Sotšin talviolympialaisten vitutusketju

  • 22 405
  • 156

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Kisoista on käyty vähän yli puolikas. Ei hirveästi onnellisuuden hetkiä ole ollut, nytkin vaikka hopeaa tuli naisten viestistä, niin jossiteltavaa ja vitutusta tämäkin tuottaa, koska pienillä taktisilla vivahteilla olisi saatu kultaa.

Naisten jääkiekkomaajoukkue perseili koko porukan ulos mitalipeleistä, kun kiinnostus voittoon Ruotsia vastaan oli vähäistä. Tämä tappio vituttaa ehkä eniten, sillä matsissa näkyi kollektiivinen asennevamma, ja parhaalla suorituksellaan Suomi olisi sen ottelun vienyt.

Lumilautailussa oli jo niin säälittävää räpellystä Enni Rukajärven perävalojen takana, että ei edes yritetty tai lähdetty koko kisaan.

Suomen joukkueella on silmiinpistävän paljon sairastumisia, poisjääntejä, onnettomia suorituksia, kompurointeja ja jäätymistä. Mistä tässä on kysymys, kun ilmiö on niin ilmiselvä? En yleensä etsi juuri suomalaisista vikoja, koska olemme ihmisiä ennen kaikkea, tämän jälkeen ovat kansalaisuudet ja kulttuurierot. Nyt silti on kysyttävä, että miksi olympiakisat aiheuttavat niin paljon enemmän vitutusta kuin iloa ja tyytyväisyyttä suorituksien vuoksi?
 

Raid76

Jäsen
Suosikkijoukkue
GKS Tychy #92, Savinainen ja Ässien sylkykupit
Kisoista on käyty vähän yli puolikas. Ei hirveästi onnellisuuden hetkiä ole ollut, nytkin vaikka hopeaa tuli naisten viestistä, niin jossiteltavaa ja vitutusta tämäkin tuottaa, koska pienillä taktisilla vivahteilla olisi saatu kultaa.

Naisten jääkiekkomaajoukkue perseili koko porukan ulos mitalipeleistä, kun kiinnostus voittoon Ruotsia vastaan oli vähäistä. Tämä tappio vituttaa ehkä eniten, sillä matsissa näkyi kollektiivinen asennevamma, ja parhaalla suorituksellaan Suomi olisi sen ottelun vienyt.

Lumilautailussa oli jo niin säälittävää räpellystä Enni Rukajärven perävalojen takana, että ei edes yritetty tai lähdetty koko kisaan.

Suomen joukkueella on silmiinpistävän paljon sairastumisia, poisjääntejä, onnettomia suorituksia, kompurointeja ja jäätymistä. Mistä tässä on kysymys, kun ilmiö on niin ilmiselvä? En yleensä etsi juuri suomalaisista vikoja, koska olemme ihmisiä ennen kaikkea, tämän jälkeen ovat kansalaisuudet ja kulttuurierot. Nyt silti on kysyttävä, että miksi olympiakisat aiheuttavat niin paljon enemmän vitutusta kuin iloa ja tyytyväisyyttä suorituksien vuoksi?

Normaalia 2000-luvun arvokisasuorittamista Suomessa. Ainoa asia joka on Sotshissa käyrää nostanut tosissaan on Iivo Niskasen 0,2 sekunnin tappio ruotsalaiselle.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Vituttaa lähinnä kun Facebook ja muut paikat tulvii itkuvirsiä siitä, miten "taas perseiltiin". Jumalauta, siellä voitettiin olympiahopeaa. Näitä nyt ei ihan joka mimmi käy tuolta hakemassa. Norjakaan ei saanut tänään mitään.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Vituttaa lähinnä kun Facebook ja muut paikat tulvii itkuvirsiä siitä, miten "taas perseiltiin". Jumalauta, siellä voitettiin olympiahopeaa. Näitä nyt ei ihan joka mimmi käy tuolta hakemassa. Norjakaan ei saanut tänään mitään.

