Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että kaikista kannattavin ratkaisu olisi pelata kausi loppuun Sormusen alaisuudessa, koska erottaminen tässä vaiheessa on liian myöhäistä.
Kaikillehan pitäisi olla selvää, että HIFK:n konttaus ei ole VAIN Sopan syytä, vaan vastuussa on ihmiset niin Sopan yläpuolella (hallitus ym.), samalla tasolla (valmennustyöryhmässä), sekä alapuolella (pelaajat).
HIFK voi ihan hyvin pitää ns. välikauden ja rakentaa tulevaa käymällä hetkellä aallonpohjassa. Teoriassa tällä kaudella on mahdollista pelata ihan kohtuullinen tulos ja mahdollisuuksia parempaan, jos tuosta ojasta, mihin kuuluu alhainen itsetunto ja alisuorittaminen loppuu. Monesti on puhuttu, että HIFK:n ainoat pelaajat, jotka selviää syyskaudesta puhtain paperein on Ortio ja Melart. Tottahan se on, että joukkueessa on monta pelaajaa, jotka on niin pahasti varjojen mailla, että sitä ei voi selittää paskalla valmentajalla tai olemattomalla pelikirjalla. Ammattimiehillä on kuitenkin niin iso vastuu omasta tekemisestään, että ammattipelaajaa pitää kiinnostaa oma työnsä sen verran, että tappioputkesta nousemisen eteen tehdään tarvittaessa tuplamäärä tai enemmän töitä. Valmentajan huonouden taakse piiloutuminen (jos sitä edes HIFK:ssä oikeasti esiintyy) on pelkuruutta.
Toinen juttu on se, että fanit eivät saa määritellä organisaation toimintatapaa. Täällä on täsmälleen samat kitinät AINA kun HIFK ei menesty. Viimeisistä kolmesta valmentajasta ollaan oltu luopumassa aina silloin kun homma on kussut sillä tavoin, että joukkue ei ole runkosarjassa 3 parhaan joukossa tai ei olla oltu poffeissa välierissä. HIFK fanien silmissä tuntuu olevan sellainen henki, että kausi onnistuu vain jos 6 kriteeriä täyttyy.
-Jokereiden voittaminen paikallispeleissä a.k.a stadin herruus
-Parempi sijoitus kuin Jokereilla
-Runkosarjan top 3
-Välieräpaikka (mielummin finaalipaikka ja mestaruus)
-Brändin mukaista kiekkoa
-n. 80% voittoprosentti kotona (brändin mukaisella kiekolla)
Kun taas todellisuudessa tuollaista täydellistä kautta ei ole nähty sitten kausien 98 (ja 99) jälkeen. Ei tainnut onnistua edes KJ:n mestaruuskaudella. HIFK:n organisaatiolla on mahdollisuus toteuttaa noista valtaosaa jokaisella kaudella, mutta homman voi murtaa se todellisuus, jossa suurimmalla osalla muista organisaatioista on niin korkealaatuista toimintaa, että tälläkin hetkellä top 7 on 13 pisteen sisällä, viime kauden päätteeksi top 7 oli 16 pisteen sisällä. Ja organisaatioita, joilla on mahdollisuus tuottaa top 3 joukkue on HIFK:n lisäksi sen verran monta, että onnistunut liigakausi edellyttää aina huippusuoritusta. Käytännössä ns. dynastian rakentaminen on lähes mahdotonta nykyliigassa, johtuen aika monestakin syystä. (nuorien siirtyminen, lyhet sopimukset, veteraanien ikääntyminen, muiden joukkueiden ja pelin kehittyminen)
Käsittämätöntähän on se, että vaikka viime kaudella edellä mainituista kriteereistä toteutui kuitenkin runkosarjan osalta ihan kohtuullisesti, pidetään nöyryyttävän puolivälierätappion vuoksi Petri Matikaista ihan paskana valmentajana ja sopimattomana HIFK:n organisaatioon, vaikka ennen siirtymistä meille Matikaista pidettiin erittäin HIFK:n näköisenä valmentajana. Käytännössä nyt joko Jalosen palaamista, Summasta tms. pidetään parhaana tulevaisuuden valmentajana, mutta menestystä ei voi taata kukaan valmentaja tai mikään pelaajahankinta.
