Mun piti tähän jo pistää vähän asioita sellaiselta, joka tietää jotain Tapparan viime kauden maalivahdeista kaiken tässä nähdyn mutun ja "no viime kaudella meillä" -tiedon sijaan, mutta aika yllättäen siitä tuli sellainen romaani, että katsoin parhaaksi deletoida koko paskan.
Vastaan nyt vain tuohon, että Kuivalainen hankittiin Tapparaan, koska Mika Lehto loukkaantui ennen joulutaukoa. Nivunen sanoi pauks ja samasta kaupungista oli esimerkki, että sellaisesta vammasta toipuminen saattaa kestää kuukausia. Ei Tapparalla ollut varaa ottaa riskiä, kuntoutuuko Lehto nopeasti vai ei, ja pelata mahdollisesti loppukautta Hovilla ja A-junnuilla.
Ennen loukkaantumistaan Lehto oli ainakin näyttänyt jo vihdoin voittaneen Rautakorven luottamuksen, oli saanut pelata selkeänä ykkösenä ja voittanutkin kuusi peliä putkeen.
Tapparan maalivahtivalmennus luotti Lehtoon koko ajan, päävalmennus sen sijaan ei. Ilmeisesti epäluottamus liittyi jotenkin Lehdon harjoittelemiseen, vaikka Rautakorpi myös liittyi siihen samaan kymmenien nettikirjoittajienkin joukkoon, että jos molarille menee yksi flipperikiekko selkänsä taakse pelissä, joka hävitään 0-2, niin tappion syy on silloin maalivahdissa ja hänen päästämässään helpossa maalissa.
Päävalmennuksen takia Lehto aloitti kauden kakkosena Hovin takana, sitten ykkösen paikalle yritettiin Michaudia. Kummankin ohi Lehto tuli ykköseksi. Sitten loukkaantuminen ja Kuivalaisen hankinta. Sitä loukkaantumista ennen olleesta hyvästä putkesta huolimatta Rautakorvella oli edelleen jotain Lehtoa vastaan ja Kuivalaisesta haettiin melkein väkisin ykköstä. Paffan alku Tapparassahan oli heikko, ekat 3-5 matsia suunnilleen. Silti Lehto ei saanut mahkua vaikka ilmeisesti suht kunnossa oli jo, kun kakkosmolariksi sentään tuli. Lopulta Kuivalainen sitten pääsi siihen loistovireeseen, jossa oli runkosarjan loppuun saakka. Sitten ei oikeastaan ollut tarvettakaan molarin vaihtoon, vaikka minä itse henkilökohtaisesti olin koko ajan Lehtoon päin kallellaan. (Mut määhän oon aina oikeessa.)
Joten kyllä, Lehto oli Tapparan kakkosmaalivahti playoffien alkaessa. Mutta jos Rautakorvella ei olisi ollut sitä jotakin mitä sitten olikin Lehtoa vastaan, niin olisiko ollut? Syksyn muutamaa haparointia lukuun ottamatta Lehto oli kuitenkin suurimman osan kautta vähintään hyvä ja yleensä erinomainen.
Sen näkee tilastoistakin, eivät ne valehtele vaikka niin väitetään. Helppo maali on helppo maali ja siitä voidaan molaria sormella osoittaa, mutta jos niitä maaleja menee silti pelissä vain kaksi, niin tappiosta maalivahtia ei pitäisi syyttää, vaan niitä muita jotka eivät itse tee maaleja.
Eniten vitutti syksyllä juuri se, että jos Lehto lipsautti maalin takana kiekon kärpille jotka tekivät virheestä maalin, niin täällä oli useita nimimerkkejä kertomassa, että Lehto on niin huono ettei Tapparalla ole mahkuja pärjätä. Kun sitten joku mielikuvissa arvostetumpi maalivahti teki saman, niin ne kuitattiiin naurahduksella ja todettiin että on se silti loistomolari.
Mestaruus maistui entistä makeammalta nimenomaan Lehdon takia. Harmi että ne 14 playoff-peliä superhumaanilla tasolla eivät vieläkään riitä joillekin poistamaan jotain menneiltä kausilta jääneitä traumoja vaan jotkut runkosarjanollapelitkin ovat arvostetumpia kuin Lehdon sankaruus playoffeissa.