Haluan vielä sanoa, että ei naisten viestihopea ole vitutuksen aihe. Mutta avausviestin muut asiat ovat. Kun viestiä seurasi alusta saakka, ja oli suurin piirtein viritetty Porilaisten marssi soittolistalle, niin hopea tympäisi raskaasti.

Norjan läkähtyminen todella lämmittää mieltä. Syitä tähän voi etsiä muualta kuin tragediasta, sillä suru ei aiheuta tuollaista hengästymistä, vaan jokin muutos valmistautumisessa.
 

Hejony

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi
Yleensä naureskelen ainaiselle valitukselle suomalaisten alisuorittamisesta, sillä sille ei yksinkertaisesti ole katetta. Jääkiekossa, koripallossa ja lentopallossa finskit vetävät yleensä huomattavasti materiaaliaan paremmin, yleisurheilussa ja jalkapallossa ollaan huonoja, mutta niin on materiaalikin. Talvilajitkin sujuvat yleensä hyvin, eivät entisten aikojen loistoa mukaillen, mutta "varmat" mitalit yleensä otetaan ja positiivisia yllätyksiäkin, Heikkisiä ja kumppaneita, mahtuu joukkoon.

Mutta nämä kisat ovat kyllä olleet raskaat. Ei niinkään sillä, että jotain varmoja mitaleja olisi hukattu, sillä niitä oli alunperinkin erittäin vähän. Mutta enemmänkin sillä, että tällä kertaa niitä venymisiä ei ole juurikaan nähty, ja jos onkin, nekin ovat jääneet lopulta lähinnä vituttamaan kun mitali on juuri jäänyt saamatta. Lisäksi kuten Uleå sanoi, paljon sairasteluja, poisjääntejä ja keskikastin urheilijoiden alisuorittamista. Jo lätkäjoukkueen loukkaantumiset ennen kisoja näyttivät suuntaa kisojen aikana vallinneelle fiilikselle.

Eilinen oli ihan kauhea päivä, Niskanen, Mäkäräinen, Barkov. Tänään alkanut samaan tapaan. Naisleijonat ulos ja kohta varmaan ilmoitellaan Barkovin tilanteesta, tuskin positiviista. Viestistä tuli hopeaa upealla suorituksella, mutta ei mua ole mikään hopea jääkiekon ulkopuolelta vituttanut niin paljon kuin tämä. SLC:n mäkikisan 0,1p oli sekin jotenkin kevyempi. Ehkä illalla Ahonen johtaa sensaatiomaisesti, vetää toisen kierroksen takatuuliin ja jää neljänneksi.

Yksi kulta olisi hienoa nähdä. En ole elämässäni kovin montaa suomalaista oylmpiakultaa nähnyt, niin huvittavalta kuin se vanhemmille kuulostaakin. Rantasesta muistan jotain, Soinisen ja Harjun vähän paremmin, Lahtelan, Lajusen (+joukkue) ja Mäkelä-Nummelan hyvin. Siinä ne taisi ollakin.

Hieno tapahtuma, mutta psyykkisesti raskaat kisat fanaattiselle penkkiurheilijalle.
 
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves, Veljekset Rask
Eniten vituttaa tämä suomalainen urheilukansa, joka ei taaskaan osaa iloita omiensa suorituksista. Jumalauta jos Kalla on niin kova urheilija, että kuroo 26 sekunnin eron kiinni ja pystyy vielä kirimään loppusuoralla voittoon, niin se ei tarkoita automaattisesti sitä että suomalainen on mokannut. Urheilussa paras voittaa, toiseksi paras on toinen ja niin edelleen.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Eniten vituttaa tämä suomalainen urheilukansa, joka ei taaskaan osaa iloita omiensa suorituksista. Jumalauta jos Kalla on niin kova urheilija, että kuroo 26 sekunnin eron kiinni ja pystyy vielä kirimään loppusuoralla voittoon, niin se ei tarkoita automaattisesti sitä että suomalainen on mokannut. Urheilussa paras voittaa, toiseksi paras on toinen ja niin edelleen.

