Mä olin mukana juuri tuossa murrosvaiheessa, kun uutta valmennusstrategiaa aloiteltiin. Ytimessä oli muutoksessa nimenomaan yksilötaidot, eikä Nuoren Suomen asiat. Kyllä tasoryhmiä oli "kaikki pelaa" aikanakin, ja tuota systeemiä on ylikritisoitu perusteena joidenkin osaamattomien valmentajien tulkinnat asiasta.Ensinnäkin Nuori Suomi ajettiin alas jo vuosikymmen sitten, joten sen aikaisia asioita ei tietenkään enää näekään. Olikohan silloin tasoryhmät esim kokonaan kielletty, ettei kovatasoisempaa kilpailua syntynyt. Voin olla väärässäkin, sillä en silloin vielä valmentajan itsekään ollut, mutta kyllähän liiton puolelta on sen jälkeenkin vielä välillä sellaista tuubaa tullut, että itketti. Nuoremmissa ei vieläkään saanut tasoryhmiä tehdä tai erotella poikia paitojen värin mukaan osaamistason mukaan ja piti jotain typeriä kiertoilmaisuja käyttää, vaikka sokea reettakin tajusi mistä puhe on.
Toki tässä puhutaan nuoremmista poitsuista eli ala-asteen nuoremmasta päästä olevista, mutta ohjeistuksen mukaan heitä olisi pitäisi kohdalle ihan vauvoina eli kuvitelma oli että jotkut hipat ja muut leikit olisivat juttuja mistä pojat tykkäävät ja pelaamista koitettiin toppuutella. Maalien laskelminen oli jossain vaiheessa kokonaan kielletty, mikäli oli absuridia, mutta tietenkin täysin turhaa sillä kyllähän jätkät laskea osaavat itsekin.
Edit. vähänhän tämä offtopcia on mutta Tavion vika.
Eniten saamme junnuista ulosmitattua, kun mahdollisimman moni saa kilpailla ja pelata oman kehitystasonsa mukaisessa ympäristössä. Yksilökeskeisyys näkyy siinä, että tasojoukkueessa jokainen kenttä saa pelata omaa peliään, eikä siis mennä "ykkösellä" ja muut keskittyy rikkomaan. Jonkun mielestä tuo jo "kilpailun rajoittamista", mutta ei minusta. Miksi opettaisimme 2/3 joukkueesta dump-kiekkoilijoiksi, kun ne tavoitteet lopulta kauempana kuin jonkun D-junnu pelin tai kauden tuloksissa?