Sosiaalisten tilanteiden pelko - Kärsitkö siitä?

[EsKa]

Tähän ketjuun feedbackia aiheesta, kuinka tavallista on että kärsii jonkun tyyppisestä sosiaali fobiasta ?

Tunnistatko seuraavanlaiset tilanteet ja koetko ne kiusalliseksi ?
-Puhuminen yleisön edessä
-Puhuminen arvovaltahenkilön kanssa (esim pomo, lääkäri, opettaja)
-Puhuminen puhelimessa
-Joku tarkkailee sinua kun teet jotain
-Syöminen toisten ihmisten joukossa
-Kirjoittaminen toisten ihmisten joukossa
-Kokeiden, tenttien tekeminen
-Yhteys vastakkaiseen sukupuoleen

Tunnistatko persoonakuvauksen:
-Huomionsaamisen pelko eri tilanteissa, esim ruokailu, juhla tai tauko työpaikalla
-Pelko että mokaa itsensä punastumalla, änkyttämällä tai jollain muulla tavalla
-Vaikea katsoa toisia ihmisiä silmiin

Aiheuttavatko yllämainitut tilanteet:
-Sydämentykytystä, hikoilua, vapinaa, lihasjäykkyyttä, suunkuivaamista, huimausta, päänsärkyä tai hengenahdistusta?

 

[Johan]

Seuraavia piirteitä itsellä, rajoitetusti tosin:

Tunnistatko seuraavanlaiset tilanteet ja koetko ne kiusalliseksi ?
-Joku tarkkailee sinua kun teet jotain


-Huomionsaamisen pelko eri tilanteissa, esim ruokailu, juhla tai tauko työpaikalla
--Vaikea katsoa toisia ihmisiä silmiin

Aiheuttavatko yllämainitut tilanteet:
-Sydämentykytystä, hikoilua, vapinaa, lihasjäykkyyttä, suunkuivaamista, huimausta, päänsärkyä tai hengenahdistusta?

Aina darrassa, jumalaton pelkotila. Ei voi nostaa katsetta montaa metriä kauemmas jaloista. Kai se sitten on nimeltään sosiaalifobia?

 

[Ted Raikas]

Sosiaalifobia on nimetty minun mukaani.

 

[AnaMasa]

Tutumpi termi tälle on "Sosiaalisten tilanteiden pelko", jolla löytyy jo Googlestakin jotain.

 

[Groove Armada]

Sosiaalifobiaa ei ole olemassa.

On olemassa Sosiaalisten tilanteiden pelko. Hyvä nettisivu avuntarvitsijoille lienee www.pelokkaat.net

Ketjun avauksessa mainittu puheiden ym pitäminen lienee lievimmästä päästä kyseistä fobiaa.

Itse olen kärsinyt täysin tyhjästä alkaneesta sosiaalisten tilanteiden pelosta noin 2v, ja lääkityksen + psykiatrisen hoidon avulla homma palautui ennalleen noin vuosi takaperin. Jotkut kärsivät ongelmasta kymmeniä vuosian saamatta minkäänlaista apua, koska eivät yksinkertaisesti tiedä mihin kääntyä. Itse sain avun ihan työterveyden kautta.

Myös "kahvikuppineuroosi" on samaa sarjaa.

 

[EsKa]

Sosiaalifobiaa ei ole olemassa.

On olemassa Sosiaalisten tilanteiden pelko. Hyvä nettisivu avuntarvitsijoille lienee www.pelokkaat.net

Ketjun avauksessa mainittu puheiden ym pitäminen lienee lievimmästä päästä kyseistä fobiaa.

Itse olen kärsinyt täysin tyhjästä alkaneesta sosiaalisten tilanteiden pelosta noin 2v, ja lääkityksen/psykiatrin avulla homma palautui ennalleen. Jotkut kärsivät ongelmasta kymmeniä vuosian saamatta minkäänlaista apua.

Myös "kahvikuppineuroosi" on samaa sarjaa.

Juu, yritin muuttaa ketjun nimeä mutta en onnistunut ???

 

[Johnny B. Goode]

Paniikkihäiriö lienee tutumpi termi tälle vaivalle...

Ja siihen on olemassa useita eri hoitokeinoja.

 

[wilco]

-Yhteys vastakkaiseen sukupuoleen-> Saako niihin yhteyttä?

Henkilökohtaisesti en välitä näistä nykyaikaisista infrapuna ja toothi -yhteyksistä. Kyllä se kunnon vanhanaikainen kaapeliyhteys vastakkaiseen sukupuoleen toimii aina parhaiten. Sitä vain nykysellään voi niin harvassa paikassa käyttää.

