Sosialidemokraatit – SDP

[Musta Nuoli]

Demarikannattajat voivat näköjään nyt hyvillä mielin olla äänestämättä Lipposta pressavaaleissa, sillä luvassa on bonus:

Junger pani päänsä pölkylle

Linkki vie Ilta-Sanomien nettisivuille.

No, näköjään Jungnerista sen verran selkärankaa löytyi, että hän tajuaa ottaa osavastuun katastrofaalisesta kampanjasta ja katastrofaalisesta SDP-ehdokkaasta ja ymmärtää, että puolue on mennyttä mikäli sen johtohenkilöissä ei tapahdu vaihdoksia. Toki kyse lienee myös opportunismista, sillä Jungnerin puoluesihteeripäivät olisivat olleet muutenkin luetut puoluekokouksessa.

Valtaosa pitkän linjan demareista ja puolueen jäsenistähän on puolueensa ja Lipposen jo kannatuslukemien perusteella hylännyt ja lopputulos on johtamassa yhteen puolueen pahimmista vaalifiaskoista kautta aikojen, joten Jungner hyppää itse uppoavasta laivasta rannalle ennen kuin hänet heitetään mereen.

Uutta puoluesihteeriä valittaessa demarien lienee syytä tosissaan miettiä, minkälaista linjaa SDP:n rivijäsenet ja perusäänestäjät puolueeltaan haluavat ja kuunnella heitä. Uudet Jungnerit takaisivat lähinnä lopunkin kannatuksen vajoamisen.

Vaalityö ratkaistaan sitä paitsi muutenkin ns. kentällä ja ihmisten parissa, sitä ei ratkaista tekemällä jotain Lippos-remixejä YouTubeen ja kirjoittamalla nettipalstoille sisällöttömiä yhden lauseen huumoriviestejä, jotka päättyvät hymiöön. Jungnerhan vastaa moneen blogikommenttiin sun muuhun, mutta vastaukset ovat järjestäänkin lyhyitä kuittauksia ja iskulauseita ilman mitään perusteluita ja joissa ei oikeasti koskaan vastata kirjoittajille, jotka ovat häneltä jotain seikkaa asiallisesti kysyneet. Esimerkkejä voi lukea vaikka Uuden Suomen blogipuolelta ja välillä myös Jungneria koskevien uutisten kommenttiosiosta.

Se nyt vain on niin, että kansanedustaja ei voi ensin heittää provoavaa, dramaattista näkemystä johonkin asiaan (viimeksi YLE-aihe) ja sen jälkeen vastata hänelle aiheesta esitettyihin kysymyksiin ns. Facebook-tason läpänheitolla, hymiöillä ja pikapäivityksillä. Tai ei voi, mikäli kansanedustaja haluaa säilyttää jonkinlaiset asiallisuuden ja uskottavuuden rippeet. Niitä nyt Jungnerilla ei muutenkaan ole, mies on jonkinlainen postmoderni, itsetiedostavan ironinen vitsi.

 

[HekeK]

Demarikannattajat voivat näköjään nyt hyvillä mielin olla äänestämättä Lipposta pressavaaleissa, sillä luvassa on bonus:

Junger pani päänsä pölkylle

Linkki vie Ilta-Sanomien nettisivuille.

Oujee! Tämä varmisti sen, että en todellakaan äänestä Lipposta. Toivottavasti Jungner on sanojensa mittainen mies.

 

[Yläpesä]

Alle 7% äänistä Lipposelle, jonka anti tenteissä oli "Pöö", jonka jähmeä olemus oli entistäkin jähmeämpi, hitaampi ja jopa jähmeämpi. Ylimielisyys karisi sitten lopulta kiukutteluksi asti, taustalla puoluejohto kiemurteli tuskissaan ja puri varmaan viimeisetkin nahanpalaset suupielistään.

Jutta on luotsannut seniilin puolueensa neljään perättäiseen tappioon, josta viimeisin oli murskaava. Puolen vuoden päästä edessä on seuraava.

SDP on täysin kyvytön seuraamaan aikaansa, täysin onneton henkilövalinnoissaan, totaalisen aseeton eri suuntiin tempoilevan jäsenkuntansa toiveiden kuulemisessa. Kaiken huipuksi vielä merkittävä osa jäsenkadosta suuntautuu hautuumaalle eikä tilalle tule juuri ketään.

