Pakko ottaa vähän kantaan tähän fani vs. kannattaja puintiin. Itse segmentoisin esim. Lahen kiekkoyleisön seuraavanlaisiin "lokeroihin". Suluissa arvio kuinka paljon kyseisiä henkilöitä Isku Areenan katomosta löytyy. Arvio perustuu 4500 ihmisen yleisömäärään.
Kannattaja (1-2% yleisöstä, eli noin 50-100 henkilöä)
Yleensä se äänekkäin aines yleisöstä. Haluaa ehdottomasti istumisen sijaan seisoa otteluissa, jotta kannattaminen olisi mielekkäämpää. Pukeutuu semi neutraalisti otteluun, mutta joukkueen tai mahollisen kannattajaryhmän huivi löytyy lähes poikkeuksetta kaulasta. Rahallinen tuki seuralle jäänee monella noin keskiarvoon tai sen alle, mutta ottelutapahtumaan tällä ryhmällä voi olla massiivisia vaikutuksia. Tavoite on tietenkin, että vaikutukset on positiivisia. Tärkeä osa tapahtumaa, mutta suomessa vielä monella paikkakunalla turhan pieni osa yleisöstä. Huomioitavaa, että voivat käyttää huomattavan määrän henkilökohtaista aikaansa joukkueen tukemiseen myös muulloinkin kuin klo 18.30-20.45 tai 17.00-19.15 pelipäivinä.
Fani (2-4% yleisöstä, eli 100-180 henkilöä)
Fanittaa joukkuetta pukeutumalla mahdollisemmin väriä tunnustavasti. Löytyy fanipaitaa, joukkueen logolla varustettua pipoa ja mahdollisesti muita joukkueen virallisia fanituotteita. Heitä tapaa sekä istumakatsomosta sekä seisomakatsomosta. Eivät välttämättä ole yhtä äänekästä porukkaa kuin kannattajat, mutta poikkeuksiakin toki löytyy. Varsinkin yksinkertaisimpiin kannustushuutoihin lähtevät muita herkemmin mukaan. Saattaa myös kuulua viralliseen faniyhdistykseen.
Katsoja (40-50% yleisöstä, eli 1800-2250 henkilöä)
Ns. normikatsoja, joka ei juurikaan tunnusta väriä eikä joukkueen äänekäs kannattaminen ole henkilökohtaisen prioriteettilistan kärjessä. Muutaman sotilaallisen taputuksen voi toki hienolle taklaukselle tai maalille antaa, mutta varsinaista rieuhaantumista ei sovi oottaa kuin tärkemissä "gameseven" peleissä. Tuo kuitenkin seuralle arvokkaita euroja ja on omalta osaltaa tärkeä palanen kokonaisuutta. Heitä voi havaita sekä seisomasta, että istumasta. Käy peleissä, niin irtolipuilla kuin kausareillakin.
"Olin täällä jo 70-luvulla" (5-10% yleisöstä, eli 225-450 henkilöä)
Nämä katsojat ovat kokeneempaa kaartia, jotka ovat nähneet joukkueen ylä- sekä alamäet. Yleensä taskusta löytyy istumakatsomoon oikeuttava kausikortti. Tietotaitoa ja ymmärrystä pelistä voi löytyä uskomattoman paljon. Jostain syystä he myös kertovat itsekkin pelanneensa kiekkoa, mutta loukkaantuminen tai muu vastaava tapahtuma esti läpimurron liigajoukkueeseen ;)
Tuulari (10-20% yleisöstä, eli 450-900 henkilöä)
Tuulari, eli stereotypisesti tuulipukuun pukeutunut perussuomalainen (eri puolueeseen), joka käy peleissä viihtymässä. Joten jos joukkueella menee huonommin tämä asiakaskunta häviää ensimmäisten joukossa peleistä. Yleensä tapaa lauantaina pelattavissa otteluissa tai voi olla katsomassa myös vastustajan tähtipelaajan otteita. Kun joukkue menestyy muistaa kertoa kaikille, että on fanittanut kyiseistä joukkuetta jo erittäin kauan. Tunnistaa myös siitä, että haluaa välttää ruuhkat ja lähtee erätauolle 2-4min ennen erän loppumista. Sama kaava toistuu myös pelin lopussa, jos kotijoukkue on menettänyt/menettämässä mahollisuuen voittoon. Joskus tuularia voi kuulla kutsuttavan GH (Glory Hunter) nimikkeellä.
Katkarapu (3-5% yleisöstä, eli 135-225 henkilöä)
Kyseiset henkilöt löytää yleensä aitiosta mussuttamassa katkarapuleipäänsä. Ei tulisi peleihin, jos firma ei otteluun oikeuttavaa lippua hänen puolestaan ostaisi. Ei välttämättä mitään tunnesidettä kaukalossa viilettäviin joukkueisiin, mutta tulee paikalle 1-5 kertaa kaudessa. Tälläinen katsoja itsessään ei tuo seuralle lisäarvoa, mutta hänen edustamansa firma antaa rahallisen tuen, joten ilman heitäkään ei tultaisi toimeen.
