Itse olin varsinkin yläaste- ja lukioaikoina aika esiintymiskammoinen, nykyään tuo alkaa olla jo ohi.
-Puhuminen yleisön edessä
Riippuu yleisöstä, jos on satamäärin ihmisiä niin tottakai jännittää. Jos tunnen asian mistä puhun/kerron jännitystä ei juuri ilmene, mutta jos "kylmiltään" pitää mennä esitelmöimään niin tuskanhikeä alkaa puskea.
-Puhuminen arvovaltahenkilön kanssa (esim pomo, lääkäri, opettaja)
Ei. Ennen olin aikalailla hattukourassa asenteella , mutta nykyään ei ole enää näitä merkkejä.
Ei jännitä. Töissä tulee puhuttua paljon puhelimeen ja oltua erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Tällä hetkellä ainoastaan englannin ja ruotsin puhuminen nostavat pieniä ennakkopaineita,mutta suomeksi/savoksi ei..
-Joku tarkkailee sinua kun teet jotain
Riippuu tilanteesta, töissä ei. Tuijottajat eivät ahdista, lähinnä vituttavat. Tosin tämä saattaa olla osin harhakuvitelmia, mutta joskus tuntuu että ihmiset kaupassa "arvostelevat" mielissään muiden ostoksia.
"Aha, tuo äiti osti valmisruokaa! Voi lapsiraukkoja" "Taas tuo nuori juippi kantaa olutta kotiin.."
-Syöminen toisten ihmisten joukossa
Tottakai häiritsee jos joku silmä kovana tuijottaa sinua, mutta muuten saan kyllä ruokani suuhun ilman ongelmia yleisillä paikoilla aseteltua. Itse tosin tykkään syödä rauhassa, enkä varsinkaan ruokatunnilla viitsi koko olla äänessä.
-Kirjoittaminen toisten ihmisten joukossa
Ei.
-Kokeiden, tenttien tekeminen
Ei ole tässäkään ilmennyt ongelmia, silloin olen itse uppoutunut muihin maailmoihin, enkä varmaan huomaisikaan jos joku tarkkailisi.
-Yhteys vastakkaiseen sukupuoleen
Ei. Itse tulen yhtä sujuvasti juttuun naisten kuin miestenkin kanssa. Nykyisessä työpaikassa on "naisvalta", olemme aika pahassa alakynnessä 2 vs. 58.. Itsellä kyllä juttu luistaa ihan sujuvasti kaikkien kanssa.
-Pelko että mokaa itsensä punastumalla, änkyttämällä tai jollain muulla tavalla
Miltei joka päivä yleensä saa antaa pienen näytteen
Scatman Johnin biisitarjonnasta, mutta toisaalta en sitä osaa edes hävetä jos näin käy. Kyllä sitä yleensä menee ihmisellä kuin ihmisellä joskus kieli solmuun.
-Vaikea katsoa toisia ihmisiä silmiin
Tätä olen itseasiassa koittanut parantaa, katsekontaktia. Välillä tuntuu jotenkin vain omituiselta tuijottaa kokoajan silmiin ihmistä jonka kanssa keskustelee, tuntuu jotenkin tungettelevalta..
Jos jonkunlaisen loppu kaneetin(?) tähän laittaisi, niin itse olen aivan alussa esim. uusien työkavereiden kanssa ehkä hieman "hitaasti syttyvä", juttu ei välttämättä kulje kuin rasvattu kaikkien kanssa heti. Mutta yleensä n. kuukauden kuluttua, kun on oltu tekemisissä niin olen itse se suurin suupaltti.
Samoin on yleensä ystävien kanssa, aikoinaan lätkäpiireissä junnuissa meni n. puoli kautta, mutta sitten löytyi se samanhenkiset kaverit ja sen jälkeen ollaankin oltu yli 10 vuotta heidän kanssaan mitä läheisimmät ystävät.
Olen kai sitten yleensä uusien ihmisten kanssa (joiden kanssa on tekemisissä päivittäin) vähän hitaasti lämpiävä..