SDP ei ole kyennyt ottamaan osaansa mihinkään viimeisen 20 vuoden aikana tapahtuneeseen suureen muutostuuleen. Niiden hedelmät makaavat muiden puolueiden koreissa. SDP:n hylkäävät niin fiksut kuin juntitkin, niin city-sivistyneistö kuin metallimiehetkin.

Mainion analyysinpoikasen demarien tuhosta voi lukea Aamulehden Puheenaihe-sivulta, jonka on kirjoittanut tiedotusopin opiskelija Mikko Gustafsson.

 

[Tadu]

Eiköhän tämänkin palstan ainoa demari (you know who) saavu kohta paikalle kertomaan kuinka Soinin 9,5% kannatus tarkoittaa persujen tippumista marginaalipuolueiden joukkoon, mutta Lipposen 7 % kannatuksen perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä.

 

[Fordél]

Suurempien johtopäätösten tekoa haittaa se, että nämä todellakin oli henkilövaalit. Muussa tapauksessa SDP:n ehdokas ei olisi jäänyt näin huonoon tulokseen eikä toisaalta Haavisto olisi toisella kierroksella. Tuskin myöskään Keskusta olisi menestynyt ilman Väyrystä näin hyvin.

En siis lähtisi tekemään tästä vaalista suuria jontopäätöksiä, mutta toki eihän se SDP:n 18 % kannatuskaan ole erityisen hyvä. Mitään muutosta parempaankaan ei ole näköpiirissä, joten siitä voikin demarit jo vähän huolestua.

 

[Jussih]

Hieman alistuneelta vaikutti Juttakin. Mihin jäi puuttumaan torjuntavoiton hehkuttaminen? Eihän kannatus pudonnut alle viiden prosentin, joten paikka olisi ollut torjuntavoitto vol. 3 -puheelle.

 

[Tarinankertoja]

Puolen vuoden päästä edessä on seuraava.

jo keväällä on tärkeät AY vaalit, eli Metallin vaalit. Demareilla ja vasureilla on tiukka paikka estää Perussuomalaisten esiinmarssia Metallissa. Jos torjuntataistelu ei onnistu, voip olla ankea kuntavaali tiedossa demareille.

Ensimmäistä kertaa tulee ay vaalia seurattua tarkemmin...

 

[Kaukalon laidalla]

Eiköhän tämänkin palstan ainoa demari (you know who) saavu kohta paikalle kertomaan kuinka Soinin 9,5% kannatus tarkoittaa persujen tippumista marginaalipuolueiden joukkoon, mutta Lipposen 7 % kannatuksen perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä.

Kutsuttuna paikalla. Soini ja Lipponen tekivät surkeat vaalit, edellinen menetti kannatuksensa Väyryselle ja jälkimmäinen Haavistolle. Todella iso osa demareista siirtyi jo ensimmäissellä kierroksella Haaviston taakse, toisella keirroksella hän saa sitten loputkin, eli n 200 000 lisä-ääntä demarileiristä.

SDP:n tilanne on hankala ja katse siirtyy tosiaan ay-vaaleihin. Metallin lisäksi JHL ja SEL käyvät vaaleihin, jos niissä tulee rankasti turpaan on edessä ankea puoluekokous ja sitten vaikeat kunnallisvaalit.

Voi tosiaan olla että suomalainen puoluekenttä on perustavalaatuisessa muutoksessa, jonka seurauksena SDP kuihtuu marginaalipuolueeksi. Aika näyttää.

 

[Yläpesä]

Voi tosiaan olla että suomalainen puoluekenttä on perustavalaatuisessa muutoksessa, jonka seurauksena SDP kuihtuu marginaalipuolueeksi. Aika näyttää.

En pidä tätä mitenkään edes ehdollisena. Vasemmiston romahtaminen on päivänselkä fakta ja sillä maailmankatsomuksella ei ole enää annettavaa tämän päivän haasteisiin. Ne, yleishumanistiset osatekijät, joita liikkeeseen on kuulunut perustamisesta alkaen, ovat liudentuneet ja niitä toteuttavat jopa voimallisemmin muutkin puolueet. Voi sanoa että itse SDP jopa toimii niitä periaatteita vastaan jarruttamalla erinäisten jäsenryhmiensä saavutettujen etujen puolesta yhteistä hyvää vastaan.