Minua taas vituttavat ne, jotka eivät osaa hahmottaa eri sävyjä keskusteluissa. Tai eivät ole osaavinaan. Hopea on hieno saavutus, mutta etenkin alussa se oli karvas hopea näin penkkiurheilijalle.

Kysymys on nimenomaan siitä, että on valmistauduttu todella iloitsemaan, ja suurin ilo viedään nenän edestä, kun kulta karkaa ja vielä Ruotsille. Tämä paha tunne oli luultavasti myös hiihtäjänaistemme ensimmänen täysin terve reaktio loppukiritappioon. Yhtä aikaa joukkueen mukana luultavasti alkoi hopeakin maistua. Oletko koskaan itse urheillut ja menettänyt voittoa jotenkin hankalasti? Jälkikäteen tappiostakin saatu menestys alkaa vaikuttaa hyvältä, mutta akuuttivaihe on tuskallinen, jos kirkkain palkinto jää saamatta.

Vittu kun joutuu rautalangasta vääntämään isoille miehille.
 

IpaTeme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tottakai se vituttaa, kun jokainen tiukka taistelu hävitään aina, kaikenlisäksi Ruotsille.. Mä oon ainakin ite niin kilpailuhenkinen että vain kultaan voi olla tyytyväinen
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Aloitin noin viisi sekuntia Suomen maalintulon jälkeen kirjoittaa liveseurantaan viestiä, jossa sitten luki: "Loistava saavutus tuo hopea. Ruotsi vaan oli parempi. Norja tipahti piirinmestaruussarjaan.". Kultaa en pitänyt matkan aikana mitenkään varmana, pidin sitä suorastaan epätodennäköisenä, vaikka oli viimeinen osuus menossa. Porilaisten marssi ei ollut mielessäni.

Eivät nämä asiat mene niin, että kaikkia kuuluu vituttaa tai muuten ei ole ollut kilpailuhenkinen. Olen kyllä hyvinkin kilpailuhenkinen, mutta tuohon hiihtoon suhtauduin mielestäni realistisesti. Ei ole aidompi ja parempi fani se, jota eniten vituttaa. Ei sillä, että joku niin olisi väittänytkään, mutta ihan vaan muistutuksena kuitenkin.
 

tulikaste

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Tero Lehterä
Täälläkin päin päällimmäinen tunne oli ja on edelleen vitutus, nyt jo tosin osaa jo iloitakin suorituksesta siinä rinnalla. Ilman muuta hopea olympialaisista on mahtava saavutus mutta kyllä ainakin minä erotan toisistaan kaksi vivahdetta tässä: se, mikä on itsessään hieno suoritus ja se mitä olisi voinut olla ja mitä jäikin saamatta. Se, että tuo kulta meni erityisesti Ruotsille ja puolen sekunnin erolla on hirveän kitkerää. Jos Suomi olisi aloittanut kisan paremmin tai jos Lähteenmäki ei olisi lopussa menettänyt johtoa pienten taktisten erehdysten takia, olisi Suomessa kultajuhlat. Loistavaa että hopeaa tuli, mutta perkele, ei ollut parempi kaukana.
 
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves, Veljekset Rask
Minua taas vituttavat ne, jotka eivät osaa hahmottaa eri sävyjä keskusteluissa. Tai eivät ole osaavinaan. Hopea on hieno saavutus, mutta etenkin alussa se oli karvas hopea näin penkkiurheilijalle.

Kysymys on nimenomaan siitä, että on valmistauduttu todella iloitsemaan, ja suurin ilo viedään nenän edestä, kun kulta karkaa ja vielä Ruotsille. Tämä paha tunne oli luultavasti myös hiihtäjänaistemme ensimmänen täysin terve reaktio loppukiritappioon. Yhtä aikaa joukkueen mukana luultavasti alkoi hopeakin maistua. Oletko koskaan itse urheillut ja menettänyt voittoa jotenkin hankalasti? Jälkikäteen tappiostakin saatu menestys alkaa vaikuttaa hyvältä, mutta akuuttivaihe on tuskallinen, jos kirkkain palkinto jää saamatta.

