehittymällä hänestä voisi tulla maailman parhaiden joukkoon kuuluva.

On idiootteja, jotka esimerkiksi ulisevat Kaisa Mäkäräisestä ja naureskelevat, että siellä se ammuskelee miten sattuu. On pässejä, jotka sanovat, että olisi pitänyt Iivon venyttää enämpi suksea viivalle, niin olisivat ne kymmenykset olleet hänen puolellaan, mutta kun ei tajunnut. Ikävä kyllä näitä ihmisiä on paljon, ja etenkin nimettömissä "keskusteluissa" internetissä näiden ignoranttien osuus on vinoutuneen suuri, eihän tietoinen väki voi aina korjata näitä vääriä käsityksiä ja suoranaisesta tyhmyydestä kumpuavia "mielipiteitä".

 

[The Hockey Handbook]

Vituttaa nää tietyt ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että naisten viestihopea vituttaa. Voin kuvitella, että he ovat täällä ensimmäisenä kehumassa voitettua hopeamitalia, kun Leijonat johtavat olympiafinaalia 3-0 55 minuutin jälkeen ja vastustaja huikealla kirillään tekee 3-4 voittomaalin sekunti ennen ottelun loppua... "Hei, me voitettiin hopeaa, hieno juttu, kukaan ei odottanut mitalia etukäteen..."

 

[MAKE #89]

Kyllähän tämä nyt lievästi vituttaa, kun johtaa koko kolmannen osuuden viestiä ja hävitään kulta viimeisessä kaarteessa. Loistava suoritus jne., mutta nyt jos koskaan olisi ollut mahdollisuus ottaa se kulta. Aina kova Norja oli paketissa jo kolmannen osuuden jälkeen ja Ruotsikin näytti lyödyöltä. Mutta ei, jumalauta 25 sekunnin päästä rinnalle ja loppusuoralla ohi. Kuinkas muuten.

Helvetinmoinen mörkö tullut ainakin minulle tästä kultamitalien karttamisesta talviolympialaisissa. Voitetaanko me ikinä enää kultaa näissä karkeloissa? Tässä on joku ihmeen kirous päällä. Nyt on vähän samanlainen fiilis kuin Poutalan kakkoskierroksen jälkeen Vancouverissa.

Jaa, Ruotsilta turpaan naisten jääkiekossakin. Lisätään nyt sekin tähän vitutuslistaan.

No, ihan kiva katsella iloisia suomalaishiihtäjiä maaliintulon jälkeen. Varmasti antoivat kaikkensa ja Kalla oli vaan käsittämättömän kova.

 

[Ostoskassi]

Voi olla, että olen huomaamattani elänyt urheilijoiden pettymykset ja perseilyt oman elämäni kokemusten kautta, koska omissa "siviilitöissäni" tavoitteet ja vaatimukset itselleni ovat todella korkealla, ehkä liiankin korkealla, ja suhteessa näihin vaatimuksiin en voi suvaita itseltäni paskaa suoritusta tai täpärää lipsahdusta ratkaisuhetkillä. Huippu-urheilija ja olympiakisat ovat neljän vuoden määrätietoinen hanke, jonka kaikki tekemiset ja suoritukset mitataan ulos lyhyehkön hetken aikana. Tässä valossa on melkein käsittämätöntä, että vedetään ihan porukalla vihkoon, kuten naisten jääkiekossa. Tällöin on syytä olla kriittinen, jotta kehitystä voisi tapahtua. Ei ole oikein urheilijoitakaan kohtaan kehua heitä haluttomasta suorituksesta, tämähän olisi suorastaan karhunpalvelus heille ja heidän kehittymiselleen jatkossa. Urheilija voisi vakautua tällöin paikalleen ja olla tyytyväinen, vaikka kehittymällä hänestä voisi tulla maailman parhaiden joukkoon kuuluva.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Mutta urheilijalla yleensä on tavoitteena täydellisyys. Mielestäni suurimmat urheilijat/joukkueet pyrkivät aina parantamaan. Se että voitetaan finaali 6-1, ei oikeuta leijumiseen vaan pienen juhlinnan jälkeen tulisi miettiä sitä kuinka suoritusta voisi entisestään parantamaan. Siinä on selkeä ero annetaanko kritiikkiä vai puukotetaanko selkään.

