Tässä tuli toistettua sama epämääräisyys useammalla sanalla. Mitkä ovat edes ne osaamisen, tekemisen ja tuotannon päälinjat, joihin Suomen tulisi panostaa ja joiden kilpailukykyyn haetaan parannusta koulutuksella ovat edelleen hämärän peitossa. Kaivos- ja metsäteollisuus ovat ainakin poissa laskuista, jos yhtään seuraa äänekkäimpien koulutuksesta huolestuneiden muita kannanottoja. Telakkateollisuus lienee yksi passeli, kunhan raaka-aineet ovat peräisin muualta, eikä niiden tuotannon ympäristövaikutuksista ole silloin niin suurta lukua.
Niin, kirjoitat nyt vähän eri asiasta. Itse kirjoitin lähinnä koulutuksesta ja tutkimuksesta sekä niiden rakenteista, sinä puolestasi enemmän tuotannosta ja mihin siinä tulisi suuntautua. Mielestäni ei ole enää kovin epämääräistä, jos esim. toteaa, että ammattikorkeakouluja tulisi olla vähemmän (varmasti myös yliopistojakin, yliopistojen tulisi profiloitua (valita omat vahvuusalueet) eikä jokaisessa tarvita yhtä laajaa kattausta opetettavista aineista (karsitaan päällekkäisyyttä). Lisäksi kannattaa miettiä sitä, että tarvitaanko kaikissa aineissa (tai yliopistoissakaan) opiskella maisteriksi asti vai voisiko osa siirtyä kandin jälkeen suoraan työelämään. Tämäkin olisi osa jäykkyyden purkua.