Erkki saa nyt kritiikkiä monelta taholta. Vanhat patsaat täytyy tietysti kaataa ja onpa Eki itsekin ollut patsaita kaatamassa. Palautetaanpa mieleen, miksi Tuomioja on näillä kantimilla politiikassa.
Erkki tuli julkisuuteen jo 16-vuotiaana v.1963, jolloin voitti Tupla ja Kuitti-tietokilpailussa kansainvälisen politiikan alueella palkinnon. Siinä missä muut janarit kilpailivat Aku Ankan sisällöistä Eki oli huomattavan varhaiskypsä (pikkuvanha) jo tuolloin. Ansaitsi tällä aika pitkälti sen älykön maineensa, jolla on politiikassa porskutellut eteenpäin.
Tällaisena kevennyksenä tähän älykköyteen se, että Tuomioja on ainoa tietämäni henkilö, johon ei Jörn Donner suhtautunut TV:n keskusteluohjelmissa ylimielisesti. Donner näytti pikemmin pelokkaalta kuin jänis ajovaloissa keskustellessaan Ekin kanssa. Erkin kuuluisa katse, joka on varattuna niille, jotka ovat hänen mielestään väärässä, kertoo sanattomasti "olet sellainen idiootti, etten viitsisi edes keskustella kanssasi, mutta on teeskenneltävä jotain demokratian kunniotusta tässä", voi pelottaa joitakin, kuten Donneria aikanaan.
Eki-sedän turvallisuuspoliittiset näkemykset varmaan muotoutuivat 60-luvulla. Tämä vuosikymmen oli sitä suomettumisen syvää aikaa. Eduskuntaankin tuli vasemmistoenemmistö v. 1966 vaaleissa. Eipä tämä sinänsä mitään, koska demarit olivat vielä aiemmin olleet asevelilinjoilla eli tannerilaisia pääosin. Vihasivat neukkuja ja kommareita niinkuin kunnon ihmiset yleensäkin. Mutta nyt demaritkin olivat kekkostuneet ja lähes koko poliittinen kenttä oli YYA-linjoilla tosissaan ei näytellen, niinkuin vielä aiemmin porvarit ja demarit olivat olleet.
Muistetaanpa Vietnamin sotaakin tässä, koska sekin vaikutti Ekin ajatuksiin siitä, että USA on paha ja sen leirin karttaminen on yksi turvallisuuspolitiikan kulmakivistä, tosin aika teoreettinen, koska kukaan Suomesta ei ollut menossa USA:n leiriin ehkä Joriceetä lukuunottamatta. Mutta USA on antanut tasaisesti aihetta kritiikkiin ja kun sitä toista puolta ei oikein voinut kritisoida, niin siitäpä syntyi monelle kiveen hakattu turpo.
Niin siis Ekikin syvensi näkemyksiään ja hänen kulmakivekseen tulivat YYA, ihmisoikeudet ja muut hyvät asiat. Kuten pahamaineinen rauha. Tuli samalla vastustaneeksi EEC:täkin eli oli vahvasti suomettumisen syvässä päässä. Piti kuitenkin omalla tavallaan eroa taistolaisiin ja uskoi vahvasti demokraattisiin menetelmiin maailman parantamisessa. Oli muuten sotilasarvoltaan ylikessu eli intin käynyt hänkin. Tämä nyt vaan niille, joilla tuo mopo vähän katoaa käsistä Tuomiojaa kritisoidessa.
Erkin ajatukset menevät edelleen samoja ratoja kuin 60 vuotta ovat menneet. Tämä ei ole ihme, koska tunnetusti aivoissa jousto katoaa sitä mukaan kuin kiteytyminen lisääntyy. Jos on omasta mielestään oikeassa lähes aina, tuskin kiirehtii ensimmäisenä kumoamaan aikaisempia kantojaan. Kyse on palapelistä, johon eivät uudet palat sovi, vaan täytyy vaihtaa palapeliä ja sen vaihtaminen on vanhoilla aivoilla usein hankalaa. Toisaalta, joku voi olla sitä mieltä, että vanha kuvio on edelleen parempi ja täysin rationaalisin perustein. Ongelmana toki on se, että järkeä on paha käyttää järjettömyyttä vastaan.
Tässä on tietysti se Ekipapan turpon sokea piste: ihan sama kuinka rauhantahtoinen Suomi on, kun naapuri ei kunnioita lainkaan sivilisaation sääntöjä. Tästä syystä Tuomioja on nyt sisäisessä kriisissä, josta ei ovea ulospäin näy. Tuomioja haluaa nyt keskustelua, vaikka on aina aiemmin ollut oikeassa ja keskustelu on vain hänen mielipiteensä toistoa. Nyt hän yrittää piileksiä demarien selän takana ja samalla keksiä keinoa olla poissa sieltä, missä asioista päätetään.
Ruotsin puoleen kääntyminen oli tyypillinen Erkin veto, jossa keskustelua yritetään vielä kerran kääntää pois Natosta. Se ei toimi, mutta yritetty ainakin on. Erkki on tehnyt parhaansa, jotta Suomi ei liittyisi Natoon, mutta tuskin saa tästä keneltäkään kiitosta. Tämänkin patsaan on aika kaatua, samoin kuin PV ja muut jehut ovat kaatuneet jo aiemmin. Sukupolvet puhuvat keskenään, mutta selvää on, että suuret ikäluokat eivät enää johda Suomen politiikkaa, joten sen diskurssin lopputulos on selvä. Ekistä huolimatta.