On idiootteja, jotka esimerkiksi ulisevat Kaisa Mäkäräisestä ja naureskelevat, että siellä se ammuskelee miten sattuu.

Tästä tuli mieleeni kuinka armeijassa saimme kokeilla saman kokoisiin täpliin ampumista. Makuupaikalta sain kaikki viisi alas, mutta pystypaikalta olisikin tullut kaksi sakkoa. Tämä ilman hiihtoa ja ilman koko ajan raksuttavaa kelloa. Toki ase oli rynkky, mutta pointti oli siinä että ei niihin täpliin ole oikeasti helppo osua, siihen vielä aika, paineet ja väsymys päälle niin kyllä itse ainakin sympatiseeraan Kaisaa ja Mari Laukkasta. Eivät ole helppoa lajia valinneet.

 

[Rakettipulu]

Suomessa on kyllä aivan väärä mentaliteetti. Ketä tahansa muuta maata tuolla tavalla hopealle jääminen vituttaisi. Suomalaiset ovat tottuneet siihen, ettei kultaa voiteta ja mitalikin on jo saman veroinen saavutus. Huikeat vedot väliosuuksilla, mutta viimeiselle ei todellakaan olisi saanut päästää Ruotsia kultakamppailuun. Pettynyt olen, niin kuin kaikkien muidenkin pitäisi olla, jotta voittamisenkulttuuria saataisiin iskoistettua.

Edit.

Vituttaa nää tietyt ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että naisten viestihopea vituttaa. Voin kuvitella, että he ovat täällä ensimmäisenä kehumassa voitettua hopeamitalia, kun Leijonat johtavat olympiafinaalia 3-0 55 minuutin jälkeen ja vastustaja huikealla kirillään tekee 3-4 voittomaalin sekunti ennen ottelun loppua... "Hei, me voitettiin hopeaa, hieno juttu, kukaan ei odottanut mitalia etukäteen..."

Erittäin hyvä vertaus ja olen täysin samaa mieltä.

 

[SamSal]

Suomessa on kyllä aivan väärä mentaliteetti. Ketä tahansa muuta maata tuolla tavalla hopealle jääminen vituttaisi. Suomalaiset ovat tottuneet siihen, ettei kultaa voiteta ja mitalikin on jo saman veroinen saavutus. Huikeat vedot väliosuuksilla, mutta viimeiselle ei todellakaan olisi saanut päästää Ruotsia kultakamppailuun. Pettynyt olen, niin kuin kaikkien muidenkin pitäisi olla, jotta voittamisenkulttuuria saataisiin iskoistettua.

Lähteenlahti ei missääntapauksessa päästänyt Ruotsia kultakamppailuun. Vai luuletko että se mietti"odotanpas tässä vähän Kallaa jotta silläkin on mahdollisuudet. Kalla vaan yksinkertaisesti tuli niin paljon kovempaa kuin Krista ja Saksalainen. Kerro nyt viisampaana miten Krista päästi Kallan mukaan voittotaisteluun ja miksi?

Vituttaa nää tietyt ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että naisten viestihopea vituttaa. Voin kuvitella, että he ovat täällä ensimmäisenä kehumassa voitettua hopeamitalia, kun Leijonat johtavat olympiafinaalia 3-0 55 minuutin jälkeen ja vastustaja huikealla kirillään tekee 3-4 voittomaalin sekunti ennen ottelun loppua... "Hei, me voitettiin hopeaa, hieno juttu, kukaan ei odottanut mitalia etukäteen..."

Toi on typerä vertaus. tuo 0-3 menetetään vain omaa typeryyttään. Kun Krista hiihti täysillä ja Kalla hiihti täysillä ja on sen 30 sek nopeampi 5km matkalla niin se alle 30 sek. ero vaihtuu sata kertaa sadasta tappioksi.