Kuten olen jo vuosia sitten täälläkin todennut, liu'umme pikkuhiljaa yleiseurooppalaiseen/länsimaiseen suuntaan, jossa on kaksi merkittävää aatepoolia: liberaalit ja konservatiivit. Vasemmiston perustan mureneminen liittyy tähän prosessiin ja sieltä jäsenet ovat suuntautuneet tuon jaon mukaisesti muihin puolueisiin. Konservatiivisia puolueita on nyt useampia, joten odotettavissa on vielä niiden yhdistymisiä. Liberaaleja puolestaan ei ole leimallisesti ollenkaan, vaan sellaisen ilmestymistä odotellaan edelleen ja liberaalidemokraatit joutuvat vielä etsimään itselleen päteviä ehdokkaita useamman puolueen liberaalilaidasta.

 

[teroz]

Lipponenhan jo topuutteli, että Mikaelin ei tarvitse erota kun gallupit voitettiin. Miksu pitää keskiviikkona avotoimistossaan kahvitilaisuuden, jossa hän kertoo analyysinsä ja jatkosuunnitelmansa.

Toivottavasti pysyy sanojensa takana, niin saadaan tilalle Lari "Täynnä Tarmoa" Kangas, sitten lähtee varainkeruu ja imagotyö rullaamaan ihan uudella... tarmolla.

 

[Tadu]

Kutsuttuna paikalla.

Hymähdin.

Soini ja Lipponen tekivät surkeat vaalit, edellinen menetti kannatuksensa Väyryselle ja jälkimmäinen Haavistolle. Todella iso osa demareista siirtyi jo ensimmäissellä kierroksella Haaviston taakse, toisella keirroksella hän saa sitten loputkin, eli n 200 000 lisä-ääntä demarileiristä.

SDP:n tilanne on hankala ja katse siirtyy tosiaan ay-vaaleihin. Metallin lisäksi JHL ja SEL käyvät vaaleihin, jos niissä tulee rankasti turpaan on edessä ankea puoluekokous ja sitten vaikeat kunnallisvaalit.

Voi tosiaan olla että suomalainen puoluekenttä on perustavalaatuisessa muutoksessa, jonka seurauksena SDP kuihtuu marginaalipuolueeksi. Aika näyttää.

Juurikin näin. Yläpesältä hyvä kirjoitus myös yllä!

Vasemmistoliitto on jo poliittisella kentällä siirtynyt liberaalien suuntaan ja heidän tulevaisuutensa näyttää ehkäpä hieman demareita valoisammalta. En itse tunne/tiedä yhtään nuorta henkilöä kuka olisi ns. "demari". Jonkinlaista uudistusta ja suuntaa kyseinen puolue kaipaa. Vasemmiston liberaalipuolella on tunkua (Vasemmistoliitto ja mahd. Vihreät) kun taas vasemmiston konservatiiviset äänestäjät äänestävät persuja. Kuten EU-asioissakin ennen eduskuntavaaleja SDP on pyörinyt jossakin liberaaliuden ja konservatiivisuuden välissä, eivätkä äänestäjät tiedä mitä kyseinen puolue oikein ajaa.

Myös perussuomalaisten täytyy uudistua ja Saarakkalan puheenvuoro oli miellyttävän freesi. Soinin lento ei kanna loppuun saakka ja kyllähän ne perinteiset EU-letkautukset alkoivat jo varmastikin äänestäjissä menettää arvoaan.

Nämähän oli vain omia pohdintoja eivätkä perustu mihinkään.

Urpilainen: SDP kertoo torstaina kumpaa tukee | Presidentinvaalit | Iltalehti.fi

Ehkäpä torstaina voi tehdä jonkinlaisia päätelmiä mihin suuntaan SDP on kulkemassa.

 

[Musta Nuoli]

Lipponenhan jo topuutteli, että Mikaelin ei tarvitse erota kun gallupit voitettiin. Miksu pitää keskiviikkona avotoimistossaan kahvitilaisuuden, jossa hän kertoo analyysinsä ja jatkosuunnitelmansa.

Ainakin näin äkkiseltään tuntuu melko todennäköiseltä, että Jungnerilla on saattanut olla jo joku muu homma kiikarissa, ollut jo kenties pidempäänkin. Tämä vaalien alla annettu lupaus voi hyvinkin olla vain näppärä kunniallinen pakotie hommasta, joka ei enää kauheasti kiehdo sen jälkeen, kun Jungner on huomannut, että uudistusmielinen radikalismi puoluesihteerin hommissa ei toimi demarien kaltaisessa jähmettyneen byrokraattisessa puolueessa.

