Sanoittajat ja säveltäjät saavat pääosin palkkansa teostomaksujen muodossa. Tuo ex-säveltäjäpuolison bändi oli jossain vaiheessa aika suosittu, joten soittokertoja ja myytyjä levyjä kertyi. Uskoisin, että aloitteleva sanoittaja sai tuolloin kohtuu korvauksen työstään. Ja saihan hän Juha Vainion sanoittajapalkinnonkin eli en vertaisi sinun ja Sinnemäen tilannetta keskenään.
En toki missään nimessä vertaisikaan itseäni sanoittajana tai muutenkaan Sinnemäkeen. Myönnettäköön, että hyvinhän hänellä runo- ja sanoitussuoni sykkii, ja tärkeässä roolissahan hänen tekstinsä Ultra Bran toiminnassa olivat. Mutta oliko hän silti lähtökohtaisesti ammattilainen siinä mielessä, että hän toimi ammattisanoittajana, vai oliko hän opiskelija, joka opiskelun sivussa kirjoitti lyriikoita ja sai niistä jälkikäteen rahaa ja tunnustusta kun Ultra Bran suosio kasvoi? Mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto on lähempänä totuutta. Se ei mitenkään Sinnemäen ansioita sanoittajana vähennä, mutta se ei tarkoita, että se olisi ns. työkokemusta siinä mielessä mitä työkokemuksella yleensä tarkoitetaan, eli sopimuksenalaista palkkatyötä.
Kenties saan ns. vasemman laidan kulttuuri-ihmisten vihat niskoilleni, mutta väitän muutenkin, että suurimman osan luovan työn tekijöiden kohdalla kyseessä ei ole heillä ammatti, koska he eivät sillä kykene itseään pääsääntöisesti elättämään, eivät täysipainoisesti eivätkä ilman apurahoja ynnä muuta verovaroilla elelemistä. Minusta valtaosa apurahoista ja tukirahoista tulisi poistaa ja korkeintaan tarjota lyhytkestoisia tukia sekä pienimuotoisempia kannustimia lähinnä nuoremmille taiteilijoille eikä myöntää yhtään apurahaa jos tietyt tulorajat ylittyvät.
Samoin kirjastoapurahasysteemi tulisi uudistaa täysin ja maksaa korvauksia ja kompensaatiota vain sen mukaan, mitä kyseistä teosta lainataan ja kuinka monta sitä on hankittu. Nythän systeemi on se, että kirjastoapuraha on harkinnanvarainen, hakemukseen perustuva - ja ainakin Hesarin kuukausiliitteen tutkimuksen mukaan sitä on maksettu isoja summia eräille tekijöille, joilta ei ole julkaisuja juuri edes ollut, lainauksista puhumattakaan.
Jos elää omalla taiteella, niin se on erittäin tavoiteltava juttu. Silloin on aidosti ammattitaiteilija, ammattikirjailija tai ammatti-mikälie tahansa. Jos ei elä, niin ei taiteen tekeminen saa olla siitä kiinni, että saa maksimaaliset tukirahat ja saa puuhastella käsitetaiteensa parissa. Todelliset taiteilijat tekevät taidettaan (oli se sitten kirjallisuutta, musiikkia tai mitä tahansa) jos heillä on siihen ns. sisäistä tarvetta ja intohimoa ja tekevät sitten ns. päivätöitä elättääkseen itsensä muuten. Jos taiteenteko on siitä kiinni, että veronmaksajien pitää ensin maksaa taiteenalan koulutus ja sitten vielä elättää apu- ja tukirahoilla taiteilija, jonka työt eivät häntä elätä, niin sitten on jossain joku vialla.
Sattumoisin olen sellaisella alalla, jossa ei niin kauheasti tarvitse etsiä löytääkseen arvostetun kirjailijan, runoilijan, pitkän linjan muusikon tms. Aiemmassa työpaikassani oli samassa porukassa peräti kolme levyttävää muusikkoa ja toisessa muusikko ja hyvin arvostettu kirjailija. Niin, työpaikassa. Jokainen edellämainituista henkilöistä teki myös ns. päivätyötä, koska aniharva muusikko, kirjailija (runoilijoista nyt puhumattakaan) niin paljon myy ja tienaa, että voisi elellä näillä tuloilla.
Tunnen myös melkoisen määrän esim. muusikkoja, jotka tekevät sentyyppistä musiikkia, että sillä ei elantoa suoraan saa, vaikka he olisivat kiertäneet Eurooppaa ja tehneet useita oman alan parissa menestyneitä albumeita. Rahaa tulee jonkin verran, mutta loput hommataan joko alan muita töitä tekemällä tai sitten ihan perustöitä tekemällä aina varastohommista jopa lääkärin/tutkijan hommiin. Tietyillä musiikin tyylilajeilla ei elantoaan suoraan saa.
Eivät nämä henkilöt silti vaatineet, että heidän pitäisi saada rahaa yhteiskunnalta sen takia, että levy ei myy tarpeeksi. Ei se ollut eikä ole heidän motiivinsa luovaan työhön. Eikä sekään ole ollut motiivina, että rahaa pitäisi luovalla työllä tahkotakaan sen sisällön kustannuksella. Jos näin olisi, niin he olisivat tehdä muunlaistakin ns. valtavirtaan sopivaa musiikkia, jolla olisi enemmän markkinarakoa
Siinähän se intohimo ja tarve tehdä taidetta samalla mitataan, eli jos vaikkapa musiikin tai sanoitusten teko on heti kättelyssä siitä kiinni, että jonkun pitäisi siitä ensin tukirahat maksaa, niin eipä silloin tekijä itsekään tunne todellista tarvetta sen tekemiseen.
Pahoittelut lievästä ohi aiheen kirjoittamisesta. Jotta saan löyhästi aiheen sidottua ketjun otsikkoon, niin todettakoon, että tietääkseni Hector eli Heikki Harma on hyvin lähellä demareita, on ainakin esiintynyt eri ammattiliittojen tapahtumissa ja tukenut niitä. Hector on hieno monilahjakkuus, joka on tienannut elantonsa musiikillaan ja sanoittajana ja niiden ulkopuolella radiotoimittajana. Eipä ole Hector ollut itkemässä ikinä, että jonkun pitäisi hänelle maksaa apurahaa apurahan perään. Hän on "demari tuhon tiellä" vain siinä mielessä, että niitä uran lopettamiskiertueita on ollut pari liikaa vuosina 2007, 2009 ja 2011.