 

[tant gredulin]

Hirveän hyviä me kyllä ollaan hakemaan virheitä urheilijoiden suorituksista :) Luuleeko joku todellakin, että Krista Lähteenmäki (henk.koht matkat 10. ja 13.) ihan tyhmyyttään päästi Kallan (2 hopeaa) ohi? Ihailen Kristaa siitä, että jakoi voimansa todella hyvin noille kahdelle kiekalle.

 

[VT]

Eniten näissä kisoissa on vituttanut Suomen talviurheilun surkea taso verrattuna Ruotsiin ja Norjaan. Naapurimaat kahmivat mitaleita ja Suomi sijoittuu mitalitaulukon hännille, yhdessä talviurheilun suurmaan Australian kanssa.

Eniten näissä kisoissa vituttaa suomalaisen penkkiurheilun luokaton taso. Siellä on hienot kisat menossa, urheilusta pitävien kulta-aikaa. Toki välillä vituttaa, niin pitääkin, mutta tämä jatkuva negatiivisuus ja ymmärtämättömyys vituttaa vielä enemmän.

Mä oon ainakin ite niin kilpailuhenkinen että vain kultaan voi olla tyytyväinen

Suomalaisen penkkiurheilijan kilpailuhenkisyys kulminoituu yleensä siihen, kuinka monta kaljaa voi illassa juoda kotisohvalla ilman, että vaimo alkaa valittaa.

Vituttaa nää tietyt ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että naisten viestihopea vituttaa. Voin kuvitella, että he ovat täällä ensimmäisenä kehumassa voitettua hopeamitalia, kun Leijonat johtavat olympiafinaalia 3-0 55 minuutin jälkeen ja vastustaja huikealla kirillään tekee 3-4 voittomaalin sekunti ennen ottelun loppua... "Hei, me voitettiin hopeaa, hieno juttu, kukaan ei odottanut mitalia etukäteen..."

Vituttaa nää tietyt ihmiset, jotka eivät ymmärrä hiihtourheilusta mitään. 14 joukkueen viesti on myös hieman eri asia kuin 2 joukkueen lätkämatsi.

Hirveän hyviä me kyllä ollaan hakemaan virheitä urheilijoiden suorituksista.

Tässä asiassa suomalaiset ovat epäilemättä maailman parhaita. En käsitä, mistä se kaikki negatiivisuus ja alemmuudentuntoisuus kumpuaa.

 

[Shardik]

Kyllähän nämä kisat ovat aiheuttaneet paljon vitutusta. Kaikkein eniten harmittaa, että kokonaisskaalalla Suomen talviurheilu on tällä hetkellä niin heikolla pohjalla. Jotain kertoo ainakin minun suhtautumisestani Suomen menestysmahdollisuuksiin, että Suomen naisten hävittyä viestin kullan RUOTSILLE puolella sekunnilla, olin vain tyytyväinen, että tuli edes se mitali.

Maastohiihto onkin ollut paras osa-alue tähän mennessä, vaikka sprintit menivätkin ihan perseelleen. Niskaselta ja Saariselta erinomaiset yksilöhiihdot ja tietenkin hopea oli mahtava saavutus. Toki takaraivossa vähän tikittää se, että yhteensä 2,7 s nopeammin hiihtämällä 2., 4. ja 4. sija olisivat 1., 3. ja 3.

Jääkiekossa kaikki meni varsin hyvin aina tähän päivään asti. Naisten karmaiseva tappio Ruotsille pisti vitutuskäyrän taas ankaraan nousuun. Miesten puolella on ollut mahtava seurata nuorten pelaajien hyviä otteita, mutta toki tähänkin saatiin kylmää vettä niskaan Barkovin loukkaantumisen muodossa. No, eihän se ollut kuin ykkössentteri ja minun näkökulmastani kaikkein kiintoisin suomalainen seurata jäällä.