Toki niin on, että Sormunen ei ole paras vaihtoehto ensi kaudelle, eikä todennäköisesti olekkaan HIFK:n valmentajana, ihan johtuen siitä, mihin tämä kausi tällä hetkellä on menossa. HIFK:ta voi pitää yhtenä suomalaisista huippuorganisaatioista (pitkällä tähtäimellä), miltä on toki lupa vaatia tulosta joka vuosi, mutta näitä organisaatioita on myös ainakin TPS, Ilves, HPK, Tappara, Kärpät, Jokerit ja Jyp. (Näistä nyt Tampereen porukat ihan historiansa vuoksi ja mm. TPS ja Jokerit 90-luvun suurseuroina, sekä nyt viime vuosina huipulle noussut Jyp, joka tekee samaa kuin 2000-luvun HPK.)
Jotenkin luulisi, siis huom. luulisi, että jokainen suomalaista kiekkoa seuraava tietää ettei mikään seura suomessa ole ns. kestomenestyjä, vaan pitkään historiaan sisältyy nousuja ja laskuja, osa helposti selitettävissä olevia sen vuoksi että ei saatu hyvää porukkaa kasaan tai riittävän osaavaa valmennusta, osa taas selittämättömiä kun kaikki palaset kauden alussa on kohdillaan ja mestaruus on vain pelaamattomien pelien päässä.
Historiaa tunteva tietää, että HIFK on ja tulee olemaan aina suurseura, jonka tuloksellisin kausi oli 80-luvulla ja sitä menestysputkea ei oikeasti ikinä olekkaan tullut. 99- loppui edellisen alku, viime keväänä sen viimeisimmän mahdollisuuden. Suurseura suomessa tarkoittaa sitä, että organisaatio on siinä kunnossa taloudellisesti ja paikkana sellainen, että menestystä halutaan ja tänne tullaan haluten menestyä.
HIFK:n asema suomalaisena suurseurana on olla se paikka, minne tullaan intohimon vuoksi ja se intohimo ei varmaan synny komeasta hallista tai erityisen hyvästä urheilullisesta menestyksestä. Sen ilmapiirin suurin osa on fanien ansiota, eikä fanittaminen voi toimia sillä tavalla, että mukana ollaan vain silloin kun menestytään. Molemminpuoleisen rakkauden jatkumisen ainoa ehto on se, että kummankaan rakkaus toiseen (fanien ja joukkueen) ei lopu yhtä aikaa.
Protestoimalla, boikotoimalla ja hylkäämällä sen organisaation joka toi 2011 kultaa aiheuttaa vain pahaa. Jos on päätetty mennä Sopalla kausi loppuun ja kaatua saappaat jalassa omilla ehdoillaan, niin sitä valintaa pitää tukea oli sitten samaa mieltä tai ei. Joka tapauksessa tämä kausi on kohta ohi ja joko tästä tulee tilastollisesti turha kausi, jossa tipahdetaan puolivälierissä, ehkä pystytään parempaan tai sitten jäädään viivan alapuolelle. Pitkässä juoksussa kuitenkin paremmalla muistilla varustetut tietää, että aina ennen suurta voittoa on jossain vaiheessa flopattu. Sen tietää kyllä muidenkin seurojen kannattajat, vaikkapa naapurista tai Turusta voidaan kertoa tuntua miltä oikeasti tuntuu kun dynastia kaatuu. Meillähän sitä ei ole vielä tapahtunutkaan, kun ei sitä dynastiaakaan ole ollut.
Eli jos nyt mentäisiin vain sinne hallille nauttimaan Peltosen, Kuhdan ja Söderholmin urien viimeisistä vaiheista ja tuodaan sinne kirstuun tulevia kausia varten rahaa. Jos tässä HIFK:lta lähtee fanit karkuun, niin lopputuloksena on pitkällä tähtäimellä pahin mahdollinen. Sitä voi käydä kysymässä Tampereelta.
Sitä eletään aikoja, jolloin uskollisuuden merkitys punnitaan. Onko fanit mukana vain siinä vaiheessa kun Kanadamaljalle etsitään kiuasta vai oikeasti mukana kärsimässä yhdessä joukkueen kanssa. Tuskinpa siellä nyt kentällä olevat HIFK-ikonit ovat sitä mieltä että eteenpäin ollaan menty ja hommat näyttää vitun hyvältä. Sitä duunia on varmaan todella kiva tehdä tyhjälle tai buuaavalle katsomolle.