Anneli Jäätteenmäki erosi pääministerin tontilta tasan 17 vuotta sitten ja samana päivänä kyseiseen virkaan astui Matti Vanhanen.
Siitä päivästä lähtien tietyllä tapaa ainakin itsestäni on välillä kyllä tuntunut siltä, että aina on kotimaisella päättäjäpuolella ollut jonkinlaista kokoaikaista poliittista kohua tai levottomuutta vähän väliä ja ajoittain kyllä ihan täysin turhaan keksittynä roskalehdistönkin pötypuheena.
Olihan sitä nk. Kokovartaloministeri Kiviniemen kohuakin, Kataisen, Stubbin, Sipilän ja Rinteen tai välillä jopa ihan Marininkin juttuja nyt unohtamatta.
Varmasti osasyy siihen tunteeseen on ollut myös se, että on ikääkin vielä verraten vähän kun vasta jossain määrin elämän puolivälikerrointa tai elämän ensimmäistä kolmannesta mennään niin tunnepuoli aiempaan on vielä sinänsä ohuempi.
Joskin vanhempien asioiden kokemusasiapuoli on toki erittäin hyvän muistin johdosta pakostikin huomattavasti vahvempi jopa erittäinkin varhaisilta elämän vuosilta lähtien ja asiaa muun muassa urheilupuolelta puhuttaessa auttoivat aikanaan onneksi tietenkin huomattavat määrät videoita vanhemmilta ajoilta vanhempien veljien nauhoittamina tai hyvin asioita muistavien vanhempien tai isovanhempien kertomien juttujen lisäksi.