Sosiaalinen media ilmiönä

[Konnamuori]

Itse olen ajatellut somesta ja miksei melkein koko netistä irtautumisesta toviksi syksyllä. Olin ajatellut asiaa jo kesäksi, mutta kesällä toimiminen bestmanina häissä muutti suunnitelmia. Syy on, että melkein koko ajan tulee räplättyä puhelinta. Ennen olin kova poika lukemaan, mutta nykyään nukkumaan laittamassa en lue, vaan pyörin puhelimella netissä. Myös vaimon kanssa tulee vähemmän juteltua ja naitua, kun puhelin piippaa koko ajan. Ehkä sitä tulisi sitten käytyä kavereidenkin luona ja vietettyä oikeaa sosiaalista elämää. Pakko tähän on kuitenkin puuttua. Ps.lähetin tämän viestin sängystä, nukkumaan laittamassa.

 

[obi-wan]

Pommacmummo.

Aamulla olin lempiosastollani eli juomaosastolla työn touhussa kun paikalle saapui mummeli joka alkoi kanssani rupattelemaan. Mummeli katseli Pommac-pulloa ja sanoi että tuopa se ois hyvää mutta on niin kallista että en raski ostaa. Sitten se mummeli kertoi kuinka oli piikana ollessaan tehnyt paljon limsaa. Oli ollut kauppiaan talossa piikana ja kaupalla oli ollut kaksi sivupistettäkin. Kauppiaan talolla oli sitten limsatehdas jossa piika hapotti limpparit. Kaupan kuorma-auto tuli hakemaan kun limsakoreja oli ollut varaston seinustalla koko seinän vierus täynnä auton korkuista pinoa. Kukaan ei sanonut että ota itsekin jos janottaa ja mummelihan ei ollut uhallaankaan ottanut. Sanoi että siitä on kyllä jo aikaa kun silloin hän oli 17 - vuotias ja huomenna hän täyttää 95-vuotta. Minä sanoin että hyvässä kunnossa kuitenkin olette kun itse käytte kaupassakin , niin mummo tokaisi että en ole enää, kuolen kohta... Sitten hän meni keräilemään muutamia ostoksiaan. Sillä välin kävin ostamassa sen pommac pullon ja kun mummeli oli lähdössä kävin sen hänelle ojentamassa saatesanoilla että pitäähän sitä nyt sentään limunaatintekijän 95-vuotispäivillä limpparia olla. Kun se mummo katsoi minua kun ojensin sitä limsapulloa niin tajusin että ikinä elämässäni tuskin pystyn tekemään yhtä hyvää 3.79 euron sijoitusta.

Ei vittu oikeasti. Siellä kulli pystyssä odotellaan tykkäyksiä ja jakoja. Tätä paskaahan se some on nykyään täynnä. Et ole mitään jos ei likejä pauku tasaseen tahtiin.

Mitä sosiaalista muuten sosiaalisessa mediassa oikeasti on?

edit: Yllättäen kyseessä on kauppias. Kohta se jakelee tonneja niinkuin Lapin Sampo, tuo somenero.

 

[Baldrick]

Mitä sosiaalista muuten sosiaalisessa mediassa oikeasti on?

Kyllähän tuossa saa hyvän läpileikkauksen koko kansakunnasta, kun katselee ihmisten tuottamaa sisältöä eri sosiaalisiin medioihin. Nöyrät, hiljaiset ja vaatimattomat suomalaiset keskustelevat sivistyneesti milloin mistäkin päivän polttavasta aiheesta...

Ja paskat. Minä kuvittelin vielä 2000-luvun alkupuolikkaalla, että esimerkiksi jenkkeihin verrattuna suomalaiset ovat melko fiksua kansaa. Sosiaalinen media on kuitenkin paljastanut sen aika selkeästi, että helvetin typerää massaa tähänkin maahan mahtuu, mutta oikeastaan ennen Facebookia heillä ei ole ollut vain kanavaa tuoda omaa typeryyttään esille. Jenkeissä mahdollisuus typeryyden osoituksille on ollut televisiossa, sillä siellä otetaan aktiivisemmin vaikka kuinka hölmöjä ihmisiä uutisiin haastateltaviksi, kun taas Suomessa tuntuu, että ainakin ennen ihmisiä on koitettu vähän valikoida tasonsa vuoksi. Jenkeissä nyt televisioon pääsee vaikka minkämoinen pöpi, jolla voi olla oma tv-ohjelmansa ja silläkin miljoonia katsojia. Täällä ei onneksi ole niin paljoa väkeä, jotta suomalaisille jauhopäille olisi taloudellisesti kannattavaa tuottaa mitään typeryyteen enemmän kannustavaa sisältöä, mitä esimerkiksi FoxNews tekee jenkeissä.

 

[adolf]

Hataralla itsetunnolla varustetut ihmiset voivat koukahtaa siihen, että siitä sosiaaliseen mediaan syötetystä persoonasta voi ikään kuin ruveta tulemaan se ketä rupeaa aina vetämään.

Onhan se ihan totta että huono juttuhan se on, jos tavallaan ei osaa kohdata itseään ja toisia omana itsenään syystä tai toisesta. Sosiaalinen media voi tuoda jotain helpotusta siihen, mutta eiköhän se pidemmän päälle vain käänny lykkäämään ihmistä entistä syvemmällä sinne omaan bunkkerointiinsa. Että se todellinen persoona häviää entistä kauemmas ja pahoinvointi ei kun lisääntyy.

Onhan se kummallista nähdä tuolla vaikka jonkun lasta rattaissa työntävän nuoren äidin. Kuulokkeet korvilla ja höpisee jotain siihen laitteeseensa. Ei varmasti ihan hirveästi noin niin kuin henkisesti ole läsnä sille lapselleen, mitä se lapsi tarvisi? Tai joku vloggaaja kun tapaa toisen vloggaajan ja ei siinä oikein mitään osaa toiselle sanoa ja kierrellään ja kaarrellaan. Mutta annas olla kun se joku medialaite lyödään päälle, niin johan murtuu jää välistä. Että se kommunikointi tapahtuu ikään kuin sen jonkun laitteen välityksellä, vaikka ollaankin siis fyysisesti siinä ihan vierekkäin.

Tämä ei ole mitään tuomitsemista ketään kohtaan, mutta se oikeasti todella surkeaa että ihmiset oikeasti nykyään kasvavat siihen, että se ihmisarvo tulee jonkun Internetissä heitettyjen peukaloiden kautta. Ei siinä oikein pääse koskaan älyämään oikeaa todellista arvoaan, tai arvostamaan itseään sellaisena kuin on.

T. itsekin täysin saman koukun kohoineen nielaissut ja siitä irti pyristelevä ihmettelevä ihminen.

 

[Lunatico]

Tämä ketju löytyy some haulla, niin pistetään äsken kirjoittamani blogikirjoitus tänne.

