Tasan 100 vuotta sitten eli 15.6.1920 Minnesotan Duluthissa nuoret keppostelijat James Sullivan ja Irene Tusken kertoivat julki fantasiansa, että edellisiltana sirkuksessa kuusi mustaa miestä oli raiskannut neiti Tuskenin, kun herra Sullivania oli samaan aikaan pidetty aseella uhaten paikallaan. Nuorenparin kertomuksen lisäksi tapahtumasta ei ollut muita todisteita, ja neiti Tuskenin tarkastanut lääkäri ei löytänyt mitään hyökkäykseen viittaavaa, mutta poliisi järjesti kaupungin 150 mustan tilapäistyövoiman edustajaa tunnistusriviin, josta väitetyt uhrit saivat valita 6 kpl vankilaan vietäväksi. Duluthissa oli tuolloin 98 000 asukkaan väestö, joista mustia 485.
Pian levisi kaupungissa huhu, että neiti Tusken olisi kuollut vammoihinsa. Illalla kerääntyi arviolta 5000-10 000 ihmisen vihainen joukko, joka kävi hakemassa vankilasta epäillyistä 3 kpl: Elias Clayton, Elmer Jackson ja Isaac McGhie. Heidät piestiin pahoin ja hirtettiin lyhtypylvääseen.
Kansalliskaartin saavuttua rauhoittamaan tilannetta seuraavana päivänä loput vangituista jäivät hirttämättä. Ketään ei koskaan pidätetty saati syytetty murhista. Huolimatta siitä, että lynkkayksesta otettiin peijaiskuvia, joista hirtettyjen mustien ympärillä virnistelevät valkonaamat olisivat olleet helposti tunnistettavissa.
The Duluth Rip-Saw, paikallinen tabloid-lehti, kertoi 26.6.1920 ykkösuutisenaan "NEGROES DID NOT RAPE GIRL".
Pari vuotta aiemmin samassa kaupungissa oli lynkattu myös suomalainen maahanmuuttaja Olli Kinkkonen, mahdollisesti sotapalveluksen pakoilusta syytettynä. Hänet löydettiin kaulakiikusta puiston puusta, tervassa ja höyhenissä kieriteltynä. Viranomaisten mukaan se oli itsemurha, joten sitäkään asiaa ei tutkittu sen enempää.