Sosiaalisen median ongelma liittyy siihen, että samanmieliset kerääntyvät yhteen vahvistamaan omaa totuuttaan, tai vaihtoehtoisesti erimieliset kokoontuvat väittelemään keskenään, jolloin oman totuuden puolustaminen vahvistaa sen kokemuksellista totuusarvoa.
Tähän perusasetelmaan tuovat vaihtelua analyyttiset (blogi)kirjoittajat, jotka yrittävät nähdä asioita perusteiden kautta, mutta valitettavasti tällaisten kirjoittajien suosio on vähäinen. Yksi hermostunut ja rääkyvä feministi kerää näkyvyyttä tuhatkertaisesti verrattuna analyyttiseen tietokeskeiseen.
Internet on ideana mitä mainioin tiedon jakamiseen ja vertailuun, mutta todellisuudessa siitä on tullut subjektiivisten käsitysten kaikukoppa, josta jokainen löytää itselleen omaa ääntä vahvistavan nurkan.
Kansan koulutustason nousu ei näytä poistaneen subjektiivisuuden harhaa. Vaikka ihmisellä olisi koulutuksensa suoma kyky tuottaa johdonmukaisia ajatuskulkuja, niin se ei välttämättä horjuta harhoja, jotka syntyvät lähtöoletusten tekemisessä. Lähtöoletuksiin kun liittyy se ongelma, että niiden perusteleminen voi olla vaikeaa. Siksi ne ovat eri ihmisillä erilaisia, mikä johtaa loputtomaan jankkaamiseen.
Minä kävin muinoin somessa kiivasta keskustelua älypuhelimista. Väitin, että ne eivät tule koskaan yleistymään, koska ihmiset eivät yksinkertaisesti tarvitse niitä. Näin jälkikäteen huomaan osuneeni pahasti harhaan. Yritän muistaa mm. tämän, kun keskustelu kiihtyy ja yritän jyrätä jonkun toisen tunteellani. Kun tunteen vimmassa muistaa kysyä itseltään, mitä tästä asiasta oikeastaan tiedän ja mihin perustan lähtöoletukseni, niin se hillitsee omia kaikkivoipaisuuden kuvitelmia edes joskus.
Tähän perusasetelmaan tuovat vaihtelua analyyttiset (blogi)kirjoittajat, jotka yrittävät nähdä asioita perusteiden kautta, mutta valitettavasti tällaisten kirjoittajien suosio on vähäinen. Yksi hermostunut ja rääkyvä feministi kerää näkyvyyttä tuhatkertaisesti verrattuna analyyttiseen tietokeskeiseen.
Internet on ideana mitä mainioin tiedon jakamiseen ja vertailuun, mutta todellisuudessa siitä on tullut subjektiivisten käsitysten kaikukoppa, josta jokainen löytää itselleen omaa ääntä vahvistavan nurkan.
Kansan koulutustason nousu ei näytä poistaneen subjektiivisuuden harhaa. Vaikka ihmisellä olisi koulutuksensa suoma kyky tuottaa johdonmukaisia ajatuskulkuja, niin se ei välttämättä horjuta harhoja, jotka syntyvät lähtöoletusten tekemisessä. Lähtöoletuksiin kun liittyy se ongelma, että niiden perusteleminen voi olla vaikeaa. Siksi ne ovat eri ihmisillä erilaisia, mikä johtaa loputtomaan jankkaamiseen.
Minä kävin muinoin somessa kiivasta keskustelua älypuhelimista. Väitin, että ne eivät tule koskaan yleistymään, koska ihmiset eivät yksinkertaisesti tarvitse niitä. Näin jälkikäteen huomaan osuneeni pahasti harhaan. Yritän muistaa mm. tämän, kun keskustelu kiihtyy ja yritän jyrätä jonkun toisen tunteellani. Kun tunteen vimmassa muistaa kysyä itseltään, mitä tästä asiasta oikeastaan tiedän ja mihin perustan lähtöoletukseni, niin se hillitsee omia kaikkivoipaisuuden kuvitelmia edes joskus.