Analyytikko (5-10% yleisöstä, eli 225-450 henkilöä)
Tapaa 95% varmuuella istumakatsomosta hyviltä paikoita. Usein omistaa kausikortin. On joukkueen intohimoinen kannattaja, mutta ei tuo sitä välttämättä ulkoisesti esiin juuri mitenkään. Haluavat analysoita peliä rauhassa tutun kaverinsa kanssa. Ymmärtävät myös tärkeiden maalien merkityksen ja saattavat välillä jopa hullaantua tuulettamaan maalia. Erittäin tärkeä palanen seuralle ja myös saattaa antaa panoksensa jatkoajan keskustelupalstalla käytäviin puinteihin.
Pisnesmiäs (5-10% yleisöstä, eli 225-450 henkilöä)
Tulee peleihin Audi Q7:lla tai Mercedeksen E-sarjalaisella. Taskusta löytyy poikeuksetta klubikatomoon oikeuttava kausikortti. Ottelu on samalla myös sosiaalinen tapahtuma missä tullaa moikkaamaa muita elämässä menestyneitä klubiravintolan uumeniin. Yleensä tunneside seuraan löytyy, joten rahan lisäksi tuo tietynlaista lisäarvoa yhteisölle. He mahdollistavat myös monesti tärkeitä sponsorisopimuksia, joten rahallinen tuki seuralle voi olla myös paljon, paljon enemmän kuin pelkkä 900e kausari.
Niin kuin huomataan, että katsomokulttuurisesti tärkeimmät ryhmät ovat vielä kovin pieniä verrattuna muihin ryhmiin. Suomessa monesti ollaa ajateltu miten näitä muita ryhmiä saisi mukaan kannustamiseen. Lähtökohtaisesti itse yrittäisin kasvattaa näitä kannattaja ja fani ryhmittymiä. Sitten kun heitä olisi edes se 5-10% yleisöstä, niin monissa halleissa tunnelma olisi jo erittäin hyvällä tasolla. Mielestäni tämän 1-2% kasvattaminen 5-10% on helpompaa kuin kuvitella, että yhtäkkiä vaikka normaalikatsojat alkaisivat persus tiistain ilves pelissä yhtymään chäntteihin.
Miten sitten näitä lutuurihenkilöitä saataisiin lisää? Sitä voinee kysyä vaikka Raumam Bojilta. Melko nopeasti sielä on saatu tyhjästä nyhjästyä suomen mittapuulla merkittävä ryhmä kasaan. Monella paikkakunnalla voi ottaa oppia tästä tekemisestä ja katsoa mitä tapahtuu.
Katsomokulttuurilla on suomessa melko lyhyt historia, mutta ainakin Lahessa on jo aistittavissa uuen sukupolven aalto, joille laulaminen katsomossa on ainakin sivusta seurattuna tuttua. Myös laulettavat laulut on tuttuja ja he jopa käyttävät niitä omissa pihapeleissään. Myös koulujen liikuntatunneilla on eri tarinoiden mukaan cänttäilty ahkerasti Isku Areenalla opittuja veisuja. Tämän ikäryhmän kasvaessa vähän vanhemmaksi uskoisin, että tämä 5-10% tavoite pystytään tulevaisuuessa saavuttamaan.
Jos näitä sukupolvien aaltoja aletaan miettimään, niin sanoisin että Lahessa kyseessä on katsomokulttuurisesti kolmas aalto tuloillaan.
Ensimmäiseen rykäisyyn kuului ne 10-15 edelläkäviää, jotka loivat nykymuotoisen kannustamisen alkeet.
Toisessa erässä mukaan tulivat näiden 10-15 alkuperäisen henkilön kavereita ja muita asiasta kiinnostuneita henkilöitä. Kaikki oli kuitenkin vielä melko uutta ja ihmeellistä, joten asiasta kiinnostuinta ei lopulta tullut mukaan kuin 30-50 henkilöä.
Nyt tuloillaan oleva kolmas aalto voi kaikkien osuessa kohilleen räjäyttää pankin ja sisältää 100-300 uutta lutuurista innostunutta nuorukaista. Tämän toivoisi tapahtuvan ennen kuin nämä alkuperäiset 15 henkilöä lopettavat toiminnan pyörittämisen. Fakta on se, että rakkaus seuraan ei välttämättä häviä mihinkään, mutta muut velvollisuudet vievät niin paljon aikaa, että tärkeästä harrastuksesta on tingittävä. Aika ja energia ei enään riitä varmastikkaan kaikilla samallatavalla kuin alle 20 vuotiaana.
Toki esimerkiksi Jokereilla tämä alkuperäinen uuen lutuurisuunnan ryhmittymä on jo kuopattu, mutta he pystyivät reilussa 5 vuodessa kylvämään sen tarvittavan siemenen Eteläpäätyyn. Katsomokulttuuri ei ainkaan jaffalassa kuollut vaan uusi sukupolvi tuli ja otti tarvittavan vastuun toiminnasta. Toki varmasti tätä alkuperäistä kaartiakin on vielä toiminnassa aktiivisesti mukana.