Ampumahiihdossa kaikki menneet kai tasollaan, mutta vain Mäkäräisellä se riittää yhtään mihinkään. Harmi, ettei Kaisalta oikein pystypaikat onnistu. 1-2 hutia vähemmän per kisa, niin olisi niin paljon parempi mieli.

Lökäpöksylajeista Rukajärveltä erinomainen suoritus, mutta muuten aika hiljaista. Mieslumilautailijoilta aivan käsittämätön mahalasku kokonaisuutena, kun vain kaksi finaalipaikkaa ja 7. sija tuli. Yksilöitynä ei suurempia epäonnistujia ollut, aina ei ranit vain mene nappiin, mutta kyllä jonkun olisi pitänyt pärjätä. Ja miksi ihmeessä Piiroisen tilalle paippiin ei laitettu varaedustajaa, kun sellaiset oli kuitenkin nimetty? Sokerina pohjalla Suitiala ekana ulos semeistä naisten paipissa ja Ollila ekana ulos finaalista suksislopessa... Kumpareista tuli sentään finaalipaikka, mutta paljon on sielläkin pudonnut taso muutamien vuosien takaisesta.

Mäkihypystä ja yhdistetystä nyt tiedetään, että jotain kymppijoukkoon sijoittumista voidaan pitää jo erinomaisena suorituksena. Ei kai siinä mitään, mutta tason lasku taas kylläkin vituttaa.

Pikaluistelulta odotin paljon, mutta tokihan vahvin valtti Koskela joutuu jäämään pois tonnilta, eikä puolikkaaltakaan tule yhtään mitään. Alppihiihto on suomalaisten osalta vasta alkamassa, mutta ei kai sieltäkään mitään hirveitä voi toivoa? Toivottavasti vetävät tasolleen hyvät kisat.

Sitten vielä kaksi asiaa, mitkä vituttaa vielä lisäksi. Nimittäin kisoista puuttuvat suomalaisedustukset. Curlingiin ei löydy joukkueita, mikä harmittaa, koska tuota peliä on kiva jännittää. Toiseksi ihmettelen kovasti, että missä Suomen naistaitoluistelijat luuraavat? Luulin, että sinne olisi ollut jonoksi asti kilpailijoita, jos ei mitalisijoille, niin kilpailemaan kuitenkin. Rupesin tässä yksi päivä teksti-tv:stä katsomaan, että ketkä ovat kisoissa, niin eipä taitoluistelijoita listoilta löytynyt.

Enpä kyllä muista milloin olisivat talvikisat tai muutkaan kisat vituttaneet kokonaisuutena näin paljon (vaikka joitakin hyviäkin suorituksia on ollu). Torinon finaalin jälkeen oli aika karua, mutta silloinkin kuitenkin menestystä tuli ihan toiseen malliin kuin nyt. Melkein nyt tarvitsee leijonilta olympiakultaa, jotta nämä kisat muistan lämmöllä tulevaisuudessa.

 

[The Hockey Handbook]

Vituttaa nää tietyt ihmiset, jotka eivät ymmärrä hiihtourheilusta mitään. 14 joukkueen viesti on myös hieman eri asia kuin 2 joukkueen lätkämatsi.Tässä asiassa suomalaiset ovat epäilemättä maailman parhaita. En käsitä, mistä se kaikki negatiivisuus ja alemmuudentuntoisuus kumpuaa.

No niin... Tänään oli helppo erottaa hiihtourheilun asiantuntijat muista penkkiurheilijoista. Asiantuntijat hyppivät riemusta kiljuen sohvalta halimaan toisiaan ja riemuitsivat hopeamitalista. Ne joita otti päähän ettei voitettu kultaa, vaikka siihen oli mahdollisuus, eivät ymmärrä hiihdosta mitään...

 

[Petri1981]

Paska maku tulee jäämään näistä kisoista suuhun, ja mikään ei sitä enää pelasta.

0,2 sekunnin tappiot, naisleijonien surkein ja hävettävin esitys KOSKAAN, miesleijonien loukkaantumiset, muutaman lumilautailijan pelleilyt ja huono menestys muutenkin...