Että silleen...

 

[EsKa]

Omia mietteitä:

Tunnistatko seuraavanlaiset tilanteet ja koetko ne kiusalliseksi ?
-Puhuminen yleisön edessä -> Kyllä, tuottaa jännitystä/tykytystä rinnassa.
-Puhuminen arvovaltahenkilön kanssa (esim pomo, lääkäri, opettaja) -> Riippuu vähän siitä minkälaisen luottamuksen tuntee kyseistä henkilöä kohden
-Puhuminen puhelimessa -> Ei pätkääkään koska se on osa ammattiani
-Joku tarkkailee sinua kun teet jotain -> Tietyissä tilanteissa voi tuntua kiusalliselta
-Syöminen toisten ihmisten joukossa -> Joskus, joskus ei, riippuu ihan seurasta
-Kirjoittaminen toisten ihmisten joukossa -> Ei pätkääkään
-Kokeiden, tenttien tekeminen -> Korkeintaan normaalia jännitystä
-Yhteys vastakkaiseen sukupuoleen -> No hätä, suhteessa ollaan

Tunnistatko persoonakuvauksen:
-Huomionsaamisen pelko eri tilanteissa, esim ruokailu, juhla tai tauko työpaikalla -> Tilanteesta riiippuen
-Pelko että mokaa itsensä punastumalla, änkyttämällä tai jollain muulla tavalla -> Joskus
-Vaikea katsoa toisia ihmisiä silmiin -> Silloin tällöin, riippuu henkilöstä

Aiheuttavatko yllämainitut tilanteet:
-Sydämentykytystä, hikoilua, vapinaa, lihasjäykkyyttä, suunkuivaamista, huimausta, päänsärkyä tai hengenahdistusta? -> Tykytystä ja joskus vapinaa

 

[ervatsalo]

Ne

Niin, itse en uskalla kirjoittaa tämän aiheen tiimoilta mitään, koska te kuitenkin ajattelette, miltä näytän alasti.

Täältä tähän

 

[Hartiapankki]

Kesällä toimin kaverini häissä bestmanina, ja hommaan kuului lyhyen, valmiiksi kirjoitetun puheen pitäminen. Ääni ei sortunut ja itse puhe meni kohtuullisesti, mutta paperia pitävän käteni tärinän muistavat varmasti kaikki paikalla olleet pitkän aikaa.
Aina välillä ilmenee myös kahvikuppineuroosia.

 

[EsKa]

Aina välillä ilmenee myös kahvikuppineuroosia.

Entäs sitten kaljapulloneuroosi ?? :-D

 

[Hartiapankki]

Entäs sitten kaljapulloneuroosi ?? :-D

Itse asiassa ainakin minulla on omiaan vähentämään tärinää..

 

[Lawless]

Shayne Corson taisi kärsiä tästä jossain vaiheessa uraansa mutta ilmeisesti sai niskalenkin sairaudesta ja pelasi onnelisesti polvensa loppuun asti...

Oliko tosiaan näin? No jos oli, niin jo on miestä sairauksilla siunattu. Corsonhan sairastaa myös varsin ikävää kroonista sairautta, Colitis ulcerosaa, eli haavaista paksusuolen tulehdusta. No mutta Corson olikin varsinainen taistelija myös kaukalossa, hieno mies.

 

[moby]

Joskus kyllä jännitti puheet ja muutkin sosiaaliset tilanteet, jossa oli paljon tuntemattomia.

Myinpä sitten muutaman vuoden ajan kännyköitä leipätyökseni. Sen jälkeen ei ole paljoa jännittänyt.

 

[Miksu00]

Kyllä kärsin. Yleisön edessä puhuminen nyt ainakin on tälläinen tilanne, joita koitan välttää, vieraiden ihmisten kanssa puhuminen oli tälläinen asia kanssa ennen, mutta nykyään ei tuota vaikeuksia. Toisaalta olen kyllä aika hiljainen ihminen, joka näkyy usein tilanteissa jossa on paljon ihmisiä eikä iteltä meinaa tulla mitään järkevää sanottavaa. Tietysti muutaman olen jälkeen juttua kyllä alkaa tulla.

 

[Disaster]

Oliko tosiaan näin? No jos oli, niin jo on miestä sairauksilla siunattu. Corsonhan sairastaa myös varsin ikävää kroonista sairautta, Colitis ulcerosaa, eli haavaista paksusuolen tulehdusta. No mutta Corson olikin varsinainen taistelija myös kaukalossa, hieno mies.

Todellakin hieno mies, soturi. Tässä linkki missä Corson kertoo itse kohtauksista.

 

[Puscutractori]

Paniikkihäiriö lienee tutumpi termi tälle vaivalle...

Ja siihen on olemassa useita eri hoitokeinoja.

Kyse on kyllä eri vaivoista, joskin niillä on myös yhteisiä piirteitä, kuten osa oireista. Paniikkihäiriökohtaushan voi alkaa oikeastaan milloin vain ja missä vain ja ilman mitään varsinaista laukaisevaa tekijää. Oireet ovat usein myös vaikeampia, kuten voimakas kuolemanpelko, hulluksitulemisenpelko, hyperventilointi jne.

 

[tahtookirjoittaa]

-Puhuminen yleisön edessä: Jossakin määrin jännittää, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömästi. Niinhän sitä sanotaan, että tässä tilanteessa pieni jännitys on vain hyväksi.
-Puhuminen arvovaltahenkilön kanssa (pomo, opettaja, lääkäri): Riippuu täysin arvovaltahenkilön persoonasta ja siitä, kuinka hyvin tunnen hänet. Harvemmin kuitenkaan jännitän. Työpaikallani aluksi vähän jännitin pomon kanssa jutustelua, mutten enää myöhemmin.
-Puhuminen puhelimessa: Mieluummin hoidan kommunikoinnin sähköpostilla/kirjeellä/tekstiviestillä kuin puhelimessa puhumalla, vallankin jos luurin päässä on joku naisihminen, jonka kanssa on jotakin säpinää. Humalassa tämäkin fobia (valitettavan) helposti haihtuu.
-Joku tarkkailee sinua kun teet jotakin: Kertakaikkiaan sietämätöntä.
-Syöminen toisten ihmisten joukossa: Jälleen riippuu siitä ihmisjoukosta. Täysin vieraassa seurassa ei niin nautinnollinen kokemus, tuttujen kanssa ihan OK.
-Kirjoittaminen toisten ihmisten joukossa: Ei ongelmia, ei tähän liittyviä fobioita.
-Kokeiden, tenttien tekeminen: Yleensä tenteissä, joihin olen osallistunut, ovat sekä sivullekirjoittanut, että muu tenttiin osallistunut väki ollut niin keskittynyt omaan tenttiinsä, etten ole fobiaa tämänkään suhteen kokenut.
-Yhteys vastakkaiseen sukupuoleen: Jos on työ/opiskelukaveri, ei ongelmia, mutta jos on sitä säpinää ilmassa, niin kyllä se kädet tärisemään pistää, ei voi mitään.

-Huomionsaamisen pelko eri tilanteissa, esim ruokailu, juhla tai tauko työpaikalla: Vältän huomion keskipisteeksi joutumista kaikin keinoin, ja jos niin käy, menen täysin lukkoon.
-Pelko että mokaa itsensä punastumalla, änkyttämällä tai jollain muulla tavalla: Kyllä pelkään tätäkin.
-Vaikea katsoa toisia ihmisiä silmiin: Ei ongelmia.

 

[Mats Bedö]

Tuo puhuminen ihmisjoukon edessa ei kaiketi ole ihan samaa sarjaa kun nuo muut?

Itse naen sen meinaan niin, etta kaikkia meita jannittaa ihmisten edessa puhuminen/esiintyminen ja se on aika luonnollista (eiko?). En ole tavannut viela ketaan kuka ei olisi ollut edes hieman jannittynyt ennen puhetta (tmv). Esimerkiksi, viime kesalta muistan yhden tapauksen, kun tapasin eraan erittain hyvintunnetun suomalaisen, jonka odottaisi olevan jo tottunut tallaisiin esiintymistilanteisiin, mutta ei vaan ollut. Nautimme lounasta yhdessa ja aija oli kun puupokkelo, taysin ulalla. Ihmettellin asiaa ja petyinkin ehka hieman, koska olin aina halunnut jutella taman tyypin kanssa tietyista asioista. Hanen lahdettya, kysyin toiselta seurueeseen kuulunelta jannulta, etta mikas aijalla oli, jolloin kuulin, etta hanella oli kaksi isoa puhetta edessa samana iltapaivana... Go figure!

Omakohtaisesti muistan vajaan kymmenen vuoden takaa tilanteen, kun johdin kokousta ja puhuin reilulle sadalle fiksulle ihmiselle. Ei tullut uni edellisena yona ei ja vittu, etta oli vatsa sekaisin juuri ennen kun sessio alkoi. Kaikki meni (tietysti) hyvin ja jalkeenpain olo oli kun olis ollut kuningas, mutta niin se vaan aina tulee takaisin kun samanlaisiin tilanteisiin joutuu. Toisaalta nykyinen ammatti ja tata kautta opitut temput on opettaneet paljon, eika esmes kymmenien ihmisten klinikat ym enaa jannita. Tosin silloin saa puhua asiasta mista tietaa aikalailla, joten kai sita on paljon itsevarmempi silloin.

Yksi asia minka olen myos huomannut on se, etta Suomessa asuessani noita pelkotiloja oli paljon enemman, nykyaan ei enaa yhtaan/juurikaan. Onko kyse iasta ja elamankokemuksesta vai siita missa asuu ja minkalaisessa yhteiskunnassa elaa? Mikaan salaisuushan se ei ole, etta Suomessa koin oloni aina hieman "ahtaaksi". Siksi kai lahdinkin "rundille" jo ennen armeijaa eika takaisin ole kiiretta, vaikka maata paljon rakastankin.

Tuosta ruokailu-jutusta tuli yllattaen mieleen, etta hetken aikaa mulla oli tollanen "vaikee syoda jengin keskella" vajaa 10 vuotta sitten edellisessa asuinmaassani. Yritin analysoida sita, silla minulle se tuntui niin holmolta ja turhalta. Ainoa syy minka keksin oli se, etta siihen aikaan en ollut viela sujuva enka itsevarma sen maan kielen kanssa, joten kai se sitten "pelotti" tuollaisessa isossa ruokalassa, kun viereen ja ymparille istui tuntemattomia ja puolituntemattomia tyyppeja, joiden kanssa ei viela osannut kommunikoida? Muuta selitysta en sille keksinyt ja sittemmin se "pelkokin" havisi jonkin ajan kuluttua.

 

[Vanha Len]

Ei mitään ketjun avauksessa mainittuja oireita. Pystyn luennoimaan, esitelmöimään ja vaikka kertomaan idioottimaisia vitsejä isolle salille täynnä ketä tahansa tallaajia. Juuri olin pitämässä esitelmää vaihtoehtoisista energiamuodoista vajaalle sadalle ihmiselle tunnin varoajalla. Aikaa oli varattu puoli tuntia mutta vauhtiin kun päästiin niin menikin yli tunti.

Kerran jouduin tilanteeseen ettei juonataja tullut paikalle. Tapahtuman järjestäjä paniikissa tiedusteli josko voisin tuurata. No mikä ettei...reilun 2000 ihmisen tapahtumassa mikki käteen ja menoksi. Ei hätää, homma toimi ja kuittasin palkkion itselleni. No, tavallaan oltiin kaverin kanssa järjestämässä ohjelmaa tuolla...mutta kuitenkin.

En panikoi enkä pelkää sosiaalisissa tilanteissa.

 

[pongo]

Tunnistatko seuraavanlaiset tilanteet ja koetko ne kiusalliseksi ?

Puhuminen yleisön edessä
- Jännitän todella paljon, vaikka tunnen myös jonkinlaista tarvetta esiintymiseen. Muutamia puheita olen pitänytkin lähinnä koulussa, silloin tuntui että kaikki vapinat, tärinät ja silmien sumentumiset iskivät yhtä aikaa mutta opettaja tuli heti tilaisuuden jälkeen ilmoittamaan minun olevan yksi kylmähermoisimmista oppilaista jota hän on opettanut.

Puhuminen arvovaltahenkilön kanssa (esim pomo, lääkäri, opettaja)
- Jonkinsorttista auktoriteettikammoa kai ilmenee, on jotenkin vaikea pitää itseään samantasoisena pomon tms. kanssa. Johtuu ehkä 3 kk sitten päättyneestä armeijasta. En kysy vähänkään oudolta "ylemmältä" ihmiseltä ikinä mitään, kommentoin jos minulle puhutaan tai vastaan kysyttäessä. En hallitse smalltalkia. Appiukontekele on kuitenkin ehkä pahin. Kun se kynnys on kasvanut jo niin korkeaksi...

Puhuminen puhelimessa
- Vihaan asioiden hoitamista puhelimessa. Jos minun pitää soitella esim. työpaikan perässä moniin paikkoihin, ajattelen liian usein että soitanpa sittehuomenna. En tiedä mikä siinä on.

Joku tarkkailee sinua kun teet jotain
- Järkyttävä tilanne. Jos pomo seuraa työntekoani, kaikki päättelykyky, omatoimisuus ja motoriikka häviää jonnekin. En saa mitään järkevää aikaan, pelkään vain mokaavani ja mietin koko ajan mahdollisia selityksiä. Pätee myös tyttöystävän suvun juhlissa pyörimiseen. Tuntuu kymmenet silmät tuijottavat niskaani.