Ymmärrän kyllä mistä ja miksi tällainen reaktio tulee, mutta penkkiurheilijan pitäisi osata suhteuttaa lopputulos ennakkoasetelmiin, ainakin minun mielestäni. Toki monet voivat olla niin fanaattisia hiihdon suhteen, etteivät tähän välittömästi pysty. Mutta vituttaa se silti.

Minun tekemisilläni ja kokemuksillani taas ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, koska puhe oli urheilun seuraamisesta, ei itse kilpailemisesta. Sitä paitsi aika pikaisesti se hiihtäjienkin mieli kirkastui ainakin haastattelujen perusteella.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Ymmärrän kyllä mistä ja miksi tällainen reaktio tulee, mutta penkkiurheilijan pitäisi osata suhteuttaa lopputulos ennakkoasetelmiin, ainakin minun mielestäni. Toki monet voivat olla niin fanaattisia hiihdon suhteen, etteivät tähän välittömästi pysty. Mutta vituttaa se silti.

Minun tekemisilläni ja kokemuksillani taas ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, koska puhe oli urheilun seuraamisesta, ei itse kilpailemisesta. Sitä paitsi aika pikaisesti se hiihtäjienkin mieli kirkastui ainakin haastattelujen perusteella.

Jep. Tunnekuohussa ei ehkä pitäisi kirjoittaa mitään, varsinkaan jos Ruotsi on mukana vitutuksessa. Olisikohan mitään täsmäpillereitä, jotka eliminoisivat ankaraa Ruotsi-vitutusta? Hyvä että voimme ymmärtää toistemme näkökantoja ja tsyykkistä reagointia.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Pakko on muuten todeta, että jos jollain kisat ovat odotuksiin nähden menneet vihkoon, se on Norja. Realistiset odotukset 30+ mitaliin, jopa neljäänkymmeneen, on tainnut tulla jotain 13. Norjan media on ollut ihan katastrofitunnelmissa viime päivät.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Pakko on muuten todeta, että jos jollain kisat ovat odotuksiin nähden menneet vihkoon, se on Norja. Realistiset odotukset 30+ mitaliin, jopa neljäänkymmeneen, on tainnut tulla jotain 13. Norjan media on ollut ihan katastrofitunnelmissa viime päivät.
En tiedä ihan tuosta 30-40 mitalista, sillä maa asetti itse tavoitteeksi 26 mitalia. Mutta siis joo, ovat kyllä todella kaukana tuosta tavoitteesta, ja etenkin hiihdossa maa on ollut suorastaan surkea. Tosin sieltäkin löytyy se yksi kultamitali, joten se kyllä kertoo jotain tasostakin että tähän saakka kisat on menneet heiltä huonosti.
 

joceri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Eniten näissä kisoissa on vituttanut Suomen talviurheilun surkea taso verrattuna Ruotsiin ja Norjaan. Naapurimaat kahmivat mitaleita ja Suomi sijoittuu mitalitaulukon hännille, yhdessä talviurheilun suurmaan Australian kanssa.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Jep. Tunnekuohussa ei ehkä pitäisi kirjoittaa mitään, varsinkaan jos Ruotsi on mukana vitutuksessa. Olisikohan mitään täsmäpillereitä, jotka eliminoisivat ankaraa Ruotsi-vitutusta? Hyvä että voimme ymmärtää toistemme näkökantoja ja tsyykkistä reagointia.

Eri mieltä. Ihan hyvä vain purkaa tuntojaan tällä tavalla. Kyllä mielestäni esim. naisten viestin jälkeen saa olla pettynyt, koska huipulla tulisi aina tavoitella vain kahta asiaa: Omaa parastaan ja koko kisan voittamista. Nämä on vaikeita asioita, mutta yritän nyt pukea ajatukseni sanoiksi. Rukajärven hopean jälkeen ei vituttanut lainkaan, päinvastoin olin ylpeä likasta joka oli saanut itsensä parhaan irti, mutta fakta oli se ettei sillä kerralla vaan riittänyt kultaa, toinen oli parempi. Naisten viestissä kultaan oli mahdollisuudet, se vituttaa. Loistava suoritus joka olisi voinut olla vieläkin parempi.

