Maalataanpa täällä demarien eurovaalituloksesta suuria ja ehkä hivenen erikoisia johtopäätöksiä. Samalla tavalla taidettiin toki puhua keskustasta viimeisten eduskuntavaalien jälkeen.
Itse näen demarien tämänkertaisen tuloksen uskottavuusongelmana - taustalla on nimenomaan hallitusvastuu. Loppupeleissä demarit eivät kuitenkaan ole onnistuneet tarjoamaan potentiaalisille kannattajilleen hallituksessa sellaista politiikkaa, joka heitä motivoisi äänestämään.
Puhun nyt myös henkilökohtaisesta mielipiteestäni: demarit ovat taipuneet liian monessa kysymyksessä. Kun kiista vanhustenhoidosta oli kuumimmillaan ennen viime kunnallisvaaleja, demarien kannatus oli suhteellisen korkealla tasolla. Kun he antoivat siinä täydellisesti periksi ja ovat antaneet periksi niin vuorotteluvapaassa, lapsilisissä kuin muutamassa muussakin asiassa - kannatukselle on käynyt kuten on käynyt.
Samaan aikaan iski henkilövalinnoissa kamala paniikki. Kannatus kääntyi laskuun. Niinpä hyvää työtä tehnyt opetusministeri Jukka Gustafsson pistettiin pihalle ja tilalle nostettiin täysin imagosyistä kokematon Krista Kiuru. Peruspalveluministeri Guzenina ajoi myös vanhustenhoitoasiaa ansiokkaasti, mutta sai palkkioksi väistyä ministerin paikalta. Median puheet osaamattomuudesta ym. imagoista jättäisin omaan arvoonsa. Urpilaisen syrjäyttäminen olisi sinällään ehkä voinut piristää puoluetta, mutta Antti Rinne, jonka retorista esiintymistä pidän sinällään piristävänä, on hieman arveluttava taustaltaan.
Kun katsotaan vaikka Tamperetta, niin kyllä edellisvaaleissa demareita äänestäneistä monet nimenomaan jäivät kotiin. Osa äänesti muita puolueita kuten itse keskustaa. Syyt ovat luettavissa edeltä - demarien viime aikojen politiikassa.
Mutta kyllä minä näen, että nimenomaan sellaiselle maltilliselle pohjoismaisen hyvinvointimallin puolustajalle on edelleen tilausta suomalaisessa puoluekentässä myös pidemmällä aikavälillä. Kokoomus on liian markkinaliberalistinen säilyttääkseen pidemmällä aikavälillä hyvinvointivaltiota, perussuomalaiset unohtavat kansainvälisen vastuun (+ hörhöjä liikaa puolueessa ylipäänsäkin), vasemmistoliitto liiankin vasemmistolainen, vihreät liiankin arvoliberalistinen ja hieman liian fundamentalistinen ympäristöasioissa (vaikka peruslinjaa pidän itse oikeana!).
Jäljelle jäävät keskusta ja demarit - tutkimuksissa on havaittu, että näiden puolueiden äänestäjät ovat lähimpänä ns. poliittista keskustaa.
http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/162012muutosvaalit2011.html Siten kummankin puolueen potentiaali on mielestäni suurempi kuin esimerkiksi kokoomuksella tai vasemmistoliitolla, joiden äänestäminen edellyttää selkeästi oikeistolaista tai vasemmistolaista ajattelua. No joo, ehkä perustelen tällä myös omaa poliittista kantaani - turha sitä on kieltää :). Ikärakenne on toki sekä demareilla että kepulla ongelmallinen, mutta ei ole ollenkaan varmaa, etteivät nuorena radikaalina ja varmoina mielipiteistään vasureita tai vaihtoehtoisesti vaikka persuja äänestävät iän karttuessa löydä maltillisempaa vaihtoehtoa.