Oliko tää nyt se duunarin puolue?
Ei, vaan Sannan puolue. Ja sitten ehkä, jos jotain jää, eläkeläisten puolue. Tosin tiedän monta liikkuvaa eläkeläisäänestäjää, jotka ovat vuosikymmenten varrella äänestäneet sekä demareita että Kokoomusta, jotka eivät olisi voineet näissä vaaleissa todellakaan kuvitella äänestävänsä demareita. Veikkaan, että tällaisia äänestäjiä on Suomessa vaikka kuinka paljon.
Jotenkin mulle tulee Demareista mieleen moni nykyihminen: ostetaan kaikkea kivaa ja eletään niin kuin huomista ei olisi, koska ostaminen on kivaa, siitä tulee hyvä fiilis ja pitää ulkopuolisille näyttää, että rahaa on ja luoda illuusio menetyksestä. Kukapa ei haluaisi olla menestyneiden frendi? Oikeasti varaa moiseen kulutuskäyttäytymiseen ei olisi, mutta koska luottokortit on keksitty ja velkaa voi lyhennellä kuukausittain ihan vaikka vain vähän, kokonaiskuva hämärtyy totaalisesti. Vasta myöhemmin herätään siihen tosiasiaan, että ei helvetti, eihän tähän kaikkeen olisi ollut mitenkään varaa ja kaikkea turhaa paskaa sitä tulikin turhaan ostettua ja sitten onkin jo liian myöhäistä, eli tiputaan kovaa ja korkealta. Pahimmassa tapauksessa joudutaan myymään kaikki turha krääsä pahasti alihintaan ja siltikin jäi velkaa. Näyttävä elämä vaihtuikin ankeaan, punalaputettuun lähiöelämään ja se on tietysti kaikkien muiden kuin oman itsensä vika. Ja kun olet kerran tottunut jonkinlaiseen elintasoon, siitä luopuminen on vaikeaa ja aiheuttaa usein myös inhimillisiä tragedioita. Tällaisia ihmisiä Suomikin on täynnä.
Mä en voi käsittää, että demarit myi perseensä Marinille näin halvalla, vain pikavoittoa tavoitellakseen. Kuulen jo korvissani, miten Marin huutaa
"Sayonara suckers!" ja nostaa kytkintä hänelle itselleen merkittävimpiin pesteihin. Mutta ei mun sääliksi SDP:tä käy. Niin makaa kuin petaa. Ilmaisia lounaita ei ole. Mutta mä en silti käsitä, miksi ajautuivat noin vasemmalle.