Hyvähän pakosuunnitelma tämä on, jos se toteutuu. Ensin annetaan lupaus, että "uhraan itseni ja eroan, jos kannatus ei nouse" - tietoisena siitä, että se ei tosiaan yhtään mihinkään nouse, koska eivät demarien pitkäaikaiset vakioäänestäjätkään Lipposta tue pientä ydinporukkaa lukuunottamatta. Sen jälkeen voikin sitten erota ja sanoa, että "minä ainakin pidin sanani, eroan kun lupasin", jolloin voi kunniallisesti häipyä.

Samalla saa vähän imagoplussaa, sillä sanansa pitävä, selkärangan omistava poliitikko on niin harvinainen ilmestys Suomessa, että moni jää muistelemaan Jungneria jämeränä ja suoraselkäisenä valtiomiehenä. Sitten vähän aikaa rivikansanedustajana hiljaiseloa ja siirtyminen uusiin hommiin ja uusiin projekteihin joko kauden päätyttyä tai jo sen aikana.

Toki voin olla väärässäkin ja Jungner syökin sanansa tiedotustilaisuudessa, kääntää spin doctorien avulla kaiken parhain päin ja toteaakin vaalien olleen demareille todellinen murskavoitto ja jymymenestys, jossa saavutettiin kaikki tavoitteet. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun suomalainen poliitikko syö sanansa ja kiemurtelee uusiin asemiin selkärangattomasti kuin käärme säilyttääkseen valta-asemansa.

 

[Pavlovin Koira]

Urpilainen: SDP kertoo torstaina kumpaa tukee | Presidentinvaalit | Iltalehti.fi

Ehkäpä torstaina voi tehdä jonkinlaisia päätelmiä mihin suuntaan SDP on kulkemassa.

Tuo nyt olisi kyllä helvetin vanhanaikaista että SDP menisi puolueena ottamaan kantaa jonkun puolesta. SDP:n vaikuttajat tuntuvat lähes kaikki menevän muutenkin Haaviston taakse. Puoluebyrokraatit tekisivät itse asiassa Haavistolle karhunpalveluksen tekemällä jonkun virallisen päätöksen että "nyt olisi kaikkien demarien syytä äänestää Haavistoa".
Sellainenhan vain vituttaisi äänestäjiä.

 

[Musta Nuoli]

En itse tunne/tiedä yhtään nuorta henkilöä kuka olisi ns. "demari". Jonkinlaista uudistusta ja suuntaa kyseinen puolue kaipaa.

Tosiaan, harva tuntee nuoren demaripäättäjän, ellei jotain kiintiönuoria lasketa lukuun. Enkä tarkoita nuorella nyt mitään 35-40-vuotiasta "nuorta".

Tähän väliin pikku anekdootti viime vuosikymmenen alkupuoliskolta, jolloin silloisen avovaimoni äiti oli (ja on) erään suomalaisen pienehkön kaupungin kunnallisvaltuutettu SDP:n riveistä. Anoppilassa käydessä tuli jonkin verran perehdyttyä sikäläisten demarien touhuihin, ja huomio kiinnittyi paitsi uskomattomaan selkäänpuukotukseen, myös demarijärjestöjen ikäjakaumaan.

Kaupungissa oli 3-4 eri demarien järjestöä, joiden listoilta sitten koottiin koko SDP:n ehdokaslista kunnallisvaaleihin (ja joku aina myös eduskuntavaaleihin). Ei puhettakaan mistään demarien keskinäisestä yhteistyöstä ja eri järjestöjen pyrkimyksestä koota voimat yhdeksi rintamaksi, jotta vaaleissa tulisi paras mahdollinen tulos. Ei, sen sijaan puukkoa tuli selkään niin paljon, että siinä ei kevlar-liivikään olisi auttanut. Helvetinmoinen kyräily, juonittelu ja kähmintä. Sitten tavattaessa aina pingottunut, ylimairea hymy. Tärkeintä ei niinkään ollut SDP:n kokonaismenestys vaan se, ettei ainakaan naapurijärjestön edustaja pääse valtuustoon, jos ei itsekään pääse. Järjestöjen ehdokkaat ja valtaapitävät olivat myös lähes järjestään iäkkäitä, 55 vuoden iästä lähdettiin ja siitä ylöspäin. Eräässä porukassa oli "nuori" sisäpiirin jäsen, joka saattoi olla jopa alle 40-vuotias.