Sitten tietysti pitää miettiä kumpi on kovempi suoritus. Olla ennakkosuosikki ja tulla maaliin kolmantena, vai olla tilastoissa sijalla 20 ja tulla maaliin 9:ntenä? Suomalaisissa on vain oikeasti myös vikaa sillä usein kuulee jotain Jarkko Niemistä haukuttavan kuinka hän ei pärjää ja kuinka hänen tulisi lopettaa, sillä on hän vain niin paska. Nämä kommentit saavat minut näkemään punaista. Se että joku tulee maaliin sijalla 30, tarkoittaa periaatteessa sitä, että hän on 30 paras siinä mitä hän tekee. Kuinka moni voi omasta siviiliammatistaan sanoa samaa (tiedän ettei suoraan ole vertailukelpoinen, mutta kuitenkin, tästä olisi hyvä välillä muistuttaa itseään.)? Suomessa ei urheilijoita arvosteta tarpeeksi ja täten keskustelut siitä mitä/miten suoritusta pitäisi arvostaa karkaavaat aina, kun joku purkaa pettymystään ehkä välillä vähän kovasanaisesti.
 

sunnuntai

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Newcastle united
Mä oon ainakin ite niin kilpailuhenkinen että vain kultaan voi olla tyytyväinen

Tässä ollaan asian syvimmässä olemuksessa.

Ville Valtteri on hiihtokisoissa junnuja viimeinen, noh pitäähän sitä vähän kehua kun osallistui sentäs. Seuraavana vuonna ollaan jo toiseksi viimeinen, voi sitä kehujen määrää kun ollaan menty eteenpäin.

Vituttaa kun häviäjiä valmentavat toiset häviäjät, kukaan ei ole viemässä eteenpäin sitä voittamisen lutuuria, sitä viimeistä metriä ja sitä jumalatonta vihaa häviämistä kohtaan.

Voittajat vihaavat häivämistä, täälläkin monelle riittää hyvä suoritus ja valtion apurahat.

Vittu
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Jännä homma tosiaan miten ruotsin kakkosvuorossa(?) ollut hiihtäjä ei ollut päässyt edes pisteille ja nyt piti pilkkanaan Johaugia. Erikoista voisi joku sanoa.

Suomalaisten suoritukseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Ei mitään vikaa, voitettu hopea.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Eri mieltä. Ihan hyvä vain purkaa tuntojaan tällä tavalla. Kyllä mielestäni esim. naisten viestin jälkeen saa olla pettynyt, koska huipulla tulisi aina tavoitella vain kahta asiaa: Omaa parastaan ja koko kisan voittamista. Nämä on vaikeita asioita, mutta yritän nyt pukea ajatukseni sanoiksi. Rukajärven hopean jälkeen ei vituttanut lainkaan, päinvastoin olin ylpeä likasta joka oli saanut itsensä parhaan irti, mutta fakta oli se ettei sillä kerralla vaan riittänyt kultaa, toinen oli parempi. Naisten viestissä kultaan oli mahdollisuudet, se vituttaa. Loistava suoritus joka olisi voinut olla vieläkin parempi.

- -

Suomessa ei urheilijoita arvosteta tarpeeksi ja täten keskustelut siitä mitä/miten suoritusta pitäisi arvostaa karkaavaat aina, kun joku purkaa pettymystään ehkä välillä vähän kovasanaisesti.

