Rinteestä tulee päivä päivältä enemmän mieleen sketsihahmo, joka on Suomen Yrittäjien ja EK:n myötävaikutuksella nostettu valtaan.
Tuoreessa vappupuheessaan Rinne jakelee miljardien lisäksi ohjeita siitä, miten politiikkaa pitäisi tehdä:
Sanalla sanoen nyt tarvitaan tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa. Tarvitaan tulevaisuuslinjaa. Tarvitaan tulevaisuushallitus, joka ymmärtää, että aikamme haasteet eivät ratkea taaksepäin katsomalla. Ne eivät ratkea sillä, että ratkaisuesityksiä vastustetaan tai että niille sanotaan heti “ei”.
Tulevaisuuden haasteet ratkeavat vain ja ainoastaan yhteistyöllä ja vastuullisella politiikalla.
Jos tämä ei ole ironista itsereflektiota, niin mikä sitten? Tyyppi syyttää muita tulevaisuuskuvan puutteesta mutta jauhaa jatkuvasti menneisyydestä; Aktiivimalli pitäisi perua, koulutukseen pitäisi tehdä kunnianpalautus, leikkaukset pitäisi hyvittää, sopimiskulttuuriin (ay-veto) pitäisi palata, eläkeläisille pitäisi jyvittää lisää rahaa jne. Nato-jäsenyyttä ei saa edes ehdottaa, koska sehän se vasta suomettumista olisikin.
Rinne kuitenkin toistelee tällaisiakin iskulauseita: Tulevaisuuslinja rakentuu ajatukselle, että suomalaisilla on oikeus odottaa, että huomenna on paremmin kuin tänään.
Kysyn nyt omasta puolestani, mutta uskon puhuvani aika monen muunkin suulla: mikä on se loistelias tulevaisuus, johon tässä pitäisi uskoa? Sekö jossa eläkemaksut jatkavat kasvuaan, julkinen sektori köyhtyy, verotaakka kasvaa, työttömyys yleistyy ja ikärakenne muodostuu täysin kestämättömäksi? Olen nyt kymmenen vuotta katsellut, kuinka Suomi jää jälkeen talouskasvussa, velkasuhteessa, ikärakenteessa, ja poliittisessa kulttuurissa. Nyt kun hienoinen käänne parempaan on nähty vuodesta 2017 alkaen, Rinne haluaisi senkin peruuttaa. Mitä sitten kaavaillaan tilalle? Annan puheenvuoron jälleen Rinteelle:
Rohkeutta investoida osaamiseen.
Rohkeutta tehdä tulevaisuusuudistuksia.
Rohkeutta torjua eriarvoisuutta.
Rohkeutta poistaa köyhyyttä.
Kiitos konkretiasta. Nyt voi jälleen nukkua yönsä hyvin ja odotella, että Suomi sinkoaa raketin lailla ohi verrokkimaista. Unissaan sitä voi vaikka ajatella Suomi-neitoa seisomassa rotkon reunalla. Antti läpsäyttää rohkeasti selälle ja kuiskaa rauhoittavasti: kyllä siivet kantavat. Nyt pitää vain uskaltaa hypätä tuntemattomaan.