Epäsosiaalisen median pakkomielle (menee mun blogiin vuodatus.net)

Niin. Onko muilla samoja kokemuksia tai ajatuksia asiasta? Itse olen havainnut omassa käyttäytymisessä juuri tuon mistä kirjoitankin tuolla, jatkuva tarve olla somessa. Jatkuvasti puhelin kädessä, eli ihan samanlailla itsekin käyttäydyn kuin esille nostamani nuoret. Sitä olen ihmetellyt, että minkä takia mulla on tarve somettaa niin voimakas? Vain parissa vuodessa tämä on tähän mennyt. Vihaan tätä puolta itsessäni ja siksipä nyt jatkossa yritän herätä siihen jos räplään luuria jonniin joutavasti. Asia käyttö eri, mutta ihan hyvin ne Facebook ym ilmoitukset joutaa odottaa tarkistusta jonkin aikaa? Ellei sitten ole joku juttu miksi pitää olla ajantasalla vaikkapa fb:n puolella.

 

[adolf]

Pätemisen tarve tuo on ainakin itselläni tämä somessa roikkuminen. Vaikka some omalla kohdallani tarkoittaa vain parin foorumin seuraamista ja satunnaisesti twitteriä, niin yhtä kaikki.

 

[Fordél]

Kuuntelin YLE areenasta löytyvää podcastia Noin viikon radio, jossa Jukka Lindströmin vieraana oli Ruben Stiller. Keskustelun loppupuolella oli aiheena twitter ja sosiaalinen media. Keskustelussa puitiin hyvin sanoiksi ne sosiaalisen median ongelmat, jotka itseänikin koko hommassa häiritsee. Ongelmat voisi tiivistää kahteen asiaan:

1. Lindström toi hyvin esille, että sosiaalinen median käyttöhän on meidän ihmisten kaipuuta käydä keskustelua toisen ihmisen kanssa. Ihmiset haluvat kertoa mielipiteen, mitä ovat tehneet yms. ja kaipavat siihen palautetta, kuten tykkäystä tai kommenttia. Keskustelut jäävät kuitenkin usein hyvin pinnalliselle tasolle.

2. Sosiaalinen media on oman itsensä, oman elämän tai jopa oman perheensä brandaamista. Se on sitä väkisinkin vaikka ei näin haluaisi. Harvempi tuo sosiaalisessa mediassa esille oman elämän tai itsensä huonoja puolia. Sosiaalisessa mediassa annettu kuva itsestä on siloiteltu. En ymmärrä, että mitä tuollaisen vääristyneen kuvan tarjominen hyödyttää ketään? Pahimmillaanhan tämä kaikki voi johtaa siihen (minkä Stiller toi hyvin esille), että ihmiset alkavat elämään elämänsä niin, että sitä voidaan peukuttaa ja tykätä. Puistattava ajatus.

Näiden kahden em. seikan takia kierrän sosiaalisen median kaukaa.

 

[PataJaska]

Pätemisen tarve tuo on ainakin itselläni tämä somessa roikkuminen. Vaikka some omalla kohdallani tarkoittaa vain parin foorumin seuraamista ja satunnaisesti twitteriä, niin yhtä kaikki.

Kuuntelin YLE areenasta löytyvää podcastia Noin viikon radio, jossa Jukka Lindströmin vieraana oli Ruben Stiller. Keskustelun loppupuolella oli aiheena twitter ja sosiaalinen media. Keskustelussa puitiin hyvin sanoiksi ne sosiaalisen median ongelmat, jotka itseänikin koko hommassa häiritsee. Ongelmat voisi tiivistää kahteen asiaan:

1. Lindström toi hyvin esille, että sosiaalinen median käyttöhän on meidän ihmisten kaipuuta käydä keskustelua toisen ihmisen kanssa. Ihmiset haluvat kertoa mielipiteen, mitä ovat tehneet yms. ja kaipavat siihen palautetta, kuten tykkäystä tai kommenttia. Keskustelut jäävät kuitenkin usein hyvin pinnalliselle tasolle.

2. Sosiaalinen media on oman itsensä, oman elämän tai jopa oman perheensä brandaamista. Se on sitä väkisinkin vaikka ei näin haluaisi. Harvempi tuo sosiaalisessa mediassa esille oman elämän tai itsensä huonoja puolia. Sosiaalisessa mediassa annettu kuva itsestä on siloiteltu. En ymmärrä, että mitä tuollaisen vääristyneen kuvan tarjominen hyödyttää ketään? Pahimmillaanhan tämä kaikki voi johtaa siihen (minkä Stiller toi hyvin esille), että ihmiset alkavat elämään elämänsä niin, että sitä voidaan peukuttaa ja tykätä. Puistattava ajatus.

Näiden kahden em. seikan takia kierrän sosiaalisen median kaukaa.

Oikein jos otetaan sosiologinen näkökulma sosiaaliseen mediaan, niin pohjimmiltaan kyse on näistä. Ensinnäkin tuo pätemisen tarve: tämähän oli ilmiönä olemassa netissä jo ennen virallista somea, joskus vuosituhannen alussa IRC-gallerian aikaan. Se laajeni äkkiä pelkkien oikeasti irkkaavien keskuudesta koko kansan temmellyskentäksi, koska nimenomaan varmasti osin ihan tuo pätemisen tarve toi sinne myös kaikki muut. Monelle ilmeisesti vain oli niin hedonistisen tyydyttävää saada kommentteja kuviinsa tai kuulua ryhmiin kuten "Maanantai skumpan ystävät" tai "Sixpack? Join sen", joihin kuului sinun lisäksesi noin kolme kaveriasi. Sitten tuli blogien aikakausi, kun kaikilla oli tarve avata sellainen yleensä ihan puhtaaseen asioiden jälkiviisasteluun tai näyttääkseen mitä lemmikki osaa, mitä käsitöitä on tehnyt tai missä on matkustellut.. näistä kumpaankaan en itse ole sotkeutunut

Sitten tuo oman elämän brandaaminen, se onkin hyvin sanottu. Jos ajattelee vaikka kuvien jakamista, niin siitä asti kun valokuvaus on keksitty kuvia on otettu hyvistä ja onnellisista hetkistä/asioista. Kukaan ei ikuista hetkiä tai asioita joita ei halua muistaa. Eli jonkinlaista brandin luomista siinä väkisinkin tapahtuu. Toki kuvat viestivät jälkipolville aina jo ihan sitäkin että "minä olin olemassa", ja se ei ole mielestäni lainkaan itsekästä vaan pikemminkin arvokasta. Kuvien jakokanava on vain nykyään muuttunut, ja toki myös kuvien jakamisen motiivit ovat muuttuneet tai niitä on ainakin tullut paljon uusia.. ihan vaan tulee mieleen, että 40-50 vuoden kuluttua kuinkahan moni silloinen lapsi näyttää kaverilleen jotain kuvaa joka on tänä päivänä tallennettu johonkin kuvake.netin sivulle, että "tuossa on minun isoäitini nuorena" :D

 

[kahden suunnan sentteri]

1. Lindström toi hyvin esille, että sosiaalinen median käyttöhän on meidän ihmisten kaipuuta käydä keskustelua toisen ihmisen kanssa. Ihmiset haluvat kertoa mielipiteen, mitä ovat tehneet yms. ja kaipavat siihen palautetta, kuten tykkäystä tai kommenttia. Keskustelut jäävät kuitenkin usein hyvin pinnalliselle tasolle.

Twitterissä ja Facebookissa keskustelut jäävät pinnallisiksi teknisten rajoitusten vuoksi (merkkimäärä, taitto, jne). Mutta kyllähän esim. täällä on pääsääntöisesti ihan hyvää ei-pinnallista keskustelua. Ei IRL jaksa vääntää politiikasta kovinkaan syvällisesti eri lippuja liehuttavien tuttujen kanssa, mutta nimimerkkejä käytettäessä jaksaa eri tavalla kun ehtii räätälöimään omia ja analysoimaan muiden pointteja, eikä tarvitse olla yhtä poliittisesti korrekti. Keskustelut käydään loppuun tai pyöritetään loputonta tahkoa sen sijaan että todettaisiin yksissä tuumin että puhutaanpa vaikka mieluummin säästä kun ei tästä mihinkään päästä.

Tai näin ainakin oli ennen näitä hemmetin tägäyksiä ja hälytyksiä, ne ovat ikävästi tuoneet jatkoaikaankin liikaa tuota sosiaalista elementtiä joka laimentaa noita edellä luettelemiani hyviä puolia. Punainen uuden viestin/tykkäyksen merkkivalo on ärsyttävän addiktoiva juttu ja on omiaan lisäämään tuota pinnallisuutta.

2. Sosiaalinen media on oman itsensä, oman elämän tai jopa oman perheensä brandaamista. Se on sitä väkisinkin vaikka ei näin haluaisi. Harvempi tuo sosiaalisessa mediassa esille oman elämän tai itsensä huonoja puolia. Sosiaalisessa mediassa annettu kuva itsestä on siloiteltu. En ymmärrä, että mitä tuollaisen vääristyneen kuvan tarjominen hyödyttää ketään? Pahimmillaanhan tämä kaikki voi johtaa siihen (minkä Stiller toi hyvin esille), että ihmiset alkavat elämään elämänsä niin, että sitä voidaan peukuttaa ja tykätä. Puistattava ajatus.

Tätähän se oli kun Facebook tuli. Sitten tuohon tuli oman käytöksen kyseenalaistamisen myötä herättyä, lopetettua tuo 'yksityisyydellä loukkaaminen', ja eliminoitua feedistään kaikki joilla näyttää säännöllisesti menevän paremmin kuin Strömsössä. On tehnyt jopa mieli tehdä vastareaktiivista humoristista taidetta kertomalla ja näyttämällä kun menee huonosti, vaikka kuvaamalla jotain köyhäin annoksia ja tarinoimalla mielenterveydestään. On kuitenkin jäänyt ajatuksen tasolle, mutta tämä Stiller sen ajatuksen nyt taas lämmitti.

Kokonaanhan emme tietenkään pääse tästä käytöksestä eroon sillä se on perustavanlaatuinen osa sosiaalisuuttamme. Tätä hiljan sivuttiinkin tuolla kiekkärin puolella.
Ihmettelyketju | sivu 986 | Jatkoajan keskustelupalsta

 

[Hippi Hiiri]

Minusta on kummallista haukkua sosiaalista mediaa kokonaisuudessaan sosiaalisessa mediassa. Jos ei instat, snäpit ja twitterit kiinnosta, niin ei sinne mene. Mutta että kirjoittaa internetin nimimerkilliselle keskustelupalstalle viestiä, että hyi kuinka tuo sosiaalinen media on kauheaa, on minusta aika kummallinen ilmiö, kun sosiaalinen mediahan tämäkin on.

 

[Fordél]

Minusta on kummallista haukkua sosiaalista mediaa kokonaisuudessaan sosiaalisessa mediassa. Jos ei instat, snäpit ja twitterit kiinnosta, niin ei sinne mene.

Niinpä, siksi en käytäkään näitä mainitsemiasi sosiaalisen median muotoja.

Mutta että kirjoittaa internetin nimimerkilliselle keskustelupalstalle viestiä, että hyi kuinka tuo sosiaalinen media on kauheaa, on minusta aika kummallinen ilmiö, kun sosiaalinen mediahan tämäkin on.

Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos lukee esittämäni kritiikin, joka ei koske mielestäni tällaista keskustelupalstaa vaan lähinnä Facebookia, Twitteriä jne. Täällä keskustelut eivät jää pinnalliselle tasolle, jos vain halua on. Olen käynyt täällä aivan loistavia syvällisiä keskusteluita monesta eri aiheesta. Täällä ei myöskään synny samanlaista itsensä brandaamista tai ainakaan en ole sellaista havainnut niin, että rupeaisi ärsyttämään.

 

[Fordél]

Tai näin ainakin oli ennen näitä hemmetin tägäyksiä ja hälytyksiä, ne ovat ikävästi tuoneet jatkoaikaankin liikaa tuota sosiaalista elementtiä joka laimentaa noita edellä luettelemiani hyviä puolia. Punainen uuden viestin/tykkäyksen merkkivalo on ärsyttävän addiktoiva juttu ja on omiaan lisäämään tuota pinnallisuutta.

Itse en ole nähnyt Jatkikseen tulleita hälytyksiä huonona asiana vaan ne vain helpottavat palstan käyttöä. Helpottaa vastaamista kaikkiin viesteihin ja osallistumista keskusteluihin.

Tätähän se oli kun Facebook tuli. Sitten tuohon tuli oman käytöksen kyseenalaistamisen myötä herättyä, lopetettua tuo 'yksityisyydellä loukkaaminen', ja eliminoitua feedistään kaikki joilla näyttää säännöllisesti menevän paremmin kuin Strömsössä. On tehnyt jopa mieli tehdä vastareaktiivista humoristista taidetta kertomalla ja näyttämällä kun menee huonosti, vaikka kuvaamalla jotain köyhäin annoksia ja tarinoimalla mielenterveydestään. On kuitenkin jäänyt ajatuksen tasolle, mutta tämä Stiller sen ajatuksen nyt taas lämmitti.

Kyllä, samanlaista "vastaiskua" mietin aikanaan itsekin, mutta jotenkin ne reaktiot voisi olla sellaisia, että niitä ei jatkaisi. Palaute ja myötätuntokin menisi varmasti jotenkin yli. Kenties sekin osa itsensä brandaamista näiltä myötätunnon antajilta.

 

[JYP#44]

Mä en itse jostain syystä jaksa vieläkään mieltää Jatkoaikaa, Suomi24:ää, Ylilautaa tai muitakaan keskustelufoorumeita sosiaaliseksi mediaksi. Olen melko varmasti juntti ja väärässä, mutta asia vain on näin. Mä ajattelen että sosiaalinen media on sitä että esiinnytään omalla nimellä ja/tai omalla kuvalla. Nimimerkin takaa tai jopa ilman sitä (Ylilauta, Suomi24, Vauva-foorumi yms) en jaksa laskea somettamiseksi. Esimerkiksi Vauva-foorumin ja Ylilaudan hienous piilee juuri siinä, että siellä puhutaan ilman nimimerkkiä suut puhtaaksi-meiningillä. Toki voihan Jatkoajassakin vetää samanlaisia kommentteja, mutta kyllä täälläkin on "kiinteistä nimimerkeistä" johtuen vähän sellainen meininki että kyllä se suodattaa osan ilkeistä viesteistä pois. Sitten nämä "oikeat" sosiaaliset mediat, Facebookit ja Twitterit ovat kyllä sellaista oksennusta ja rinkirunkkaamista. Harvemmin siellä mitään keskusteluja edes käydään, tai ainakaan kovin paljoa viitsitä haastaa muita ihmisiä, johtuen juuri siitä että harva haluaa omalla nimellään/kuvallaan väittelemään. Ja eikä sekään tavatonta ole, että sieltä sitten omista tilapäivityksistä poistetaan ne epämiellyttävät ja kritisoivat kommentit. Facebook ja Instagram tuntuvat olevan lähinnä sellaisia huomionhakemista ja oman itsensä brändäämistä. Ja nuo peukutukset ja tykkäyksetkin annetaan enemmän henkilölle kuin itse asialle. Sitten kun kerran unohtaa tykätä jonkun kaverin ottamasta vauva-kuvasta, niin joutuu johonkin mustalle listalle "mä en tykkää sen kuvasta ku sekään ei munkaan".

 

[finnjewel]

Facebookit ja Twitterit ovat kyllä sellaista oksennusta ja rinkirunkkaamista. Harvemmin siellä mitään keskusteluja edes käydään, tai ainakaan kovin paljoa viitsitä haastaa muita ihmisiä, johtuen juuri siitä että harva haluaa omalla nimellään/kuvallaan väittelemään. Ja eikä sekään tavatonta ole, että sieltä sitten omista tilapäivityksistä poistetaan ne epämiellyttävät ja kritisoivat kommentit. Facebook ja Instagram tuntuvat olevan lähinnä sellaisia huomionhakemista ja oman itsensä brändäämistä. Ja nuo peukutukset ja tykkäyksetkin annetaan enemmän henkilölle kuin itse asialle. .

Samat aatokset minullakin. Facebookissa kritisoidaan julkisuuden henkilöitä, joita ei tunneta ja jotka eivät antaudu keskustelemaan tai väittelemään tavisten kanssa. Mitään en ole seinälleni 7 vuoteen kirjoittanut enkä mistään tykännyt. Olen lopulta saanut estettyä päivitysten näkymisen ja niistä kertovat sähköpostit.
Työnantaja yrittää saada kaiken viestinnän keskitetyksi Facebookiin ja alan olla ainoa vastarannan kiiski, joka epäilee, että näin ei tavoiteta riittävästi kohderyhmää. Kohderyhmään kuuluvat kaiken ikäiset eikä Facen kattavuus yli neljävitosissa mielestäni ole tarpeeksi hyvä.

 

[Lert]

Kuuntelin YLE areenasta löytyvää podcastia Noin viikon radio, jossa Jukka Lindströmin vieraana oli Ruben Stiller. Keskustelun loppupuolella oli aiheena twitter ja sosiaalinen media. Keskustelussa puitiin hyvin sanoiksi ne sosiaalisen median ongelmat, jotka itseänikin koko hommassa häiritsee. Ongelmat voisi tiivistää kahteen asiaan:

1. Lindström toi hyvin esille, että sosiaalinen median käyttöhän on meidän ihmisten kaipuuta käydä keskustelua toisen ihmisen kanssa. Ihmiset haluvat kertoa mielipiteen, mitä ovat tehneet yms. ja kaipavat siihen palautetta, kuten tykkäystä tai kommenttia. Keskustelut jäävät kuitenkin usein hyvin pinnalliselle tasolle.

2. Sosiaalinen media on oman itsensä, oman elämän tai jopa oman perheensä brandaamista. Se on sitä väkisinkin vaikka ei näin haluaisi. Harvempi tuo sosiaalisessa mediassa esille oman elämän tai itsensä huonoja puolia. Sosiaalisessa mediassa annettu kuva itsestä on siloiteltu. En ymmärrä, että mitä tuollaisen vääristyneen kuvan tarjominen hyödyttää ketään? Pahimmillaanhan tämä kaikki voi johtaa siihen (minkä Stiller toi hyvin esille), että ihmiset alkavat elämään elämänsä niin, että sitä voidaan peukuttaa ja tykätä. Puistattava ajatus.

Näiden kahden em. seikan takia kierrän sosiaalisen median kaukaa.

Näitä syitä mietin itsekin eräänä iltana. Rupesin kyselemään itseltäni: Enkö ole tyytyväinen omaan itseeni, kun yritän vängätä facessa ja instassa täysin toisenlaista kuvaa itsestäni? Enkö saa aidoista sosiaalisista kohtaamisista tarpeeksi tyydytystä sosiaaliseen elämääni, koska olen riippuvainen sosiaalisen median tykkäyksistä?

Olin melko aktiivinen Facebookissa, Instagrammissa ja twitterissä. Olen kuitenkin aina ihaillut salaa henkilöitä, jotka eivät ole mukana missään sosiaalisessa mediassa. No, kun mietin näitä kysymyksiä, niin poistin kaikki sosiaalisen median tilini. Nyt olen ollut reilu kuukauden ilman niitä, enkä ole kaivannut niitä sekuntiakaan. Voi, kun elämä on helppo ilman rassaavia tykkäämisjuttuja. Ei tarvi enää vakoilla ihmisiä, ei tarvi tehdä tilapäivityksiä jne. Paljon jää aikaa todellisille sosiaalisille kohtaamisille.

Onko loma ilman sosiaalista mediaa oikea loma? Törmäsin tälläiseen kysymykseen eräässä nettiblogissa. Aika hyvin kysytty. Niinhän se menee, että ainakin itsellä vielä reilu kuukausi sitten, jokaisesta lomakohteesta piti laittaa kuva jakoon. Miksi? Ketä varten? Eikö loman pitäisi olla loma juuri itseä varten? Minua varten. Vapaana kaikesta arkisesta. Ja sitten kulutankin koko lomani puhelin kädessä...

Siis reilu kuukausi ilman sosiaalista mediaa. Tuntuu hyvältä. En aio palata takaisin koskaan. Toki Whatsappin pidin, koska se on täysin erilainen kanava. Toki senkin käyttöäni muokkasin siten, että lopesin mukahauskojen juttujen ja kuvien lähettämisen eri ryhmiin kokonaan.

Jos joku kaverini ajattelee, että olen nyt etäämmällä, niin itse ajattelen juuri toisin. Nyt olen paljon lähempänä ihmisiä, joita oikeasti kohtaan. Ja minuun saa edelleen yhteyden vaikkapa soittamalla. Sekin on nykyään niin, että harva jaksaa soittaa. On niin helppo lähettää viesti. "Moro, mitä kuuluu?". Ei se sen vaikeampaa ole...

 

[pettter]

Miksi ihmeessä somejutuissa haluaisi mitään keskusteluja käydä? Tai siis sellaista vuorovaikutusjuttua. En mä kyllä muista että olisin mitään facen seinällekään kirjoittanut, mutta jossain twitterissä voisi ehkä kertoa mielipiteen ja sillä sipuli. Miksi siellä haluaisi mitään jankata kun ei kait sitä muuallakaan halua? Joo joskus liityin twitteriin, mutta en ole sen rekisteröitymisen jälkeen tainnut käydä.

Sitä mä taas ihmettelen että miten joku jaksaa useammalle foorumille kirjoitella, jos tännekin tulee vaikka viis viestiä päivässä.

 

[JYP#44]

Ja tosiaan voisin mainita vielä ihmetyksen siitä, miten monilla ihmisillä tuntuu olevan "oma minänsä" ja "some minänsä". Tiedän monia ihmisiä jotka antavat fb-päivityksillään täysin erilaisen kuvan itsestään kuin mitä ovat sitten kun kohdataan kasvotusten. Sitten etenkin naisilla on aika käsittämättömiä kaverisuhteita sosiaalisissa medioissa, eivätkä ne seuraa aina somen ulkopuolisia kaverisuhteita. Tätä tapahtuu lähinnä naisilla, ja tälle on miesten kanssa usein tullut naurettua. Se on kyllä ihme kun aikuiset, päälle parikymppiset naiset harrastavat tuota toistensa kuvien ja päivitysten tykkäämisiä ja kommentoimisia. Kai niillä on joku "tykkään ton kuvasta, niin se tykkää mun kuvasta"-ajatusmalli. Jopa niiden pahimpien vihamiehien, tai tässä tapauksessa -naisten kuvia täytyy käydä tykkäämässä ja kommentoimassa "oot tosi kaunis :)". Parhaimpia ovat kun tykkäilevät ja kommentoivat toistensa parisuhdestatuksia. Sinne on pakko käydä antamassa peukalo ja kommentoimassa että olette kaunis pari. Etenkin näistä parisuhdepäivityksistä sitten olen jo minäkin kuullut monta avautumista miten "ei sen Pirkon suhde tuu kestään, se varmasti pettää sitä rumaa äijäänsä". Mä en jumalauta ymmärrä sitä touhua että jossain sosiaalisessa mediassa täytyy mennä erikseen kommentoimaan jotain kivaa, jos oikeasti ollaankin täysin eri mieltä. Ymmärrän että tätä tehdään kasvotusten kohdatessa, siinä ei oikein kehtaa sivuuttaa sitä kun joku esittelee kihlasormusta, mutta netissä voit "vahingossa unohtaa tykätä" siitä päivityksestä. Mutta silti täytyy käydä heittämässä täysin valheellinen kommentti, ihan vain siksi että saan itse yhden tykkäyksen lisää. Ylipäätään en ymmärrä miksi siellä kaverilistalla täytyy roikottaa niitä vihamiehiä. Mä itse aloin pari vuotta sitten siivoamaan isolla moukarilla omaa kaverilistaa. Kaikki ärsyttävät, puolitutut, tuntemattomat ja muuten sellaiset henkilöt joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä kaveripyynnön vahvistamisen jälkeen poistin listaltani. Muutama ärsyttävä päivittäjä jäi joita en kehdannut poistaa, mutta vaimensin näiden päivitykset omasta uutisvirrastani.

Sekin tuossa sosiaalisessa mediassa ärsyttää, että vaikka ollaan 24/7 siinä puhelimessa kiinni, niin joillakin ihmisillä on ärsyttävä tyyli feidata viestejä facebookissa/whatsappissa. Laitat viestin jossa on ihan oikeasti asiaa eikä mitään kuulumisten kyselyä, näet että kaveri on sen lukenut, mutta vastausta ei kuulu vaikka viesti on nähty ja on ollut aikaa päivittää statusta. Sitten kun nähdään livenä, niin ei mitään merkkiä mistään vihasta tai muustakaan. Naisasiat-ketjuun jo kirjoittelinkin miten itselläni on erään naisen kanssa ollut vähän juttua. Kun olemme kasvotusten, niin nainen vaikuttaa tosi kiinnostuneelta. Sitten taas kun laittelen fb/wa-viestiä, niin vastausta ei saada tai se on joku yhden sanan vastaus ilman mitään hymiöitä. Kuvittelin jo että selvä, eiköhän tämä peli oltu jo menetetty. Sitten nähdään törmätään taas netin ulkopuolella, juttu luistaa ja nainen pyytelee että laita viestiä niin lähdetään johonkin. Ja sitten taas sama uusiksi. Koita nyt tästä sitten ymmärtää miten tuohon pitäisi suhtautua. Tämä samainen nainen on juuri niitä edellisessä kappaleessa käsiteltyjä naisia, jotka veljeilevät somessa pahimpien vihanaistensa kanssa, ja ovat sitten taas tylyjä somen ulkopuolella. Meikäläisen tilanne on taas täysin päinvastainen, netissä ollaan tylyjä ja livenä (ainakin esitetään) mukavaa.

Lertin tavoin olen itse miettinyt vakavissani sosiaalisten medioiden (Facebook ja Instagram) hävittämistä. Ei ole vain vielä ollut munaa tehdä tuota. Luultavasti paljon rennompaa olisi oma elämä jos ei tarvitsisi aina miettiä noita päivittämisiä ja tykkäyksiä. Se mitä laitat omalle seinällesi on vain pieni osa kokonaisuutta. Sun täytyy muistaa myös tykätä kavereiden päivityksistä! Auta armias jos unohdat tykätä jostain tärkeästä ja suuresta päivityksestä (parisuhde, muutto, koulupaikka/valmistuminen, lapsi), niin varmasti aiheuttaa parranpärinää että miksi toi ei käyny tykkäämässä mun statuksesta, onkohan se katkera mulle. Vaikka harva sitä myöntää, niin kyllähän varmaan kaikki noita omien statuksiensa tykkääjiä seuraa. Ihan täysin en kyllä facebookista voi luopua, omat tykkäykset ovat helppo kanava laittaa kaikki itseä kiinnostavat asiat samaan paikkaan. Samasta paikasta löydän itseäni kiinnostavien lehtien uutisotsikot, suosikkibändini päivitykset, kiinnostavan yrityksen tarjoukset ja ryhmien kautta sitten vaikka harrastuksista kiinni. Olenkin aika vakavissani pohtinut että tekisin uuden käyttäjän, jonka kaverilistalle en ottaisi ainuttakaan kaveria, vain pelkästään nämä itseäni kiinnostavat sivut ja ryhmät. Ei tarvitsisi noista päivityksistä stressata.

Kyllä itselleni keskustelupalstat ovat paljon tärkeämpiä kuin nämä muut sosiaaliset mediat. Näihin uskaltaa paremmin avautua myös niistä vaikeistakin asioista. Vähän hassua sekin, että täällä saa luultavasti enemmän vertaistukea, mitä saisit niiltä "oikeilta ystäviltäsi" esimerkiksi facebookissa.

 

[tomageeni]

Minusta on kummallista haukkua sosiaalista mediaa kokonaisuudessaan sosiaalisessa mediassa. Jos ei instat, snäpit ja twitterit kiinnosta, niin ei sinne mene. Mutta että kirjoittaa internetin nimimerkilliselle keskustelupalstalle viestiä, että hyi kuinka tuo sosiaalinen media on kauheaa, on minusta aika kummallinen ilmiö, kun sosiaalinen mediahan tämäkin on.

Juu, täältä komppaus. Mielestäni sosiaalinen media ei ole sinänsä paha. Some toimii hyvin kun se tukee "normaalia" sosiaalista elämää. Eli yhteydenpitokanava tuttuihi, tai kuten itse olen Twitterin todennut hyväksi, reaaliaikaisena uutiskanavana päivän puheenaiheista. Sitten jos päivittäistä elämää eletään vain somea varten, eli somesta tulee itseisarvo ja lomakuvia otetaan siksi että ne voi laittaa someen, voi taas miettiä onko omat prioriteetit kohdallaan.

Nythän on hieman nostanut päätään tämä ajattelu, että laitetaan älypuhelin jäähylle, suljetaan some-tilit, "käydään ulkona tapaamassa oikeita ihmisiä", jne. Ja sitten kirjotetaan blogipostaus (tai jos oikein hardcoreksi vedetään niin paperikolumni) kuinka elämä on parempaa, ehtii tehdä oikeita ja parempia asioita, vähemmän stressiä, värit on kirkkaampia ja unikin tulee paremmin yms. Vähän kuin heroiinikoukusta olisi pelastunut. Mielestäni tämä on jossain määrin saman kaltaista oman egoismin boostaamista kuin peukutusten ja tykkäilyjen tai retweettien keräily somessa. Halutaan todistaa että ollaan jollain tavalla parempia ihmisiä kun on irrottauduttu valtavirran saastuttamasta somehömpötyksestä. No tämä kappale oli kevyt provo, mutta pari tämmöistä kolumnia olen lukenut. Älkää pahoittako mieltänne

Tästä voisi vetää jonkin omituisen analogian viinaan. Joillakin homma lähtee lapasesta ja sitten tehdään irtiotto ja hehkutetaan absolutismin riemua. Kuitenkin, suuri enemmistö on kohtuukäyttäjiä, eivätkä he koe samoja negatiivisia lieveilmiöitä kuin ongelmakäyttäjät. Muistelen jotakin tutkimuksia että somessakin tämä 20-80 sääntö pätee että 20% käyttäjistä tuottaa 80% sisällöstä. Sitten taas 80% on ns. passiivikäyttäjiä tai "satunnaiskäyttäjiä", jotka laittavat facebookissa tai whatsappissa viestiä kavereilleen silloin tällöin ja that's it. Eivätkä juuri tuota julkista sisältöä.

Mitä tulee siihen, että ilman Facebookkia sosiaalinen elämä on parempaa, niin ei sekään mielestäni ihan suoraan toimi. Minä en aikanaan jostain syystä liittynyt Facebookkiin kun oli kovin hype päällä omissa sosiaalisissa viitekehyksissäni, enkä ole liittynyt tähänkään mennessä. En ole tätä päätöstä sinänsä katunut, mutta en tiedä onko se nyt parantanutkaan omaa sosiaalista elämää erityisesti, kun en varsinaisesti mikään sosiaalinen perhonen ole muutenkaan. Opiskeluaikana olin aika pihalla piireistä. Kavereihin pystyn toki olla muitakin kanavia pitkin yhteydessä, mutta jonkin verran on mennyt ns. sosiaalisia tilaisuuksia ohi, joihin olisin ollut tervetullut osallistumaan. Syynä siis lähinnä se etten ole Facebookissa ja siten mennyt jutut ohi. Oma valinta toki, ja itse voisi olla sosiaalisesti aktiivisempi ja niin edelleen. Mutta lähinnä pyrin osoittamaan ettei se "oikea" sosiaalinen elämä välttämättä sen parempaa tai aktiivisempaa ole, vaikka sulkisi some-tilit ja lähtisi kävelemään kaupungille ja juttelemaan ihmisille. Se edellyttää joka tapauksessa tietynlaista ekstroverttiyttä ja aktiivisuutta.

Tämän viestin pointti oli varmaan se, että jos itse keskitty somessa vain omaan some-profiilin rakentamiseen ja elämä pyörii sen ympärillä, ja sen vuoksi muu elämä kärsii, niin mielestäni Some-palveluiden ja mobiiliteknologian syyttäminen on vähän ohiammuntaa. Pitäisi pikemminkin syyttää tätä yleistä somekulttuuria joka on ajanut tähän tilanteeseen, ja ehkä pyrkiä irrottautumaan siitä sen sijaan että sulkee tilit ja vaihtaa 90-luvun nokialaiseen (tietty jos siitä tykkää, niin ei se väärin ole). Esimerkiksi voi aloittaa sillä, että priorisoi Facebook-kaverikseen vain ne muutama kymmen henkilöä, joille on oikeasti asiaa, ja joiden vointi vilpittömästi kiinnostaa.

 

[Fordél]

Juu, täältä komppaus. Mielestäni sosiaalinen media ei ole sinänsä paha. Some toimii hyvin kun se tukee "normaalia" sosiaalista elämää. Eli yhteydenpitokanava tuttuihi, tai kuten itse olen Twitterin todennut hyväksi, reaaliaikaisena uutiskanavana päivän puheenaiheista. Sitten jos päivittäistä elämää eletään vain somea varten, eli somesta tulee itseisarvo ja lomakuvia otetaan siksi että ne voi laittaa someen, voi taas miettiä onko omat prioriteetit kohdallaan.

Ei tietenkään some ole itsessään paha. Aivan kuten eivät ole alkoholi, rahapelit tai aseet. Kyse on siitä, mihin niitä käyttää ja millainen suhde niihin muodostuu. Omassa kritiikissä olikin kyse juuri tästä somen käyttötavasta. Lisäksi kritisoin somen (siis lähinnä Facebookin ja Twitterin) mahdollisuuksia käydä kunnon keskustelua. Okei, Twitterissä se ei ole varmastikaan koko homman pointti, kenties ei Facebookissakaan, mutta ainakin jälkimmäinen tarjoaisi siihen hyvän kanavan.

Nythän on hieman nostanut päätään tämä ajattelu, että laitetaan älypuhelin jäähylle, suljetaan some-tilit, "käydään ulkona tapaamassa oikeita ihmisiä", jne. Ja sitten kirjotetaan blogipostaus (tai jos oikein hardcoreksi vedetään niin paperikolumni) kuinka elämä on parempaa, ehtii tehdä oikeita ja parempia asioita, vähemmän stressiä, värit on kirkkaampia ja unikin tulee paremmin yms. Vähän kuin heroiinikoukusta olisi pelastunut. Mielestäni tämä on jossain määrin saman kaltaista oman egoismin boostaamista kuin peukutusten ja tykkäilyjen tai retweettien keräily somessa. Halutaan todistaa että ollaan jollain tavalla parempia ihmisiä kun on irrottauduttu valtavirran saastuttamasta somehömpötyksestä. No tämä kappale oli kevyt provo, mutta pari tämmöistä kolumnia olen lukenut. Älkää pahoittako mieltänne.

Eihän siinä ole välttämättä kyse siitä,, että haluttaisiin olla parempia ihmisiä kuin muut vaan halutaan itselle parempi elämä. Kun somessa pyöriminen on jäänyt ja tilalle on tullut toisenlaista ihmisten kohtaamista, koetaan elämä itselle paremmaksi. Se, että jakaa tämän ajatuksen muille, ei tarkoita, että nostaisi itsensä paremmaksi kuin muut. Se on eri asia, jos kritisoi vaikka näissä blogikirjoituksissa niitä ihmisiä, jotka käyttävät edelleen sosiaalista mediaa.

Mutta lähinnä pyrin osoittamaan ettei se "oikea" sosiaalinen elämä välttämättä sen parempaa tai aktiivisempaa ole, vaikka sulkisi some-tilit ja lähtisi kävelemään kaupungille ja juttelemaan ihmisille. Se edellyttää joka tapauksessa tietynlaista ekstroverttiyttä ja aktiivisuutta.

Ei tietenkään ole, mutta se on mahdollista. Ja ihan yhtä lailla on mahdollista, että sosiaalinen media tarjoaa paremman sosiaalisen elämän.

Tämän viestin pointti oli varmaan se, että jos itse keskitty somessa vain omaan some-profiilin rakentamiseen ja elämä pyörii sen ympärillä, ja sen vuoksi muu elämä kärsii, niin mielestäni Some-palveluiden ja mobiiliteknologian syyttäminen on vähän ohiammuntaa. Pitäisi pikemminkin syyttää tätä yleistä somekulttuuria joka on ajanut tähän tilanteeseen, ja ehkä pyrkiä irrottautumaan siitä sen sijaan että sulkee tilit ja vaihtaa 90-luvun nokialaiseen (tietty jos siitä tykkää, niin ei se väärin ole). Esimerkiksi voi aloittaa sillä, että priorisoi Facebook-kaverikseen vain ne muutama kymmen henkilöä, joille on oikeasti asiaa, ja joiden vointi vilpittömästi kiinnostaa.

Juurihan tässä kritisoitiin nimenomaan some-kulttuuria, ei sinänsä teknologiaa tai itse palveluita.

 

[UnenNukkuja]

Some on itselleni todella suuri viha-rakkaus.

Somea en tarvitse ainoastaan siihen, että tavoittaisin ystäviä. Toimin vapaaehtoisena, eniten nykyään tarvitsen somea siihen. Samalla myös turhaudun. Minusta tulee ikärasisti. "Mummo-osasto", jota keskusteluryhmissä näkee on kyllä pihalla muusta netistä: heille on vain some (tässä tapauksessa fb). Pahin bongaukseni eräänä päivänä oli "en osaa käyttää gookelea". Samoin minkä tahansa uutisten alle kun ujutetaan kommenttia jos toista lukematta yhtään, mistä tarkemmin olikaan kyse.

Twitteriin, Instagramiin sun muihin nykyään puran itse omia asioitani. Valokuvaus sopii minulle, siksi siis Instagram.

Jos keskustelua kaipaan, arvostan tällaiset "vanhat kunnon foorumit" korkealle. Nämä ovat paremmin hallittavissa kuin FB-ryhmät.

 

[Valioyksilö]

"Luomusosiaalisuus" pistää huvittamaan. Ihan niin kuin IRL sosiaalinen kanssakäynti olisi aina jotenkin ihan mieletöntä, aitoa ja parempaa. No ei ole. Viimeksi eilen yöbussissa "oikean elämän" mute-, ignore- tai blokkinapille olisi ollut käyttöä, kun joku känninen idiootti terrorisoi preesensillään muuten rauhallisen bussin taivallusta. Somessa tuon idiootin olisi voinut sivuuttaa ilman, että apina olisi kokenut tästä huomauttamisen hyökkäyksenä itseään kohtaan tmv.

Sitten on nämä persoonallisuusasiat. Ainakin Etelä-Suomessa on hyvin vähän sellaista tuntemattomille lässytyskulttuuria, mikä sopii omalle luonteelle todella hyvin. Sanotaan, että istuskelen pubissa tai odottelen jossain muussa julkisessa paikassa, niin en minä tahdo sosialisoida samalla kenenkään kanssa. Siinä kohtaa omasta mielestäni se sometodellisuus on hyvä ottaa taskusta ja tappaa aikaa.

Eikä kukaan voi väittää, että oikeassakaan elämässä olisit yksi persoona. Itsestäni tunnistan työpersoonan (vaihtuu hieman työpaikan ja roolin mukaan), perheen kanssa ollessani -persoonan ja eri kaveriporukoiden sosialisoidessa löytyy kanssa hieman erilaiset persoonat. Mitään kovin radikaalia muutosta ei tapahdu, mutta nyanssieroja tulee "vastakappaleen" vaihtuessa.

 

[Lert]

Minusta on kummallista haukkua sosiaalista mediaa kokonaisuudessaan sosiaalisessa mediassa. Jos ei instat, snäpit ja twitterit kiinnosta, niin ei sinne mene. Mutta että kirjoittaa internetin nimimerkilliselle keskustelupalstalle viestiä, että hyi kuinka tuo sosiaalinen media on kauheaa, on minusta aika kummallinen ilmiö, kun sosiaalinen mediahan tämäkin on.

Vaan keskustelupalsta on aika eri juttu kun kukaan ei tiedä kuka minä oikeasti olen. Ei tarvitse kiillottaa omaa kuvaa vaan kertoilla vapaasti asiat. Somessa taas monesti on se someminä.

 

[Hippi Hiiri]

Vaan keskustelupalsta on aika eri juttu kun kukaan ei tiedä kuka minä oikeasti olen. Ei tarvitse kiillottaa omaa kuvaa vaan kertoilla vapaasti asiat. Somessa taas monesti on se someminä.

Olen niin pikkusieluinen ihminen, että tuo termin väärinymmärtäminen ärsyttää. Keskustelupalstat ovat osa sosiaalista mediaa. Tässä mediumissa viestejä ei kirjoiteta omalla nimellä vaan nimimerkillä ja jossakin toisessa mediumissa niitä kirjoitetaan jopa täysin anonyymisti, mutta se ei silti muuta alustaa ei-sosiaaliseksi mediaksi.

On selvä asia, että viestintä on erilaista eri somekanavilla, eikä kaikki kiinnosta kaikkia. Sosiaalista mediaa ei kuitenkaan ole järkevää määritellä siten, että palvelut, joista en pidä, ovat somea ja palvelut, joista pidän, eivät ole.

Annan esimerkin: sosiaalisen median palveluista minua kiinnostaa eniten Facebook ja keskustelupalstat. Whatsappia käytän myös. Twitter ja Instagram ovat mielestäni typeriä/turhia, vaikka suosittuja ovatkin.

 

[Lert]

Olen niin pikkusieluinen ihminen, että tuo termin väärinymmärtäminen ärsyttää. Keskustelupalstat ovat osa sosiaalista mediaa. Tässä mediumissa viestejä ei kirjoiteta omalla nimellä vaan nimimerkillä ja jossakin toisessa mediumissa niitä kirjoitetaan jopa täysin anonyymisti, mutta se ei silti muuta alustaa ei-sosiaaliseksi mediaksi.

On selvä asia, että viestintä on erilaista eri somekanavilla, eikä kaikki kiinnosta kaikkia. Sosiaalista mediaa ei kuitenkaan ole järkevää määritellä siten, että palvelut, joista en pidä, ovat somea ja palvelut, joista pidän, eivät ole.

Annan esimerkin: sosiaalisen median palveluista minua kiinnostaa eniten Facebook ja keskustelupalstat. Whatsappia käytän myös. Twitter ja Instagram ovat mielestäni typeriä/turhia, vaikka suosittuja ovatkin.

Mulle nyt on sinänsä yksi hailee miksi keskustelupalstaa kutsutaan.

 

[JJT]

Voisi mennä useampaankin ketjuun tuolla kierrätyskeskuksen puolella, mutta laitetaan nyt tänne.

En vieläkään ymmärrä ajatuksia siitä, että joku hylkäisi koko sosiaalisen median kokonaan. Olen muistaakseni joskus johonkin ketjuun toiseen kirjoittanutkin, että some tuntuu olevan monille (ymmärtämättömästi ihan täysjärkisillekin) ihmisille kuin alkoholi hihhuleille: pienikin käyttö johtaa ennen pitkään hallitsemattomaan riippuvuuteen, joten totaalikieltäytyminen on ainoa vaihtoehto.

Asia ei ole näin. Sosiaalista mediaa voi käyttää kohtuullisesti ihan siinä missä alkoholiakin. Kyllähän esimerkiksi vaikka juna- tai bussimatka varmasti menee ikkunasta ulos tuijotellessa, todennäköisesti vielä ihan kivuttomastikin, mutta on se vaan yksinkertaisesti huomattavasti mukavampaa silmäillä Facebookista kavereiden kirjoituksia ja ehkä jopa lasauttaa itse joku mieleen juolahtava hauska kommentti. Twitteriin taas en itse juuri kirjoittele, mutta seuraan mm. useita kymmeniä Liiga-pelaajia, joiden päivityksistä saa säännöllisesti osakseen makeat naurut. Esimerkiksi kuluvan kauden aikana Jonne Virtanen laittoi kuvan vaimonsa loihtimasta herkkupöydästä, kommentoiden samalla "Onneks ei ymmärrä lätkää muute oltais syöty näkkärii ilman voita". Jos olisin aikanaan uhmakkaasti lopettanut sosiaalisen median käytön, olisi varmaankin pitänyt kaivaa naurut siitä, kun työpaikan taukohuoneessa joku tökkäisee vahingossa valonkatkaisijaa ja porukkaa huutaa kilpaa "valomerkki!".

Tullaan kuitenkin kieltäytyjiä vastaan sen verran, että kyllä, itseänikin ärsyttävät nämä päivitysten spämmääjät, kun jo kolmatta kertaa saman päivän sisällä tulee kuva vauvasta tai linkki mv-lehden sivuille. Tässä tapauksessa kuitenkin riittää jos ei kavereista poisto, niin kyseisen henkilön päivitysten piilottaminen. Itse olen useammallekin kaverilistalla olevalle näin tehnyt ja kas kummaa, eipä siellä meikäläisen seinällä juuri niitä ärsyttäviä päivityksiä enää näy. Voin kaikessa rauhassa keskittyä hauskoihin läppiin, hyviin linkkeihin ja ennen kaikkea - oli se jonkin mielestä kuinka kauheaa tahansa - Facebookiin perustettu ryhmä ja/tai tapahtuma on nykypäivänä kenties paras tapa pitää yhteyttä suurempaan porukkaan.

Bottom linenä todettakoon, että vaikka sosiaalisessa mediassa on varmasti myös huonoja puolia, niin täydellinen kieltäytyminen kuulostaa omaan korvaan samalta, kuin että lukisi lehdestä suuresta rattijuoppojen määrästä ja täten päättäisi luopua kokonaan autoilusta. Joskus sellainenkin voi olla mahdollista, että jonkin asian hyvistä puolista on etua enemmän kuin huonojen puolien haitasta.