Major Julli onkin jo avannut demareiden strategista asetelmaa varsin ansiokkaasti. Itse jatkaisin vielä muistuttamalla, että ei ole olemassa mitään yhtenäistä kansaa, jonka suosiosta puolueet kilpailevat. Äänestäjäkunta jakautuu hyvin erilaisiin ryhmiin, ja sirpaloituminen lienee nykyään vielä suurempaa kuin takavuosina.
Siten demareiden ei taktisesti kannata missään tapauksessa kilvoitella sellaisten äänestäjien suosiosta, jotka eivät kuitenkaan äänestäisi demareita. Tämäkin ketju lienee täynnä kirjoittajia, jotka eivät voisi kuvitellakaan demarin äänestämistä. Sellaisen ihmisen mielipide on taktiselta kannalta täyttää ilmaa SDP:lle. Veikkaisin että merkittävä osa Jungerin lausuntojen äänekkäimmistä kritisoijista kuuluu tähän ryhmään...
Olen itse samaa mieltä, että näin vakavan tapahtuman yhteydessä olisi hienotunteista jättää "suruaikaa" ennen kuin sitä ruvetaan käyttämään poliittisena pelikorttina. Toisaalta "poliittinen pelikortti" muodostuu automaattisesti jokaisesta ihmisten mieliä koskettavasta tapahtumasta. Jungner vain tällä kertaa syöksyi "haaskalle" ensimmäisenä. Tosin sekään ei ole sattuma, että kyseessä oli puolueen kakkosmies. Kautta poliittisen historian puolueissa on ollut erikseen "rakkikoiria" (usein puoluesihteeri tai eduskuntaryhmän pj.), joiden tehtävä on antaa kärkeviä lausuntoja, ja sitten toisaalta maltillisia (yleensä puolueen pj.), jotka pääsevät antamaan itsestään "valtiomiesmäisen" kuvan maltillisuudellaan.
On vaikea sanoa etukäteen mikä vaikutus tällä kaikella on demareiden kannatukseen. Se on kuitenkin selvää että, jos ihminen joka muutenkaan ei kannata demareita, tämän jälkeen vihaa heitä vielä aavistuksen enemmän, sillä ei ole mitään vaikutusta kannatuksen kehitykseen...