Syöminen toisten ihmisten joukossa
- Kotona, kämpillä, ravintolassa tms. ei ongelmia, mutta tyttöystävän kotona iskee paniikki. Siis jos pöydässä on minun ja tyttöystäväni lisäksi muita aikuisia. Huhhuh. Yritä siinä sitten sanoa jotain fiksua.

Kirjoittaminen toisten ihmisten joukossa
- Ei ongelmia.

Kokeiden, tenttien tekeminen
- Aina yhtä ärsyttävää. Ei niinkään pelottavaa.

Yhteys vastakkaiseen sukupuoleen
- Toimii. Tyttöystävääni en jännitä.

Tunnistatko persoonakuvauksen:

Huomionsaamisen pelko eri tilanteissa, esim ruokailu, juhla tai tauko työpaikalla
- Kyllä. Ja ei. Koko ajan toivoo että joku huomaisi, mutta tietää kuitenkin sen että sitten kun joku huomaa haluaisin painua maan alle.

Pelko että mokaa itsensä punastumalla, änkyttämällä tai jollain muulla tavalla.
- Ei sitä jaksa enää edes pelätä. Sen tietää.

Vaikea katsoa toisia ihmisiä silmiin
- Riippuu ihmisistä. Tapakasvatuksen olen kuitenkin saanut enkä osaa keskustella ilman katsekontaktia jos ei ole mitään erityisempää tekemistä mikä vaatisi silmien käyttöä.

Aiheuttavatko yllämainitut tilanteet:
Sydämentykytystä, hikoilua, vapinaa, lihasjäykkyyttä, suunkuivaamista, huimausta, päänsärkyä tai hengenahdistusta?
- Ainakin vapinaa, päänsärkyä ja sydämentykytystä. Lisäksi mahdollisesti lähes hallitsemattomia raivonpuuskia n. viikkoa ennen jännitystä ja stressiä aiheuttavaa tilaisuutta tms. Myös voimakasta ruumiin tottelemattomuutta, eli kroppa ei suostu nousemaan auton penkistä, käsi ei suostu aukaisemaan 'pääkalloluolan' ovea jne...

Mutta loppujen lopuksi kaikista pahinta on edeltä käsin stressaaminen ja asioiden liiallinen vatvominen. Rentous häviää ja jännitys kasvaa. Mutta loppujen lopuksi yleensä huomaan muidenkin olevan ihmisiä ja pitävän minuakin ihmisenä.

 

[-OO-]

Kun tuota EsKan kirjoittamaa listaa lukee niin on melkein kuin lukisi omaa elämäntarinaansa. Eli aika pitkälti jokainen kohta käy meikäläiseen, tosin ei minulle mitään pahoja fyysisiä oireita tule siitä jos joudun kuvailtuihin tilanteisiin tyyliin hengenahdistusta tms. Mutta kyllä minä jännitän helvetisti tuollaisia tilanteita ja pyrin niitä välttämään niin pitkälti kuin mahdollista. Ehkä pahin noista listalla olleista asioista minulle on tuo ruokailu, jostain syystä menen aivan lukkoon jos joudun syömään muiden seurassa enkä oikeastaan pysty edes nielemään enää mitään. Tämä ei ole ongelma jossain Hesen tyyppisissä paikoissa tms. mutta heti jos mennään ihan "oikeaan ravintolaan" niin ei tule mitään.

 

[Mats Bedö]

Moni sanoo puhelimella soittamisen olevan vaikeaa. Itse otin muinoin itseani niskasta kiinni ja pakotin itseni soittamaan ja hoitamaan asioita puhelimessa. Mita enemman sita parempi! Nykyaan ei mitaan vaikeuksia ja tuntuu jopa, etta asiat hoituu nopeasti ja jouhevasti, kun ne hoitaa puhelimitse. Monet pelotilathan on epavarmuutta, joihin voi saada apua treenaamalla niita...?

pongon esiintymistarinasta tuli mieleen, etta monia/kaikkia tuo esiintyminen jannittaa, joten onko se sitten siita kiinni, miten tuon pelon/jannittyneisyyden hallitsee? pongoakin jannitti paljon ja se tuntui sisalla kehossa, mutta hallitsiko han sen pelon kuitenkin niin hyvin, etta ulospain homma naytti hallitulta ja jopa kylmahermoiselta? Minun mielestani kylla.

 

[pikkukatti]

Kaikki nuo listan asiat taitaa päteä meikäläiseen ja olen täysin epäsosiaalinen ihminen. Kyllä juttelen ihmisten kanssa jos ne aloittaa tms. Minulla tämä tosin liittyy erääseen oireyhtymään mihin liittyy kaikkea muutakin "kivaa"