Mielestäni Suomessa vallitsee tällä hetkellä tila, jossa ei saa pahoittaa mieltään eli ei saa loukkaantua, suuttua, olla pettynyt ja niin edelleen. Tällä hetkellä on vaikeaa esittää negatiivisia tunteita, koska tällöin saa mielensäpahoittajan maineen. Tämä mielensäpahoittamisella lyöminen on ala-arvoinen retorinen lyttäyskeino. Ihmisen luontaisiin ominaisuuksiin kuuluu tuntea myös kielteisiä tunteita, tällekin olisi suotava kanava. Minäkin näen punaista, jos sanotaan että voi että pahoititko mielesi nyt kun Suomi hävisi, voi ressukkaa. Vittu mitä paskaa. Kuka syyttää mielensäpahoittajaksi sitä, jolta koira tai peräti lapsi kuolee, tai jos ihminen sairastuu vakavasti? Voi, pahoititko mielesi, kun sinulla on rutto, johon kuolet? Haluan tällä sanoa, että mielensäpahoittamista käytetään retorisena keinona vain silloin, kun asia on universaalisessa katsannossa kevyehkö. Totta helvetissä ihmisellä on aiheita olla pettynyt, ja tämän saa näyttää. Samoin on hyvä lohduttaa tällaista ihmistä eikä vain vittuilla mielensäpahoittamisesta.

Riipaisevaa on edelleen muistella Teppo Nummisen mielensäpahoittamista Torinon finaalin jälkeen. Tällöin ei vain vielä ollut pinnalla varsinkin Tuomas Kyrön lanseeraama mielensäpahoittaminen, vaan kahdeksan vuotta sitten oli aivan luonnollista olla pettynyt, rehellisesti mielensä pahoittanut ihminen.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Suomalaisten suoritukseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Ei mitään vikaa, voitettu hopea.
Aika ikävästi Lähteenmäki kullan hävisi Kallalle, kun päästi ruotsalainen ohi viimeisessä kaarteessa. Noh, ehkä se pelisilmä iän myötä kehittyy ja opitaan vielä voittamaan. :)
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Lähteenmäki jäi kolmanneksi loppusuoralle ja otti takasin. Siks voitettu mitali se.
Olisihan Lähteenmäen suoritus tosiaan huonompikin voinut olla, mutta itse hän omalla pupeloinnillaan jäi ykköspaikalta loppusuoran alussa kolmanneksi. Sen jälkeen toki paikkasi hyvin kuittaamalla saksalaisen, mutta Ruotsin Kalla kyykytti kyllä aivan 100-0 Lähteenmäkeä tuossa loppurutistuksessa.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Sen jälkeen toki paikkasi hyvin kuittaamalla saksalaisen, mutta Ruotsin Kalla kyykytti kyllä aivan 100-0 Lähteenmäkeä tuossa loppurutistuksessa.
Kyykytti lähinnä siksi, että on parempi hiihtäjä kuin Lähteenmäki. Ei tässä mistään Kristan romahtamisesta ollut kyse, vaan ainoastaan siitä että hävisi nyt selkeästi paremmalle hiihtäjälle. Todella käsittämätöntä!

Kalla olisi n. 99% varmuudella tullut ohi vaikka Lähteenmäki olisi pitänytkin sen sisälinjan.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Kyykytti lähinnä siksi, että on parempi hiihtäjä kuin Lähteenmäki. Ei tässä mistään Kristan romahtamisesta ollut kyse, vaan ainoastaan siitä että hävisi nyt selkeästi paremmalle hiihtäjälle. Todella käsittämätöntä!

Kalla olisi n. 99% varmuudella tullut ohi vaikka Lähteenmäki olisi pitänytkin sen sisälinjan.
Parempi hiihtäjä Kalla tietysti on, mutta alokasmaisen virheen Lähteenmäki tuossa teki. Kallan olisi pitänyt laittaa hieman jarrua menolleen ja kiertää ulkokautta, joten en usko että olisi millään kirinyt voittajaksi. Jos hän olisi keskeltä yrittänyt, niin edessä olisi todennäköisesti ollut Kristan kohtalo eli horjahdus ja vauhti entisestään pois. Lähteenmäkihän oli kirissään suunnilleen Kallan vahvuinen, kun katsotaan eroa maalilinjalla. Ero tuli tuossa mokassa ja horjahduksessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös