Puheen pitäminen yleisölle tms esiintyminen: Tästähän nyt ei pidä edes kaikki näyttelijätkään, saati sitten paniikkihäiriöinen äijä!
Voiko tuo olla iästä kiinni? Parikymppisenä inhosin tuota, mutta nykyään se tuntuu mahtavalta ja olen mielelläni esiintymässä. Tähän pätee se, että kun hallitset asian niin sanat seuraavat. Kielitaito on parantunut, joten ei tule sellaisia ongelmia, että joutuu sanoja hakemaan ja sitten toisaalta on se verran suurempi osaaminen kuin esimerkiksi 15 vuotta sitten, ettei tarvitse opetella sitä ulkoa, mitä on puhumassa.
Itse inhoan yli kaiken puhelimessa puhumista. Ensinnäkin se soi aina väärään aikaan ja häiritsevät keskittymistä. Lankanumeron aikaan homma oli vielä hallussa, mutta kännykkä on saanut asiat riistäytymään käsistä. En halua kertakaikkiaan vastata puheluihin, jotka tulevat numeroista, joita en tunnista ja muutenkin välillä pidän äänettömällä, jotta pystyn tekemään asioita rauhassa. Toivon, että jos on tärkeää niin soittavat toimistoon ja saan sieltä tiedon. Henkilökohtaisia asioita voi hoitaa kirjeitse tai sähköpostitsekin. Turha soitella minulle ja yrittää kaupitella jotakin. Joskus vastaan, mutta se vituttaa. Samoin joillekin tuntemattomille ihmisille soittaminen vituttaa. Nykyään kännykkäajalla se hetki on usein väärä. Vituttaa soittaa jollekin, joka ei kuitenkaan välttämättä keskity siellä toisessa päässä siihen asiaan tai että hän olisi valmistautunut ja osaisi vastata heti. Olisi paljon helpompi hoitaa asia sähköpostitse. Toki ystävien ja perheen kanssa on ihan mukavakin jutella puhelimessa, jos aika on sopiva. Tosin nämäkin on kivempia hoitaa messengerissä, kun silloin voi tehdä muitakin asioita samanaikaisesti. Samoin sellaiset puhelut ovat ihan ok, jossa vain sanelen nopeasti asiat ja oletan, että sen mukaan toimitaan, mutta jos tulee tyhmiä kysymyksiä niin saatan vittuuntua salamannopeasti ja alkaa tykittää takaisin.
Myöskin naisille soittaminen on ihan urpoa. Siis tuntemattomille. Saan aina välillä jonkun numeron, mutten soita niihin ikinä. Miksi soittaisin jollekin baarimuijalle. Jos joku haluaa tuntea minut niin eikö hänen pitäisi soittaa minulle ja saada vakuuttuneeksi asiasta. Jotenkin koko kuvio menee väärinpäin, että minun, joka on kuitenkin aina se skeptisempi, pitäisi muka soitella. Pitäisikö soittaa ja sanoa, että sillä on nyt viisi minuuttia aikaa vakuuttaa minut siitä, että meidän kannattaa olla yhteydessä vai mitä olettavat, kun antavat numeron.