Muutamankin kerran päädyin morsmaikkuni ja anopin kera SDP:n itsenäisyysjuhlaan tai vastaavaan. Orvoksi siellä itsensä tunsi, kun tilaisuuden keski-ikä oli noin 60. Jossain tuollaisessa tilaisuudessa oli joku silloinen SDP:n naisministerikin, en nyt muista kuka. Siellä sitten eläkeikäiset ja sitä lähellä olevat "nuorekkaat päättäjät" vetivät toveri-huutoja ja lähtivät puimaan tulevia vaaleja alkaen sisällissodan aikaisista muisteloista ja vuoden 1918 uhrauksista. Tuollainenhan varmasti vetoaa suunnattomasti nykyajan ongelmien kanssa painivaan uuteen sukupolveen.

Itselläni on äidinpuoleista sukua menehtynyt sisällissodassa punaisten puolella ja pidän koko sisällissotaa kansallisena tragediana, mutta ehkäpä nykypäivän kunnallispoliiittisia linjauksia ja vaaliasetelmia voisi jo lähteä rakentamaan muistakin lähtökohdista kuin vajaan sadan vuoden takaisista taisteluista? Kornia oli myös se, kun tämä pääsääntöisesti erittäin hyvin toimeentuleva ja -tienaava kuusikymppisten porukka lauloi "työn orjat sorron yöstä nouskaa".

Mitkä helvetin työn orjat, ja mikä sorto? Jos on aikoja sitten maksettu omistusasunto, uusi auto, rahaa tilillä jokavuotisiin Thaimaan reissuihin ja hyväpalkkainen virka, niin siinä on sorto kaukana. Pikemminkin käy niin, että tämä asemiinsa luutunut, lähinnä ylempää keskiluokkaa edustava porukka ei enää pysty samaistumaan nykypäivän työn orjien eli määräaikaisten, pätkätöitä tekevien ja vuokrafirmojen armoilla olevien nuorten ihmisten asemaan eikä tunnu olevan järin kiinnostunut heidän asemansa kohentamisesta. Eipä siis ihme, että demarien kannatus on laskussa ja nuoria vaikuttajia on melkoisen vähän. Ei demareilla ole hirveästi annettavaa "työn orjille", jotka joko jättävät äänestämättä tai äänestävät perussuomalaisia, vasemmistoliittoa tai vihreitä muiden mieltymyksiensä ja näkemyksiensä mukaisesti.

Tuli sitten aikanaan ero tämän ex-avovaimon kanssa. Ikävä homma itsessään, mutta se täytyy sanoa, etten kyllä jäänyt anoppilan reissujen puoluepoliittisia kiemuroita kauheasti kaipaamaan. En sano mikä kaupunki tai kunta on kyseessä, mutta Varsinais-Suomessa kumminkin, joskaan ei Turun lähimpiä naapurikuntia.

Ei ole kokemusta muitten puolueitten vastaavista toimista, mutta eiköhän esim. Keskustan tupailloissa meininki ole vähintään vastaava, ellei pahempikin.

 

[Pressiboxi]

Lipponenhan jo topuutteli, että Mikaelin ei tarvitse erota kun gallupit voitettiin. Miksu pitää keskiviikkona avotoimistossaan kahvitilaisuuden, jossa hän kertoo analyysinsä ja jatkosuunnitelmansa.

Uskomatonta roskaa edes väittää 7-8% (tjsp.) "suosiota" menestykseksi. Tälläisellä itsepetoksella puolueen asia tuskin paranee.

Rule number one: Jungner, Urpilainen & Lipponen mahd. nopeasti ulos rakennuksesta
Rule number two: maahanmuuttoon plussat JA miinukset tunnistava realistinen kanta hyysäävän idealistisen otteen tilalle, yllätä vasemman käden operaationa sähläävät persut heidän omilla aseillaan ja bongaa kannatusta isosti takaisin
Rule number three: työperäisen maahanmuuton "cheap labour" -ajattelulle selvä stoppi Suomessa. Kritiikitön internationalismi ei tässäkään suhteessa ole duunarin taivas
Rule number four: kaikkiin näihin toimiin mukaan kasvoja, jotka ovat kiinnostuneempia konkretiasta (työ, terveys, koulutus, hyvinvointi) kuin abstraktista arvopoliitiikasta (moraali, etiikka, seksuaalisuus) Halosen kauden jälkeen
Rule number five: Ahtisaaren klaania takaisin taloon tarvittaessa. Nytkin Lasse Lehtinen olisi taatusti menestynyt vaaleissa perseeseen ammuttua Moosesta paremmin, kuka tahansa olisi

 

[HekeK]

Hyvää settiä. Pilkon rule kerrallaan.

Uskomatonta roskaa edes väittää 7-8% (tjsp.) "suosiota" menestykseksi. Tälläisellä itsepetoksella puolueen asia tuskin paranee.

Juuri näin. Toki tätä hyvin menee -mantraa voi hokea maailman tappiin vain huomatakseen, että kannatus on vakiintunut ynnämuut-luokkaan.

Rule number one: Jungner, Urpilainen & Lipponen mahd. nopeasti ulos rakennuksesta

3/4 oikein (oletin, että Lipposet ulos rakennuksesta). Urpilainen on nostanut profiiliaan sen verran, että hän on ansainnut mahdollisuuden jatkaa puolueen johdossa.

Rule number two: maahanmuuttoon plussat JA miinukset tunnistava realistinen kanta hyysäävän idealistisen otteen tilalle, yllätä vasemman käden operaationa sähläävät persut heidän omilla aseillaan ja bongaa kannatusta isosti takaisin

Tätä on jo nostettu esille demareiden nuorisosiivessä. Sieltä kun löytyy henkilöitä, jotka ymmärtävät sekä maahanmuuton mahdollisuudet että maahanmuuton mukanaan tuomat haasteet.

Rule number three: työperäisen maahanmuuton "cheap labour" -ajattelulle selvä stoppi Suomessa. Kritiikitön internationalismi ei tässäkään suhteessa ole duunarin taivas

Tätä asiaa on tuotu esille muun muassa Tampereen keskusareenahankkeessa.

Rule number four: kaikkiin näihin toimiin mukaan kasvoja, jotka ovat kiinnostuneempia konkretiasta (työ, terveys, koulutus, hyvinvointi) kuin abstraktista arvopoliitiikasta (moraali, etiikka, seksuaalisuus) Halosen kauden jälkeen

Juurikin näin. SDP:n tulee palata tältä höttölinjalta takaisin ihmisen arkeen. Tämän lisäksi SDP:n olisi syytä alkaa ymmärtää PK-yrittäjää. Yrittäjyydellä tähän maahan työpaikat luodaan.

Rule number five: Ahtisaaren klaania takaisin taloon tarvittaessa. Nytkin Lasse Lehtinen olisi taatusti menestynyt vaaleissa perseeseen ammuttua Moosesta paremmin, kuka tahansa olisi

Se on siinä.

 

[mjr]

Tottahan on että SDP näyttää olevan nyt auringonlaskun puolue. Se että Erkki Tuomioja on puolueen radikaalein ja uudistushaluisin johtohahmo kertoo paljon tilanteesta. Uutta sukupolvea ei ole syntymässä. Mutta aika historiatonta on tästä kauheasti riemuita - jos lukee jotain Forssan ohjelmaa, etenkin sitä osaa, mihin SDP sitoutui vuosien 1917-18 jälkeenkin, niin puolue on hämmästyttävän pitkälle toteuttanut sen mitä lähti hakemaan. Näitä SDP:n pyrkimyksiä Kokoomus jaksoi pelotella mahdottomaksi semikommunismiksi aina jonnekin 60-luvulle saakka - nythän hyvinvointivaltion puolustaminen on kuulemma sen perustehtävä...

Nyt maassa on erittäin laaja keskiluokka, suuri määrä toimihenkilöitä, maksuton koulutus, työsuojelulainsäädäntö, vapaa ay-toiminta. Forssan ohjelmassa ensimmäinen tavoite oli yleinen, yhtäläinen ja salainen äänioikeus ja päätoimisen ansiotyön kieltäminen alle 14-vuotiailta. Ei tässä tilanteessa vain ole kauheata kysyntää jollekin "työväenpuolueelle". SDP on tavallaan tehnyt itsensä tarpeettomaksi, ja nyt sen pitäisi löytää jokin muu rooli kuin betonirakenteiden jääräpäinen puolustaminen. Rakenteet ovat tulleet puoluekoneistolle itsetarkoitukseksi, eikä uudistamiskykyä oikein enää ole - mutta väittäisin, että historiallisesti puolue on ollut valtaisan menestyksellinen.

Toki voi ajatella, että tämä kaikki olisi tullut ilman näiden asioiden vaatimistakin. Jotenkin vain ajattelee, ettei tässä karussa maailmassa oikeuksia saa, ellei itse niitä lähde hankkimaan ja vaatimaan. Se että SDP:llä sitten on hyvin luutunut ja suljettu puoluekoneisto, joka ei hevin uudistu, on lähinnä perintöä lähes kolmen sukupolven brutaalista taistelusta kommunismia vastaan. Nykyään kun jotain Arhinmäkeä pidetään vakavissaan "kommunistina", ei oikein tajuta, miten vakava ja kokonaisvaltainen tuo kamppailu oli ja miten systemaattinen ja voimakas kommunistinen solutus. Se että 40-luvun puolenvälin jälkeen SDP taas kerran torjui kommunistien vyörytyksen on yksi keskeisimpiä syitä siihen, miksi nyt ei tarvitse rakentaa sortunutta infrastruktuuria läntiseksi vaan että ollaan pohjoismainen hyvinvointivaltio.

 

[TosiFani]

Tottahan on että SDP näyttää olevan nyt auringonlaskun puolue. Se että Erkki Tuomioja on puolueen radikaalein ja uudistushaluisin johtohahmo kertoo paljon tilanteesta...

Minusta Erkki Tuomioja ei ole radikaali tai uudistushaluinen vaan vallanhimoinen. Tuomioja kirjoittelee kriittisiä kirjoituksia, mutta kun puolueenjohto kysyy häntä ulkoministerin tehtävään, hän lupaa olla kiltisti. Mikäli Tuomioja olisi radikaali ja uudistushaluinen, hän ei olisi ulkoministeri vaan Demareiden oppositio ja nykyisen johdon haastaja.

 

[mjr]

Minusta Erkki Tuomioja ei ole radikaali tai uudistushaluinen vaan vallanhimoinen. Tuomioja kirjoittelee kriittisiä kirjoituksia, mutta kun puolueenjohto kysyy häntä ulkoministerin tehtävään, hän lupaa olla kiltisti. Mikäli Tuomioja olisi radikaali ja uudistushaluinen, hän ei olisi ulkoministeri vaan Demareiden oppositio ja nykyisen johdon haastaja.

No, ehkä, mutta hän sentään oli ehdolla ja tarjosi rakenteiden uudistamista ja avaamista puolueelle. Olisi demokratisoitunut SDP:n todella tiukasti suljettua organisaatiorakennetta, mikä olisi tarjonnut mahdollisuuden uudistushengelle ja uuden motivaation löytämiselle. Tämä ei kelvannut vaan otettiin koneistosta broileri, koska sillä on pärjätty jo ties miten kauan. Eihän Tuomioja oikeasti tosiaan ole kovin radikaali, mutta se juuri kertookin SDP:n tilasta, että hän, pölyttynyt 60-lukulainen, edusti uudistusta ja Urpilainen järjestörakenteen betonilinnakkeita.

 

[Tarinankertoja]

Toki voi ajatella, että tämä kaikki olisi tullut ilman näiden asioiden vaatimistakin. Jotenkin vain ajattelee, ettei tässä karussa maailmassa oikeuksia saa, ellei itse niitä lähde hankkimaan ja vaatimaan.

näinpä.. SDP on vähän kuin Ilves, takana loistavia menestyksen aikoja, nyt kontataan päämäärättömästi

 

[Tarinankertoja]

Minusta Erkki Tuomioja ei ole radikaali tai uudistushaluinen vaan vallanhimoinen.

KAIKKi poliitkot ovat vallanhimoisia. Eihän sitä muuten politiikkaan lähde, jos ei ole draivia ajaa omia näkemyksiään käytäntöön...

Fiksu poliitikko menee sellaisiin asemin (jos tarjotaan), jossa näitä omia näkemyksiään saa ajettua yhteiskuntaan. Joten Tuomioja on ministeri, vallan kahvassa, ei oppositioräksyttäjä, joka ei saa aikaan mitään...

 

[archieG]

Odottelinkin, että oppositiokortti vedetään esiin.