Yksi kulta saattaisi pelastaa kisat jotenkin, mutta mistään en keksi mistä se voisi tulla.

 

[SamSal]

Paska maku tulee jäämään näistä kisoista suuhun, ja mikään ei sitä enää pelasta.

0,2 sekunnin tappiot, naisleijonien surkein ja hävettävin esitys KOSKAAN, miesleijonien loukkaantumiset, muutaman lumilautailijan pelleilyt ja huono menestys muutenkin...

Yksi kulta saattaisi pelastaa kisat jotenkin, mutta mistään en keksi mistä se voisi tulla.

Naisten parisprintti.

 

[Taitopelaaja]

Naisten parisprintti.

Toivottavasti tuohon valitaan parivaljakoksi Saarinen ja Niskanen.

Lähteenmäki voisi olla ihan kohtalainen valinta myös, mutta mielestäni hän on tällä hetkellä edellä mainittuja heikompi perinteisen hiihtäjä. Toisekseen Niskasen ja Saarisen kunto näyttää olevan kauden parasta tasoa, joten mielestäni he olisivat luonnollinen kaksikko tuohon kilpailuun. Kyllönen tuskin hiihtänee enää yhtään matkaa, sillä kunto on ollut heikko koko viikon ajan, eikä hänelle enää optimaalisia matkoja ole.

Päätösmatkalle 30 kilometrille laittaisin Lähteenmäen, Niskasen, Saarisen sekä Roposen. Sarasoja-Liljan kunto näytti myös kadonneen sairastelujen myötä, joten tuskin hänelle enää käyttöä on, mikäli mainitsemani hiihtäjät jaksavat ja haluavat tuon päätösmatkan hiihtää. Kyllösestä tulikin sanottua kaikki oleellinen. Päätösmatkalla mitalisaumat taitavat olla aika ohuet, vaikka norjalaiset ovatkin aivan kuutamolla tällä hetkellä.

 

[Petri1981]

Naisten parisprintti.

Se on se ainut mahdollisuus kultaan, mutta todella vaikealta voitettavalta tuo Ruotsi kyllä vaikuttaa, pakko se on sanoa.

 

[tant gredulin]

Pitää vielä muistuttaa niille, jotka eivät olleet syntyneet tai eivät muuten seuranneet Lahden kisoja vuonna 1978, että Marja-Liisa Hämäläinen (nyk. Kirvesniemi) haukuttiin maan rakoon viestiosuudestaan. 'Läski, löysä, ikuinen häviäjä'...
Kultaa kuitenkin tuli Marja-Liisasta huolimatta.

Marja-Liisa sisuuntui ja loppu on historiaa :)

Urheilijalle vitutus voi olla voimavara. Mitä ihmettä se palvelee katsojalla?

 

[ile]

Minun mielestä hopeamitali naisten viestissä oli varsin odotettu lopputulos. Mitalikandidaatteja oli alunperin kolme, eli Norja, Ruotsi ja Suomi, joista Norjan voittoa pidettiin lähes varmana. Muiden maiden taso ei ole näiden kolmen maan veroinen.

Tästä valosta asiaa katsoen saavutettu hopea aiheuttaa sellaista tekohymyä. Kultamitalin menetys oli pettymys ja se saakin silloin vituttaa.

Saksalaisten pronssimitali oli heille mielestäni saavutus, josta he voivat olla aidosti iloisia. Suomalaiset voisivat olla aidosti iloisia hopeasta, jos sen olisi ottanut Suomen miesten viestijoukkue.

Summa summarum: Olympiahopea on hyvä saavutus ilman muuta, mutta kaikesta huolimatta se on pettymys tässä nimenomaisessa tapauksessa.

 

[SamSal]

Enpä kyllä muista milloin olisivat talvikisat tai muutkaan kisat vituttaneet kokonaisuutena näin paljon (vaikka joitakin hyviäkin suorituksia on ollu). Torinon finaalin jälkeen oli aika karua, mutta silloinkin kuitenkin menestystä tuli ihan toiseen malliin kuin nyt. Melkein nyt tarvitsee leijonilta olympiakultaa, jotta nämä kisat muistan lämmöllä tulevaisuudessa.

