En ole koskaan ollut likikään äänestämässä demareita, mutta tietynlainen arvostus puoluetta kohtaan on kuitenkin aina ollut. Viimeisen kahden vuoden aikana puolue kuitenkin on kadottanut vastuullisuuden politiikastaan ja siirtynyt pelkästään kertomaan, että mihin rahaa pitää jakaa aiempaa enemmän. Ja Marin ja Rönnholm näyttävät kiristävän ruuvia aina vaan lisää kohti tätä tietä. Tuntuu, että Marin huumassa voidaan laukoa ihan mitä vaan ja kansa ostaa tämän aiempaa paremmin.
Tuntuisi aivan utopialta, että nykydemarit voisivat kyetä esim yhteisöveron alennukseen, kuten Urpilainen-Jugnerin aikana. Joka kiistatta oli hyvä toimenpide.
Eipä sitä tullut ajatelleeksi, kuinka kauaskantoiset seuraukset Rinteen voitolla Urpilaisesta loppujen lopuksi oli. Ja sehän oli aivan hilkulla. Urpilainen oli ja on ehdottomasti demareiden järkisiipeä.
Etenkin demareiden nuoret kyvyt ovat erityisen hanakoita viemään puoluetta vasemmalle. Ja se on erityisen huolestuttavaa.
Itseasiassa vihreistä voisi kirjoittaa täysin samat sanat. Paitsi, että vihreitä voisin jopa äänestääkin, jos puolueen 10 vuotta sitten lupaavalta näyttänyt kehitys olisi kulkenut toisia latuja.
Kansa alkaa uskoa tätä vasemmistohöttöä enenevissä määrin.
Ongelma on vastavoiman puute. Kokoomus seilaa syvissä vesissä hakien itseään. Persuilla taas aivan liian iso hörhöosasto vie uskottavuutta.