Tuomioja on siis selkärankainen, etten sanoisi tyypillinen poliitikko. joka räksyttää vastaan, kunnes on taas aika painaa hallituksen esityksen puolesta jaa-nappia. Sitten voi taas huokaista ministeriauton takapenkillä, että tulipa taas saatua paljon aikaan.

 

[Tarinankertoja]

Tuomioja on siis selkärankainen, etten sanoisi tyypillinen poliitikko. joka räksyttää vastaan, kunnes on taas aika painaa hallituksen esityksen puolesta jaa-nappia. Sitten voi taas huokaista ministeriauton takapenkillä, että tulipa taas saatua paljon aikaan.

Ministeri SAA paljon aikaa. Hän on ministeriönsä esimies. Ja ministeriö hallinnoi Suomen asioita ao. hallinnonalalla. Ministerin paikka on SE poliitikon vaikutusvaltaisin paikka, josta todella saa eniten aikaan ja omia asioitaan ja kantojaan käytäntöön. Kuulut hallitukseen, joka asioista käytännössä päättä, eli olet yksi n 20 äänestä vs. eduskunnan 1:200.

Näinkö hakusessa on suomalasien hallintojärjestelmän tuntemus

 

[Musta Nuoli]

Jungner löysikin jo syyn huonolle vaalimenestykselle Iltasanomien haastattelussa. Syynä ei ole kaunaisen Lipposen vaalikampanja joka keskittyi lähinnä perussuomalaisten mollaamiseen ja yleiseen pelotteluun, ei omien perusäänestäjien kuuntelematta jättäminen tai päämäärätön konttaus, jossa on unohdettu kenen asialla pitäisi olla.

Ei, todellinen syy on Facebook-ystävien puute sosiaalisessa mediassa!

- Haaviston taustajoukot osasivat hyödyntää sosiaalista mediaa ja siihen liittyvää suusta suuhun -kampanjaa. Meiltä puuttuvat vastaavat verkostot, Jungner sanoo tiistain Uutispäivä Demarissa.
Jungnerin ehdottaa lehden haastattelussa, että Sdp:n aktiivit ja kannattajat aloittavat laajan sähköisen verkoston rakentamisen.
- Jokaisella pitäisi olla tuhannen Facebook-ystävän verkosto, mieluummin muitakin kuin jo valmiiksi puolueaktiiveja, Jungner saano Uutispäivä Demarille.

Kyllä, jokaiselle vain tuhat FB-ystävää, niin jättimenestys vaaleissa kuin vaaleissa on taattu! Halleluja! Kun yhdellä demarilla on tuhat FB-"ystävää", niin ei tarvita kuin massapostitus kaikille näille "ystäville", niin joka ystävä äänestää automaattisesti SDP:tä! Kukapa ei kuuntelisi rakasta virtuaaliystäväänsä, joita jokaisella on oltava vähintään tuhat. Viestin sisällöllä ja sanomalla ei toki ole mitään merkitystä.

Oikeasti, eikö se Jungner nyt voisi pitää lupauksensa ja erota tehtävistään? Tai no, samapa se. Silkalla tuhon tiellähän SDP on tämmöisten Mikaelien kanssa, mutta itsepä tiensä valitsevat. Ei sitä hidasta itsemurhaa voi oikein estääkään, eikä ehkä pidäkään estää. Aika aikaansa kutakin.

On niitä muitakin puolueita historian saatossa kuihtunut ja kadonnut kun aika on ajanut niistä ohi tai ne eivät ole kyenneet uudistumaan ja säilymään relevantteina. Niin se vain aikoinaan Edistyspuoluekin lopetti toimintansa 1950-luvulla, vaikka puolueesta oli tullut Suomelle kaksikin presidenttiä (Ståhlberg ja Ryti) sekä lukuisia pääministereitä. Ei vain veto enää riittänyt, ja puolueen jäsenet ja äänestäjät siirtyivät muihin puolueisiin.

 

[Yläpesä]

Ei, todellinen syy on Facebook-ystävien puute sosiaalisessa mediassa!

Voi hyvä luoja. Olennainen pointtihan on juuri se, MIKSI demareilla ei ole/ollut/eikä tulekaan olemaan milloin mitäkin ajassa olevaa juttua.

Paavo Pöö kyllä myönsi jossain tv-tenttien alkumetreillä että nyt hän on sitten suostunut menemään Veispukkiin ja on jo kerran sätännytkin (röhöhymähdys siihen päälle naama virneessä). Ajatella, että ihan suostunut ja alistunut!