Minä kun olen seurannut kisoja vuodesta 1984 asti, tai ei niistä kisoista ole mielessä kun Hämäläisen hiihdot mutta kuitenkin kaikki kisat siitä tullut seurattua ja Lillehammerin kisoista lähtien todella aktiivisesti, niin vaikka Suomalais menestys on jatkuvasti pienentynyt niin itse kisojen seuraaminen on vaan kasvanut. Oikeastaan Suomalaismenestys on vaan hieno bonus. Onhan nämäkin kisat jo tarjonneet monia hienoja kilpailuja. Tietenkin se olympia-kulta Suomelle tai Suomalaisurheilijoille kruunaisi kisat, mutta itselle tämä on urheilun juhlaa. Jopa peitsenväännöt jatkoajassa on nautittavia.

 

[ile]

Minä kun olen seurannut kisoja vuodesta 1984 asti, tai ei niistä kisoista ole mielessä kun Hämäläisen hiihdot mutta kuitenkin kaikki kisat siitä tullut seurattua ja Lillehammerin kisoista lähtien todella aktiivisesti, niin vaikka Suomalais menestys on jatkuvasti pienentynyt niin itse kisojen seuraaminen on vaan kasvanut. Oikeastaan Suomalaismenestys on vaan hieno bonus. Onhan nämäkin kisat jo tarjonneet monia hienoja kilpailuja. Tietenkin se olympia-kulta Suomelle tai Suomalaisurheilijoille kruunaisi kisat, mutta itselle tämä on urheilun juhlaa. Jopa peitsenväännöt jatkoajassa on nautittavia.

Näin. Veit sanat suustani. Ei mitään lisättävää.

 

[The Hockey Handbook]

Minä kun olen seurannut kisoja vuodesta 1984 asti, tai ei niistä kisoista ole mielessä kun Hämäläisen hiihdot mutta kuitenkin kaikki kisat siitä tullut seurattua ja Lillehammerin kisoista lähtien todella aktiivisesti, niin vaikka Suomalais menestys on jatkuvasti pienentynyt niin itse kisojen seuraaminen on vaan kasvanut. Oikeastaan Suomalaismenestys on vaan hieno bonus. Onhan nämäkin kisat jo tarjonneet monia hienoja kilpailuja. Tietenkin se olympia-kulta Suomelle tai Suomalaisurheilijoille kruunaisi kisat, mutta itselle tämä on urheilun juhlaa. Jopa peitsenväännöt jatkoajassa on nautittavia.

Ironiaa. Rivien välistä voi lukea suunnattoman vitutuksesi...

 

[Rakettipulu]

Lähteenlahti ei missääntapauksessa päästänyt Ruotsia kultakamppailuun. Vai luuletko että se mietti"odotanpas tässä vähän Kallaa jotta silläkin on mahdollisuudet. Kalla vaan yksinkertaisesti tuli niin paljon kovempaa kuin Krista ja Saksalainen. Kerro nyt viisampaana miten Krista päästi Kallan mukaan voittotaisteluun ja miksi?

No itseasiassa Lähteenmäki saattoi hyvinkin laskea sen varaan, että jaksaa lopussa paremmin kun säästelee hiihdon aikana. Haastattelua en ole nähnyt, joten olen pahoillani jos Lähteenmäki oli oikeasti vain niin paljon surkeampi kuin Kalla.

Toi on typerä vertaus. tuo 0-3 menetetään vain omaa typeryyttään. Kun Krista hiihti täysillä ja Kalla hiihti täysillä ja on sen 30 sek nopeampi 5km matkalla niin se alle 30 sek. ero vaihtuu sata kertaa sadasta tappioksi.

5km matkalla 30 sekuntia on aivan järjettömän paljon, joten vertaus on vähintäänkin osuva.

Ja pointti nyt on siinä, että Suomi todellakin jäi hopealla, ei voittanut hopeaa. Näissä tiukoissa tilanteissa, kun kulta on täysin otettavissa, pitäisi surra sitä, ettei kultaa tullut, eikä iloita hopeasta. Se on vähän kuin syöpä suomalaisessa mentaliteetissa. Krista pääsee loppusuoralle kahden muun hiihtäjän kanssa eikä muita ole mailla halmeilla, joten mitsku on varma. Eiköhän aleta juhlia sitä mitalia jo loppusuoran alussa, kun se on kuitenkin ihan sama minkä värinen se on, kunhan saadaan se mitsku. Vähän kärjistetysti esittäen, mutta siinä on totuuden siemen. Sillon, kun noustaan takaa ja kovan taistelun kautta noustaisiin hopealle, on sitä ehdottomasti syytä juhlia. Sen sijaan, kun johdetaan kilpailua ylivoimaisesti ja jäädään lopulta hopealle, on syytä harmitella kullan menettämistä. Näin sen pitäisi olla, muuten Suomeen ei koskaan synny voittamisen kulttuuria - sanot mitä sanot.

 

[SamSal]

No itseasiassa Lähteenmäki saattoi hyvinkin laskea sen varaan, että jaksaa lopussa paremmin kun säästelee hiihdon aikana. Haastattelua en ole nähnyt, joten olen pahoillani jos Lähteenmäki oli oikeasti vain niin paljon surkeampi kuin Kalla.



5km matkalla 30 sekuntia on aivan järjettömän paljon, joten vertaus on vähintäänkin osuva.

Ja pointti nyt on siinä, että Suomi todellakin jäi hopealla, ei voittanut hopeaa. Näissä tiukoissa tilanteissa, kun kulta on täysin otettavissa, pitäisi surra sitä, ettei kultaa tullut, eikä iloita hopeasta. Se on vähän kuin syöpä suomalaisessa mentaliteetissa. Krista pääsee loppusuoralle kahden muun hiihtäjän kanssa eikä muita ole mailla halmeilla, joten mitsku on varma. Eiköhän aleta juhlia sitä mitalia jo loppusuoran alussa, kun se on kuitenkin ihan sama minkä värinen se on, kunhan saadaan se mitsku. Vähän kärjistetysti esittäen, mutta siinä on totuuden siemen. Sillon, kun noustaan takaa ja kovan taistelun kautta noustaisiin hopealle, on sitä ehdottomasti syytä juhlia. Sen sijaan, kun johdetaan kilpailua ylivoimaisesti ja jäädään lopulta hopealle, on syytä harmitella kullan menettämistä. Näin sen pitäisi olla, muuten Suomeen ei koskaan synny voittamisen kulttuuria - sanot mitä sanot.

Krista yritti ratkaista kisaa viimeisessä nousussa, koska koko matkan peesissä hiihtänyt Saksalainen oli ennakolta parempi kirissä ja samalla estää Kallan nousun kantaan. Tämän takia Krista oli hapoilla ja ei pystynyt pitämään pakettia kasassa loppusuoran alussa ja horjahti. Jonka myötä Saksalainen pääsi ohi. Kristan kova matkavauhti (aika oli kuitenkin osuuden kolmanneksi nopein Kallan ja Hermanin jälkeen. Muunmuassa surkea Krista pesi osuudella Marit Björkenin 20 sekunnilla.) oli hyydyttänyt Saksattaren kirin ja Lähteenlahti ohitti kilpakumppaninsa horjahduksesta huolimatta ja toi Suomen hopealle.

Tuo ero minkä Krista hävisi 5km matkalla oli muuten 26 sek ja se tarkoittaa keskinopeudessa Kalla 24,65 km/h ja Krista 23,80 km/h. Joten ei siellä isoista eroista puhuta.

 

[Salama44]

Jos Suomi ei ole saanut 2002 jälkeen kultaa talviolympiakisoissa vaan 9 hopeaa ja 7 pronssia niin kyllä Ennin ja viestijoukkueen niukat häviöt saa vituttaa vaikka hopea on hieno saavutus.